Kirkollisvero

[VelttoV]

Kirkko on ihan sairaan vanha instituutio ja nyt on elämä muuttunut aika radikaalisti 100 vuoden sisällä. Jenkeissä tämä on paremmin ymmärretty ja kirkoissa saarnataan enemmän iloa. Täällä taas hartautta ja pelkoa. Se lähimmäisen rakastaminen ilmaistaan jotenkin pateettisesti. Ja eikös se ajattelu ole nyt todella monella ajattelevalle ihmiselle luotaantyöntävää, että Jumala olisi niin ylpeä, että hyvillä elämisentavoillakaan ei pääse taivaaseen, jos ei usko. Lisäksi raamattuhan kieltää kirkon nimissä rahan keruun.

Pitää myös muistaa, että tiukka uskontovastaisuus myös vaatii sokeaa uskoa.

 

[protsku]

Joku kirjoitti että ev.lut kirkko järjestää konkurssin tehneelle asunnon, vaatteet, ruuan ja velkaneuvonnan. Laittakaas jotain linkkiä tai yhteystietoja tällaisiin palveluihin koska en ole sellaisesta vielä tähän mennessä kuullut.

Tuntuu varsin erikoiselta jos pidetään valtionkirkkoa sitä varten että oheistuotteena tarjotaan sit vähän velkaneuvontaa. Nämä kaikki sosiaalipalvelut kun löytyvät muualta ja vieläpä varsin tehokkaalla tavalla järjestettynä.

Yhden kerran olen käynyt ev.lutin järjestämässä soppajonossa syömässä tiskiveden makuista hernekeittoa. Siinä on ne avut mitä minä olen valtionkirkolta saanut.

Kaksi kertaa kirkosta eronneena olen täysin varma siitä etteivät olemattomat, opintovelallisen rahani mene kirkollisveron maksamiseen.

 

[Ekimies]

Joku kirjoitti että ev.lut kirkko järjestää konkurssin tehneelle asunnon, vaatteet, ruuan ja velkaneuvonnan. Laittakaas jotain linkkiä tai yhteystietoja tällaisiin palveluihin koska en ole sellaisesta vielä tähän mennessä kuullut.

Tuntuu varsin erikoiselta jos pidetään valtionkirkkoa sitä varten että oheistuotteena tarjotaan sit vähän velkaneuvontaa. Nämä kaikki sosiaalipalvelut kun löytyvät muualta ja vieläpä varsin tehokkaalla tavalla järjestettynä.

Tuo "järjestää" on ehkä hieman liikaa luvattu, voi järjestääkin, mutta sanoisin varmuuden vuoksi mieluummin "yrittää järjestää". Realitettien kanssa diakoniatyössäkin joutuu elämään. Lähtökohta on se, että asioita järjestellään ja asiakasta itseään tuetaan laittamaan omat asiansa kuntoon. Suora taloudellinen apu on tässä vain ensiapua.

Kirkkoa ei ylläpidetä sen takia, että se tuottaisi samaa sosiaaliapua kuin kunnat ja valtio. Kirkolla ja seurakunnilla on tietty sanoma ja sen mukainen tehtävä. Tärkeä osa tätä tehtävää on auttamistyö, jossa ei kysellä ihmisten menneisyyden tms. perään. Kirkkoa ei ole käytännössä velvoitettu maallisessa lainsäädännössä tekemään tätä tehtävää (itse asiassa teoriassa kirkkolaissa velvoitetaan seurakunnat pitämään diakonian virkoja, mutta työn sisällöstä ei säädellä). Vaikka työ sinänsä on kirkolle vapaaehtoista (ja hemmetin kallista sen suoraan julkiseen näkyvyyteen nähden - kyse ei siis ole mistään imagon nostamisesta), tehdään sitä, koska ydinsanoma ja opit velvoittavat siihen. Koko hommasta tulisi tyhjä ja ontto kuori ilman tätä auttamistyötä.

Yhden kerran olen käynyt ev.lutin järjestämässä soppajonossa syömässä tiskiveden makuista hernekeittoa. Siinä on ne avut mitä minä olen valtionkirkolta saanut.

Jollekin se voi olla iso juttu tai se, että saa pussillisen leipää mukaansa.

 

[Rita]

Vähän mutta noista muistopuheista. Kaveri kohtasi mielestään niin ylitsepääsemättömiä ongelmia elämässään että köysi oli ainoa mikä auttoi. Muistotilaisuudessa sisko piti todella nätin muistopuheen, kaikille tuli hyvä mielikin, naurattikin jo vähän. No papin vuoro puhua seuraavaksi, hirveä paatos ja tuomitseminen, moitteita tuli jatkuvast. Syitäkin alkoi itse etsimään, vaikka ne olivat jo kaikilla ihan hyvin tiedossa miksi halusi lähteä. Miksi piti syyllistää kun hyvääkin olisi ollut kerrottavana ja helposti. Olisi vähän valoisammalta kannalta voinut asioita käsitellä, tai edes puhua ensin, siskon puhe olisi sitten pelastanut tunnelmaa... Tuo kyseinen pappi ei enää koskaan siunaa, kasta, vihki tai muutenkaan ole missään kirkollisissa tekemisissä yhdenkään läheiseni kanssa!

 

[Ekimies]

Joku kirjoitti että ev.lut kirkko järjestää konkurssin tehneelle asunnon, vaatteet, ruuan ja velkaneuvonnan. Laittakaas jotain linkkiä tai yhteystietoja tällaisiin palveluihin koska en ole sellaisesta vielä tähän mennessä kuullut.

Mun piti vielä laittaa protskulle linkkiä, mutta selain meni jumiin, eli tässä...

http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/

Tässä esimerkiksi kirkon taloudellisen auttamistyön pelisääntöjä (lähde: kirkon nettisivut):

SUOSITUS TALOUDELLISEN AVUSTAMISEN PERIAATTEIKSI SEURAKUNNASSA

1. Ensisijainen avun lähde on sosiaalitoimi. Diakonia-avustus ei voi korvata yhteiskunnan vastuuta. Jos avun tarvitsija ei saa hänelle lain mukaan kuuluvaa etuutta, tulee häntä auttaa sen hankkimisessa. Samoin, jos avun tarvitsijalle kuuluvaa lain edellyttämää sosiaaliturvaa on loukattu, tulee häntä auttaa kääntymään kunnan sosiaaliasiamiehen tai valvovan viranomaisen puoleen. Seurakunnan työntekijä voi olla mukana selvittämässä sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaalle kuuluvaa etuutta.

2. Kirkkojärjestyksen (4:3) mukaan seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Tämä koskee myös taloudellista apua.

3. Diakonian avustustoiminta tulisi riittävästi ottaa huomioon seurakunnan talous- ja henkilöresurssien suunnittelussa ja toteutuksessa. Seurakuntaa suositellaan talousarviossaan varaamaan omia avustusvaroja paikallisen tarpeen ja omien mahdollisuuksien mukaan.

4. Seurakunnan tulee huolehtia vastaanottotilojen riittävästä turvallisuudesta.

5. Maksuvaikeuksissa tulee ottaa yhteyttä velkojaan ja selvittää mahdollisuutta löytää sovintoratkaisu. Pienet avustukset voidaan toteuttaa paikallistasolla. Tarvittaessa suurempaa avustusta voidaan kääntyä seurakuntayhtymän, hiippakunnan tai Kirkon diakoniarahaston puoleen. Myös monet järjestöt ovat merkittäviä avustajina. Samassa asiassa ei tule lähettää hakemusta sekä hiippakunnalle että Kirkon
diakoniarahastolle.

6. Diakoniatyössä ihminen kohdataan kokonaisuutena. Taloudellisia asioita ei voi käsitellä erillisinä muista ongelmista. Tukea ja ohjausta saatetaan tarvita hengelliseen, psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Tämä edellyttää usein laaja-alaista verkostotyötä. Aineellinen tuki on vain osa kokonaisauttamista.

7. Kirkon taloudellinen avustaminen on pääsääntöisesti kertaluonteista kriisiapua, vaikka muu tukeminen on yleensä pitkäaikaista.

8. Diakoniatyössä todettu paikkakunnalla ilmenevä hätä tulee saattaa kunnan ja seurakunnan päättäjien tietoon.

9. Salassapitovelvollisuus koskee aineellisessa avustamisessa saatuja tietoja asiakkaasta. Tietojen luovuttaminen on mahdollista vain avun tarvitsijan luvalla sosiaalihuoltolain säätämiä poikkeuksia lukuun ottamatta. On huomattava, että salassapitovelvollisuus sitoo myös diakoniatyön johtokunnan jäseniä ja muita avustustoimintaan osallistuvia.

10. Ihmisen yksilöllinen tilanne on viimekädessä kaiken diakonisen avustamisen perusta.

 

[Inska]

Mulle ei pahemmin selvinnut mitään syitä miksi maksaa kirkollisveroa tai kuulua kirkkoon.
Avioliiton mahdollisuus on jo tällä iällä turhaa eli senkään takia tuskin tulee kirkkoon liityttyä. Enkä kyllä enää liittyisi senkään takia.
Kirkko tekee paljon hyvää ja auttaa jne. Voihan se olla niinkin, mutta yhden tapauksen tiedän läheltä ja silloin ei auttanut kirkko, kunta, valtio eikä mikään muukaan. Se riitti vakuuttamaan mut myös kirkon avusta ja autan mielummin itse tästä lähtien jos siihen on aihetta.

 

[Ruokalusikka]

Joku kirjoitti että ev.lut kirkko järjestää konkurssin tehneelle asunnon, vaatteet, ruuan ja velkaneuvonnan. Laittakaas jotain linkkiä tai yhteystietoja tällaisiin palveluihin koska en ole sellaisesta vielä tähän mennessä kuullut.

Jaa mää vai. Omasta kokemuksesta puhuin. Itse romahdin 90-luvun alussa, jolloin elämä potkaisi takaa kiveksille täysin varoittamatta. En kerro tarkemmin tarinaa, mutta alas tultiin ja vähän lujaa. Sosiaalitoimi laski 1+1 ja totesi, että saan apua parin kuukauden päästä, kunhan tuon mukana ne ja ne laput. Itseasiassa mulle sanottiin suoraan, että "punkkaa kavereilla". Se tunne on kyllä jotain sanoinkuvaamatonta, kun seisot talvella kadulla, ihmiset vilistävät ohitsesi vilkaisemattakaan päin ja sulla ei ole mitään paikkaa minne mennä. Omalla tavallaan aika extreme fiilis :whip:

Nyt en muista, että miten osasin ottaa yhteyttä paikalliseen diakoniatyöntekijään. Soitin kuitenkin ja jo samana iltana oli katto pään päällä (joku deekujen asuntola se oli, mutta oli lämmintä ja puhtaat lakanat) ja vatsa täynnä + pieni usko siihen, että "kyllä tää tästä". Vaatetta tarjottiin, mutta en ottanut. Rahaa en saanut penniäkään. Jatkossa asiat hoidettiin yhteistyössä diakoniahemmon ja sosiaalitoimen kanssa. Mulla oli se onni, että päihteet eivät olleet kuvassa mukana, joten aika nopeasti sain oman toimintakykyni takaisin ja loppu on historiaa. Toi oma kokemus on vielä mietoa kamaa verrattuna moniin ihmiskohtaloihin joihin on tullut törmättyä.

Jos nyt yrittäisin veikkailla, että mitä olisin tehnyt ilman kirkon apua, niin varmaan olisin silloisella alle parikymppisen ajatusmaailmalla päätynyt auttamaan itseäni rikollisin keinoin ja elämä olisi lähtenyt vallan toiseen suuntaan.

Tuntuu varsin erikoiselta jos pidetään valtionkirkkoa sitä varten että oheistuotteena tarjotaan sit vähän velkaneuvontaa. Nämä kaikki sosiaalipalvelut kun löytyvät muualta ja vieläpä varsin tehokkaalla tavalla järjestettynä.

Sosiaalipalveluiden tehokkuus on valitettavan vaihtelevaa. Suurissa kunnissa akuuttia apua ei käytännössä ole läheskään aina, jos koskaan saatavilla. Lisäksi seurakunnan työntekijöiden asennoituminen työhönsä, eli auttamiseen on kyllä aivan toiselta planeetalta sossun työntekijöihin verrattuna.

Viimeiset pari vuotta olen ylläpitänyt sivutoimisena erään kirkkoa lähellä olevan yhdistyksen tietojärjestelmiä ja siinä sivussa päässyt seuraamaan tuota työtä läheltä. "Asiakaskuntana" talolla on pääasiassa vankilasta vapautuneita ja päihdeongelmaisia. Useimmilla on kaikki normaalit siteet yhteiskuntaan ja lähimmäisiin kertakaikkiaan poikki. Aika harva noista nousee koskaan omille jaloilleen, mutta olen vakuuttunut siitä, että tuo porukka olisi roimasti suurempi riski ympäristölleen ilman kyseisen puljun palveluita.

