Kilpirauhasen vajaatoiminta

[kinttu]

Nostellaanpas tätä hieman..
Itselläni oli todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta n. 7 vuotta sitten. Söin tyroksiinia pari vuotta, kunnes pompsahti liikatoiminnan puolelle ja lääkitys lopetettiin. Olen ollut nyt ilman lääkkeitä n. 5 vuotta, koska olo on ollut hyvä ja labratulokset ok. Nyt syksyllä alkoi tulla kilpparioireita uudestaan. Viivyttelin lääkäriin menoa, koska töiden takia olin todella stressaantunut ja monet oireista sopivatkin myös stressin oireisiin. Tuloksissa t4v oli vielä normaalialueella, mutta tsh nousussa, joten lääkitys pitäisi taas aloittaa.

Vajaatoiminta tuli itselleni aikoinaan yllätyksenä. En ollut kuullutkaan siitä ennen diagnoosia, joten kolusin kaiken mahdollisen netistä löytyvän tiedon ja masennuin. Olen aina yrittänyt unohtaa vajaatoiminnan olemassa olon, koska olen ehkä vähän katkera, että juuri minulle tuli se. Vihaan tätä saamatonta ja väsynyttä olotilaa. Siksi en ole asiasta juuri kenellekään puhunut. Läheisin ystäväni tietää, mutta ei muut. Nykyisen kumppanini aikana en ole syönyt lääkkeitä, enkä ole hänelle asiasta mitenkään maininnut. Nyt mies on kuitenkin alkanut vihjailemaan laiskuudestani ja tässä mielentilassa olen vetänyt asiasta aikamoiset kilarit. Olen nyt tässä pari päivää pureksinut itsekseni sitä, että ollaan vajaatoiminnan suhteen palattu entiseen. Miehelle pitäisi kertoa, jotta saa hänkin jotain tolkkua mun viime aikaiseen käytökseen. Miten te parisuhteessa olevat kilpirauhaspotilaat olette asiaa käyneet läpi kumppanienne kanssa ja miten he ovat asian ottaneet?

 

[tass]

Tämä ei vastaa kysymykseesi, mutta kuulostaa todella kummalliselta, että hypotyreoosipotilaalta lopetetaan lääkitys kokonaan, sillä noin yleensä ottaen kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys on elinikäinen. Jos purkista napatun tyroksiinin määrä ylikompensoi tilannetta niin lääkitystä toki vähennetään, mutta ei lopeteta kokonaan.

Olotilan ei kuulu olla saamaton ja väsynyt, se on merkki siitä ettei lääkitys ole kohdallaan (sinun tapauksessasi ilmiselvää, kun sitä ei ole). Syö nyt hyvä ihminen lääkkeesi. Miksi miehesi ottaisi asian jotenkin huonosti, mikä tekee asiasta kertomisesta ongelmallista? Kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole rutto eikä HIV.

 

[kinttu]

Tiedän, että lääkitys on elinikäinen ja olen ollut lopettamisesta kummissani, kuten monet lääkäritkin. Mutta lopettamisen jälkeen arvot ovat monta vuotta olleet ok, samoin olo (tähän asti), joten miksi syödä lääkettä "turhaan". Nytkään arvot eivät ole pahasti pielessä, ja muutoksen huomaa lähinnä olosta. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi syödä lääkkeitä. Totta ihmeessä sen teen jos olo niin vaatii. Mutta tähän mennessä olo ja arvot ovat olleet ok ja lisäksi tyroksiinista on aina tullut minulle sydänoireita, joten senkään vuoksi en sitä ole tarpeettomasti syönyt.

 

[wilmander]

Tiedän, että lääkitys on elinikäinen ja olen ollut lopettamisesta kummissani, kuten monet lääkäritkin. Mutta lopettamisen jälkeen arvot ovat monta vuotta olleet ok, samoin olo (tähän asti), joten miksi syödä lääkettä "turhaan". Nytkään arvot eivät ole pahasti pielessä, ja muutoksen huomaa lähinnä olosta. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi syödä lääkkeitä. Totta ihmeessä sen teen jos olo niin vaatii. Mutta tähän mennessä olo ja arvot ovat olleet ok ja lisäksi tyroksiinista on aina tullut minulle sydänoireita, joten senkään vuoksi en sitä ole tarpeettomasti syönyt.

