Ketkä ihmiset/asiat saivat sinut salille?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Yksi merkittävä tekijä oli, kun telkkarista tuli joku reality paska ibitzalla bilettämisestä. Siinä joku onneten räkänokka kynis engelsmanni pelle kauheessa kännissä yritti pokata hyvännäköstä nuorta tyttöä: Jätkä sai lauseen sanottua niin tyttö vastas ekana ettei kiinnosta oot liian laiha:D
Silloin päätin etten tule ikinä saamaan pakkeja samalla tavalla, enkä ole kyllä saannutkaan...


(ikinä mitään muuta kuin pakkeja eri tavoilla)
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jospa sitä sitten omaakin stooria vääntäisi...

Joskus lukion alkuaikoina alkoi liikunta kiinnostaa astetta enemmän, alkoi käydä pikkuisilla lenkeillä ja vanhemmat tietenkin tykkäsivät kun poika tekee muutakin kun istuu perseellään koneen ääressä ja sponssasivat Anttilan kataloogista bongatun penkin. Samoihin aikoihin alkoi Ju-Jutsun treenaaminen ja kai siinä kuntokin hiukkasen kasvoi vaikka näin jälkeenpäin muistellen treeniohjelmassa ja tekniikoissa olisi ollut reippaasti parantamisen varaa ja oikeanlaisesta syömisestä ei ollut hajuakaan.

Intin jälkeen alkoivatkin opiskelut ja kamppailulajit jäivät pois kuvioista. Salilla ei oikein kerinnyt käymään, opiskelu ja ryyppääminen kun veivät oman aikansa eikä vaan saanut itseään niskasta että olisi tullut lähdettyä. Siitä sitten pikkuhiljaa sai aloitettua lenkkeilyn ja salillekin tuli eksyttyä yhä useammin. Nyt sitten viimeinkin on saanut kunnon vauhdin päälle, motivaatiota piisaa ja syöminenkin alkaa loksahtaa oikeille urilleen. Kiitosta erityisesti parille uskolliselle treenikaverille.

Yksi parhaista motivaattoreista on ollut erään opiskelutoverin toteamus kun selailtiin parin vuoden kuvia ja pohdittiin että "Onpas xxxxxx ollut vielä laiha poika silloin. Nykyään onkin sitten maha kasvanu, niin käy kaikille miehille täällä." Niinpä sitten päätin että kun tämä poika saa maisterin paperit niin sixpäkki loistaa.

Ja lisää tarinoita vaan kehiin, täältä on hyvä hakea motivaatiota treeniin :rock:
 
Oma innostus lähti ihan vain ja ainoastaan omasta halusta reilu vuosi sitten.
Ehkä se että kaveripiirissä jo huomauteltiin, että onpas jätkä päässy lihomaan, laittoi kellot soimaan, että jotain tartteis tehdä!

Itse treenaaminen oli helppo aloittaa, sillä jääkiekkoa ennen pelanneena olimme joukkueen kanssa harjoitelleet tekniikkaa perusliikkeissä, mm. penkissä ja kyykyssä.

Välillä oon saanu kaverin mukaan salille treenaamaan kanssani, ja on se omasta mielestä paljon motivoimampaa treenata, jos on joku joka tekee samalla ohjelmalla ja haluaa myös kehittyä koko ajan eteenpäin.
 
Rakas mieheni :haart: sai kovan työn tuloksena houkuteltua salille viitisen vuotta sitten. Taisin rakastua rautaan ensi silmäyksellä, sillä siitä asti on tullut punttailtua enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Nyt kun lapset on tehty, on vuorossa taas se säännöllisempi treenailu (= tavoitteena neljä kertaa viikossa).
 
Halusin olla komee ja vahva. Kotona tuli aluks temmottua joitain laitteita. Ehken tärkein kimmoke oli kuitenkin faijan nuoruudessa otettu valokuva, jossa se veivaa jotain virveliä järven rannalla. Ja meitsin mutsin rantakuvat bikineissä silloin aikoinaan.
Jos on ton näkönen adonis = saa tollasen muijan.
Noin se meni, mut mun oma elämä on taas oma juttunsa. Meni melkeen niin kuin mun vanhempien.
Kuvat EI muuten kerro enemmän kuin tuhat sanaa.
 
Ensikipinä tuli siitä ku ala-asteella ollessani isä osti penkin ja muuta mukavaa, sillä tuli muutaman kerran nostettua, tosin hyvin epäsäännöllisesti ja välissä se pitkään pölyttyikin. Intoa lisäsi myös se kun meillä oli sellainen 50kg vinyylisarja, sain tyyliin alle 20 kiloa nostettua silloin aluksi. Sitten eräs tuttu joka harrastaa salillakäyntiä, sanoi että ku pari vuotta treenaat niin nuo painot eivät sulle riitä enää. En tietenkään sitä uskonut kun se 50kg tuntui niin hurjalta määrältä rautaa :)
Lopullinen innostus tuli varmaan katsellessani jotain Ultimate Fighteriä, ajattelin haluavani yhtä hyväksi ottelijaksi kuin Diego Sanchez ja ajattelin tarvitsevani myös lihasta reilusti lisää, ja siitä mukava harrastus sitten alkoi.. :)
 
Olenkohan tähän jo aikojen saatossa vastannut?

