Kirkollisvero

[Partsu]

Kuka tietää millaista uskonnon opetus on nykyään ala-asteella?

Ainakin täällä pienellä kylällä uskontoa tuputetaan kouluissa yhtä paljon kuin ennenkin. Esikoulussa lauletaan virsiä, ja luetaan enkelisatuja. Ala-asteella taas homma on ihan kuin ennenkin, eli uskonnonkirjoissa ei muita uskontoja käsitellä, ja aina pari kertaa vuodessa käy koululla esiintymässä joku lähetyssaarnaaja, tai uskonnollinen teatteri-porukka. Jopa muita uskontokuntia edustavat joutuvat olemaan muiden oppilaiden mukana painamassa päätään rukouksiin, mikä minusta tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä toiminnalta.

 

[Rinkku]

Mä oon kummisetä, vaikka en kuulu kirkkoon. Luin kastetilaisuudessa mm. raamattua paatoksella, kun pappi pyysi. Oli nasta pappi, mä kysyin siltä, onko se joku ongelma, kun mä en kuulu kirkkoon. Se sano, että kummiksi pitää saada se, joka vanhempien mielestä kummiksi sopii. Oli niin nasta äijä, että kernaasti tein sille ja vanhemmille sen myönnytyksen, että sitä satukirjaa siellä hetken pajatin. Mä siitä jotenkin ymmärsin, että pappi saa aika paljon päättää sitä juttua. Että joku vanhoillinen olisi ihan hyvin voinut näyttää punaista valoa. Kummitäti piti kyllä sylissä, en minä. Big deal.

En olisi muuten halunut kummiksi, mutta en osannut sanoa ei. Se on vähän saman tyyppinen kysymys, kuin "olisitko mun bestman?". Tai vaimon kysymys: "Onko sulla ollut mua ikävä?" En kokenut sen jätkän (niiden) ja mun suhdetta silleen läheiseksi, että se kestäisi jatkossa sen tyyppisenä, että mulla olisi todellinen intressi ja mahdollisuus osallistua sen kersan elämään jotenkin. Ja niinhän siinä kävi, en oo nähnyt pentua moneen vuoteen. Isukin kerran viimeisen kahden vuoden aikana. Toisaalta sen jätkän kaikki muut kaverit oli sen sortin hunsvotteja, että ymmärrän ihan hyvin, että se pääty muhun.

Ylipäänsä joku kummius on mun mielestä instituutiona ihan hanurista. Lakkauttaa pitäisi. Mitä vittua se tarkoittaa? Jotain oikeutta ostaa joku vitun kultakääty rippijuhlissa ja velvollisuutta tulla lapsen vahdiksi? Eiköhän ihmisen elämän pitäisi mennä niin, että ne ketkä on jokatapauksessa frendejä todistaa automaattisesti sen kersan kasvamista. Ja niitä/sitä taas voi automaattisesti pyytää lapsenvahdiksi jos hätä tulee. Ennemmin mä haluan auttaa/ostaa jonkun vitun kultakäädyn sen frendin kersalle, joka oikeesti on mulle läheinen, kuin sen takia, että olen joskus vuonna yksi ja kaksi ollut jonkun penskan kummi.

Sama porkkanan kuoressa: joko se auttaminen tulee omasta halusta, tai sitten se tulee velvollisuudesta. Jos se tulee omasta halusta, se on ihan merkityksetöntä onko se tyyppi joku vitun kummi. Jos se tulee velvollisuudesta, se johtuu vaan siitä, että se on kummi. Ja velvollisuus on aina vehkeestä. Tällaisia asioita pitäisi haluta ihan aidosti, koko sydämestä. Asevelvollisuus on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Vähän niinkuin levitoiva kivi vahvistaa painovoiman.

 

[Ruokalusikka]

Sosiaaliapua siis.

Ei. Sossu antaa rahaa ja ajaa kadulle, eli lähimpään baariin. Jos olet jo mennyt baarin kautta ennen sossuun menoa, eli sulla pitäisi tilinauhan mukaan olla rahaa, niin sossu ajaa kadulle ilman mitään (ok, sulle annetaan uusi aika). Tämä kaikki edellyttäen, että olet jaksanut jonottaa luukulle asti muutaman viikon, eli olet jo selviytynyt pahimmasta hädästä esim. ystävien avulla. Mun esimerkeissä tätä mahdollisuutta ei ole, vaan kaikki on mennyt ja ulkona on pakkanen.

