Ketkä ihmiset/asiat saivat sinut salille?
- Keskustelun aloittaja Bisley
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 30.9.2009
- Viestejä
- 207
Jooh, perustarina se on, ala-asteella kiusattiin kun tällänen ujo pikku-ruipelo olin ja ylä-asteellakin vähän mutta onneks se on täällä vähän jääny. Jossain vaiheessa sitten tajusin kunnolla että tässä maailmassa pärjää vaan vahvat ja että mä en halua olla ikuisesti se sama ujo pikku-ruipelo.
Isoveli ja isi on paljon aikasemminki käyny salilla (isi joskus penskana otti mukaan ja näytti vähän minkälaista siellä on, muistan vieläkin miten sain aikanaan 30kg ylätaljassa alas kun roikuin siinä :P ) ja aloin sitten lähtemään mukaan jossain vaiheessa.
Isoveli ja isi on paljon aikasemminki käyny salilla (isi joskus penskana otti mukaan ja näytti vähän minkälaista siellä on, muistan vieläkin miten sain aikanaan 30kg ylätaljassa alas kun roikuin siinä :P ) ja aloin sitten lähtemään mukaan jossain vaiheessa.
Mulla homma alko siitä, että ammattikouluun päästyäni alkoi jäämään hurjasti aikaa. Päätin sitten uskaltautua salille. Parin viikon päästä kaveri tuli mukaan, mutta ei me mitään treenata osattu. Syömisiä vähän jopa vähensin, kun ajattelin kiristyväni. Pari kuukautta käytiin kerran viikossa huviksemme ilman mitään ohjelmaa. Toiset pari kuukautta meni ennen kuin edes uskallettiin isojen poikien "laitteisiin" mennä eli kyykkäämään ja penkaamaan. Melkeen puoli vuotta siinä meni, kun sain kaikki osa-alueet eli treenin, ruoan ja levon menemään kohdilleen. Ei vaan alkuun ollut mitään tavoitteita kuin tappaa aikaa ja parantaa kuntoa vähän. Se kaikki tuli siinä samassa.
- Liittynyt
- 24.9.2002
- Viestejä
- 586
Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran katsoin yläastelaisena Gladiaattoreita, olin ihan myyty. Oli niin järjettömän upean näköisiä ihmisiä. Piti kaikki jaksot sitten katsoa ja ihailla.
Kuntosalitreenillä kuulemma kasvaa semmoiseksi, joten mitäs kaikkia muita pienempi surkea pullerorääpäle muuta tekee kuin alkaa haaveilla että pääsisi punttisalille. Eniten hirvitti että sali on täynnä isoja ihmisiä ja sieltä nauretaan ulos. Toki saleja ei kodin lähellä ollut, joten piti odottaa että aloitin lukion Tampereen keskustan suunnalla.
Heti kun lukio alkoi, kiersin melkein kaikki keskustan salit ja hankin kortin sinne missä näytti olevan ihan tavallisen näköistä porukkaa. Jonkun ohjelmankin sain ja opastuksen laitteiden käyttöön. Ei mulle mistään perusliikkeistä mitään puhuttu... Joka tapauksessa totesin salitreenin mukavaksi puuhaksi, joten sinne sitten jämähdin. Syömispuolesta mulla ei ollut vuosiin mitään käryä. Oletin että mitä vähemmän syö, sitä parempi, ja sitä myös noudatin. Kukaan tuttu ei treenannut, joten monta vuotta jumppailin itsekseni sen kummemmin mistään tietämättä. Vähitellen on jotain tietoakin aiheesta kertynyt lähinnä alkuun lehdistä ja sittemmin Pakkikselta.
Kuntosalitreenillä kuulemma kasvaa semmoiseksi, joten mitäs kaikkia muita pienempi surkea pullerorääpäle muuta tekee kuin alkaa haaveilla että pääsisi punttisalille. Eniten hirvitti että sali on täynnä isoja ihmisiä ja sieltä nauretaan ulos. Toki saleja ei kodin lähellä ollut, joten piti odottaa että aloitin lukion Tampereen keskustan suunnalla.
Heti kun lukio alkoi, kiersin melkein kaikki keskustan salit ja hankin kortin sinne missä näytti olevan ihan tavallisen näköistä porukkaa. Jonkun ohjelmankin sain ja opastuksen laitteiden käyttöön. Ei mulle mistään perusliikkeistä mitään puhuttu... Joka tapauksessa totesin salitreenin mukavaksi puuhaksi, joten sinne sitten jämähdin. Syömispuolesta mulla ei ollut vuosiin mitään käryä. Oletin että mitä vähemmän syö, sitä parempi, ja sitä myös noudatin. Kukaan tuttu ei treenannut, joten monta vuotta jumppailin itsekseni sen kummemmin mistään tietämättä. Vähitellen on jotain tietoakin aiheesta kertynyt lähinnä alkuun lehdistä ja sittemmin Pakkikselta.
- Liittynyt
- 20.3.2007
- Viestejä
- 436
Minä ja eräs kaveri haluttiin mennä Ranskan muukalaislegioonaan ja päätettiin aleta treenata sitä varte =D. 14 -vuotiaina alotettii punttien nostelu ja kelailtiin, että ollaan vitun kovassa kunnossa sit ku ollaan 20v. Kaveri putos kelkasta vuoden jälkeen, mutta mä jatkoin treenailuja.
Enää ei oo kyl legioonan vuoks treenattu vuosiin. Nykysi treenaan, koska en osaa olla treenaamatta.
Enää ei oo kyl legioonan vuoks treenattu vuosiin. Nykysi treenaan, koska en osaa olla treenaamatta.
- Liittynyt
- 31.1.2007
- Viestejä
- 1 541
Kukaan minua ei ole salille saanut ja olen pitänyt aina salilla kävijöitä muutenkin, noh... myönnettäköön ... kohtuu spedeinä :D Pahoittelut tästä suuuuuuuuresta harhaluulosta!
Kuitenkin kävi niin, että loppuvaiheessa laihdutusurakkaa, alkuvaiheessa elämäntaparemonttia päätin, että helvetti. Nyt on tehtävä se ratkaisu ja aloittaa kuntosaliharjoittelu.
Tuosta on nyt kulunut n. 3 vuotta ja salilla on tullut käytyä varmaan se 2-3 kertaa viikossa keskimäärin sairastumiset mukaanlaskettuna. Tällä tiellä ollaan, tällä tiellä pystytään ja näin mennään loppuelämä jos vain arpaonni osuu sen verran kohdallensa, ettei mitään estettä koskaan tule
Ja hyvää oppia on jaettu myös eteenpäin, sillä 6v poika seuraa innoissaan välillä mukana salille "treenaamaan" ja kotona vetelee leukoja kilpaa iskän kanssa ;)
Kuitenkin kävi niin, että loppuvaiheessa laihdutusurakkaa, alkuvaiheessa elämäntaparemonttia päätin, että helvetti. Nyt on tehtävä se ratkaisu ja aloittaa kuntosaliharjoittelu.
Tuosta on nyt kulunut n. 3 vuotta ja salilla on tullut käytyä varmaan se 2-3 kertaa viikossa keskimäärin sairastumiset mukaanlaskettuna. Tällä tiellä ollaan, tällä tiellä pystytään ja näin mennään loppuelämä jos vain arpaonni osuu sen verran kohdallensa, ettei mitään estettä koskaan tule
Ja hyvää oppia on jaettu myös eteenpäin, sillä 6v poika seuraa innoissaan välillä mukana salille "treenaamaan" ja kotona vetelee leukoja kilpaa iskän kanssa ;)
- Liittynyt
- 2.3.2006
- Viestejä
- 391
Olisinko ollut 16 vee ja 55kg? Erään Joppen luona oli penkki ja painot. Kokeiltiin broidin kanssa ja saatiin 35kg penasta. Joppen 110kg tulos oli kuin toiselta planeetalta! Miten kukaan voi olla niin vahva!
