Rasva-adaptaatioon kuuluu oleellisesti se, että lihakset oppii toimimaan tehokkaasti rasvalla ja ketoaineet jää pääasiassa keskushermoston käyttöön. Tämän voi huomata hyvin pitkillä lenkeillä, kun perinteinen ”seinään törmääminen” jää pois koska aivoille etc riittää aina bensaa.
Tämä itsellekkin inspiraationa toiminut Inkisen juttu sopii aina välistä pistää uudelleen.
Todella hienoa työtä Inkiseltä. On todella merkittävä parannus Ironman-kisaajalle 300W tehoalueella.
Aivojen toiminta ketolla on kyllä aiheena mielenkiintoinen ja siitä voisi kirjoitella paljonkin. Minusta jokaisen ketoilijan on tärkeää muistaa, että aivojenkin hermosolut toimivat natrium-kalium-pumpuilla, jotka generoivat sähkövirtaa. Tähän tarvitaan vettä, ja hermosolut tarvitsevat toimintaansa myös kalsiumia ja välittäjäaineita, joita puolestaan rakennellaan kemiallisesti aminohapoista eri entsyymien, vitamiinien ja mineraalien avulla. Esimerkiksi tryptofaania, rautaa ja B6-vitamiinia tarvitaan serotoniinin tuotantoon. Dopamiinin tuottamiseen tarvitaan tyrosiinia, ja dopamiinista valmistetaan kuparin avulla noradrenaliinia jne. Aminohapoista 9 on välttämättömiä, elimistö ei pysty rakentamaan niitä itse; kahdeksan aminohappoa ovat sellaisia, joita keho pystyy valmistamaan mutta ei aina tarpeeksi; ja loput viisi sellaisia, joita keho pystyy vaivatta tuottamaan tarpeeksi.
Aivothan eivät ole koskaan varsinaisesti levossa, vaan toimivat aktiivisesti 24/7 pitääkseen tasapainoa yllä. Jokainen sekunti tapahtuu jokaisessa hermosolussa jopa 300+ sykliä, ja kun otetaan huomioon että hermosoluja on aivoissa käsittämättömän suuri määrä, tarkoittaa se valtavaa energian tarvetta. Tästä seuraa, että pitääkseen herkän koneiston toimintakyvyn yllä, tarvitaan paljon energiaa, laadukkaita proteiininlähteitä ja riittävästi elektrolyyttejä. Tämä ei kuitenkaan riitä: myös rasvat ovat erittäin tärkeitä aivoille, sehän on elimistön rasvaisin elin (itse rasvakudosta lukuun ottamatta) joista n. puolet on rasvaa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että solukalvot rakentuvat rasvoista ja myeliinistä, joka toimii sähköä eristävänä kalvona. Rakenteen vuoksi tarvitaan sekä tyydyttyneitä että tyydyttymättömiä rasvoja.
Aivot pystyvät rakentamaan glukoosista ja rasvahapoista tarpeen mukaan monenlaisia rasvahappoja itse, paitsi arakidonihappoa (omega-6), dokosaheksaeenihappoa (omega-3) ja eikosapentaeenihappoa (omega-3). Ravinnosta saatavaa rasvaa tarvitaan myös rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen. Ja sitten on vielä kolesteroli, on arvioitu, että aivot sisältävät ~20% elimistön kolesterolista, joista suurin osa on myeliinissä ja loput solukalvoissa. Koska kolesteroli ei läpäise veri-aivoestettä, aivot tekevät tarvitsemansa kolesterolin itse - mutta se tarvitsee edellä mainittuja palasia ravinnosta.
Mainitsin tuossa että aivot tarvitsevat paljon energiaa. Mistä se energia sitten tulee? Aivot käyttävät verenkierrosta saatavaa glukoosia siten, että aivojen glukoositaso on noin 80% alhaisempi kuin veren glukoositaso.
Tästä siis seuraa, että mitä korkeampi on veren glukoosipitoisuus, sitä suurempi se on myös aivoissa. Hermosolut tykkäävät glukoosista, mutta jotta ne voivat käyttää glukoosia hyväkseen, tarvitaan myös insuliinia. Siksi veri-aivoesteessä on insuliinireseptoreita, jotka ohjaavat insuliinia aivoihin. Insuliinitaso käytännössä määrittelee sen, käytetäänkö glukoosia ja muodostetaan rasvahappoja, vai poltetaanko rasvaa ja muodostetaan glukoosia.