Velkaneuvontaa siis. Hienoa.

Oon samaa mieltä, että velkaneuvonta on jo hienostelua kirkon taholta. Kirkko voisi ohjata tuosta edellisestä kappaleesta hepun kunnalliselle velkaneuvojalle. En oo varma harrastiko kirkko velkaneuvontaa ennen 90-luvun räjähdysmäisesti lisääntyneitä avuntarvitsijoita, mutta tuolloin kirkko osoitti tarpeellisuutensa, kun valtio ei siihen pystynyt. Nykyään varmaan hoitavat tuota vanhasta tottumuksesta (vai hoitavatko?), eli raskaan organisaation jäänne?

Oletko nyt ihan varma ettei näitä kahta palvelua voisi muualta saada ja edullisemmalla hinnalla yhteiskunnalle kuin mitä se on kirkon kautta. Eiköhän valtiokin noi hommat hoitais paremminkin vielä jos rahaa olisi vain enemmän.

En tietenkään ole varma, mutta sen tiedän, ettei kirkko mihinkään häviä ihan heti ja juuri nyt homma toimii siellä missä avun tarve on suurin. Epäilen, ettei valtio hoitaisi paremmissakaan varoissa hommaa kunnolla, eli riittävän maanläheisesti ja lämmöllä. Jos valtio saisi nyt kirkon hillot, niin aika läjä rahoista ohjautuisi ihan muualle. Vaikken itse uskokaan Jumalaan, niin ev.lut kirkon opit ovat käytännön tasolla niin lässyjä, etten näe mitään ongelmaa siinä, että samassa paketissa tulee hengen ja ruumiin ravinto. Varsinkin kun siitä hengen ravinnosta voi kieltäytyä kohteliaasti. Jos joku saa uskosta voimia jaksaa ja se helpottaa jonkun kykyä käsitellä vaikeita asioita, niin ei se ole multa pois.

Toinen poppoo, jonka työn arvostan mittaamattoman arvokkaaksi, on Pelastusarmeija. Jos joskus iskee auttamishalu, niin sanon ihan suoraan, että jättäkää ne TV:n "soita 0600-hyväntekeväisyyskusetuskonsertit" väliin ja laittakaa hillot mieluummin Pelastusarmeijan tilille. Ikävä kyllä tämäkin on hengellinen järjestö, mutta apu ohjautuu taatusti sinne, mistä on nyt tullut jaariteltua, eli niille joita ei juuri kukaan muu auta.

 

[Tähtityttö]

Asiatekstiä Ruokalusikalta! :thumbs:

Itse kuulun toistaiseksi kirkkoon (vaikka kännipäissäni jo kerran täyttelin lomaketta, mutta en sitten lähettänyt sitä..). Uskoa ei ole mihinkään Jumalaan sen enempää kuin joulupukkiinkaan (no okei, pukkiin ehkä uskon vieläkin vähän :D ), mutta lähinnä kirkkohäitä silmällä pitäen roikun kirkon kirjoissa.

, mutta meillä oli lukiossa (opetti myös ko. koulun yläastelaisia) ihan saatanan fanaattinen ussanmaikka. Tunneilla laulettiin jotain gospel-lauluja (maikka säesti kitaralla) joka tunnin alkuun n.15-20min, ja sitten alkoi sellanen pajatus, että.. muita uskontoja esiteltiin siinä valossa, että jos joku uskalsi kannattaa, niin turpaan tulee. Väittelyt oli toisinaan hyvin mielenkiintosia!

 

[Mike]

Erosin kun täytin 18v. Liityin takaisin viikkoa ennen naimisiin menoa ja erosin 3 päivää naimisiinmenon jälkeen.

 

[Taskuamatsoni]

Erosin kirkosta joskus muutama vuos sitten. Avokki eros jotain puol vuotta sen jälkeen kun tavattiin, siihen asti oli ootellu kirkkohäitä tjsp. Suuri ällistys oli hänen vanhemmilleen, omilleni ei niinkään, he erosivat kirkosta jo muutama vuos aiemmin.

Erosin kirkosta koska en usko. Hääni haluan pitää jossain takapihalla enkä missään kirkossa ja aika kornilta kuulostaisi jos meidän pakanoiden juhlissa toitotettaisiin jotain jeesusteluja, rupeishan siinä jo morsiantakin naurattamaan ja se kai ei ole toivottavaa...

 

[reinhardt]

Uskoa ei ole mihinkään Jumalaan sen enempää kuin joulupukkiinkaan (no okei, pukkiin ehkä uskon vieläkin vähän :D ), mutta lähinnä kirkkohäitä silmällä pitäen roikun kirkon kirjoissa.

Tätä minä en käsitä: jos kirkko ja kristinusko eivät merkitse sinulle mitään, miksi ihmeessä haluat kirkkohäät? Jos haluat isot prinsessahäät, ne voidaan järjestää vaikka kyseessä olisi siviilivihkiminenkin. (tosin en kyllä käsitä sitäkään, miksi kukaan haluaisi prinsessahäät. ) Oikeasti, mikä siinä kirkon käytävää pitkin kävelyssä on niin pirun ihmeellistä? Minulle tulee ahdistunut olo pelkästään tuttujen häissä, missä joudun kuuntelemaan sitä jeesustelua ja VIRSIÄ, tarvitsisin purkin diapamia jos joutuisin kuuntelemaan sitä itse morsiamena. Sinistä diapamia.

Ruokalusikalle vielä: hyvä, että kirkko tarjoaa apua niille, jotka eivät muualta apua saa, mutta yhteiskunnassa on silloin jotain vikaa, jos kirkko hoitaa tuollaisen asian -mielestäni homma kuuluisi valtiolle.

Pelastusarmeijan tekemästä työstä olen kyllä samaa mieltä, ja joka joulu laitan niiden pataan rahaa. Pelastusarmeijalla kun ei ole kallispalkkaisia pappeja, joiden pääasiallinen tehtävä on juoda kahvia häissä ja hautajaisissa, ja joiden ylläpitoon kirkollisvero menee.

Minäkin muuten olen kummi. Kummipoikaan en ole ollut yhteyksissä, enkä koko kummiutta halunnut, mutta kuten todettua, siitä on hieman vaikea kieltäytyä. (erosin kirkosta pari vuotta ristiäisten jälkeen). Jouduin lukemaan kirkossa sen lasten evankeliumin.

 

[Leona]

Erosin kirkosta viime vuoden lopulla (ehti juuri vaikuttaa tämän vuoden verotukseen). Eroaminen oli ollut vahvasti mielessä oikeastaan jo rippikoulusta asti, mutta jostain syystä sitä vain ei ollut tullut tehtyä. En roikkunut kirjoilla kirkkohäiden toivossa, sillä en muista koskaan ylipäänsä haaveilleeni yhtään minkäänlaisista häistä.

Kummiudesta: Tuo kirkosta eroaminen sattui sellaiseen vaiheeseen, että jouduin miettimään sitä myös kummiuden näkökulmasta, heti tämän vuoden alussa kun oli tiedossa mahdollisuus, että minua pyydetään veljeni esikoisen kummiksi. Mietin asiaa ihan tosissani, mutta päädyin siihen, että mielestäni en olisi sopiva henkiö hoitamaan lapsen kirkollista kasvatusta, jos kerran vakavissani olen eroamassa kirkosta. Kummius on kuitenkin kirkon juttu ja se voi olla kirkkoon kuuluville vanhemmille yllättävänkin tärkeää, että kummit ovat edes jotenkin ajatuksissa mukana siinä hommassa. Kunnioitan sitä, enkä halunnut lähteä sinne lukemaan niitä satuja

 

[Timba79]

Tuo kristillinen kasvatus on kirkon näkemys kummiudesta. Tässäkin kirkko erottelee ihmiset hyviin ja pahoihin (jos et kuulu kirkkoon et ole tarpeeksi hyvä kummiksi). Oma näkemykseni kummiudesta on olla lapselle ja sen vanhemmille tuki, turva ja apu kaikessa mitä nyt tarvii.

