Tiedelehden artikkeli verensokerista.
Onhan tässä ihan asiaakin, mutta kuitenkin vielä käsittämättömiä aivopieruja, misinformaatiota suorastaan. Esim ketoasidoosista. Tietysti myös todetaan, että VHH on hyödyksi verensokerin suhteen mutta silti ”väärin sammutettu tulipalo”
Miljoonan suomalaisen verensokeri pysyttelee jatkuvasti hieman liian korkealla. Asiaan kannattaa puuttua, ennen kuin tila ehtii vaurioittaa elimistöä. Keinot onneksi tunnetaan.
Mari Heikkilä, teksti
Getty Images, kuvat ja video
Jos istut tätä lukiessasi, nyt on hyvä aika nousta seisomaan. Pidä pieni tauko, pyöritä olkapäitäsi ja oikaise jäseniäsi.
Vuonna 2021 julkaistu
suomalaistutkimuskertoo, että seisominen hyödyttää energia-aineenvaihduntaa. Tutkimukseen osallistui joukko vähän liikkuvia työikäisiä, joiden veriarvot enteilivät sairastumista aikuisiän eli tyypin 2 diabetekseen ja valtimosairauksiin.
Kävi ilmi, että mitä enemmän ihminen seisoo päivän aikana, sitä herkemmin hänen elimistönsä reagoi insuliiniin ja sitä terveempänä hänen sokeri- ja rasvatasapainonsa pysyy. Fyysinen kunto tai kehon koostumus ei vaikuta asiaan.
Vielä parempi on, jos taukosi aikana kävelet tai ainakin astelet paikallasi. Silloin veri pumppautuu raajojen laskimoista kohti sydäntä ja aineenvaihdunta tehostuu.
Ruotsalais-australialainen
tutkimus osoittiviime vuonna, että toimistotyöntekijöiden paastosokeriarvot paranevat kolmessa viikossa, kun nämä jaloittelevat kolme minuuttia puolen tunnin välein työpäivän aikana.
Tauoilla on suuri merkitys, koska energia-aineenvaihdunnan häiriöt yleistyvät nopeasti länsimaissa. Häiriöitä selittävät tuoliin jämähtämisen lisäksi epäterveelliset ruokailutottumukset, lihominen, huonot yöunet ja stressi.
Suomalaisista jo joka kymmenes, eli puoli miljoonaa ihmistä, sairastaa aikuisiän eli tyypin 2 diabetesta. Lisäksi arviolta miljoonan suomalaisen verensokeri on pysyvästi hieman koholla: tilaa kutsutaan esidiabetekseksi. Se ei vielä ole varsinainen sairaus, mutta se on hälytysmerkki siitä, että on aika puuttua asiaan. Muuten elimistön energiantuotanto voi ajautua ajan mittaan suuriin ongelmiin.
Insuliini pitää verensokerin tasaisena
Energia-aineenvaihduntamme tärkein säätelijä on insuliini, joka on haiman erittämä hormoni.
Insuliini aktivoi elimistön soluja nappaamaan glukoosia verenkierrosta, jonne sitä tulee ravinnosta. Solut käyttävät glukoosia polttoaineena. Kaikki solut tarvitsevat sitä, mutta erityisen runsasta kulutus on aivosoluissa sekä lihassoluissa ihmisen liikkuessa. Jos kaikkea ruoasta tulevaa sokeria ei tarvita heti, elimistö säilöö sitä lihaksiin ja maksaan. Jos varastotkin täyttyvät, maksa alkaa valmistaa ylimääräisestä glukoosista rasvaa.
Sokerin varastointi ja käyttöönotto soluissa tapahtuu insuliinin vaikutuksesta niin tehokkaasti, että verensokeri pysyy koko ajan melko tasaisena. Hieno säätelyjärjestelmä voi kuitenkin mennä rikki, jos sitä kuormitetaan liikaa.
Liika energia rasittaa sokerinkäsittelykoneistoa.
Mikäli ihminen syö toistuvasti liikaa ja epäsäännöllisesti, säätelyjärjestelmä joutuu koville. Haimalla on iso urakka pumpata riittävästi insuliinia verenkiertoon, jotta sokeri kulkeutuisi soluihin ja varastoihin.
Ajan kuluessa solut kuitenkin väsyvät. Kun insuliini piiskaa niitä jatkuvasti ottamaan lisää sokeria sisäänsä, ne alkavat suojautua ”pakkoruokinnalta”. Kehittyy insuliiniresistenssi, eli solut tulevat vastustuskykyisiksi insuliinin käskyille.
Kun glukoosin kuljetuksessa tarvittava signaaliketju ei toimi kunnolla, syntyy ikävä kierre: veren sokeripitoisuus ei laske, jolloin haima pyrkii tuottamaan yhä enemmän insuliinia saadakseen solut ottamaan enemmän sokeria vastaan. Tuputtaminen ei kuitenkaan auta. Lopulta haima uupuu ja insuliinin tuotanto hiipuu.
Tällöin verensokeri alkaa vähitellen nousta yhä korkeammaksi.
Insuliiniresistenssi vaikuttaa myös sokerivarastoihin. Normaalisti insuliini jarruttaa maksaan varastoituneen sokerin vapautumista. Kun tämä jarru ei toimi, maksasolut ryhtyvät purkamaan sokerivarastoja. Glukoosia virtaa verenkiertoon lisää, vaikka sitä olisi ennestäänkin liikaa. Näin verensokeri jää pysyvästi koholle.
Kemiallinen tasapaino järkkyy
Normaali aamulla ennen syömistä mitattu veren glukoosipitoisuus eli paastoverensokeri on alle 6 millimoolia litrassa. Jos paastoverensokeri on yli 7, ihmisellä diagnosoidaan tyypin 2 diabetes. Näiden väliin jäävät lukemat kertovat esidiabeteksesta.
Esidiabetes voi kyteä eli verensokeri olla koholla jopa kymmenen vuoden ajan. Se on ajanjakso, jolloin taudin kehittyminen voidaan yleensä vielä estää, toteaa Diabetesliiton ylilääkäri
Elina Pimiä.
”Kun paastoverensokeri on yli 7 ja tyypin 2 diabetes on puhjennut, ollaan jo vuosia myöhässä”, Pimiä sanoo.
Insuliiniresistenssi korjautuu esidiabetesvaiheessa useimmiten kokonaan elämäntapoja muuttamalla. Elämäntaparemontti on tärkeää myös diabeteksen hoidossa, mutta silloin tarvitaan lisäksi lääkehoitoa, joka monesti jatkuu koko loppuelämän ajan.
Vuosia jatkuessaan korkea verensokeri voi ehtiä vaurioittamaan elimistöä.
Joka viidennellä todetaan tyypin 2 diabeteksen diagnosointihetkellä jokin lisäsairaus, kuten munuaisten vajaatoiminta.
Kun sokeria on veressä liikaa, suonten sisäpinnan kemiallinen tasapaino järkkyy. Solut alkavat tuottaa tavallista enemmän entsyymejä, jotka synnyttävät ärhäkästi reagoivia vapaita happiyhdisteitä. Nämä happiradikaalit vaurioittavat valtimoiden sisäpinnan soluja ja monia herkkiä molekyylejä. Samaan aikaan verisuonia rentouttavan ja veren virtausta helpottavan typpioksidin määrä vähenee. Kun verisuonten joustavuus vähenee, paine suonissa kasvaa.
Suonten pintasolujen tuhoutuminen herättää elimistön puolustusjärjestelmän. Paikalle kertyy tulehdustekijöitä ja valkosoluja, jolloin syntyy niin kutsuttu matala-asteinen tulehdusreaktio. Se lisää verisuonen pinnan ärtyneisyyttä ja solutuhoja entisestään.
Vaurioituneiden verisuonten epätasaisille pinnoille alkaa herkästi kertyä kalkkia, mikä tekee suonista ahtaita ja joustamattomia. Lopulta verisuonet ovat jäykkiä eivätkä toimi tavalliseen tapaan verenpaineen säätelyssä. Tämä lisää sydänsairauksien riskiä.
Jatkuvasti korkea verensokeri tekee suonista ahtaita ja jäykkiä.
Elina Pimiän mukaan vertauskuvana voisi käyttää joustavaa puutarhaletkua.
”Letkuun voi kertyä sitä kovettavaa kalkkia, jolloin sen kimmoisuus häviää. Samoin käy verisuonille verensokerin ollessa jatkuvasti koholla.”
Vaikein tilanne on pienissä verisuonissa, jotka ovat jo valmiiksi ahtaita. Osa niiden haaroista voi kokonaan tukkeutua tai alkaa vuotaa verta ympäristöönsä. Esimerkiksi silmän verkkokalvolle voi valua verta, kun sitä ruokkivat pienet suonet rikkoutuvat. Silmä pyrkii korjaamaan tilanteen muun muassa muodostamalla vaihtoehtoisia verisuoniyhteyksiä. Ajan kuluessa verkkokalvon rakenne ja läpäisevyys muuttuu, mikä johtaa näkökyvyn heikentymiseen.
Vaurioita luultua aiemmin
Silmien lisäksi etenkin munuaiset kärsivät korkeasta verensokerista. Munuaiset sisältävät virtsansuodatusta varten valtavan määrän pieniä verisuonia. Kun ne vaurioituvat, munuaisten suodatustoiminta heikentyy, eivätkä ne pysty poistamaan kuona-aineita elimistöstä yhtä tehokkaasti kuin aiemmin.
Myös hermosto vahingoittuu, kun verensokeri pysyy pitkään korkealla. Hermosolut ovat täysin riippuvaisia niille ruokaa tuovista pienistä verisuonista. Kun ne vaurioituvat, myös hermot alkavat tuhoutua. Tämä johtaa puutumisoireisiin, kihelmöintiin, kipuihin ja lopulta tunnottomuuteen.
Yleensä oireet alkavat sormen- ja varpaiden päistä ja leviävät asteittain. Myös sydäntä säätelevät hermot voivat vaurioitua, mikä lisää rytmihäiriöiden riskiä.
Korkea verensokeri vaikuttaa myös haavojen paranemiseen. Kun verisuonissa jyllää matala-asteinen tulehdus ja solut saavat insuliiniresistenssin vuoksi vain niukasti energiaa käyttöönsä, kaikki toimii hidastetusti, niin verenkierto, valkosolujen aktivoituminen kuin uusien solujen muodostuminen haavakohtaan.
Lisäksi hermoston toimintahäiriö heikentää ihmisen kykyä tuntea kipua ja huomata ihovaurio. Tämän vuoksi vaikeita infektioita pääsee syntymään tavallista herkemmin. Pahimmillaan voidaan joutua amputoimaan esimerkiksi varpaita.
Pitkään oletettiin, että korkea verensokeri aiheuttaa vakavia vaivoja vasta diabeteksen yhteydessä, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttää siltä, että niitä voi ilmetä jo esidiabetesvaiheessa.
Vuonna 2021 julkaistussa
yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että esidiabetes voi lisätä sydäntapahtumien, kuten sydäninfarktin, riskiä. Tutkimukseen osallistui yli 25 000 ihmistä, joista noin puolella oli veriarvojen perusteella esidiabetes. Viiden vuoden seurannan aikana esidiabeetikoista sai äkillisen sydäntapahtuman 18 prosenttia, kun verrokkien vastaava prosenttiluku oli 11.
Tunnin kestävä treeni voi parantaa insuliiniherkkyyttä jopa vuorokausien ajaksi.
Liikunta on lääke
Jos olet lukenut jutun tähän saakka seisoen ja samalla hieman verrytellyt, hyvä. Vaikka liikuntaa tarjotaan nykyisin hoidoksi lähes kaikkeen, esidiabeteksen kohdalla se on oikeasti lääke.
Kun lihassolut työskentelevät, ne polttavat tehokkaasti sokeria. Verensokeri laskee, eikä liiallinen sokerimäärä enää kuormita soluja. Tällöin niiden insuliiniherkkyys paranee.
Insuliini panee maksan vapauttamaan sokerivarastoja lihassolujen käyttöön ja auttaa soluja imuroimaan sokeria verenkierrosta. Pitkäaikainen aerobinen liikunta kuluttaa myös elimistön ihonalaisia rasvavarastoja. Siten myös rasva-aineenvaihdunta paranee.
Kuntoilu kuluttaa sokerivarastoja. Tunnin kestävä treeni voi parantaa insuliiniherkkyyttä jopa vuorokausien ajaksi.