Oma isä sai aikoinaan lähtemään salille.
Olisinkohan ollut jotain 16v, hoikka poika joka ei harrastanut yhtään mitään. Isä kävi säännöllisesti salilla ja vähän väliä yritti innostaa salille mukaan. Viimein sanoi että tule kerran kokeilemaan ja jos et pidä hän ei enää pyydä uudelleen. Ajattelin että tollahan tosta pääsee kun kerran lähtee mukaan niin ei tarvitse enää kuunnella tuotakaan, mutta miten kävikään... aloin käymään salilla 3 kertaa viikossa ja löytyi isän kanssa yhteinen harrastus.
Myöhemmin kuvioihin tuli sitten myös lenkkeily isän innostamana, kun tuo oli myös kovia juoksumiehiä.

Nyt on ikää tullut lisää, on omaa perhettä ja harrastukset jääneet taka-alalle, mutta silti takaraivossa on kipinä. Kun lapset tuosta vielä hiukan kasvavat, aloitan taas juoksutreenin ja treenaan itseni maratonkuntoon ja tuon ohella olisi tarkoitus laittaa kroppa myös muuten kuntoon. Tai oikeastaan tätä projektia on jo potkaistu hiukan liikkeelle...
 
Mä lähdin pari vuotta sitten salille hakemaan normaalia kroppaa. Olin usean vuoden anoreksian jälkeen ihan kamalan näköinen, riutunut ruipelo ja halusin kovasti parantua, ja saada lisää massaa terveellisesti.
 
Alkuun ihan vaan bodailumielessä. No satuinpa valitsemaan kuitenki sellasen salin missä paikalliset voimanostajat treenaa ja se bodailu loppukin sitten kuukauden jälkeen ja vaihtu voimatreeniin. Nyt vajaan vuoden jälkeen ekat kisat tulossa ja fiilis on parempi ku koskaan.
 
Golf
 
Saatanan huono itsetunto. Halusin kunnioitusta, naisia ja vetää tiettyjä kusipäitä lärviin, niin että tuntuu.

En voi sanoa, että toimi silloin, mutta yritys hyvä kymmenen tjtn.
 
Faijapuoli hommasi meille leuanvetotangon ja veti itse rankan kymmenen toiston sarjan.:D..Samalla lupasi minulle 100mk, kun saan vettettyä yhden leuan. Olin tuohon aikaan hiukan punkero 12-vuotias ja tuosta alkoi innostus punnerruksiin yms, joilla voimaa yhdessä leikkifaijan kanssa kehitin . Kyllä olin sitten ylpeä, kun sen leuan sain vedettyä. :)

Tuosta se harrastus sitten pikkuhiljaa kehkeytyi ja on kestänyt ja kestää hamaan loppuun asti...
 
Yläasteen loppupuolella innostuin kunnolla koripallosta ja ponnistusvoimaa piti saada paremmaksi. Korisforumin kautta törmäsin pakkikseen ->koris jäi, puntti tuli tilalle :D
 
Nuorempana tuli harrastettua kaikenlaista kestävyysurheilua kunnes huipentui juoksemiseen ja maratooneihin. Sitten kyllästyin juoksutouhuihin ja jostain kierosta syystä kiinnostuin punttien nostelusta koska siinä olin aina ollut luonnostani huono :D
 
Olin aina se heikoin ja pienin enkä ikinä pillua saanut. Nyt puolentoista vuoden treenin jälkeen en enää ole pienin tai heikoin, mutta pillua en silti saa :jahas:.

No ei vaisinkaan. Lopetin fudiksen ja aika kävin vaan niin pitkäksi, että piti jotain keksiä. Hieno harrastus tämä onkin.
 
Ei ollut enää itsekuria näännyttää itseäni laihaksi (joku voisin sanoa, että parannuin syömishäiriöstä), joten ajattelin, että tehdään tää toisella tapaa sitten. Jos en voi olla enää todella laiha, niin ollaan sitten vaikka timmi ja vahva.

Välillä iskee kyllä hirvittävä kahtiajakoisuus, kun katsoo peiliin tai kuvia. Toisaalta tunnen järkyttävää kaipuuta olla taas luiseva ja hento, mutta toisaalta olisi kiva, jos haba kasvaisi vielä vähäsen :rolleyes:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom