T2D on ymmärtääkseni verensokerin nousun ja insuliiinin toimimattomuuden yhdistelmänä syntynyt metabolinen oireyhtymä. En ole lääkäri, joten jos olen aivan väärässä, korjaa. Tätä voi hoitaa parilla tavalla: joko yrittämällä elämäntapamuutosta ja syömällä niin, että oireyhtymä lievenee tai poistuu, tai lisäämällä insuliinin määrää kehossa niin, että sokeriarvot normalisoituvat, kun elimistö ei toimi normaalilla insuliinimäärällä oikein. Tarvittavan insuliinin määrä lisääntyy ajan kuluessa, koska keho ei kykene sitä hyödyntämään, ja potilaan paino nousee samalla lähes poikkeuksetta. Painohan nousee myös kaikilla ykköstyypin diabeetikoilla, kun insuliinia annetaan, mutta heillehän lisäinsuliini on välttämätöntä, kun keho ei enää käytännössä tuota sitä lainkaan.
Muutenhan T2D ei ole välttämättä yhteydessä ylipainoon. Tähän tilaan voi päästä myös esimerkiksi reilusti hiilihydraatteja syövä kestävyysurheilija, jonka verensokeri kohoaa vähitellen ja insuliinin toimivuus heikkunee.
Jos tavoitteena on veren sokeritasojen ja insuliinin normalisointi, on ihan varmaa, että mitä vähemmän sokeria ja muita hiilihydraatteja elimistöön laitetaan, sen parempi. Tästä on paitsi anekdoottista näyttöä terveydenhoidon ammattilaisilta ympäri maailman, suomalai-amerikkalaisen Virta-yhtiön tutkimuksista oman ketoprotokollansa mukaan sekä nyt myös tuon aikaisemmin linkatun meta-analyysin perusteella.
T1D on eri asia. Samoin painonpudotus.
Valtio haluaa ihmisten voivan huonosti ja lääkärit on maksettu ohjaamaan ihmisiä väärin.
Knuuti ei ole tömön alan miehiä lainkaan; han on statiinimarkkininnin spesialisti. Röntgenlekurit pysyköön omissa hommissa ;;)