Isobroidilla oli käsipaino, jolla sit aloitettiin kun se ei kerran käyttänyt sitä. Muutaman viikon kuluttua todettiin ettei se riitä, ja lainattiin Joppen penkki ja painot meittin autotalliin. Siitä alkoi hurja reenaaminen, joskus kolmesti päivässä, ja Salinin Toni hyppäs meittin kanssa samaan junaan (lue: meidän autotalliin & reenaamaan). Muutaman viikon päästä saatiin kaikki kolme jo jotain 65kg penasta kauhealla runkulla (ja laskematta painoja alas asti).
Kohta hommattiin avaimet paikalliselle talkoovoimin väsätylle punttikselle, josta tuli toinen koti muutamaksi vuodeksi. Yhdessä lintsattiin koulusta ja mentiin puntille. Aika pian selvisi kenellä oli lahjoja tähän hommaan ja kenellä ei... Oltaisko me broidin kanssa oltu jossain 90kg lukemissa kun Toni jo huiteli 140 tietämillä...
Jossain vaiheessa runkkupena vaihtui oikeaan, mutta koska tietämys ravintoasioista oli nollan kieppeillä, ei mun paino noussut kuin noin 83 kiloon penan ollessa 130kg.
Keväällä 2006, vuosien tauon jälkeen, löysin 1-jakoisen treenin ja kalorilaskurin, ja ylläolevat lukemat on siis ylitetty komiasti -- mutta Tonin saavutuksista ei tartte näillä geeneillä edes haaveilla. Eipä silti, suht tyytyväinen olen kroppaani/tuloksiini. Vielä kun sais pötsiä inan pienemmäksi tulosten kärsimättä, niin vois sanoa että perfectos!
(Jollain lailla kiusattujen riveissä sitä mentiin kouluaika, mutta nykyään ei meikää siis enää kiusailla missään.)
Isobroidilla oli käsipaino, jolla sit aloitettiin kun se ei kerran käyttänyt sitä. Muutaman viikon kuluttua todettiin ettei se riitä, ja lainattiin Joppen penkki ja painot meittin autotalliin. Siitä alkoi hurja reenaaminen, joskus kolmesti päivässä, ja Salinin Toni hyppäs meittin kanssa samaan junaan (lue: meidän autotalliin & reenaamaan). Muutaman viikon päästä saatiin kaikki kolme jo jotain 65kg penasta kauhealla runkulla (ja laskematta painoja alas asti).
Kohta hommattiin avaimet paikalliselle talkoovoimin väsätylle punttikselle, josta tuli toinen koti muutamaksi vuodeksi. Yhdessä lintsattiin koulusta ja mentiin puntille. Aika pian selvisi kenellä oli lahjoja tähän hommaan ja kenellä ei... Oltaisko me broidin kanssa oltu jossain 90kg lukemissa kun Toni jo huiteli 140 tietämillä...
Jossain vaiheessa runkkupena vaihtui oikeaan, mutta koska tietämys ravintoasioista oli nollan kieppeillä, ei mun paino noussut kuin noin 83 kiloon penan ollessa 130kg.
Keväällä 2006, vuosien tauon jälkeen, löysin 1-jakoisen treenin ja kalorilaskurin, ja ylläolevat lukemat on siis ylitetty komiasti -- mutta Tonin saavutuksista ei tartte näillä geeneillä edes haaveilla. Eipä silti, suht tyytyväinen olen kroppaani/tuloksiini. Vielä kun sais pötsiä inan pienemmäksi tulosten kärsimättä, niin vois sanoa että perfectos!
(Jollain lailla kiusattujen riveissä sitä mentiin kouluaika, mutta nykyään ei meikää siis enää kiusailla missään.)
