Töissä ihan älytön härdelli päällä. klo 8-19 duunia, muutama tunti unta, jos saa edes nukuttua enää, ja taas uudestaan. Lauantaitkin painetaan, onneksi vain viisituntista päivää. Työ siis rengasasentajana ja se perinteinen rengassesonki käynnissä.
Myyjät lätkii listaan lisää hommaa, eikä tajua yhtään miten kierroksilla hallin puolella käydään. Me siitä stressi otetaan, että pysytään aikataulussa. Kaikki valittaa, että kohta hajoaa pää, mutta mitään helpotusta ei luvassa ole. Pomolla ei muuta liiku mielessä kuin tuotto, tuotto, tuotto. Kaiken lisäksi ollaan vielä vajaamiehityksellä, kun yksi on saikulla. Tosin se ei yllätä, koska kyseinen sankari tulee aina sesongin alla yllättäen kipeäksi.
Kiire on siis aivan järjetön. Yhden auton kun saa valmiiksi, niin toista pukkaa tilalle ennen kuin vanha on hallista pois. Hallissa on kolme paikkaa autoille, mutta sekään ei riitä, vaan tänään tehtiin pihallakin muutama auto. Jos polttaisin, niin kahden auton välissä ei ehtisi yhtä pölliä kiskaista kun heti pitää olla jo toisen auton kimpussa. Eilenkin pari työkaveria ei ehtinyt edes ruokatuntia pitää, vaan toinen haki grillitä sapuskat jotka kiskottiin melkein työn ohessa, ja taas hommat jatkuu. Kahvitunnit on vähän niin ja näin. Mitään yllättäviä vastoinkäymisiä ei tietenkään ole otettu huomioon kun aikoja on asiakkaille annettu. Yhdelläkin paikalla kun on pyörät jumissa tai lukkopultin avain taas vaihteeksi hukassa, niin kohta ollaan vartti aikataulusta myöhässä. Kukas sen aikataulun sitten takaisin kirii jos ei me. Mutta milläs kirit kun nopeampaa ei pysty enää tekemään. Yritys on kyllä kova ja se käy voimille. Fyysisesti ja henkisesti.
Kaiken lisäksi halli on ääriään myöten täynnä tekemättömiä ja tehtyjä rengassarjoja ja säilörenkaita. Jonkun pitäisi viedä osa säilörenkaista pihalle kontteihin välivarastoon, että saataisiin halliin tilaa, mutta kun ei ehdi. Rengassarjojakin pitäisi tehdä, mutta ei ehdi. Yksikin työkaveri oli viime yönä tullut sitten kolmelta töihin ja tehnyt rengassarjat pois, kun ei nukuttuakaan saanut. Pois se lähti seitsemältä illalla, eli samaan aikaan kuin muutkin. Kevyt työpäivä. Tätä ei kukaan kestäisi, jos ei olisi toivoa siitä, että kohta se loppuu.
Mitenkäs muilla? Onko työkiireitä tai muuten vaan stressiä? Tänne saa avautua, jos siltä tuntuu.