Uskonasioista en tule koskaan omille kummilapsilleni puhumaan yhtään mitään vaan lapsen oma äiti saa hoitaa sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Muutoin kyllä tulen tarvittaessa olemaan mukana lasten elämässä muutoinkin kuin lahjanostoautomaattina. Olenko siis huono kummi kun en usko, enkä hyväksy kirkon oppeja enkä seurakunnan tekopyhyyttä?

Nyt tuli meikäläisenkin ajatukset selkokielellä kirjoitettuna, kiitokset Ritalle siitä. :thumbs:

Eli minunkin mielestäni tämä kummi on vähän kuin "varavanhemmat" ja varsinkin kun lapsi vanhenee ja vanhemmille ei ehkä aina pysty puhumaan, niin haluaisin (jos joku minut joskus kummiksi pyytää) olla tälle lapselle sellainen tuki ja turva, jolle voi vaikka tulla purkamaan pahaa oloaan. Kaikkea kun ei aina voi sille kaverillekaan kertoa, varsinkin jos on poika kyseessä.

Että jos en kummi voi sanan varsinaisessa merkityksessä olla, kun en tätä uskontosoopaa tajua, niin sitten en varmaan voi olla sellainen. Mutta mitä mä tätä lähipiiriä tiedän, niin eipä mua varmana uskonasioiden takia kukaan kummiksi pyytäisikään. ;)

 

[Ruokalusikka]

Ruokalusikalle vielä: hyvä, että kirkko tarjoaa apua niille, jotka eivät muualta apua saa, mutta yhteiskunnassa on silloin jotain vikaa, jos kirkko hoitaa tuollaisen asian -mielestäni homma kuuluisi valtiolle.

Pelastusarmeijan tekemästä työstä olen kyllä samaa mieltä, ja joka joulu laitan niiden pataan rahaa. Pelastusarmeijalla kun ei ole kallispalkkaisia pappeja, joiden pääasiallinen tehtävä on juoda kahvia häissä ja hautajaisissa, ja joiden ylläpitoon kirkollisvero menee.

Yhteiskunnan rattaista löytyy kyllä vastineet papeille. On monennäköistä ja karvaista kallispalkkaista tyhjäntoimittajaa ja virkamiestä, jotka kuppaavat tavalla tai toisella yhteisiä varoja omiin tarkoituksiinsa. Siitä ei kuitenkaan sen enempää. On puhkikaluttu aihe jo ennen aloittamista. Oma pointtini taisi tulla kuitenkin selväksi useimmille. Kirkollisverosta saa suoraan tai välillisesti vastineena vähän muutakin, kuin oikeuden olla sylikummina tai kirkkohäät. Noilla kahdella mainitulla ei voisi mulle olla vähempää merkitystä ja silti maksan kirkollisveroni mielellään.

"Kummiksi" voi ruveta kirkkoon kuulumattakin ja jopa vanhempien pyytämättä. Sen kun valkkaa sopivaksi katsomansa lapsen ja päättää olla sille turvallinen aikuinen lapsen omien vanhempien lisäksi. Tapoja toteuttaa mokomaa on loputtomasti. Jos lapsuus menee iloisissa merkeissä, niin ok, sitten voi antaa olla tai lahjoa muuten vaan. Mutta jos vanhemmat esim. tarttuvat pulloon, niin voi antaa lapsen ainakin jollain tasolla ymmärtää, että joku aikuinen välittää. Välittämistä voi osoittaa tapauksesta riippuen monilla tavoin riippuen tilanteesta ja vanhempien suhtautumisesta.

edit. katos Timbakin samoilla linjolla

 

[Ekimies]

Tulipa sekava viesti, mutta yritin vastailla yhdellä viestillä muutamiin... Koittakaa kestää:

Vaikka laskettaisiin yhteen kaikki kirkon tekemä hyväntekeväisyys- ja avustustyö, ei se valitettavasti riitä meikäläisen silmissä kumoamaan ko. laitoksen huonoja puolia, esim. jyrkkää ja suvaitsematonta asennetta seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Mitäs siihen sanot Gilly, että Kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten piirissä on paljon paljon porukkaa, jotka ovat sun kanssa samaa mieltä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin. Mun mielestä se on hyvä asia, koska mitä enemmän uudistusmieliset lähtevät ovet paukkuen mielenosoituksena pois, sitä enemmän vanhoilliset esim. fundamentalistit ja naispappeuden vastustajat saavat suhteellista valtaa. Instituutioihin on helpompaa vaikuttaa sisältä kuin ulkopuolelta.

Kuka tietää millaista uskonnon opetus on nykyään ala-asteella? Tänään joku kirjoitti Hesarin yleisöosastolla ja siinä vain sivusi, että tunnustuksellista uskonnonopetusta ei muka enää olisi. Vaikea uskoa, että vähän yli kymmenssä vuodessa se olisi jotenkin loppunut. Kyllä niin totena ainakin minun koulussa niitä enkelitarinoita ja muuta hömppää tuputettiin, että ei tosikaan. Ja koulukin oli ihan normaalin peruskoulu..

Asiaa muutti hiljattain voimaantullut uskonnonvapauslaki. Asiat ovat siis muuttuneet ainakin periaatteessa... Paikallisia ilmiöitä voi edelleen esiintyä, jos ymmärrätte mihin viittaan

Vai kuvitteletko oikeasti, että jos saat kenkää työstäsi ja teet taloudellisen konkan, niin kirkko tulee ja sinut pelastaa veloistasi? Paskat sanon minä, jotain "hengellistä tukea" voi sieltä saada, mutta ketä se sitten kiinnostaa?

Maksaako sitten valtio tai kunta ne velat? Samantapaista "hengellistä tukea" sieltä saa, eli neuvontaa. Tuollaisessa tilanteessa on aika iso tuki saada joku hoitamaan asioita. Meillä diakoniatyössä ainakin kauniina ajatuksena on huolenpito asiakkaasta kokonaisvaltaisesti... Ekana pitää huolehtia perustarpeista; katto pään päälle, ruokaa ja puhtaita vaatteita ja sen jälkeen katsotaan mahdollisia työpaikka ja velkaongelmia.

Ja toki, diakoniatyössä tehdään runsaasti yhteistyötä kunnallisen sosiaalitoimen ja Kelan kanssa. Hölmöähän se olisi tehdä päällekkäisiä asioita kilpaa keskenään. Itseasiassa sieltä jopa lähetetään joskus meille asiakkaita, jos ne eivät voi tarjota apuaan tai ovat sitä mieltä, että me voidaan auttaa paremmin.

kallispalkkaisia pappeja, joiden pääasiallinen tehtävä on juoda kahvia häissä ja hautajaisissa, ja joiden ylläpitoon kirkollisvero menee.

Tää oli mun mielestä hemmetin hauska... Täytyypä heittää emännälle jollain sopivalla hetkellä, kun se vääntää jonkun mummon muistopuhetta yöllä seuraavan päivän hautajaisia varten.

Olenko siis huono kummi kun en usko, enkä hyväksy kirkon oppeja enkä seurakunnan tekopyhyyttä?

Et, mutta olenko minä sun mielestä tekopyhä ihminen sillä perusteella, että hyväksyn kirkon opit ja olen aktiivinen seurakunnassa? ;)

 

[lej]

Asiaa muutti hiljattain voimaantullut uskonnonvapauslaki. Asiat ovat siis muuttuneet ainakin periaatteessa... Paikallisia ilmiöitä voi edelleen esiintyä, jos ymmärrätte mihin viittaan

Tiedän hyvin nuo paikalliset ilmiöt. Ekalla luokalla ei tainnut olla juuri mitään ihmeellistä. Sitten vaihdoin kaupunkia ja järkytys oli sanoin kuvaamaton, kun joka ikinen aamu alkoi harmoonin polkemisella ja virsien laulamisella. Sen jälkeen kerrottiin pari uskonnollisväritteistä Herra siunaa ja pelastaa -tarinaa, ja sitten lopuksi laulettiin virsi. Näin siis hieman kärjistettynä.

Uskonnon tunnillakin aina spontaanista kuritettiin harmoonia ja vetäistiin virsi pari. Muita uskontoja ei taidettu paljon käsitellä. Ehkä vähän juutalaisia morkattiin, kun eivät usko Jeesukseen. Onneksi en tosin ollut sillä luokalla, jossa opettaja ilmoitti oppilaansa aina johonkin helvetin raamattuvisaan, ja siihen valmistautumiseen taidettiin käyttää jo vähän muitakin oppitunteja. Kysessä oli muuten eräs forssalainen koulu. Muut koulut siellä taisi kyllä olla vähän normaalimpia.

 

[Eleonoora]

Koska äitini ei kuulu kirkkoon, ei hän myöskään ole virallisesti yhdenkään lapsen kummi. Siskonsa kuitenkin tahtoi, että äitistä tulisi hänen lapsensa kummi, joten tekivät diilin, että iskä on virallinen kummi ja äiti epävirallinen, mutta kuitenkin se ns. tärkeämpi kummi. Kastetilaisuus oli vasta tytön täytettyä 15 vuotta. Tyttö halusi käydä rippikoulun ja koska ei kuulunut kirkkoon, niin hänet kastettiin ennen konfirmaatiota.

 

[reinhardt]

Tää oli mun mielestä hemmetin hauska... Täytyypä heittää emännälle jollain sopivalla hetkellä, kun se vääntää jonkun mummon muistopuhetta yöllä seuraavan päivän hautajaisia varten.

Pappeja on tietysti moneen junaan, kuten kaikkia muitakin ihmisiä. Minun kokemukseni kuitenkin on se, että papit raapaisevat puheensa kasaan hät'hätää, yrittämättäkään auttaa surevia omaisia tms. kokemusta tosin on vain kuuden läheisen ihmisen hautajaisista viimeisen yhdeksän vuoden ajalta (kaikissa eri pappi), mutta vain yksi pappi tuntui oikeasti ajatelleen, mitä sanoisi. Tästä voimme laskea, että 17 % papeista ehkä tosissaan yrittää.

Niin, ja tuo "joku mummo" on jonkun äiti, jonkun vaimo, jonkun oikea mummo. Eli jos ajattelee kirjoittavansa sitä muistopuhetta vain "jollekin mummolle", ei ihme, etteivät ne ole koskaan mistään kotoisin.

En kyllä perusta hautajaisista sen enempää kuin häistäkään. Peijaiset eivät ainakaan minun suruani lievitä, päinvastoin, kun täytyy kuunnella sukulaisten osanottoja (epäaitoja, enimmäkseen), yrittää olla urhea ja kuulla, että tue sinä reinhardt nyt äitiäsi, kun olet niin vahva.

 

[Timba79]

Maksaako sitten valtio tai kunta ne velat? Samantapaista "hengellistä tukea" sieltä saa, eli neuvontaa. Tuollaisessa tilanteessa on aika iso tuki saada joku hoitamaan asioita. Meillä diakoniatyössä ainakin kauniina ajatuksena on huolenpito asiakkaasta kokonaisvaltaisesti... Ekana pitää huolehtia perustarpeista; katto pään päälle, ruokaa ja puhtaita vaatteita ja sen jälkeen katsotaan mahdollisia työpaikka ja velkaongelmia.

Ja toki, diakoniatyössä tehdään runsaasti yhteistyötä kunnallisen sosiaalitoimen ja Kelan kanssa. Hölmöähän se olisi tehdä päällekkäisiä asioita kilpaa keskenään. Itseasiassa sieltä jopa lähetetään joskus meille asiakkaita, jos ne eivät voi tarjota apuaan tai ovat sitä mieltä, että me voidaan auttaa paremmin.

En minä tietääkseni ole missään väittänyt mitään sen suuntaistakaan, että valtio tai kunnat niissä veloissa auttaisi. Mutta en mä oikein jaksa uskoa, että sieltä kirkoltakaan mitään sen kummempaa apua saa jos ei sitä hengellistä puolta lasketa ja mun arvostus sille on pyöreä 0. Mutta hyvä jos asiat näin on, eli esim. sossun kautta et kämppää saa, mutta kirkko sen järjestää.

Tosin ei siltikään tule mun verorahojani saamaan, maksan ja ihan kiitettävästi veroja muutenkin, joten kaikki joista on mahdollista luistaa, luistan varmasti. Samanlaista rahojen haaskaamista suurella osin, mitä tämä YLEn harjoittama kulttuurikin tv-lupamaksujen muodossa. Tosin toistaiseksi vielä olen tv-luvat katsonutkin. Mutta mä katonkin telkkaria, enkä käy kirkossa.

 

[Ruokalusikka]

en mä oikein jaksa uskoa, että sieltä kirkoltakaan mitään sen kummempaa apua saa jos ei sitä hengellistä puolta lasketa ja mun arvostus sille on pyöreä 0.

Ymmärrän. Mielenterveys ja yleensäkin henkiset voimavarat on niitä asioita, joita juuri kukaan terve ja/tai hyväosainen ei usko ikinä menettävänsä.

 

[Timba79]

Ymmärrän. Mielenterveys ja yleensäkin henkiset voimavarat on niitä asioita, joita juuri kukaan terve ja/tai hyväosainen ei usko ikinä menettävänsä.

En mä väitä etteikö mielenterveys voisi joskus pettää, mutta ei nyt ekana tule mieleen, että mihin ihmeeseen sitä jeesusta tuossa kohtaa tarvitsen? Saa sitä "kallonkutistaja" apua myös ihan arvauskeskukestakin...

EDIT: Ja tiedetään, että ei siellä mitään rukousrinkiä heti pystyyn laiteta, mutta kyllä mä silti henkisiin ongelmiin hakisin ensin apua terveyskeskuksesta kuin kirkolta, mutta kukin tyylillään.

 

[Gillyanne]

Mitäs siihen sanot Gilly, että Kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten piirissä on paljon paljon porukkaa, jotka ovat sun kanssa samaa mieltä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin. Mun mielestä se on hyvä asia, koska mitä enemmän uudistusmieliset lähtevät ovet paukkuen mielenosoituksena pois, sitä enemmän vanhoilliset esim. fundamentalistit ja naispappeuden vastustajat saavat suhteellista valtaa. Instituutioihin on helpompaa vaikuttaa sisältä kuin ulkopuolelta.

Epäilemättä, ja hyvä näin. Mutta kirkko instituutiona on kuitenkin edelleen yhtä suvaitsematon kuin ennenkin - esim. kirkon virallinen kanta homoseksuaalisuuteen on jostain vuodelta '80, eikä sitä ymmärtääkseni olla aikeissakaan muuttaa. Ja entäpä sitten tapaus Antti Kylliäinen? "Kaikki pääsevät taivaaseen" - kirjan tiimoilta (ei, en ole lukenut, pitäisi ehkä kylläkin, ihan ns. akateemisen kiinnostuksen kannalta) olisi ollut mahdollisuus saada aikaan oikeasti kiinnostavaa ja rakentavaa keskustelua kirkon opeista ja merkityksestä nykyihmisen elämään - vaan ei, hyvä ettei kirkonkirousta suu vaahdossa langetettu...

Ja, kuten todettua, koska kirkko ja sen opetukset eivät aikuisten oikeasti merkitse minulle yhtään mitään, niin en tosiaankaan ymmärrä, miksi minun pitäisi ko. laitosta veroeuroillani tukea...?

EDIT: Ekimies, mainitsit tuon uskonnonvapauslain, jonka olisi pitänyt ainakin jonkinasteisia muutoksia uskonnonopetukseen tehdä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Esim. saako ala-asteella opettaa "totuutena", että Jeesus kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista? Saako oppilailla luettaa ruokarukouksen ennen syömään menoa? Jne... Meillä nimittäin ainakin piti ala-asteella pistää kädet ristiin ja sanoa "siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, amen" aina ennen, kuin syömään lähdettiin... ainakin, jos luokanvalvojamme (uskonnollinen vanha neiti) opetti ruokailua edeltävän tunnin...

 

[Ekimies]

Niin, ja tuo "joku mummo" on jonkun äiti, jonkun vaimo, jonkun oikea mummo. Eli jos ajattelee kirjoittavansa sitä muistopuhetta vain "jollekin mummolle", ei ihme, etteivät ne ole koskaan mistään kotoisin.

Niinpä. Se lähtötilanne vaan yleensä on just se, että pappi ei tiedä vainajasta paljoa muuta. Sitten toimituskeskustelussa pitäisi yrittää selvittää mahdollisimman paljon ihmisen elämästä, että pystyisi sen puheen vääntämään. Tämäkin informaatio on yleensä kovin yksipuolista ja kaunistelevaa, kun vainajista ei sovi puhua pahaa. Sitten, kun pappi pitää omasta mielestään kauniin ja vainajaa kunnioittavan puheen, voi hän tietämättään loukata osaa sukulaisista huonoilla sanavalinnoillaan. On esimerkkejä vaikka perhettään tyrannisoineista alkoholistimiehistä, joiden muistopuheesta perheenjäsenet ovat tulleet loukatuiksi varsinkin, kun omat ristiriitaiset tunteet nousevat tilanteessa pintaan.

Peijaiset eivät ainakaan minun suruani lievitä, päinvastoin, kun täytyy kuunnella sukulaisten osanottoja (epäaitoja, enimmäkseen), yrittää olla urhea ja kuulla, että tue sinä reinhardt nyt äitiäsi, kun olet niin vahva.

Hautajaiset ovat yleensä todella vaikeita tilanteita kaikille. Ihmiset ovat oikeasti yleensä niin sekaisin surun ja menetyksen kohtaamisessa... On joku käyttäytymismalli, jota pidetään hyvänä ja sitä toteutetaan vaikka se olisikin epäaitoa. Unohdetaan se, että sureva omainen vaistoaa epäaidon käyttäytymisen jopa paremmin kuin "normaalissa" tilanteessa oleva ihminen. Usein tuntuu, että menetyksen aiheuttama kriisitilanne laukaisee ihmisissä jonkun regressiotilan, joka lamauttaa normaalin ajattelun kokonaan. Sitten sanotaan kaikenmaailman latteuksia, kun ei muutakaan keksitä.

 

[Ekimies]

En mä väitä etteikö mielenterveys voisi joskus pettää, mutta ei nyt ekana tule mieleen, että mihin ihmeeseen sitä jeesusta tuossa kohtaa tarvitsen? Saa sitä "kallonkutistaja" apua myös ihan arvauskeskukestakin...

EDIT: Ja tiedetään, että ei siellä mitään rukousrinkiä heti pystyyn laiteta, mutta kyllä mä silti henkisiin ongelmiin hakisin ensin apua terveyskeskuksesta kuin kirkolta, mutta kukin tyylillään.

Usein vaan julkisella saattaa olla mielenterveyspuolella viikkojen jonot ja seurakunnalle voit päästä muutaman päivän sisään. Ei siellä tietenkään psykiatreja olla eikä sellaisia ruveta leikkimään, mutta asiaan koulutettuja kuitenkin. Lieviin mielenterveyden ongelmiin voi saada ensiapua. Lisäksi näihin usein liittyy monenlaista maallista murhetta, joita voi myös samalla vilkaista.

EDIT: Ekimies, mainitsit tuon uskonnonvapauslain, jonka olisi pitänyt ainakin jonkinasteisia muutoksia uskonnonopetukseen tehdä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Esim. saako ala-asteella opettaa "totuutena", että Jeesus kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista? Saako oppilailla luettaa ruokarukouksen ennen syömään menoa? Jne... Meillä nimittäin ainakin piti ala-asteella pistää kädet ristiin ja sanoa "siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, amen" aina ennen, kuin syömään lähdettiin... ainakin, jos luokanvalvojamme (uskonnollinen vanha neiti) opetti ruokailua edeltävän tunnin...

Itseasiassa en tiedä varmaksi... Joku teologisen opepuolella voisi kommentoida varmuudella, mutta mun käsityksen mukaan opetuksen pitäisi olla muodossa "kristityt uskovat, että Jeesus nousi....". Siis jotenkin näin. Joulukirkot yms. ovat taas ihan seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia ja koulu saa käsittääkseni päättää niistä. En tiedä, joten en satuile enempää

EDIT: liitin Gillyannen kysymyksen vastauksen samaan...