- Liittynyt
- 7.5.2008
- Viestejä
- 909
Salilla mä en oo käynyt elämäni aikana 10 kertaa enempää, mutta kotoa löytyi kiitettävästi painoja ja välineitä kiitos isän urheiluvalmentamisen ja nuoruuden urheilun. Autotallissa päämäärättömästi isomman hauiksen takia väänsin ekoja kertoja 12-vuotiaana
17-vuotiaana aloitin kuntoilun päämäärätietoisemmin. Suurimmat motivaatiotekijät olivat, että viimeisinä 3-4 vuotena elintavat olivat muuttuneet tosi heikoiksi ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lisäksi olin saanut astman nujerrutuksi ja kiinnosti tietää millä tasolla omat rajat ja kyvyt voisivat kulkea - geeniperimä kestävyysurheiluun oli luultavasti kunnossa lähisuvun muutamien huippu-urheilijoiden takia. Punttailu oli se sivutuote juoksemisen ohella, mutta toisaalta en ole koskaan ihaillut laihuutta kovin paljon, joten halusin lihaksiakin kroppaan - onhan lähes 190-senttinen ja joku 70-kiloinen vähän jotenkin "valjun" näköinen tyyppi.
Lukion viimeistä vuotta edeltävänä kesälomana sitten motivaattorina oli vielä yksi tyttö - ajattelin, että nyt vedän itseni niin hottis kuntoon, ettei jää ainakaan ulkonäöstä kiinni :D No kyllä se ulkonäkö vissii riitti sitten, mutta jutut ei ilmeisesti ollut oikeaa tasoa :D Oon kyllä sitä mieltä, että sillä tytöllä oli aikamoinen vaikutus mun treenamiselle. Se antoi hyvän sysäyksen nostaa treenimäärää(ja laatuakin) ja nälkä kasvoi syödessä ja pian vedinkin aikamäärällisesti huippu-urheilijan treenimääriä. Voi niitä aikoja... :haart:
17-vuotiaana aloitin kuntoilun päämäärätietoisemmin. Suurimmat motivaatiotekijät olivat, että viimeisinä 3-4 vuotena elintavat olivat muuttuneet tosi heikoiksi ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lisäksi olin saanut astman nujerrutuksi ja kiinnosti tietää millä tasolla omat rajat ja kyvyt voisivat kulkea - geeniperimä kestävyysurheiluun oli luultavasti kunnossa lähisuvun muutamien huippu-urheilijoiden takia. Punttailu oli se sivutuote juoksemisen ohella, mutta toisaalta en ole koskaan ihaillut laihuutta kovin paljon, joten halusin lihaksiakin kroppaan - onhan lähes 190-senttinen ja joku 70-kiloinen vähän jotenkin "valjun" näköinen tyyppi.
Lukion viimeistä vuotta edeltävänä kesälomana sitten motivaattorina oli vielä yksi tyttö - ajattelin, että nyt vedän itseni niin hottis kuntoon, ettei jää ainakaan ulkonäöstä kiinni :D No kyllä se ulkonäkö vissii riitti sitten, mutta jutut ei ilmeisesti ollut oikeaa tasoa :D Oon kyllä sitä mieltä, että sillä tytöllä oli aikamoinen vaikutus mun treenamiselle. Se antoi hyvän sysäyksen nostaa treenimäärää(ja laatuakin) ja nälkä kasvoi syödessä ja pian vedinkin aikamäärällisesti huippu-urheilijan treenimääriä. Voi niitä aikoja... :haart:
- Liittynyt
- 28.12.2010
- Viestejä
- 573
Pitkä, laiha ja heikko kun olin. Pientä kiusaamistakin oli havaittavissa, vaan eipä enää ;)
- Liittynyt
- 31.1.2010
- Viestejä
- 3 544
Tämä dude Charlien Enkelit 2-leffasta.
- Liittynyt
- 12.2.2008
- Viestejä
- 674
- Ikä
- 37
Salilla käyvä kaveri oli muuttamassa lähistölle ja tokaisi joskus, että raahaa minutkin sitten salille. Tiedostin olevani melkoinen kynäniska ja urheilun muutenkin jääneen vähälle, joten otin idean vastaan mukisematta. Ostin pönikän palautusjuomaa ja lähdin ensimmäistä kertaa salille jo ennen kaverini kutsua, mukanani ohjeet arskan golden sixiin.