Mitä enemmän sokerivarastot hupenevat, sitä enemmän solujen insuliiniherkkyys paranee. Tunnin liikuntatreeni
voi parantaa insuliiniherkkyyttä jopa vuorokausien ajaksi.
Tutkijat ovat selvitelleet, millaista liikuntaa kannattaa suosia, kun verensokeri on koholla. Tulokset ovat olleet vaihtelevia.
On kuitenkin viitteitä siitä, että aerobinen liikunta saattaa parantaa sokeriaineenvaihduntaa tyypin 2 diabeetikoilla paremmin kuin anaerobinen.
Aerobinen liikunta tarkoittaa rasittavuudeltaan maltillista kestävyysliikuntaa, jossa syke ei kohoa huippulukemiin.
Kestävyysliikunnan etuna on, että siinä lihassolujen energiantarve on melko tasaista. Voimakas anaerobinen treeni sen sijaan aiheuttaa äkkinousun verensokerissa, kun soluja varten vapautuu äkillisesti paljon sokeria elimistön varastoista.
Mikäli ihmisellä on insuliiniresistenssi, lihassolujen on vaikea ottaa nopeasti glukoosia käyttöönsä, mikä vaikeuttaa tilannetta. Lisäksi intensiivisen harjoituksen jälkeen verensokeri voi pysyä jonkin aikaa korkealla.
Reipasta liikuntaa pitäisi harrastaa 2,5 tuntia viikossa.
Saksalaistutkijat
osoittivat vuonna 2020, että hyvä vaihtoehto voisi olla intervalliharjoittelu eli raskaamman ja kevyemmän liikunnan vuorottelu.
Ylipainoisilla ihmisillä 40 minuutin treeni, joka sisälsi neljän minuutin juoksupätkiä 90 prosentilla maksimisykkeestä ja joiden välissä oli kolmen minuutin rauhallisempi jakso, paransi enemmän insuliiniherkkyyttä kuin vastaavan energiamäärän kuluttava tasainen aerobinen harjoitus.
Hyötyliikunta kannattaa
Tärkeintä liikkumisessa on löytää itselleen parhaiten sopivat muodot, Elina Pimiä sanoo. Yleiset terveysliikuntasuositukset ovat hyvä ohjenuora: paljon taukoja istumisesta ja kevyttä liikuskelua päivittäin mahdollisimman paljon, kestävyyskuntoa parantavaa reipasta liikuntaa 2,5 tuntia viikossa sekä lihaskuntoa ja liikehallintaharjoittelua kaksi kertaa viikossa.
”Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi reipas kävelylenkki, jolla voi puhua kaverin kanssa, mutta hieman hengästyy. Myös kaikenlainen hyötyliikunta on hyvästä”, Pimiä toteaa.
Pari vuotta sitten julkaistussa
tanskalaistutkimuksessa tehtiin mielenkiintoinen havainto siitä, miten insuliiniherkkyys muuttuu kehon eri osissa. Tutkimuksessa kahdeksan tervettä koehenkilöä teki 2,5 tunnin jalkalihasharjoituksen vain yhdellä jalalla.
Kun tutkijat mittasivat neljän tunnin kuluttua kyseisen jalan insuliiniherkkyyttä, se oli odotetusti parempi kuin levossa olleella jalalla. Yllättävää kuitenkin oli, että levossa olleen jalan insuliiniherkkyys oli huonontunut tavallisiin lepopäivän lukemiin verrattuna. Näyttäisi siis siltä, että muiden solujen insuliiniherkkyys voi jopa heikentyä, jotta verenkierrosta ohjautuu enemmän glukoosia aktiivisesti työskenteleville lihassoluille.
Vaikka tutkimus oli suppea, saattaa olla, että liikunnan hyvä vaikutus insuliiniherkkyyteen on sitä laajempi, mitä monipuolisemmin lihakset ja keho saavat liikettä.
Maltillisesti hiilihydraatteja
Viimeistään siinä vaiheessa, kun verensokeri on koholla, myös ravinnon hiilihydraattien laatuun ja määrään on syytä kiinnittää huomiota. Makeista herkuista imeytyy nopeasti glukoosia elimistöön ja aiheutuu haitallinen piikki verensokerissa, joten niitä kannattaa välttää.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion hyötyjä on tutkittu viime vuosina tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Siitä on joissain tutkimuksissa saatu hyviä tuloksia. Australialaisessa satunnaistetussa
tutkimuksessa havaittiin, että sekä vähähiilihydraattinen ruokavalio että vähärasvainen ruokavalio auttoivat pudottamaan painoa. Molemmilla ruokavalioilla paastoglukoosin ja pitkäaikaisen verensokerin arvot paranivat tyypin 2 diabeetikoilla noin vuoden seurannassa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio kuitenkin paransi vähärasvaista ruokavaliota enemmän rasva-aineenvaihduntaa ja sokeritasapainoa. Se vähensi myös tarvetta diabeteslääkitykselle.
Elina Pimiän mukaan ruokavalion hiilihydraattien määrään kannattaa toki kiinnittää huomiota, mutta vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi yleisesti suositella diabeetikoille. Osalla tyypin 2 diabeetikoista insuliinin tuotanto on heikentynyt ja elimistössä insuliininpuutos.
Jos ihminen ei tällöin saa ravinnostaan riittävästi hiilihydraatteja, maksa ryhtyy tuottamaan sitä varastorasvoista, jolloin muodostuu ketoaineita. Tämä voi johtaa ketoasidoosiin, happomyrkytykseen.
Moni vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattava käyttää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa.
On myös huomattava, että edellä mainitussa australialaistutkimuksessa oli kiinnitetty erityistä huomiota rasvan laatuun painottamalla tyydyttymättömien kasviöljyjen käyttöä. Moni vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattava sen sijaan käyttää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, mikä kasvattaa sydänsairauksien riskiä.
Jos ihmisellä on sekä ylipainoa että korkea verensokeri, painon pudottaminen millä ruokavaliolla tahansa parantaa sokeriaineenvaihduntaa. Se, että elimistön käytössä on jatkuvasti liikaa energiaa, rasittaa sokerinkäsittelykoneistoa. Kun ihminen laihtuu, veren ja varastojen energiaylimäärä vähenee ja koneiston työ helpottuu.
Salaatti ja proteiinia ensin
Elina Pimiän mukaan ruokavaliossa monipuolisuus on valttia. Hiilihydraattien laatua ja määrää kannattaa tarkkailla sekä varmistaa riittävä proteiinin saanti. Runsaasti kuituja sisältävästä ravinnosta, kuten täysjyväviljasta ja kasviksista, sokeria imeytyy hitaammin kuin vähäkuituisesta. Lisäksi samaan aikaan nautitut proteiinit ja tyydyttymättömät kasvirasvat auttavat hidastamaan verensokerin kohoamista ja lisäämään kylläisyyden tunnetta.
Alkusalaatissa on pitkäketjuisia ravintokuituja.
Tutkimuksissa on havaittu, että myös syömisjärjestys vaikuttaa. Sokeriaineenvaihdunta näyttäisi pysyvän parhaiten tasapainossa, kun syö salaatin ja proteiinia ennen kuin nauttii hiilihydraattipitoista ruokaa. Alkusalaatti on hyväksi, sillä siinä on runsaasti pitkäketjuisia ravintokuituja, jotka hidastavat sokerien imeytymistä.
Myös ateriarytmillä on merkitystä. Sisällämme tikittää biologinen kello, joka vaikuttaa myös sokeriaineenvaihduntaan. Tutkimusten mukaan parasta on syödä säännöllisesti 3–5 ateriaa vuorokaudessa. Huonoin vaihtoehto on, että päivän mittaan napostelee vähän jotain silloin tällöin ja illalla ahmaisee yhden ison annoksen ruokaa.
Jo 1970-luvulla tutkijat havaitsivat, että samansuuruinen hiilihydraattiannos nostaa verensokeria enemmän illalla kuin aamulla ja päivällä, eli sokeriaineenvaihdunta laiskistuu iltaa kohden. Viisainta lienee syödä kunnon aamiainen ja pitää kiinni säännöllisistä ruokailuajoista.
Stressi nostaa verensokeria
Stressi ja huono uni ovat myös yksi syypää siihen, miksi sokeriaineenvaihdunnan häiriöt yleistyvät länsimaissa. Molemmissa tapauksissa ongelma liittyy lisämunuaisen kuorikerroksen erittämään kortisoli-hormoniin, jota kutsutaan myös stressihormoniksi. Sen eritys lisääntyy ihmisen kokiessa stressiä, kipua tai uniongelmia.
Kortisoli valmistaa ihmisen ”taistele tai pakene”-tilaan, jossa elimistö toimii ylikierroksilla. Syke kiihtyy, verenpaine nousee ja vireystila pysyy korkealla. Tämä reaktio suojaa ihmistä kuormittavassa tilanteissa, auttaa keskittymään ja pysymään energisenä. Kortisoli myös nostaa verensokeria, mistä on hyötyä, jos ihmisen pitää paeta nopeasti.
Kortisoli nostaa sykettä, verenpainetta ja vireystilaa.
Normaalisti kortisolin pitoisuus vaihtelee vuorokauden aikana siten, että se on korkeimmillaan aamulla ja matalimmillaan keskiyöllä. Stressitilanteessa kortisolia voi kuitenkin erittyä liikaa. Tämän vuoksi myös verensokeri pysyy koholla.
Vaikka stressin välttäminen ei ole helppoa, etenkin diabeetikoilla se olisi tärkeää.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että tyypin 2 diabetesta sairastavien verensokeriarvot olivat korkeammat, mikäli heidän verensä kortisolipitoisuus pysyi koholla pitkin päivää. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että stressinhallintakeinojen opettaminen diabeetikoille voi parantaa sokeritasapainon hallintaa. Apua voi löytyä esimerkiksi mindfulness-harjoitteista.
Kiistaa esidiabeteksen hoidosta
Viime vuosina esidiabetes on alkanut kiinnostaa myös lääketeollisuutta.
Science-lehdessä vuonna 2019
julkaistussa artikkelissa diabeteslääkäri
Victor Montorimuistuttaa, ettei terveistä ihmisistä pitäisi tehdä potilaita: esidiabetes ei ole sairaus, eikä se valtaosalla kehity koskaan tyypin 2 diabetekseksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen terveysviranomaisten tilastojen mukaan harvemmalla kuin joka kymmenennellä esidiabetes kehittyi diabetekseksi viiden vuoden aikana.
Jos esidiabeetikoita ryhdytään seuraamaan ja diagnosoimaan, se vie huomattavasti terveydenhuollon resursseja, Montori korostaa.
Elina Pimiä on hieman eri mieltä. Esidiabetesvaiheessa voidaan vielä käyttää edullisia, elämäntapaohjaukseen pohjautuvia keinoja. Muutosten avulla ihmisen sokeriaineenvaihdunta paranee ja tyypin 2 diabetes estyy. Jos taas tyypin 2 diabeteksen annetaan kehittyä, tarvitaan lääkkeitä ja hoitokustannukset nousevat. Lisäksi ihmiselle voi kehittyä liitännäissairauksia.
”Kun ennaltaehkäisyyn panostetaan, se vähentää pitkällä aikavälillä myös hoitokustannuksia.”
Perimäkin vaikuttaa
Pimiän mukaan haasteena on löytää ajoissa ihmiset, joiden verensokeri on koholla. Useimmat eivät sitä huomaa, sillä kohonnut verensokeri ei aiheuta tuntemuksia kehossa. Moni ei huomaa sitä edes silloin, kun tila on jo edennyt diabetekseksi.
”Diabeteksen ehkäisyprojekti Dehko on lisännyt tietoisuutta, mutta ikävästi edelleen sepelvaltimotautikohtaus voi olla ensimmäinen havainto tyypin 2 diabeteksesta. Tai voi olla, että sairaus paljastuu, kun silmälääkäri toteaa diabetekseen sopivan silmänpohjamuutoksen”, Pimiä kertoo.
Kohonnut verensokeri aiheuttaa kehossa vain harvoin tuntemuksia. Moni ei huomaa sitä edes tilan edettyä sairaudeksi.
Klassisia merkkejä diabeteksesta ovat jano, toistuva pissahätä, painonlasku, mielialan lasku ja toistuvat infektiot, mutta oireet ovat vaihtelevia. Joku saattaa huomata outoa jalkojen puutumista, toisella havaitaan heikentynyt sokeritasapaino nivelrikon yhteydessä.
Tyypillinen on myös nälän ja voimattomuuden tunne, sillä vaikka sokeria on verenkierrossa yllin kyllin, elimistön solut eivät saa insuliiniresistenssin vuoksi sitä riittävästi käyttöönsä. Toisaalta monissa tapauksissa tauti tulee esiin täysin oireettomana esimerkiksi työterveystarkastuksessa.
Niin esidiabetesta kuin tyypin 2 diabetesta on lisäksi useita eri tyyppejä. Osa niistä etenee hitaasti tai ei ollenkaan, jotkut tautimuodot voivat johtaa hyvinkin nopeasti insuliinihoidon tarpeeseen.
Aikuisiän diabetes ei johdu siitä että ihminen on laiska ja saamaton. Taustalla on vahva geneettinen alttius.
Perimä vaikuttaa asiaan. Koko perimän tutkimukset ovat tuoneet esiin noin 500 geneettistä muutosta, jotka ovat kytköksissä taudin puhkeamiseen. Esimerkiksi afro-amerikkalaisilla, meksikolaisilla ja kiinalaisilla on havaittu kromosomistossaan muutoksia, jotka lisäävät sairastumisriskiä.
Tiedetään, että lähes kaikkien perimästä löytyy joitain tyypin 2 diabetekselle altistavia geenejä. Toisaalta suomalaisväestöstä on hiljattain löytynyt harvinainen geenimuutos, joka tehostaa insuliinin eritystä haimasta ja suojelee tyypin 2 diabetekselta. Geenimuutos löydettiin Pohjanmaalla asuvista perheistä, joilla oli todettu huomattavasti keskimääräistä alhaisempi sairastumisriski.
Osalle vahvasti ylipainoisista ihmisistä ei koskaan tule diabetesta.
Elina Pimiän mukaan tyypin 2 diabetesta ei pitäisikään ajatella vain ylipainosta ja elämäntavoista johtuvaksi sairaudeksi, vaikka se on usein sellaiseksi mielletty.
”Aikuistyypin diabetes ei johdu siitä, että ihminen on laiska ja saamaton. Taustalla on vahva geneettinen alttius. Osalle vahvasti ylipainoisista ihmisistä ei koskaan tule diabetesta. Toisaalta on hoikkia ihmisiä, joille tauti voi puhjeta.”
Seulontakeino on jo olemassa
Alkoiko epäilyttää? Mieleesi saattoi tätä lukiessa herätä ajatus, että pitäisiköhän käydä mittauttamassa verensokeri. Verenpainetta moni jo mittailee toisinaan kotonaan, mutta verensokeria tulee harvoin tutkittua.
Elina Pimiän mukaan satunnaisista maallikoiden tekemistä verensokerin mittauksista ei ole hyötyä diabeteksen seulonnassa. Verensokeri vaihtelee päivän mittaan muun muassa aterioiden ja liikkumisen mukaan.
Edes terveydenhuollossa tehtävät verensokerin paastoarvon tai sokerihemoglobiinin (HbA1c) mittaukset eivät paljasta kaikkia tyypin 2 diabetestapauksia. Tämän vuoksi korkeassa sairastumisriskissä oleville tehdään lisäksi sokerirasituskoe, jossa verensokeri mitataan paastotilassa ja kaksi tuntia sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen.
Kohonnutta verensokeria on siis vaikea itse selvittää, toisin kuin verenpainetta.
Toisaalta diabeteksen seulontaan on jo tehokas keino. Diabetesliiton verkkosivuilla on
riskitesti, joka perustuu laajaan tutkimusaineistoon. Kyselyssä selvitetään muun muassa painoindeksin, vyötärön mitan, liikkumisen ja sukulaisten sairastavuuden avulla, onko tyypin 2 diabetesriski koholla. Tulokset myös kertovat, jos on tarpeen hakeutua jatkotutkimuksiin.
Ehkä voitkin seuraavaksi käydä tekemässä riskitestin. Se voisi olla tämän päivän seuraava hyvä terveysteko.
Mari Heikkilä on vapaa tiedetoimittaja.
Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2022.
Mari Heikkilä, teksti
Getty Images, kuvat ja video
Kirsi Heikkinen, tekstin editointi
Riku Koskelo, ulkoasu
www.is.fi
