Ketkä ihmiset/asiat saivat sinut salille?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Eiköhän se suurin vaikuttaja ollut yleinen vit*tus itseä kohtaan, tai no tarkemmin sanottuna ulkonäköä kohtaan. Sitten sekin on varmasti vaikuttanut osaltaan kun ei ollut oikein mitään harrastuksia joten miksikäs ei salista voinut tulla sellainen. Viimeisen naulan arkkuun iski kaverini (joka kirjoittelee tännekkin..) joka pyysi minua aina tasaisin väliajoin mukaan salille. Vajaa pari viikkoa käyty "jo" ja jatkoa on tulossa :)

Kamulle kiitos siitä, että sai raahattua mut sinne salille! :rock:
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
joku kerta katselin jalkojani ja ihmettelin kuinka pysyn pystyssä. ajattelin että asialle voisi tehdä jotain.
itse punttausta pidin tylsänä ja ei kiinnostavalta.
sitten yks kaveri sano että lähe hänen kanssa salille, ja siitä se sitten alkoi eikä loppua näy.
 
tikkuniska sanoi:
Että sais naisia :nolo:
Click to expand...

Kuten myös..;)

Ei vaan aikuisten oikeesti kiitokset Jack the rippedille :worship:
 
Penaa ja haukkaa 4-5 krt viikossa...:nolo:.

Taisin aloittaa 15,5 vuotiaana treenit ja aikamoista rävellystä oli.
Isoveljen kanssa aloitettiin käymään samaan aikaan, aina kesätyön jälkeen suoraan puntille ja treeniä 1-1,5 tuntia...

Kulmasoutua taisin tehdä 1 vuoden treenin jälkeen ekan kerran ja kyykkyä aloin tekemään samoihin aikoihin.
Tosin kyykky oli joku hyvää huomenta tyyppinen pyllistys, joka kasvatti vain persettä...:D.

Rinta, olkapää, ojentaja 3-jako(tämän poimin jostain nettisivulta, roina.da.ru oli olemassa jo mutta se ei ollut sieltä) oli ahaa elämys, kun lihakset alkoivat kasvaa ja on se vieläkin perusvarma jako.
 
Salille minut sai ensimmäisen kerran oma isä. Käytiin joku pari kertaa viikossa koko perhe äidin työpaikan salilla, minä pyörin mukana ala-asteikäisenä. Muistan, kuinka isä oli innostunut bodauksesta, teki smith-kyykyssä sarjaa päälle 200kg:lla :eek: ja taisi se käydä kerran jollain Jorma Rädyn seminaarillakin. Seminaarissa oli muistaakseni puhuttu jotain kuinka tärkeää on syödä kaalia tms. :D Harmi, etten ole perinyt isäni jykevää rakennetta ja ennen kaikkea vahvoja jalkoja.

Varsinaisesti ekan kerran kävin itse salilla joskus 15-vuotiaana ja paikkana oli Matinkylän sulkapallokeskuksen sali (olikohan se Gold's tai joku sen esiaste?). En millään muista mikä oli se syy aloittaa salilla käynti. Se vain vaikutti sopivalta, pallopelit ei kiinnostanut pätkääkään. Kävin alussa yksin, kun kavereita kiinnosti enemmän juurikin se pallo. Intin jälkeen tuli taas innostuttua treenaamaan enemmän ja silloin käytiin säntillisesti 3-4 kertaa viikossa kaverin kanssa Olariumin salilla.

Välissä oli tämän jälkeen muutama vuosi tiivistä opiskelua ja työtä, salilla tuli kuitenkin käytyä ainakin kerran viikossa. Vaimoni tavattua aloimme käydä salilla kolme kertaa viikossa. Nyt vaimo käy jumpissa ja minä olen taas innostunut panostamaan treenaamiseen vähän enemmän. Pakkiksen myötä suurin muutos on tuli ruokailuun.
 
Olihan se niin että kaverin mielestä olin intissä liian laiha kynäniska niin se sitten päätti hommakseen että pakottaa mut salille. Välillä sai herätä iltaunilta siihen kun kaveri repii lakanoineen päivineen miehen alas ja rahaa käytävälle ja huutaa että SALILLE! ei siinä sitte auttanu ku mennä, uhkas jäädä pitämäään mua hereillä jos en lähde.
 
Tampereen Yliopistollisen sairaalan (?) TAYS:n hoitaja, joka kertoi, että leikkaushaava paranee nopeammin, jos liikkuisin. Minusta leikattiin parin nyrkin verran kamaa irti, jonka piti kasvaa takaisin. Leikkaus oli toukokussa 2005. Salille tosin pääsin vasta, kun kääreitä ei enää tarvittu. Tosin sitä ennen oli jo kerennyt lenkkeillä ja nostella kässäreitä + tietenkin lukea pakkista.
 
Itse heitin itseni niskasta salille, tietenki mulla oli kotona jonkin verran hauispainoja (24kg) ja päätin, että kun saan niillä tehtyä sarjaa niin menen salille kokeilleen vähän muittenkin lihasryhmien treenausta. Siitä se sitten lähti.
 
Itse en ollut läski, en kiusattu enkä oikein kyniskään, mutta voimaton kyllä, ei yhtään punnerrusta 14-vuotiaana :D (sain muuten vuotta myöhemmin kuntotestissä 71 punnerrusta minuuttiin). Siitä sitten se pikkuhiljaa lähti, kun iskän mukana vähän kävin salilla abaut kerran viikossa ja liikkatunnit tuli kaikki siellä norkoiltua, vaikka kovin montaa liikettä ei kehdannut tehdäkkään. Ainut missä vein muut oli reidensisentäjälaite :D
Muutaman kerran aloitin salillakäynnin, mutta aina se jäi. Ysiluokan keväällä sitten tehtiin kaverin kanssa veto, että saan penkin sataan kevätlukukauden aikana ja sen jälkeen en ole salihommia lopettanut, vaikka mielessä on kyllä käynyt. Meni muuten ~15 päivää liikaa ennen kuin sain sen 100kg :(
 
Äiti.

Joskus hän tuumasi että " Kuule rakas lapseni, tuosta sinun takapuolesta tulee vielä ISO ongelma jos et ala tehdä sille jotain. "

Jäi sitten kohtuu hyvin mieleen... ja oikeessa äitini oli.. :D
 
Fättis sanoi:
Äiti.

Joskus hän tuumasi että " Kuule rakas lapseni, tuosta sinun takapuolesta tulee vielä ISO ongelma jos et ala tehdä sille jotain. "

Jäi sitten kohtuu hyvin mieleen... ja oikeessa äitini oli.. :D
Click to expand...
:lol2: paras



Itellä joskus ennenmuinoin oli koulun liikuntatunnilla lihaskuntotestejä, vuosi 1988 päätin että ens vuonna teen kaikissa testeissä parhaat tulokset, ja niinhän siinä kävi :)
 
Mua lähinnä vitutti se, että olin aika laiha lyhyt keppi (168cm/~58kg). Lähdin sitten erän tuttavapariskunnan mukana salille. Nyt noin kaksi vuotta myöhemmin, noin 20kg painavampana keppinä (168cm/~76kg) vituttaa edelleen, mutta vähän vähemmän. Alkuperäiseen tavoitteeseen pääsin viime kesänä, mutta eihän se mihinkään riittänyt :D Kunhan tästä joskus olis painoa 90kg:n lähellä kohtuullisissa rasvoissa, lue <<15%... Siinä sitä tekemistä riittääkin vuosiksi eteenpäin, ellen kompastu taikajuomapataan :)

edit. Yläasteella oli itsellä vähän samanlaisia tavoitteita kuin Richardilla. Omat tavoitteeni liittyivät lähinnä leuanvetoon, jotka paransin 7. luokan syksyn yhdestä, 9. luokan kevään 23:en
 
Itse lähdin alunperin salille tarkoituksena laihtuminen ja lihaskunnon parantaminen. Nopeasti huomasin, ettei niitä kuntopyöriä jaksa polkea kovin kauaa ja sen jälkeen keskityin lihaskunnon parantamiseen. Eikä siinäkään kovin suuria tuloksia saatu aikaiseksi, mutta hyvän olon salilta lähes aina saa :)

Laihtumisen hoidin sitten ihan perinteisellä pyörällä ihan hyvin tuloksin.
 