Mistä päästäänkin ketoosiin. Kun glukoosi- ja insuliinitasot laskevat, veren ketonipitoisuus nousee. Ketonit läpäisevät veri-aivoesteen ja kuten glukoosipitoisuuden tapauksessa, mitä korkeampi veren ketonipitoisuus, sitä korkeampi aivojen ketonipitoisuus. Onkin mielenkiintoista, että mikäli aivoilla on mahdollisuus valita glukoosin ja ketoneiden välillä, ne jatkavat silti ketoneiden käyttämistä. Mutta pääpointti siis se, että ketonien käyttöaste on riippuvainen insuliinista.
Aivosolut käyttävät olennaisesti kahta eri järjestelmää tehdäkseen energiaa (ATP). Ensimmäinen - käytetään tästä nimitystä G - on glykolyysi, jossa yksinkertaisesti pilkotaan glukoosia ja tästä vapautuu pieni määrä energiaa. Toinen - käytetään tästä nimitystä K - on monimutkaisempi prosessi, jossa hapen avulla mitokondrioissa tehdään glukoosista ja ketoneista energiaa (ATP). Jotta glukoosista saadaan suurin mahdollinen määrä energiaa, aivojen hermosolu käyttää ensin G-järjestelmää mitokondrian ulkopuolella hajottaakseen glukoosia, ja sen jälkeen K-järjestelmää viimeistelläkseen pilkotun glukoosin hajottamisen yhä pienemmiksi ja pienemmiksi kunnes se on täydellisesti hajotettu. G-järjestelmälle kelpaa ainoastaan glukoosi, mutta K-järjestelmälle kelpaa sekä glukoosi että ketonit. K-järjestelmä tuottaa noin 15-kertaisen määrän energiaa G-järjestelmään verrattuna. Ja tämä on tärkeää, koska aivot ovat energiasyöppö elin. On mahdollista, että vaikka aivot saisivat jatkuvasti runsaasti glukoosia (korkea hh-dieetti, kroonisesti kohonnut verensokeri), aivot voivat silti olla energiatalouden kannalta ikävässä tilanteessa.
Miksi nämä energiajärjestelmät ovat ketoon ja aivojen terveyteen liittyen erittäin oleellisia? Siksi, että ketonit ovat solulle helpommin hyödynnettävissä, koska ketonien ei tarvitse kulkea G-järjestelmän läpi. Kemiallisesti tarkasteltuna, glukoosin muuttaminen käyttökelpoiseen muotoon vaatii G-järjestelmältä 13 kemiallista reaktiota, kun taas K-järjestelmällä 3 kemiallista reaktiota riittää. Tämä vähentää sitä riskiä, että pitkässä kemiallisessa ketjussa jokin menee vikaan. Tärkeä pointti on myös se, että ketoneiden käyttäminen energiaksi vaatii vähemmän insuliinia. Jos kehossa on jo insuliiniresitenssi kehittynyt, silloin aivoilla on vaikeuksia käyttää G-järjestelmää, mutta K-järjestelmä toimii edelleen ja itse asiassa toimii erittäin hyvin matalillakin glukoositasoilla. Optimaalinen tilanne aivojen kannalta on kuitenkin se, että aivot pystyvät hyödyntämään sekä G- että K-järjestelmiä energian tuottamiseen. Keton kannalta oleellista on, että keho pystyy tuottamaan tähän tarvittavan glukoosin itse. Mutta minun nähdäkseni, olipa ketoilija tai ei, niin aivot hyötyvät säännöllisestä ketoilusta ja/tai paastoamisesta, jotta aivoilla säilyy parhaiten kyky käyttää molempia järjestelmiä.
Sori, tuli vähän pitkä ja tieteellinen vuodatus. Johtuu varmaan ketoosista joka vahingoittaa aivoja.
vedin tuossa iltapalaks just 3 siivua pekonia ka kaks kanamunaa.. ei kyllä tee enää yhtään mieli mitään. Hyi olkoon.. en oo tottunut tällaseen rasvapaskaan. Nälkä kyllä pysyy hyvin kurissa, pitää hyvin paikkansa kyllä.