Siitä lähtien olen käynyt salilla 3 kertaa viikossa, enimmäkseen juuri kyseisen kaverin kanssa.
Siitä lähtien olen käynyt salilla 3 kertaa viikossa, enimmäkseen juuri kyseisen kaverin kanssa.
- Liittynyt
- 2.3.2008
- Viestejä
- 2 605
:D
- Liittynyt
- 13.6.2008
- Viestejä
- 4 623
Haluan kiittää naisia yleisesti treenimotivaatiosta. Kiitos siitä, että olette välillä vittumaisia. Tämä antaa suunnatonta motivaatiota vääntää salilla. Kiitos siitä, että olette enimmäkseen haluttavia. Tästä syystä haluan näyttää mahdollisimman hyvältä teidän silmissänne.
- Liittynyt
- 24.12.2010
- Viestejä
- 367
Pienestä asti veli patisti kuinka pitäis aloittaa salilla käynti kun täytän 12vuotta. Vuosia kului... 4tai 5vuotta. Veljeä ei oikeen kiinostanut enään salitouhut ja oli elämänsä rapakunnossa:jahas:. Vuosia meni, eikä salille ollut asiaa. Sitten 15vuotiaana kolahti, nyt on pakko saada lihaa runkoon. Katsottu lukuisia elokuvia penskasta lähtien, joissa "isot" lihakset aina säväytti, ja jäi mieleen. Mm, arnold, vin diesel, dwayne johnson, sylvester stallone, ja lukuisat kynikset vähine rasvoine. Sali harrastus pyöripitkään mielessä, siinä ajassa olin lihonnut lähes 10kiloa :lol2: . Lopulta mentiin pikkusaliin parin kaverin kanssa tekemään mitä sattuu. Pakkotoistoa luin kokoajan. Puolenvuoden jälkeen kun tulosta tuli, mutta kavereille ei. Toverit lopetti salitouhut kokonaan, eivätkä suostuneet käymään enään ollenkaan:curs:. Nyt tuntuu että ilman punttia ei vois elää 
:evil:
:evil:- Liittynyt
- 17.7.2012
- Viestejä
- 232
Aivan aluksi homma lähti bodauksen suuntaan siitä kun katselin paljon WWE matseja. Kovia lihaksikkaita ukkoja kehässä, halusin itselleni samanlaisen kropan ja lihakset. Painoin silloin korkeintaan 60 kiloa ja pituutta oli (ja on edelleen) 178cm. Noh siinä sitten aluksi tein kotona jotain liikkeitä kässäreillä, vedin leukoja ja punnertelin penkkiä. En halunnut olla mikään pakkasen raiskaama pulkannaru... Kaverini innostui pikkuhiljaa myös tekemään käsipainoilla liikkeitä, kun häneltä sellaiset kotoa löytyi.
Myöhemmin jotain kautta löysin Pakkiksen ja aloin lukea täältä kaikkia treenijuttuja. Vuoden ajan tein liikkeitä kässäreillä satunnaisesti, ilman mitään tajua mistään treeniohjelmista, yms yms. Viime kesänä sitten kehittelin itselleni jonkun ohjelman, joka kylläkin oli suorastaan surkea minulle, 4-jakoinen, valtavat määrät liikkeitä, eikä tekniikoista hajuakaan.
No, täällä sitten joku minulle sanoi että kannattaisi kokeilla Arnoldin G6:sta. Sillä sitten treenasin innoissaan kolmisen kuukautta kun massaa halusin saada ja siinä sitten hioutui tekniikat pikkuhiljaa kohdalleen ja alkoi voimaa pikkuhiljaa tarttumaan. Massaa ei niinkään kun en tajunnut silloin ruokapuolesta mitään muuta kuin että proteiinia tarvitaan, ja siksipä vedin herapalkkarin aina treenin jälkeen. Vasta loppukesästä / alkusyksystä tajusin että jos massaa haluaa, täytyy syödä myöskin yli kulutuksen. Niinpä sitten liityin Kalorilaskuri.fi-jäseneksi ja laitoin selkeät tavoitteet painon suhteen ja aloitin ensimmäisen bulkkini.