 

[JPK]

Kirkko on ihan sairaan vanha instituutio ja nyt on elämä muuttunut aika radikaalisti 100 vuoden sisällä. Jenkeissä tämä on paremmin ymmärretty ja kirkoissa saarnataan enemmän iloa. Täällä taas hartautta ja pelkoa. Se lähimmäisen rakastaminen ilmaistaan jotenkin pateettisesti. Ja eikös se ajattelu ole nyt todella monella ajattelevalle ihmiselle luotaantyöntävää, että Jumala olisi niin ylpeä, että hyvillä elämisentavoillakaan ei pääse taivaaseen, jos ei usko. Lisäksi raamattuhan kieltää kirkon nimissä rahan keruun.

Pitää myös muistaa, että tiukka uskontovastaisuus myös vaatii sokeaa uskoa.

Luulenpa että syy siihen että jenkkilässä saarnataan enemmän iloa johtuu siitä että kyseessä saattaapi olla Babtisti tai helluntai seurakunta. Onhan Suomessakin huomattavasti iloisempaa meininkiä ns. karismaattisissa suunnissa, kuin luterilaisella puolella.

Ja kyllähän ainakin meidän paikallinen helluntai seurakunta järjestää ruokailua syrjäytyneille, ilman julkista tukea, ihan mielelläni annan omista rahoistani sellaiseen lähimmäisen auttamiseen.

 

[lej]

Luulenpa että syy siihen että jenkkilässä saarnataan enemmän iloa johtuu siitä että kyseessä saattaapi olla Babtisti tai helluntai seurakunta. Onhan Suomessakin huomattavasti iloisempaa meininkiä ns. karismaattisissa suunnissa, kuin luterilaisella puolella.

Ja kyllähän ainakin meidän paikallinen helluntai seurakunta järjestää ruokailua syrjäytyneille, ilman julkista tukea, ihan mielelläni annan omista rahoistani sellaiseen lähimmäisen auttamiseen.

USA:ssa on mahdollista, ja tapanakin liittyä siihen seurakuntaan, joka tarjoaa eniten. Siellä kirkko myös hoitaa paljon niitä tehtäviä, mitä yhteiskunta täällä. Siksi homman pitää olla myös iloista ja positiivista, muuten porukka vaihtaa paikkaa. USA:ssa ihminen voi kuulua elämänsä aikana monien eri suuntien kirkkoihin, kulloisenkin tilanteen mukaan. Eli siellä toimii tämä uskonnonvapaus hyvin. Tosin vain niin kauan kuin olet kristitty.

 

[JPK]

USA:ssa on mahdollista, ja tapanakin liittyä siihen seurakuntaan, joka tarjoaa eniten. Siellä kirkko myös hoitaa paljon niitä tehtäviä, mitä yhteiskunta täällä. Siksi homman pitää olla myös iloista ja positiivista, muuten porukka vaihtaa paikkaa. USA:ssa ihminen voi kuulua elämänsä aikana monien eri suuntien kirkkoihin, kulloisenkin tilanteen mukaan. Eli siellä toimii tämä uskonnonvapaus hyvin. Tosin vain niin kauan kuin olet kristitty.

kyllähän meilläkin on paljon yhteistyötä eri seurakuntien välillä. Enkä minä nyt ala sanomaan mikä uskonnonsuunta on oikeassa, erot on loppujenlopuksi aika pieniä. Ainakin meidän (helluntai srk) nuortenilloissa käy vapaa kirkon, luterilaisten ja muidenkin suuntien nuoria. eiköhän ihmiset valitse hengellisen kotinsa hengellisin perustein, eikä maallisin

 

[JN]

Erosin tänään tämän threadin innostamana kirkosta :evil:

Eli rahallinen hyöty tulee vasta ensi vuonna?

 

[Tähtityttö]

Oikeasti, mikä siinä kirkon käytävää pitkin kävelyssä on niin pirun ihmeellistä?

Jaa-a, sen kun tietäisi.. Mutta kirkot ovat kauniita rakennuksia!

Minulle tulee ahdistunut olo pelkästään tuttujen häissä, missä joudun kuuntelemaan sitä jeesustelua ja VIRSIÄ

Virsiä en oo kuullut häissä pahemmin. Kyllähän hääpari varmaan ite valitsee, mitä siellä lauletaan jne.

 

[Jason 78]

Erosin tänään tämän threadin innostamana kirkosta :evil:

Eli rahallinen hyöty tulee vasta ensi vuonna?

Erosin myös tänään kirkosta. Jep se rahallinen hyöty tulee vasta vuoden 2006 verotuksessa. Oon jo naimisissakin, joten edes kirkkohäät eivät olleet enään eroamisen esteenä!

 

[Rinkku]

Tätä minä en käsitä: jos kirkko ja kristinusko eivät merkitse sinulle mitään, miksi ihmeessä haluat kirkkohäät? Jos haluat isot prinsessahäät, ne voidaan järjestää vaikka kyseessä olisi siviilivihkiminenkin. (tosin en kyllä käsitä sitäkään, miksi kukaan haluaisi prinsessahäät. ) Oikeasti, mikä siinä kirkon käytävää pitkin kävelyssä on niin pirun ihmeellistä? Minulle tulee ahdistunut olo pelkästään tuttujen häissä, missä joudun kuuntelemaan sitä jeesustelua ja VIRSIÄ, tarvitsisin purkin diapamia jos joutuisin kuuntelemaan sitä itse morsiamena. Sinistä diapamia.

Bentsot muuten toimii todella hyvin parin päivän juomisen jälkeisen krapulan helpottamisessa! Vaaliumia, vaaliumia, ne on parhaita nää sata vuotta vanhat lääkkeet. Se on ihan huuhaata, mitä lääketeollisuus on viimeisen 20 vuoden aikana saanut aikaiseksi. Bentsot ja aspiriini. Muuta ei ihminen tarvi.

Mutta asiaan: Olen jälleen kerran, niinkuin lähes aina, samaa mieltä kanssasi rakas Reiska. Mä olen ollut aika monissa häissä, ja jutellut tästä aika monen frendin kanssa (tai siis eihän mulla mitään kavereita ole, tai siis yksi, mielikuvitus sellainen). Niin yleisesti ottaen jengin mielestä se kirkko osuus on ihan hanurista. Se on muodollinen, se on virallinen, ja se on tylsä. 2/3 osaa kansasta ei edes kuule sitä tahtomista. Ihan pahinta on jos morsian on suuressa nerokkuudessaan halunnut kuulla sen kaiken se kärsii rimpsuttelun ja vaatinut siihen jonkun kauniin virren päälle. Eli minä väitän, että tällaisessa nuoremmassa porukassa (nykyisin kun me kaikki saamme kuulua nuorisoon noin viisikymppiseksi asti) sitä jengi vaan toivoo, että se kirkko loppuisi nopeasti, että pääsisi bileisiin safkaamaan, dokaamaan ja flirttailemaan. Sinkullehan häät on paratiisi, koska siellä kaikki on niin hyväntuulisia ja hullun romanttisella tuulella. On ne paratiisi kyllä ukkomiehellekin/naisellekin, koska siellä on ilmasta ruokaa ja viinaa. Ja tanssia. Ja typeriä, noloja, ketään kiinnostamattomia leikkejä. Bestmanille, Kaasolle ja Seremoniamestarille ne ovat parhaimmillaan hirvittävä työtaakka. Kivointa häissä on silloin, jos ei ole niin kovin läheinen sille parille. Voi vaan keskittyä bilettämiseen.

Papeista: Mikä IHMEEN traditio on sellainen, että joku tuntematon tyyppi pitää susta puheen? En tajua. Ei se kovin herkkua taida olla papeillekaan. Mummon häissä oli just tollainen haistapaskakokemus, mitä sä tossa kuvailit. Siskot jutteli ja muisteli mukavia hetkiä yhteisen taipaleen varrelta. Hautajaisporukassa hyvä fiilis, jengi naureskelee lämmöllä. Pappi selkeästi vittuuntu: "Hautajaisissa ei naureta" pilvi näytti leijuvan sen kasvoilla. Sitten tulikin sellainen luterilainen kärsimysitkuvalituspuhe, että kyllä meni kaikki lämpö siitä seurakunnasta. Toiset muisteli ilolla. Ei kelvannut papille.