Hmm. Omasta taustasta sen verran, että olin aikoinaan töissä kiinteistönhoitajana 6-14. Vastuuntuntoisena työntekijänä minulta jäi kuitenkin yleensä toinen kahvitauko pitämättä ja lähes joka päivä hommat painui ylitöiden puolelle. Joka neljäs viikko päälle vielä päivystys 24/7. En vaan ehtinyt tekemään minulle annettuja hommia normaalissa työajassa. Oli pakko tehdä ylitöitä. Kunnes lopulta ajauduttiin tilanteeseen, että olin 1,5 vuotta sairauslomalla työuupumuksen ja vakavan masennuksen takia.
Nyt samoissa hommissa eri työnantajalla. Sama työaika ja päivystyshommat pyörii edelleen. Toisinaan tulee tehtyä ylitöitäkin, jos sattuu hätätilanne tai muuten vaan huvittaa. Hätätilanne on nyt lähinnä sellainen että jossain on jollekin kiinteistölle voi aiheutua haittaa jos sitä ei korjata mahdollisimman pian (eli joku vesijohto poikki tai sähköt kateissa).
Toki nyt syksyllä lehtien poistoa riittäisi vaikka kuinka paljon. Pakkohan ne yrittää saada pois pihoilta ennen kuin lumi tulee. Mutta mutta. Ei se ole minun ongelmani jos en ehdi. Jos en ehdi niin en ehdi. Toki minullehan asukkaat siitä valittavat kun ei pihahommia tehdä, mutta minun tehtäväni on siinä tilanteessa kertoa työnjohdolle samat terveiset sekä selittää miksi hommia ei ole tehty. Kyllähän siellä työnjohdossa tiedetään, että meillä on tosi kiire mutta eivät ne siellä tiedä sitä todellista tilannetta jos sitä ei kukaan niille kerro.
Sen verran paljon tuli opittua tuosta masennuksesta ja muusta, että olen myynyt omasta vuorokaudestani tietyn osan työnantajan käyttöön ja lopulla ajalla saan tehdä mitä huvittaa. Jos ne lehdet jää keräämättä pihalta, niin siellä ne odottaa sitten keväällä. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua jos lähden työajan päätyttyä omille teilleni? Kukaan ei ainakaan kuole eikä mitään hajoa.
Jos kaupan kassa pistää oman kassansa kiinni sillä hetkellä kun työaika loppuu, niin ei siihenkään kukaan kuole. Se mummo ostostensa kanssa voi kyllä hermostua, mutta siirtyy kamoinensa toiselle kassalle tai vaihtaa kauppaa. Ei se ole sen kassan vastulla, että jokainen asiakas tulee varmasti palveltua. Sen tehtävä on hoitaa vain se oma kassansa. Eikä powerhousunkaan vastuulla ole vaihtaa jokaiselle asiakkaalle renkaita jos ei ehdi. Jos ei ehdi niin ei ehdi. Enempää ei voi pyytää eikä vaatia. Ne papat renkaittensa kanssa nurisee ja sanoo vaihtavansa toiseen rengaskauppaan. No mitäs sitten. Kyllä se työnjohto siihen reagoi, jos haluaa tulosta tehdä. Jos duunarit ei ehdi vaihtaa sovittuja renkaita, niin työnjohto saa itse tehdä ne renkaat jos haluaa myyntilupauksensa pitää. Siinä mielessä aika yksinkertaista.
Mutta kun mukaan otetaan työkaveruus ja lojaalius asia muuttuukin monimutkaiseksi. Toki tuntuu epäreilulta tehdä rauhallisemmalla tahdilla hommia kuin muut tai lähteä kotiin aikaisemmin kuin muut. Lojaaliuden pitää toimia molempiin suuntiin. Pitää osata antaa toiselle vapaus tehdä hommansa oman tahtinsa mukaan. Pitää antaa jokaiselle oikeus omiin työsopimusehdollisiin oikeuksiinsa.
Powerhousukin voi varmasti sanoa asiakkaalle pitävänsä hetken evästauon kun kertoo ettei ole syönyt koko päivänä mitään eikä ole ehtinyt istua hetkeksikään paikoilleen. Ei kukaan sellaisesta voi oikeasti suuttua. Tai voi mutta sekään ei ole sen työntekijän vika. Ei ne asiakkaat siellä hauku juuri sitä duunaria vaikka siltä vaikuttaakin. Ne haukkuu sitä firmaa ja sen palvelua.
Eipä silti. Hienoa jos jaksaa ja viitsii palvella asiakkaita yli oman työajan. Vaan eipä sitä kukaan muista. Ei se asiakas eikä työnantaja. Itse sitä voi sitten muistella kun katselee sitä tilinauhaa..