- jos olet saanut tyroksiinista sivuoireita, kokeile armouria! sehän on sian kilpirauhashormonia, sopii yleensä todella hyvin niille, joille synteettinen tyroksiini aiheuttaa oireita tai ei tunnu auttavavn. on vaan moninkertaisesti kalliimpaa( noin 40 euroa kuussa)ja vaatii lääkärin, joka erityisluvalla sitä suostuu kirjottamaan, mutta todellakin suosittelen kokeilemaan. itse en ole käyttänyt, lähipiirissä on useita kuitenkin ja ero tyroksiiniin on kuin yöllä ja päivällä.

 

[sannuli]

Tiedän, että lääkitys on elinikäinen ja olen ollut lopettamisesta kummissani, kuten monet lääkäritkin. Mutta lopettamisen jälkeen arvot ovat monta vuotta olleet ok, samoin olo (tähän asti), joten miksi syödä lääkettä "turhaan". Nytkään arvot eivät ole pahasti pielessä, ja muutoksen huomaa lähinnä olosta. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi syödä lääkkeitä. Totta ihmeessä sen teen jos olo niin vaatii. Mutta tähän mennessä olo ja arvot ovat olleet ok ja lisäksi tyroksiinista on aina tullut minulle sydänoireita, joten senkään vuoksi en sitä ole tarpeettomasti syönyt.

Ei tyroksiinia elinikäisesti tarvitse syödä, jos ei ole oman kilpirauhasen toiminta sitten loppunut lopullisesti, niin kuin näyttäisi sulla olevan kyseessä. Onko sulta testattu miksi alunperin tauti alkoi? Otettu vasta-aineet, tulehdusarvot, muut kokeet? Jos on ollut tulehdusperäistä, niin voi olla väliaikainen vaiva tuo vajaatoiminta ja jos autoimmuuniperäinen, esim. basedow, niin taudinkuva on aaltoileva ja voi olla mikä tilanne vain milloin vain. Yleensä ensin liikatoiminta ja sitten hidas-nopea toiminnan lakkaaminen, mutta alun liikatoimintaa ei välttämättä huomaa ja toiminta voi palautua osittain-kokonaan riippuen taudin etiologiasta. Eli jos arvot ok ilman lääkkeitä, niin ei missään nimessä pidä niitä huvikseen popsia, sivuvaikutuksetkin tulee yleensä jos lääkitys on liian kova. Tuosta armourista olen kuullut kans että pitäisi olla parempi, mutta käytännössä sivuoireiden poisjäänti on enemmän lumevaikutusta, mitä tutkimuksiin tulee. Toki, jos on valmis kokeilemaan kalliimpaa versiota ja joku suostuu kirjoittamaan, niin kokeile ihmeessä. Noissa biologisissa on se ongelma vain ollut, että tyroksiinipitoisuudet saattaa heitellä hieman eri tuotantoerissä verrattuna synteettisiin lääkkeisiin. Jatkuva kilpirauhasarvojen kontrollointi on tärkeä jos tiedossa on aaltoilevan taudinkuvan omaava sairaus, tällöin muutokset pitäisi tehdä heti eikä vasta masennus/liikatoimintaoireiden ollessa pitkään päällä.

 

[wilmander]

^ja tulehdustahan aiheuttaa monilla mm. viljat. lääkärithän eivät osaa hoitaa kovin hankalia kilpparipotilaita, alkavat vaan raukat panikoimaan ja hötkyilemään ja liian usein joudutaan kilpparii poistamaan, kun lekuri ei vaan tiedä mitä muuta tehdä. suosittelen myös MDD:n testejä, hintavia mutta sen väärtejä.

edit. typo

 

[kinttu]

^ Jos on kilpirauhastulehdus, niin onko siinä jotain oireita/miten sen saa selville? Voiko tuollainen tulehdus tulla useammankin kerran? Ja mitä nuo MDD:n testit ovat?
En oikein tiedä mitä testejä minulla aikanaan otettiin, tuskin muita, kuin nuo perus tsh ja t4v-arvot.

 

[wilmander]

joo siis ei lekurit ota kuin just ihan perusarvot. katos MDD kuukkelista, löytyy infoa. testit voi siis tehdä vaikka ei asuiskaan pääkaupunkiseudulla. tulehdushan oireilee monesti niin, että oireet on erittäin sekavat, välillä hypoa ja sitten taas hyperia, ja sitten onki lekurit ihmeissään. jos kaipaat hyvien asiaan perehtyneiden lääkärien nimiä, pistä privaa, ainakin hyvinkää/pori löytyy hyvä ja hesassakin kyllä. molemmat kirjottavat armouria.

 

[sannuli]

Eipä sitä ole varaa jokaiselta kilpirauhaspotilaalta ottaa kaikkia mahdollisia arvoja, jos riittää pari ja lääkitys niiden avulla. Tosin joku tosi vaikea, hoitoresistentti tapaus on oma asiansa. Jos haluaa lisätietoa ja -tutkimuksia niin sitten vain yksityiselle, joka on erittäin arvokasta lystiä ja lopputulos ei välttämättä poikkea yhtään alkuperäisestä. Ymmärrän kuitenkin, että potilaana kiinnostaa tarkka tieto omasta terveydestä, ja vakuutukset voi auttaa paljon jos semmoisia on En vain käsitä miksi pitää alkaa mollaamaan lääkäreitä oanikoiviksi raukoiksi, tärkeää työtä tehdään ja potilaita yritetään auttaa -kaikki ei vain voi tietää kaikkea kaikesta, ymmärrät varmaan. Sitä varten on endokrinologian erikoislääkäreitä ja kilpirauhasspesialisteja, julkisen varat ei riitä ihan noin yksityiskohtaisesti jokaisen hoitoon, ikävä kyllä.

 

[wilmander]

^valitettavan paljon on lähipiirissä ( jopa lapsia) noiden tk- lekureiden "diagnosoimia" kilpirauhaspotilaita. ja just siks mä suosittelenkin menemään sellaselle lääkärille, joka näkee metsän puilta;) ( omassa työssänikin törmään liian usein tilanteisiin, jossa lääkärit kysyy neuvoa kun eivät itse tiedä...) . kela korvaa noista mdd:n testeistä ja ne todellakin kannattaa ottaa jos tuntuu, ettei löydy oikeen mitään kunnon ratkasua hoitoa koskien. ainakin täällä meilläpäin erikoislääkäreille julkista kautta on vaikea päästä ja jonot hirmu pitkät, joten ei siinä jää muuta vaihtoehtoa kuin maksaa omasta pussista ja mennä yksityiselle. harva vajaatoiminnasta kärsivä jaksaa taistella täällä itseänsä sinne jonojen ohi, valitettavsti. mutta mä olen edelleen sitä mieltä että vaan ne vakio pari arvoa ei riitä kenenkään kohdalla, koska antavat vain kuvan osatottudesta. kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. mutta tästä on turha vääntää, toivotaan vaan että kaikille löytyy jokin itselle sopiva ratkasu

 

[sannuli]

Suurin syy taitaa tuohon jonotukseen olla se, että lääkityksen voi aloittaa yleislääkärikin, joten tällöin lähete ei ole kiireellinen ja muut, nopeampaa apua tarvitsevat saavat nopeammin ajatkin. Ainakin täällä Oysissa on näin. Eikä multa sen kummemmin otettu testejä, TPO-vasta-aineet sitten kuin TSH- arvot heilahtelivat <0,02:sta 38:aan. Eli aika nopea ja ärhäkkä taudinkuva oli. TPO olikin sitten jotain 700+ ja lääkitys alkoi samantien lopullisella annoksella. Mullakin voi tuo arvo heitellä vähän kun kyse on autoimmuunitaudista, mutta kun itse osaa oireet katsoa ja ottaa kontrollit sen mukaan niin helpolla olen päässyt. Ja vaikka itselläkin on sattunut niin, että joutunut infoamaan omaa lääkäriään omasta hoidosta, niin se nyt vain johtuu siitä, että potilaat etsivät nykyään niin paljon tietoa itse netistä, eikä jokainen lääkäri muista kaikkea sitä mihin potilas on erityisesti "perehtynyt". Tai no, itellä sattui olemaan sopivasti endokrinologian kurssi kun vajaatoiminta todettiin, niin sieltä oli helppo ammentaa tietoa ja osaa nyt ehkä itsekin hoitaa potilaat paremmin kuin on itse kokenut taudin

 

[Kisuli]

Kilppari ja parisuhde

Vajaatoiminta tuli itselleni aikoinaan yllätyksenä. En ollut kuullutkaan siitä ennen diagnoosia, joten kolusin kaiken mahdollisen netistä löytyvän tiedon ja masennuin. Olen aina yrittänyt unohtaa vajaatoiminnan olemassa olon, koska olen ehkä vähän katkera, että juuri minulle tuli se. Vihaan tätä saamatonta ja väsynyttä olotilaa. Siksi en ole asiasta juuri kenellekään puhunut. Läheisin ystäväni tietää, mutta ei muut. Nykyisen kumppanini aikana en ole syönyt lääkkeitä, enkä ole hänelle asiasta mitenkään maininnut. Nyt mies on kuitenkin alkanut vihjailemaan laiskuudestani ja tässä mielentilassa olen vetänyt asiasta aikamoiset kilarit. Olen nyt tässä pari päivää pureksinut itsekseni sitä, että ollaan vajaatoiminnan suhteen palattu entiseen. Miehelle pitäisi kertoa, jotta saa hänkin jotain tolkkua mun viime aikaiseen käytökseen. Miten te parisuhteessa olevat kilpirauhaspotilaat olette asiaa käyneet läpi kumppanienne kanssa ja miten he ovat asian ottaneet?

Itselläni on tosiaan tuo vajaatoiminta ja kun se diagnosoitiin, niin koin helpotusta! Vihdoinkin selkeyttä sille saamattomuudelle, unettomuudelle ja jatkuvalle turvotukselle. Itse sain jotenkin puhtia toimintaani ja tunsin, että minun on taisteltava yleistä apatiaa vastaan! Tiesin, että olen kipeä, mutta jotenkin se puski eteenpäin ja en kokenut, että minun pitäisi antaa periksi taudille ja sen oireille. Opin myös kuuntelemaan kehoani paremmin ja olemaan sille armollisempi. Parisuhde parani huomattavasti! Diagnoosin jälkeen oli helpompi puhua asioista ja sai toiselta ymmärrystä. Välillä tosin poikaystävä ei tajunnut väsymystä ja pakotti liikkeelle, mikä oli joskus hyvä asia ja joskus siitä nousi riitaa välillemme. Koska diagnoosi oli itselleni helpotus, niin oli se toisellekin helppo kertoa: "Mulla on nyt tällainen tauti, tätä se tarkoittaa ja tällaisia vaikutuksia sillä on minuun. Ruokavalioni tulee olemaan tällainen, otan aamuisin lääkkeeni ja käyn verikokeissa+lääkärissä kerran puolessa vuodessa asian tiimoilta". Poikaystävä otti asian tosi hyvin ja ei itse taudista ole tapeltu koskaan, enemminkin siitä lähdenkö sinne salille vai jäänkö kotiin lepäilemään. Yleensä olen "kiltisti" lähtenyt sinne salille... Koska se piristää kummasti, aloittaminen on aina vaikeinta, joten hyvä että toinen jaksaa potkia vaikeina aikoina.

Tsemppiä sinulle! Uskoisin, että asia on loppujen lopuksi isompi sinulle, mitä poikaystävällesi. Mutta, älä jää murehtimaan ja märehtimään kilpirauhasen kanssa. Sen kanssa voi elää ihan hyvin normaalia elämää ja se rajoittaa aika vähän menoa loppujen lopuksi, jos niin itse haluaa. Toki tulee päiviä, jolloin ei jaksa millään mitään, mutta mitä sitten? Seuraavana päivänä back on track. En tiedä olenko tuota jo laittanut tänne jakoon, mutta tässä on hyvä linkki kilpirauhasista. Kaikkia lääketieteellisiä juttuja en ymmärrä, mutta selkokielellä on avattu monia kohtia hyvin
http://www.violetlight.fi/Pdf/Kilpirauhanen.pdf