Ennen inttiä tuli harrastettua kamppalilulajeja. Niitä ei sitten tullut jatkettua kun intin jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle opiskelmaan. Opiskelun ohella tuli pelailtua sählyä ja vedettyä kotijumppia (käsipainot, punnerruksia, venyttelyä ja vähän varjonyrkkeilyä).

Kun sitten taas muutin paikkakunnalta toiselle ja sain duunia niin kävi mielessä, että jotain voisi taas alkaa tosissaan tekemään. Sattumoisin asunto oli 50m päässä kuntosalista. Lisäksi monesti tuli juteltua kaverini kanssa salilla käynnistä kun hän oli jo reilun vuoden sitä kerennyt ainakin aktiivisemmin harrastelemaan.

Eli itse kysymykseen vastaus on, että omasta päästä homma pitkälti lähti. Tärkeä vaikuttaja siihen, että jaksoin innostua touhusta sen ensimmäisen 3kk piikin jälkeen (minkä jälkeen innostus lajeissa tuntuu lopahtavan) on sitten Tarja Heikkilä joka teki aika pitkään minulle ohjelmat. Parasta oli se kun tietyllä tapaa tultiin siihen tulokseen, että kannattaa mun itse ne ohjelmat tehdä kun homma on sentäs jo vähän hanskassa (tämä oli silloin kun oli reilu vuosi tullut treenattua). Kiitos ja kumarrus :)
 
Tuli harrastettuu koko lapsuus kaikkee mahdollista missä pystyi kilpailemaan. Eräänä päivänä eräs kaverini sitten osti kotiinsa penkin, sellaisen anttilan postimyynti-mallin. Tottakai siinä alettiin heti 13-kesäisenä kilpailemaan, että kumpi nostaa 20kg:lla enemmän toistoja. Siitä se sitten lähti, vaikka ulkoisesti ei uskois vieläkään...
 
Jätän myös nimen mainitsematta, mutta yksi existänihän sen teki ja siitä ikuisesti hänelle kiitollinen.
Kaikki alkoi itseasiassa ravinnosta, elikkäs äijä sheikkaili itselleen silloin kamalalta tuntunutta juomaa eli kananmunia ja protskuja, tarjosi sitten meikäläiselle ja käski juomaan (olin tosiaan sillon n.45 kiloinen parhaimmillaan.). Siitäl ähtien alkoi ohjelmassa olemaan nuo pirtelöt ja äijä johdatti myös rautojen ihanaan:haart: maailmaan. Oli hitokseen hyvä ohjaaja sillä harrastanut enemmän tai vähemmän rautaa jo parikytä vuotta.

En edes uskalla ajatella missä olisin ilman tätä ihmistä. Luultavasti hiton heikossa hapessa fyysisesti ja psyykkisesti.

Kiitos siitä hänelle:worship:
 
Fättis sanoi:
Äiti.

Joskus hän tuumasi että " Kuule rakas lapseni, tuosta sinun takapuolesta tulee vielä ISO ongelma jos et ala tehdä sille jotain. "

Jäi sitten kohtuu hyvin mieleen... ja oikeessa äitini oli.. :D
Click to expand...
:lol2:
 
Omalla kohdallani harrastuksen laukaisi joskus 90-luvun lopulla kun katselin rocky IV:n televisiosta. taisin olla 13 tai jotain, se oli vänkä kohtaus kun rocky ja se venäläinen treenasivat kilpaa. Tein siitä sitten vuoden etunojapunnerruksia ja kävin lenkillä:nolo:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom