- Liittynyt
- 29.1.2006
- Viestejä
- 82
- Ikä
- 36
Vaikka minä täällä pääasiassa olen se neuvottava, niin pakko ottaa kantaa tuohon väittelyynne.
Yksinkertaisestihan homma on niin, että hyväkuntoinen juoksee matkan kuin matkan parhaiten mahdollisimman tasavauhtisesti. Loppukiri on merkki siitä, ettei ole saanut pidettyä tarpeeksi korkeaa tasaista vauhtia juoksun ajan.
Mutta ymmärrän hyvin Don Johnsonin pointin. Ajatelkaa tilannetta, että testiä juoksee aloittelija, joka ei yksinkertaisesti jaksa juosta kahta kilometriä, vaikka ylipainon takia. Hän on kuitenkin pelaillut vaikka salibandya kaveriporukassa, että pieniä spurtteja on tottunut vetämään. Tällaista kaveria neuvoisin vuorottelemaan vauhdikasta juoksua ja palauttavaa kävelyä testin ajan.
Tällekin löytyy perusteita. Nimittäin aloittelijoiden ohjelmat ovat käytännössä aina kävele-hölkkää -intervalleja. Itse en viime kesän alussa jaksanut juosta kolmea kilometriä yhteen menoon, mutta intervalleilla pääsin helposti tuon matkan. Juosta jaksoi pakottamalla, kun tiesi, että kohta on lepojakso. Esim 3min juoksua, 1min kävelyä on paljon helpompi pitää aloittelijalle kuin 4min juoksua, eikä matka välttämättä eroa paljoa. Luonnollisesti en neuvo kävelemään Cooperin viimeistä minuuttia.
Intervalliharjoittelu sopii aloittelijalle juoksuharjoitteluna, koska on helpompi pidentää kävelyn kanssa vuorottelevaa juoksua, kuin siirtyä kävelystä hölkkään ja siitä juoksuun. Ainakin omasta mielestäni.
Viime kesäisten intervallien jälkeen kestävyyskuntoni on noussut huomattavasti, ja tänäänkin juoksin reilu 13km pituisen pitkän pk-lenkin. Nykyään Cooperini on varmasti parhaimmillaan tasaisesti, mutta kesällä asia olisi ollut varmasti toisin. Ensi kerralla lähden kokeilemaan tasaisella vauhdilla, joka on noin 10s kovempi kuin 2600m vaadittava kierrosnopeus. Katsotaan mitä tästä sitten tulee. Ilmoittelen tänne varmasti.
Yksinkertaisestihan homma on niin, että hyväkuntoinen juoksee matkan kuin matkan parhaiten mahdollisimman tasavauhtisesti. Loppukiri on merkki siitä, ettei ole saanut pidettyä tarpeeksi korkeaa tasaista vauhtia juoksun ajan.
Mutta ymmärrän hyvin Don Johnsonin pointin. Ajatelkaa tilannetta, että testiä juoksee aloittelija, joka ei yksinkertaisesti jaksa juosta kahta kilometriä, vaikka ylipainon takia. Hän on kuitenkin pelaillut vaikka salibandya kaveriporukassa, että pieniä spurtteja on tottunut vetämään. Tällaista kaveria neuvoisin vuorottelemaan vauhdikasta juoksua ja palauttavaa kävelyä testin ajan.
Tällekin löytyy perusteita. Nimittäin aloittelijoiden ohjelmat ovat käytännössä aina kävele-hölkkää -intervalleja. Itse en viime kesän alussa jaksanut juosta kolmea kilometriä yhteen menoon, mutta intervalleilla pääsin helposti tuon matkan. Juosta jaksoi pakottamalla, kun tiesi, että kohta on lepojakso. Esim 3min juoksua, 1min kävelyä on paljon helpompi pitää aloittelijalle kuin 4min juoksua, eikä matka välttämättä eroa paljoa. Luonnollisesti en neuvo kävelemään Cooperin viimeistä minuuttia.
Intervalliharjoittelu sopii aloittelijalle juoksuharjoitteluna, koska on helpompi pidentää kävelyn kanssa vuorottelevaa juoksua, kuin siirtyä kävelystä hölkkään ja siitä juoksuun. Ainakin omasta mielestäni.
Viime kesäisten intervallien jälkeen kestävyyskuntoni on noussut huomattavasti, ja tänäänkin juoksin reilu 13km pituisen pitkän pk-lenkin. Nykyään Cooperini on varmasti parhaimmillaan tasaisesti, mutta kesällä asia olisi ollut varmasti toisin. Ensi kerralla lähden kokeilemaan tasaisella vauhdilla, joka on noin 10s kovempi kuin 2600m vaadittava kierrosnopeus. Katsotaan mitä tästä sitten tulee. Ilmoittelen tänne varmasti.