Mutta, on minulla omakin kysymykseni ja se liittyy alkoholiin. Oletteko vajaatoiminnasta kärsineet huomanneet, että alkoholi kilahtaa päähän aika nopeasti? Itselläni on ollut aika hyvä viinapää, mutta nykyisin (siis viimekerrasta aikaa jo puolivuotta) alkoholi nousee tosi nopeasti päähän ja vaikka lopettaisi juomisen, niin tuntuu että "selviäminen" on todella hidasta. Eli tarkoitan tällä sellaista tilaa, jossa on juonut 4 siideriä kahden tunnin aikana ja olo on todellisuudessa, kuin olisi juonnut jo kahdeksan tuntia ja koko ajan paukkuja. Vai olenko mä ihan outo tämän "vaivani" kanssa

 

[Koslovc]

Oletteko vajaatoiminnasta kärsineet huomanneet, että alkoholi kilahtaa päähän aika nopeasti? Itselläni on ollut aika hyvä viinapää, mutta nykyisin (siis viimekerrasta aikaa jo puolivuotta) alkoholi nousee tosi nopeasti päähän ja vaikka lopettaisi juomisen, niin tuntuu että "selviäminen" on todella hidasta. Eli tarkoitan tällä sellaista tilaa, jossa on juonut 4 siideriä kahden tunnin aikana ja olo on todellisuudessa, kuin olisi juonnut jo kahdeksan tuntia ja koko ajan paukkuja. Vai olenko mä ihan outo tämän "vaivani" kanssa

Tuttu vaiva, sulla ei vielä ole edes paha jos pystyt ylipäänsä juomaan 4 siideriä. Krapulat suht vähästäkin määrästä kestää yleensä pari pv. Toisaalta tuntuu että alkoholinsieto menee ihan randomisti, eikä ole niinkään sidoksissa siihen kuinka paljon ja mitä juo, vaan siihen millä päällä kilppari nyt vaan satuu olemaan. Sen olen huomannut, että kirkaspohjaiset paukut on parhaita, pahimpia viinit, lonkerot ja ginit. Parhaita siis siltä kannalta miten sopii kilpparille.

 

[Kisuli]

Toisaalta tuntuu että alkoholinsieto menee ihan randomisti, eikä ole niinkään sidoksissa siihen kuinka paljon ja mitä juo, vaan siihen millä päällä kilppari nyt vaan satuu olemaan.

Tuo "millä päällä nyt sattuu olemaan" kuulostaa hyvinkin tutulta. Ei mitään säännönmukaisuutta mulla ainakaan ole ollut. Eikä koskaan tiedä onko ihan polla sekaisin muutamasta vai sitten suht normaali pikkukänni mitä joskus oli. No, tässähän on taivuttava absolutismiin :D

 

[Koslovc]

Niin tai alottaa varovasti ja vähän fiilistellen. Jos on bad-thyroid-day niin sen ainakin itse huomaan melko nopeasti. Just tuo että tosi pienikin määrä alkaa tuntumaan "hassulle" :D ehkä vähän etovalle jopa. Siihen sitten kannattaa lopettaakin. Mutta jos ei tuu mitään ihmeellisiä tuntemuksia ennenaikaisesta hiprakasta, niin pystyy, tai minä pystyn, varovasti ottamaan illan aikana pari annosta lisää. Kokeilemalla oppii ne omat rajat.
Mulla menee muutenkin kilpparin kanssa tosi ailahtelevasti, ei ole sellaista tasaista hyvää olotilaa, vaan tuntuu että lääkitystä saisi olla fixaamassa vähän väliä. Tässä, kuten myös tuossa alkoholin siedossa, oloja tasasi msm. Ei tuonut sellaista valaistumisen kokemusta, mutta esim.krapulat (niistä muutamasta alkoholiannoksesta) ei olleet niin pahoja (illalla otetun msm:n kanssa) ja yhdessä vaiheessa jouduin laskemaan lääkitystä kun ilmeisesti tuo aine alkoi potkimaan kilpparia/lisämunuaista.

Tuota Wilmanterin mainitsemaa armouria ois kiva kokeilla joskus kun rahatilanne sallisi jatkuvan santsauksen tuohon lääkkeeseen. Oon kuullut siitä kans paljon hyvää!

Mitä tulee kilppariin ja parisuhteeseen, olin parisuhteessa kun sain tuon diagnoosin, ja toinen oli vaan "jaa". Eikait sitä mitenkään isosti tarvi ottaakaan, kunhan tietää miten toinen oireilee, niin että ei turhaan syyttele laiskuudesta jos olotila on väsynyt.