Jossain vaiheessa kesää löysin myös Mikan blogin ja aloin sitä lukea säännöllisesti. Myös Supermassan blogia olen lukenut sen perustamisesta lähtien.
Nyt, edelleen aika alussa olen tässä hommassa, mutta selvästi olen päässyt hommaan sisään, ja innolla oppinut valtavasti uusia asioita, treeniin, ravintoon ja ylipäätään kehonrakennukseen liittyen. Ja motivaatiot huipussaan nyt kun tulosta on alkanut tulemaan. Suurin vaikutus tähän on ollut sillä, kun olen oppinut syömään. Suurin kiitos tästä Pakkotoiston väelle ja Nyyssölän Mikalle Gymlogeista ja blogista, jotka toimivat mahtavina motivaattoreina ja opettavaisina materiaaleina tähän harrastukseen.
Homma siis lähti aluksi WWE:n ihailusta, ja pikkuhiljaa treenatessani tutustuin kehonrakennuksen puolelle, Youtubessa törmäsin Colemanin treenivideoihin, enkä aluksi ollut uskoa silmiäni, ja epäilin videon aitoutta ja sitä että voiko tuo olla oikeasti noin iso. :D
Myöhemmin jotain kautta löysin Pakkiksen ja aloin lukea täältä kaikkia treenijuttuja. Vuoden ajan tein liikkeitä kässäreillä satunnaisesti, ilman mitään tajua mistään treeniohjelmista, yms yms. Viime kesänä sitten kehittelin itselleni jonkun ohjelman, joka kylläkin oli suorastaan surkea minulle, 4-jakoinen, valtavat määrät liikkeitä, eikä tekniikoista hajuakaan.
No, täällä sitten joku minulle sanoi että kannattaisi kokeilla Arnoldin G6:sta. Sillä sitten treenasin innoissaan kolmisen kuukautta kun massaa halusin saada ja siinä sitten hioutui tekniikat pikkuhiljaa kohdalleen ja alkoi voimaa pikkuhiljaa tarttumaan. Massaa ei niinkään kun en tajunnut silloin ruokapuolesta mitään muuta kuin että proteiinia tarvitaan, ja siksipä vedin herapalkkarin aina treenin jälkeen. Vasta loppukesästä / alkusyksystä tajusin että jos massaa haluaa, täytyy syödä myöskin yli kulutuksen. Niinpä sitten liityin Kalorilaskuri.fi-jäseneksi ja laitoin selkeät tavoitteet painon suhteen ja aloitin ensimmäisen bulkkini.
Jossain vaiheessa kesää löysin myös Mikan blogin ja aloin sitä lukea säännöllisesti. Myös Supermassan blogia olen lukenut sen perustamisesta lähtien.
Nyt, edelleen aika alussa olen tässä hommassa, mutta selvästi olen päässyt hommaan sisään, ja innolla oppinut valtavasti uusia asioita, treeniin, ravintoon ja ylipäätään kehonrakennukseen liittyen. Ja motivaatiot huipussaan nyt kun tulosta on alkanut tulemaan. Suurin vaikutus tähän on ollut sillä, kun olen oppinut syömään. Suurin kiitos tästä Pakkotoiston väelle ja Nyyssölän Mikalle Gymlogeista ja blogista, jotka toimivat mahtavina motivaattoreina ja opettavaisina materiaaleina tähän harrastukseen.
Homma siis lähti aluksi WWE:n ihailusta, ja pikkuhiljaa treenatessani tutustuin kehonrakennuksen puolelle, Youtubessa törmäsin Colemanin treenivideoihin, enkä aluksi ollut uskoa silmiäni, ja epäilin videon aitoutta ja sitä että voiko tuo olla oikeasti noin iso. :D
