Kirkollisvero

[mxm]

Eli helvettiin mennään niin että heilahtaa.

Voidaankin järkätä sitten jonkinlainen Pakkis-miitti helvetissä:D

 

[JN]

Voidaankin järkätä sitten jonkinlainen Pakkis-miitti helvetissä:D

Kannatan! Eli Pakkis-paitaa vain päälle heti kun on toinen jalka haudassa, niin tunnistetaan toisemme :lol2:

 

[Takakäsi]

Voidaankin järkätä sitten jonkinlainen Pakkis-miitti helvetissä:D

Taisit innostua liikaa. Kohta joku uskovaisporukka alkaa bannaamaan pakkotoistoa julkisesti. Siitäkös Mike suuttuu kun saa noottia Juupajoen Kristilliseltä Kehonrakennusseuralta. :D

 

[TRENT]

Ei löydy kirkon kirjoista meikäläisenkään nimeä.

 

[Oneofus]

Kirkolla on ollut oma merkityksensä pakanakansan sivistämisessä. Suurin osa kansasta ei kuitenkaan enää pelkää metsän menninkäisiä. Kyläkinkereitäkään en ole kuullut enää järjestettävän, vaan lapset oppivat lukemaan peruskoulussa. Ovelasti lietsotulla jumalanpelolla ehkäistiin raiskauksia, naapurinsurmia ja sukurutsausta. Nyt jumalanpelon tilalla on toimiva oikeusjärjestelmä. Kirkonkirjojen tilalla on väestö- yms. rekisterit.

Monikohan kirkkoon liittyisi, jos asiasta saisi itse päättää ja samalla vedettäisiin rasti ruutuun kohtaan: "Tästä lähtien teen joka vuosi kaksi päivää töitä ilmaiseksi. Haluan maksaa siitä, että hihhulit saavat kuunnella satuja sunnuntaisin."

Erosin vuosi sitten.

 

[Sukulaku]

Tuli ihan synttärinä erottua ettei vaan unohdu

 

[Ekimies]

No niin joku on tästä asiasta voinut tänne joskus kirjoittaakin. Tahtoisin lähinnä tietää että mitä kyseisellä verolla maksetaan?

Mun täytyy nyt vissiin kirjoittaa pieni puolustuspuheenvuoro tulevasta työnantajasta

Kiitokset tuosta piirakka-kaaviosta. Se varmaan vastasi aiheen aloittajan kysymykseen. Mä voisin ehkä vielä hieman avata sitä... Mä löysin lisäksi yhden kustannusjaottelun, jossa on selvitetty seurakuntien toimintomenojen jakautuminen eri työaloille. Tässä on siis mukana henkilöstökulut, materiaalit ja tarvikkeet sekä maksetut avustukset yms.:
Lapsi- ja nuorisotyö 33%
Yleinen seurakuntatyö 28% (jumalanpalvelukset yms.)
Diakoniatyö 17% (kotimaan avustus- ja palvelutoimintaa...)
Musiikkityö 8%
Lähetystyö 8%
Tiedotus 5%
Kansainvälinen diakonia 1%

Eli vaikka maksettuja avustuksia oli edellisessä kaaviossa vain se 4%, on tämän avustustoiminnan osuus luultavasti 20-30% koko potista, kun huomioidaan siihen sitoutuvat henkilöstökustannukset. Suurin osa diakoniatyöstä on neuvontaa, esim. velkaneuvonta, jossa ei välttämättä makseta suoraa avustusta, vaan henkilöstö konsultoi asiakkaitaan ja käyttää siihen työaikaa. Myös papit tekevät avustustyötä mm. päivystäessään puhelinpäivystyksessä. Pääkaupunkiseudulla tämän tyyppiselle toiminalle on tarvetta, sillä puhelin soi koko ajan... Seurakuntiin heijastuu välittömästi se paine, jonka esim. yhteiskunnan tarjoaman mielenterveystyön säästöt ovat aiheuttaneet.

Työntekijöiden määrät jakautuvat siten, että pappeja on noin 1900, diakoniatyöntekijöitä noin 1200 ja lapsi- ja nuorisotyöntekijöitä noin 2900. Näiden lisäksi on vielä muissa toiminnoissa vähintään saman verran ihmisiä muusikoista huoltomiehiin. Eli pappeja on itseasiassa pieni vähemmistö, mutta äänekäs sellainen

Joku sanoi, että kirkon avustustoimintaa voitaisi pyörittää tehokkaammin muuten. Mä voisin heittää vastakommentin, että viime laman aikoihin juuri seurakunnan diakoniatyö sai kiitosta siitä, että se pystyi muovautumaan uusiin haasteisiin mm. ylivelkaantumiseen ja ns. keskiluokan ongelmiin huomattavasti nopeammin kuin muu yhteiskunnan avustustoiminta.

Luultavasti avustustoiminta herättää porukassa sen verran sympatioita, että jätän sen käsittelemisen tähän

Mistä pappien työ sitten koostuu? Läheltä seuranneena voin sanoa, että pääasiassa toimituksista... Kasteita, häitä ja hautajaisia... siinä välissä jumalanpalveluksia ja konfirmaatioita. Työ on ainakin suurissa kaupungeissa kiireistä ja toimituksia saattaa olla viikonloppuisin monia päivässä. Niihin jokaiseen tulisi kuitenkin vielä valmistatua hyvin esim. papin mokaaminen vaikka hautajaisissa kaikuu pitkään... Mokan ei tarvitse olla kuin yksi väärä sana muistopuheessa

Sillä tuossa uutisissa juuri kerrottiin että hautapaikatkin pitäisi laittaa maksulliseksi ja joissain seurakunnissa ovatkin jo?
Eikö nyt se pitäisi edes pitäisi olla jo maksettu jos vuosia maksaa veroja?

Hiljattain tuli voimaan sellainen juttu kuin hautaustoimilaki tjsp. jolla velvoitetaan seurakunnat tarjoamaan samanhintainen hautapaikka riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Toimituksen saat ilmaiseksi, jos kuulut (no, tuskin se siellä boksissa paljoa enää ressaa).

Seurakuntien kiinteistötoimi on yksi aika mielenkiintoinen juttu ja mun mielestä esim. yhteisövero liittyy jollain tavalla siihen. Seurakunnat nimittäin eivät voi käsitellä kiinteistöjään kuten liikeyritykset... Esim. että Eipäjoen seurakunta purkaisi keskiaikaisen harmaakivikirkkonsa, koska siellä on niin vähän toimintaa. Joku vanha kirkko on osa paikkakunnan kulttuurimaisemaa ja jopa identiteettiä. Jossain pääkaupunkiseudulla taas seurakunnat kärvistelevät tilojen puutteessa, kun toiminnalle olisi kysyntää vaikka kuinka, mutta ei ole välttämättä varaa hankkia uusia tiloja. Toimintaa saatetaan pyörittää vuokratiloissa hajallaan ympäri kaupunkia. Sinänsä hassua, että jos seurakunnan kiinteistötoimi on ammattimaisesti hoidettua, syytetään kirkkoa ahneeksi paskaksi, joka istuu rahakirstun päällä... pitäisikö sitä sitten vetää säkki päälle ja pyöriä tuhkassa ja esittää mahdollisimman köyhää ja kapista. Mun mielestä on hyvä, että a) seurakunnat käyttävät tiloja tarpeensa ja varojensa mukaan, tehokkaasti ja järkevästi sekä b) toimitilat on ammattimaisesti hallinnoitu; tilat hankintaan rakentamalla/vuokraamalla/ostamalla sen mukaan mikä on järkevintä, tilat pidetään kunnossa, jolloin niistä on iloa pidempään.

Tässä vaiheessa voisin muistuttaa taas siitä, että seurakunnat ovat demokraattisesti hallittuja yksiköitä, eli te vielä kirkkoon kuuluvat, muistakaa äänestää seuraavissa seurakuntaneuvoston/kirkkovaltuuston vaaleissa. Äänestysprosentti on yleensä alhainen, joten yksikin ääni voi ratkaista sen, pääseekö jollekin neuvostopaikalle vanhoillinen jäärä vai ehkä uudistusmielinen
henkilö. Me työntekijät nimittäin joudutaan tekemään työtämme tämän valitun ryhmän pillin mukaan

 

[Tupla-J]

Erosin kirkosta elämänkatsomuksellisista syistä. Raha oli tässä epäolennainen tekijä.

 

[Vroomfundel]

Itse erosin kirkosta reilu vuosi sitten. Koko uskonto-homma on jo jostain yläaste ajoista lähtien ollut minulle täysin järjenvastaista satuilua.

Tuo eroaminen kannattaa kyllä hoitaa ihan kirkkoherran virastossa. Onhan se paljon tyylikkäämpää kuin lomakkeen täyttely netissä. Bonuksena saa nähdä niiden virkailijamummojen ilmeet. :evil:

Muutoin voisin ilmoittautua mukaan tuohon Pakkis-miittiin helvetissä, mutta kun en siihenkään paikkaan usko.

 

[LohiLinja]

Erosin eilen tuon linkin ilmaantumisen myötä. Sori.

 

[lej]

Ihmeellistä, että porukka haluaa kirkkohäät vaikkei kirkossa muuten edes käy.
Radiossa oli hiljattain juttua kirkkohäiden ja siviilihäiden eroista ja nehän on ihan minimaaliset. Siviilista saa yhtä hyvin koko seremonian, erona tosin, ettei sitä pidetä kirkossa eli voi vaikka jollain kartanalla pitää pippalot alusta loppuun ilman sen kummempia siirtymisiä.
Sitä myös painotettiin, että monet hääperinteet, jotka liitetään kirkkohäihin ovat lähtöisin vanhoista pakanaperinteistä, esim. just riisin heittäminen sun muut systeemit.

Ihan vaimon vuoksi vihkiminen suoritettiin kirkossa. Ei ollut mulle mitenkään vastenmielistä ja oli helppo tapa tehdä toinen onnelliseksi. Ja kuten Ringside sanoi, niin se oli ihan hyvä diili. Häitä ennenkään en käynyt kirkossa, muuta kuin "pakollisissa" tilaisuuksissa kuten hautajaissa. Ja sen jälkeen onkin sitten itse helppo erota kirkosta.

Itse en koskaan ole uskonut jumalaan ja aina olen ymmärtänyt sen kuinka ristiriitaisia kirkon opit on ja, ja kuinka paljon paskaa kristinuskokin on vuosisatojen ajan ihmisille syöttänyt ja aiheuttant. Se ei paljon auta, jos protestantit on pari sataa vuotta leikkineet parempia ihmisiä. Kirkollisveroa en onneksi joutunut koskaan hirveitä summia maksamaan, koska en paljon ole ikinä palkkaakaan saanut.

Kirkossa en muutenkaan ymmärrä sitä, että taustalla on aina se ajatus, että uskoakseen jumalaan, pitää olla kirkon jäsen. Ja vielä kastettu. Tai sitä, että joku pappi on kuin jumala maan päällä ja sillä on valtuudet antaa syntejä anteeksi ja tulkita asioita ihmisten kirjoittaman ja rankasti editoiman kirjan perusteella.

Jos jumala on oikeasti olemassa ja se on niin fiksu ja ymmärtäväinen, kuin kirkko opettaa, niin silloin se kyllä istuu taivaassa ja katselee kirkon toimia ajatellen, että "vittu noi on tyhmiä"!

 

[lej]

tupla

 

[reinhardt]

Erosin kirkosta elämänkatsomuksellisista syistä.

Kuten myös. Tosin ajattelin myös rahaa. Ja eipä kukaan voi pakottaa minua isoihin kirkkohäihin, hähä.

Minulle on turha tulla selittämään, mitä kaikkea "hyvää" kirkko tekee; olisi paljon järkevämpää, että kaikki parisuhdeneuvonnat sun muut hoitaisi kunta/valtio, niin ei menisi rahaa hukkaan organisaation pyörittämiseen. Lähetystyö taas on Saatanasta...

Vanhat kirkot on kyllä hienoja rakennuksia, niiden ylläpitoon voisin antaa hiukan rahaa. Tai ehkä en. Eiköhän siellä kirkon pohjattomissa kirstuissa siihenkin rahaa löydy.

 

[Ruokalusikka]

Minulle on turha tulla selittämään, mitä kaikkea "hyvää" kirkko tekee

Tämä ei oo sitten sulle.

Tuolla jäkispalstalla tuli vastattua samanlaiseen ketjuun. Laitetaan omat kommentit sieltä tänne melkein sellaisenaan.

Tuossa 90-luvun alkupuolella jouduin sellaiseen jamaan, että putosin käytännössä kaikista yhteiskunnan tarjoamista turvaverkoista läpi. Uskokaa vaan, se on mahdollista, eikä edes alkoholilla tai muilla päihteillä ollut osaa eikä arpaa tilanteeseen. Ei siihen tarvittu kuin pari epäluotettavaa ihmistä ja vitun huono tuuri (ok, ripaus omaa tyhmyyttä). Kuitenkin, meni siis niin huonosti, kuin vaan Suomessa voi fyysisesti terveellä ihmisellä ikinä mennä. Kaikkein vaikeimmalla hetkellä, ehkä viime hetkellä, sain kuitenkin apua kirkolta. En paljoa, mutta juuri sen verran, että jaksoin itse ponnistaa loppumatkan takaisin "normaaliin" elämään. Kyse oli siis ihan konkreettisesta avusta.

Nykyään olen alkanut näkemään myös kirkon uskonnollisessa tarjonnassa hyvää, vaikken itse sitä nielekään. Otetaan lyhyesti yksi korni esimerkki vaikkapa lähimmäisen menetyksestä. Onhan se paljon helpompaa kuvitella menettämänsä henkilön istuvan pilven reunalla enkelinä, kuin ajatella sen mätänevän mullan alla matojen syömänä. Tuo ajatus voi tehdä suuren eron siinä, että miten menetyksen kokenut kykenee taas jatkamaan omaa elämäänsä. Jos hänestä ei tule yhteiskunnan riippakiveä uskon ansiosta, niin kirkko on tehnyt tehtävänsä. Itseasiassa oma käsitykseni on, että juuri kuoleman käsitteleminen on yksi suurimmista syistä, miksi ylipäätään joskus on ollut tarve kehitellä uskontoja.

Kirkko auttaa myös niitä, joita juuri kukaan muu ei enää auta. Ihmiset kyllä keräävät kilpaa rahaa lastensairaaloille, eläinsuojeluun, veteraaneille ja muihin ns. hyväksyttäviin tarkoituksiin. Kirkko kuitenkin auttaa karvoihin katsomatta esim. vapautuvia vankeja, avohoitopotilaita, alkoholisteja, huumeongelmaisia ym. "hylkijöitä", joille muut ovat kääntäneet selkänsä.

Ns. hyväosaisetkin hyötyvät tästä välillisesti. Suomessa ei juurikan tarvitse pelätä, että joku tulisi kolkkaamaan kadulla saadakseen rahaa ruokaan tai ryöstääkseen kengät jalasta. On mahdotonta näyttää toteen, että kuinka monta ryöstöä tai vaikkapa murtoa on vältetty kirkon avun ansiosta, mutta ei sen vaikutusta sovi vähätelläkään ilman parempaa tietoa. Itsellä on sellainen tuntuma, että yleinen turvallisuus on paremmalla tolalla, kuin mitä se olisi ilman kirkon ruohonjuuritason apua.

Eikä unohdeta muuta aivan mittaamattoman arvokasta työtä, kuten nuorisotyötä, iltapäiväkerhoja ja lastenleirejä. Käsittääkseni noissa paikoissa ei edes tuputeta uskontoa ja myös kirkkoon kuulumattomat kakarat ovat tervetulleita.

Itse en usko Joulupukkiin, Pupu Tupunaan, enkä Jumalaan. Uskon kuitenkin, että kirkollisvero menee hyvään tarkoitukseen. Kyllähän noin isosta "organisaatiosta" löytyy parannettavaa ja mätiä omenoita, mutta kokonaisuutena työ on arvokkaampaa, kuin voisi äkkiseltään kuvitella.

 

[Ekimies]

Minulle on turha tulla selittämään, mitä kaikkea "hyvää" kirkko tekee; olisi paljon järkevämpää, että kaikki parisuhdeneuvonnat sun muut hoitaisi kunta/valtio, niin ei menisi rahaa hukkaan organisaation pyörittämiseen. Lähetystyö taas on Saatanasta....

Mun mielestä ihan asiallinen pointti. Tahot tekevät päällekkäistä työtä jonkun hyvinkin paljon ja itseasiassa aika lailla samoilla pelisäännöillä. Ei diakoniatyössä kysellä että kuulutkos kirkkoon tai aleta ketään käännyttämään. Mun mielestä oikeastaan ainoa asia, joka eroaa maallisesta sosiaalityöstä on hengellisen "työkalun" käyttö. Jos asiakas haluaa puhua hengellisistä asioista, hän saa siihen mahdollisuuden. Lähtökohtana nykyisessä hengellisessä työssä on jokaisen ihmisen omat pohdinnat... Saat tulla haukkumaan mulle Jumalan pystyyn, jos haluat ja mua työntekijänä kiinnostaa sun omat näkemykset ja käsitykset. Jos joku ihminen tulee uskoon, niin hienoa, mutta mun mielestä se on mahdollista kestävästi vain ihmisen oman pohdinnan tuloksena, ei sillä että joku vaan jaksaa saarnata tarpeeksi.

Itseasiassa lähetystyössäkin nykyään on aika lailla samat lähtökohdat. Ei sinne mennä ketään käännyttämään (tai jos joku on menossa, niin hänet "käännytetään" kyllä lähetystyökurssilta pois). Lähetystyössä olevat tekevät pääasiassa normaalia auttamistoimintaa kohdealueilla ja kyseisen kulttuurin ehdoilla. Jos ihmiset ovat kiinnostuneita kristinuskosta, he voivat tulla kyselemään ja käymään tilaisuuksissa, mutta keneltäkään ei velvoiteta yhtään mitään. Jos tämä on sun mielestä saatanasta, niin mikä sitten olisi sitten Jumalasta :whip:

Eiköhän siellä kirkon pohjattomissa kirstuissa siihenkin rahaa löydy.

Mistähän tämä kirkon kirstujen pohjattomuus tulee? Tätä kuulee aina välillä ja mun mielestä olisi kiva kuulla tälle jotain perusteluita, faktoja pöytään. Viitataanko tällä kirkon pääoman hitaaseen kiertoon? suuriin kassavaroihin? Poikkeaako nämä oleellisesti esim. keskimääräisten kuntien toiminnasta. Seurakuntien pääomat sitoutuvat pääasiassa kiinteistöihin, jotka eivät ole mitenkään erityisen likvidiä omaisuutta. Seurakunnat eivät ole rikkaita ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta (esim. Espoon seurakunnat). Miksi kirkolla on pohjattomat kirstut - palveleeko se jonkun intressejä? Rikastuuko joku yksityishenkilö kirkon omaisuudella? Näihin kysymyksiin olisi kiva kuulla jotain muita kuin mutu-vastauksia

 

[Temp Human]

Erosin vuodenvaihteessa. En käytä palveluja ja säästän 300€ vuodessa.

 

[reinhardt]

Ekimies ja ruokalusikka: en siis väittänyt, etteikö kirkko auttaisi ihmisiä pyyteettömästi (=yrittämättä käännyttää). Ja jos joku on hädässä on, tietysti parempi, että kirkko auttaa, kuin se, että kuolee nälkään tms. Mutta mielestäni olisi silti parempi, että valtio tai kunta tarjoaisi ko. palvelut, eikä kirkko. Kirkolla on kuitenkin takana aina se aate, vaikkei sitä ihmisille tyrkytettäisikään. ja tämä sama pätee lähetystyöhön. Jos joku antaa ulkomaanapua, olkoot se sitten valtio tai SPR tai jokin muu ei-aatteelinen järjestö.

Kirkon pohjattomat kirstut oli vitsi...Ekimies kaiketi tietää, että ennen uskonpuhdistusta kirkolla tosiaan oli valtavasti rahaa -ja katolisella kirkolla on varmaan vieläkin. Kustaa Vaasa oli sitten hyvä jätkä.

Suhtaudun kirkkoon niin kielteisesti siksi, että satuin olemaan nuorempana kuvioissa mukana, ja minulla on melko selkeä käsitystä siitä teeskentelystä ja tekopyhyydestä, mikä seurakunnan piireissä vallitsee. Itse asiassa, tunnen tasan yhden uskossa olevan ihmisen, joka on aito eikä millään tavalla tee uskovaisuudestaan numeroa (=yritä ylentää itseään) ja hänkin on helluntalainen.

EDIT: tietysti valtaosa ihmisistä on teeskenteleviä kusipäitä, jotka luulee liikoja itsestään. Tuttavapiirini juutalaiset on itse asiassa pahimpia.

 

[Ekimies]

Suhtaudun kirkkoon niin kielteisesti siksi, että satuin olemaan nuorempana kuvioissa mukana, ja minulla on melko selkeä käsitystä siitä teeskentelystä ja tekopyhyydestä, mikä seurakunnan piireissä vallitsee.

Aivan. En mäkään halua lakaista ongelmia maton alle... Niitä on kyllä ja niihin törmää kaikissa muodoissaan ajoittain. Seurakunta on itseasiassa työpaikkana aika hankala. Hengellisen työn tekijät (papit, diakonit, kanttorit, nuorisotyöntekijät yms.) ovat yleensä hirveän kutsumustietoisia, mikä tarkoittaa käytännön työelämässä usein sitä, että jokainen tekee hommat omalla tavallaan. Ihmiset ovat keskimäärin aika vaikeita johdettavia ja myös vaikeita johtajia. Työn luonne on aika paljon seurausta tästä, eli hyvin itsenäistä ja jokainen voi tehdä sitä hyvin paljon omista lähtökohdistaan. Jos oman uskonnollisuuden perusta on sairas, niin on ihan selvää, että työnkin perusta silloin on. Toisaalta kutsumustietoisuudessa on hyvää se, että porukka tekee oikeasti hirveän paljon duunia palkkaansa nähden. Motivoituneiden työkaverien kanssa tekee mielellään töitä, paitsi jos ja kun seuraus on hyvin usein työuupumus.

Mä olen miettinyt paljon tota tekopyhyyttä ja se liittyy hyvin paljon seurakuntalaisiin. Mä en tunne kuin yhden silmiinnähden tekopyhän papin tai yleensä seurakunnan työntekijöitä. Yleistäen he ovat ihan tavallisia ihmisiä, ovat vain valinneet hieman erilaisen elämäntavan ja työn, joutuvat pakosta olemaan mukamas esimerkillisiä, mutta sen imagon mun mielestä luovat seurakuntalaiset. Eräs tuttu pappi kertoi, että kun oli kaupassa lapannut kärryynsä paskapaperia, oli takaa kuulunut kuiskutusta "kato, pappi ostaa vessapaperia..." :D

Ehkä mä sitten tunnenkin vain ns. radikaaliteologeja.

Tämä ihmisten mielissä oleva imago mun käsityksen mukaan osittain jopa suojelee jollain kollektiivisella tasolla... Eli että ihmisillä on jokin instituutio, jonka edustajat pitävät yllä jonkinlaista kuvitteellista moraalin muuria. Se suojelee ihmisiä, kun saa heitellä sitä muuria kivillä ja tuntea kuinka se kestää siitä huolimatta sekä pysytellä itse etäällä siitä, kuitenkin näköyhteyden päässä. Hyvä esimerkki on se, kun usein kuulee kysymyksen, että "mikä on kirkon kanta tähän?". Esimerkkinä homoparit ja niiden vihkiminen... Nimittäin kun ei ole useinkaan sellaista kuin "kirkon virallinen kanta". Piispatkin ovat usein eri mieltä asioista ja papeilta saa kuulla hyvin monenlaisia mielipiteitä, varsinkin epävirallisia sellaisia ;) Paavilta saisi varmaan sen oikean mielipiteen, mutta häntä ei meidän kapinakirkon asiat kiinnosta, kun joskus päätettiin hänen kelkastaan hypätä pois. Seurakunnan työntekijöille on useimmille hyvin kiusallista joutua johonkin moraalinvartijan rooliin, kun se on Raamatun valossa aika ristiriitaista, kun synnitön heittäköön sen ensimmäisen kiven. (tän sanon sitten, jos joku bongaa mut tuolta "laatua pojille" -treadin kimpusta )

EDIT: kirjoitusvirhe ;)

 

[Jantunen]

Itse olen viime aikoina alkanut nähdä hieman eri valossa koko kirkko-instituutiota. Mitä se mulle merkitsee? Mitä mä haluan nähdä kirkosta?

Itse erosin reilu vuosi sitten. Ajattelin suurimmaksi osaksi että onpa humpuukia, en usko jumalaan jne. Säästän rahaa! Lisäksi risoi kyseisen lafkan historia. Suvaitsemattomuutta, oikeaoppisuus ja ehdottomuus, inkvisitiojutut ja tollaset "ihmetyöt". Täytyy kyllä myöntää, että on se raamattukin "satuineen" aikamoista hömppää, ainakin se minkälainen kuva mulla on siitä.

Sitten lukee esim. mitä asioita Ekimies ja Ruokalusikka osasivat tuoda esille. Kirkko tekee myös paljon hyvää ja on juuri tommonen viimeinen taho, joka pyrkii auttamaan. Oikeesti, kun mä näen esim. jonkun rapajuopon, joka istuu omassa kusilammikossaan vaatteet repaleisena ja kattelee maailmaa sellasella surullisella katseella niin mua käy ihan helvetin sääliksi. Ei kukaan halua olla tuossa jamassa. Jos sen ainoa tapa päästä elämään kiinni on tulla uskoon, ei se ole mulle mikään ongelma.

Muutenkin on niin paljon ihmisiä, joilla on asiat tosi huonosti. Ei mun tee mieli katsoa syyttävästi ja halveksuen, että siitäs sait. Kaikki ei edes ole vastuussa siitä tilastaan itse. Mikä se tarina sitten on kullakin, sitä ei voi tietää ellei kysy.

Mun ajatukset lyhyesti: itse en luultavasti auttaisi ventovierasta rapajuoppoa tai muuta epäonnista. Olen melkopitkälti itsekäs paska. Haluaisin silti, että olisi jonkinlainen yhteiskunnallinen tukiratkaisu olemassa.

Ei sitä ikinä tiedä mitä itselleenkään elämässä käy, enkä koe mitään valtion/kunnan järjestämiä kriisi/apupalveluja niin lämpimäksi vaihtoehdoksi kuin kirkkoa. Jos on asiat tosi huonosti niin itkuhan siinä tulee, jos lyödään joku vuoronumero käteen.

"Määrärahat on niin vähissä, ei kukaan jaksaa auttaa, on omatkin ongelmat, elämä on"

 

[Timba79]

Muistaakseni kirkollisveroa joutuu kuitenkin maksamaan sen vuoden loppuun asti, jona eroaminen kirkosta tapahtuu (tai jotain vastaavaa) :curs:

Jos meinaa välttää ensivuoden kirkollisverot, niin käsittääkseni kirkosta pitää erota tämän vuoden lokakuuhun mennessä, en muista oliko kuun alkuun vai loppuun.

Itselläni ja vaimolla ensimmäinen vuosi menossa ilman kirkollisveroa, tuskin sellaista ihmettä tapahtuu, että me koskaan kirkkoon liitytään.

Sylikummi ei kaiketi voi olla jos ei kuulu kirkkoon, mutta jos joku kummiksi pyytää ja tämä ongelma on, niin sitten meistä ei tule kyseisen lapsen kummeja. En ala siitäkään lystistä maksamaan 300-400 euroa vuodessa, sillähän ostaa jo komeasti vaikka lahjat sille kummilapselle.