 

[Caicu]

Mitenkäs kun tuo thyroxin-lääke pitäisi ottaa aamulla puoli tuntia ennen aamupalaa...Kuulun aamutreeni-ihmisiin eli voinko ottaa lääkkeen sitten kun olen tullut salilta? Heti herättyä ennen treeniä tulee jotain pientä (piimää, banaani) syötyä, enkä millään viitsisi jo nyt aikaista herätystä laittaa vielä puoli tuntia aikaisemmaksi. Siksi mietin, että jos vasta treenin jälkeen otan lääkkeen. Kunnon aamupalan siis söisin sitten siittä puolen tunnin päästä. Saikohan tästä selityksestä kukaan selvää...

 

[Tiuskis]

Mitenkäs kun tuo thyroxin-lääke pitäisi ottaa aamulla puoli tuntia ennen aamupalaa...Kuulun aamutreeni-ihmisiin eli voinko ottaa lääkkeen sitten kun olen tullut salilta? Heti herättyä ennen treeniä tulee jotain pientä (piimää, banaani) syötyä, enkä millään viitsisi jo nyt aikaista herätystä laittaa vielä puoli tuntia aikaisemmaksi.

Mä ottaisin heti kun silmä aukee sängyssä, koska mulle ainakin sanottiin että 10 min pitää olla aamupalan ja lääkkeenoton välillä. Näin olen ainakin itse toiminut.

Mulla on ilmeisesti myös alkava vajaatoiminta.. sitä alettiin ihmettelemään kun tukka lähti päästä ja viimeisen puolen vuoden aikana lihakset on lähtenyt häviämään ankarasta treenistä huolimatta ja palautuminen on surkeaa. Onko muilla vajiksella ollut lihasten ja treenin kanssa ongelmia? Oon ihan *askana tän asian takia.. :(

 

[Caicu]

Tarkennan siis vielä, että voisko mennä näin

klo 5 herätys ja lasi piimää + banaani
tunnin salitreeni klo 5.30 alkaen
aamiainen klo 7.30 (thyroxin puoli tuntia ennen)

Kun onhan mulla vatsa tyhjä ennen tota aamiaista, kun treenatessa varmaan sulivat piimät ja banaani

 

[Tiuskis]

Tarkennan siis vielä, että voisko mennä näin

klo 5 herätys ja lasi piimää + banaani
tunnin salitreeni klo 5.30 alkaen
aamiainen klo 7.30 (thyroxin puoli tuntia ennen)

Kun onhan mulla vatsa tyhjä ennen tota aamiaista, kun treenatessa varmaan sulivat piimät ja banaani

Miksi se ei voisi olla niin, että klo 5.00 silmät auki ja nappula naamaan, sitten klo 5.15 banaani ja sitten klo 5.30 salitreeni. Tosin en myöskään tiedä että onko mitään syytä miksi sitä lääkettä ei voisi ottaa vasta salin jälkeen, tuskin, mutta siihen en uskalla ottaa kantaa. Kysyisin lääkäriltä / hoitajalta. (Piimä ei oo hyvä valinta heti lääkkeen jälkeen, koska kalsiumia piti välttää)

 

[Ninni_]

Tarkennan siis vielä, että voisko mennä näin

klo 5 herätys ja lasi piimää + banaani
tunnin salitreeni klo 5.30 alkaen
aamiainen klo 7.30 (thyroxin puoli tuntia ennen)

Kun onhan mulla vatsa tyhjä ennen tota aamiaista, kun treenatessa varmaan sulivat piimät ja banaani

Minusta tuo kuulostaa ihan oklta. Ainakin ite todennu, että kun joskus on ottanu pillerin aamulla heti herättyä ja tehnyt perään ilman aamiaista esim 10 min HIIT-treenin, on kroppa mennyt aivan ylikierroksille, suoli tyhjenee ja melkein alkaa oksettaa. En tiedä johtuneeko tuosta lääkkeen ottamisesta, mutta tuli sellanen olo että ilman lääkettä tehty treeni olis ainakin itelle terveellisempää. Tuo HIIT kun tuppaa pistämään aineenvaihdunnan kunnolla käyntiin...