Keskustelua tieteestä ja sen saavutuksista (historiasta ja tulevaisuudesta)

Maan kaltainen planeetta mahdollisesti 13 valovuoden päässä, tosin planeetan mahdollinen elämän salliva vyöhyke olis huomattavasti pienempi tidal lockin takia.

http://www.cfa.harvard.edu/news/2013/pr201305.html


Etelämantereen jään alta, melkein kilometrin syvyydessä mannerjään alla olevasta järvestä löydetty mikrobeja jotka syövät kiviä ravinnokseen, tarkemmin ottaen rautaa ja rikkiä. Näitä eliöitä tutkimalla voidaan myös mahdollisesti selittää se miten isojen kaasuplaneettojen kuissa oletettu elämä voisi selvitä.

http://news.nationalgeographic.com/news/2013/02/130205-antarctica-ice-life-moons-science-environment-lakes/
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Nyt kun täällä on atomineropatit koolla, niin minäpä esitän kysymyksen:

Otetaan metallilevy, pistetään siihen kaksi pientä reikää/hahloa ja ammutaan levyä kohti yksi elektroni. Mittaamalla havaitaan kummastakin reiästä menneen elektronin. WTF? Olen nyt tullut siihen tulokseen, ettei elektroni ole hiukkanen, vaikka käyttäytyykin samalla tavalla, vaan se on "varaustila". Epämääräinen energialataus joka on pilven tai kentän muotoinen. Näin asian ymmärsin Hawkinsin kirjasta. Mutta eikö noista rei'istä pitäisi tulla läpi vain puolikkaan elektronin teho? Miten tämä nyt toimii...dualismiako tämä nyt oli?

Hawkinsin kirja on ihan ok, mutta hieman nopeasti asiat vetäistään läpi tämmöiselle <200 ÄO kaverille...
 
...dualismiako tämä nyt oli?

Jep, sitäpä hyvinkin. Tuo siis tarkoittaa, että elektronilla on sekä aalto-ominaisuus että hiukkasominaisuus. Jos mittaat kummasta reiästä elektroni on mennyt, menetetään elektronin aalto-ominaisuus, eikä levyn toisella puolelle varjostimelle synny interferenssikuviota. Sen sijaan jos ei tiedetä mistä reiästä elektroni on mennyt, niin aalto-ominaisuus säilyy, ja reikälevyn toisella puoella olevalle varjostimelle syntyy interferenssikuvio, joka juontaa ihan aallon käyttäytimisestä. Hakukoneella varmasti löytyy joku kiva kuva tuosta kokeesta.
 
Nyt kun täällä on atomineropatit koolla, niin minäpä esitän kysymyksen:

Otetaan metallilevy, pistetään siihen kaksi pientä reikää/hahloa ja ammutaan levyä kohti yksi elektroni. Mittaamalla havaitaan kummastakin reiästä menneen elektronin. WTF? Olen nyt tullut siihen tulokseen, ettei elektroni ole hiukkanen, vaikka käyttäytyykin samalla tavalla, vaan se on "varaustila". Epämääräinen energialataus joka on pilven tai kentän muotoinen. Näin asian ymmärsin Hawkinsin kirjasta. Mutta eikö noista rei'istä pitäisi tulla läpi vain puolikkaan elektronin teho? Miten tämä nyt toimii...dualismiako tämä nyt oli?

Hawkinsin kirja on ihan ok, mutta hieman nopeasti asiat vetäistään läpi tämmöiselle <200 ÄO kaverille...

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mä arvasin, että mulle pitää näyttää piirretty :D

edit: tuossa pätkässä olikin vähän juttua myös siitä, miten mittaus voi pilata kokeen. Taisi siinä Hawkinsin kirjassakin olla kerrottuna, että kvanttifysiikassa voidaan mitata vain hiukkasen paikka tai suunta - muttei kumpaakin samaan aikaan!
 
Jos en nyt ihan väärin muista, niin elektronillahan on kokoajan kaksi tilaa samanaikaisesti. Jos elektronia tarkastellaan tai mitataan, se lukittuu jompaankumpaan tilaan.
Sen takia kai se mittaus tuon interferenssikuvion pilaa?
 
Tässä kun on sairaslomalla aikaa, niin harrastetaan sitten vaihtelun vuoksi relativistista fysiikkaa. Tässä vaiheessa pitää korostaa, että en ole sitten istunut luennoilla 90-luvun jälkeen, joten sanasto ei luultavasti ole ihan standardien mukainen, mutta uskoisin noiden perustason ilmiöiden ymmärryksen olevan vielä ihan kohdillaan.

Kun puhutaan suhteellisuusteoriasta, niin kannattaa muistaa, että nuo ilmiöt on tunnettu jo noin sadan vuoden ajan, eivätkä siten ole mitään uutta matemaattistä höttöä, joka on olemassa vain tutkijoiden päässä. Kyseessä on arkisia ilmiöitä, joihin ei vain yleensä normaalielämässä törmää, koska harva meistä käsittelee työkseen tarkkuusinstrumentteja, joilla noita havaitaan jatkuvasti. Yhtään havaintoa ei ole vieläkään vahvistettu siitä, että suhteellisuusteoria ei pitäisi täsmälleen paikkaansa. Eli jos tuntuu siltä, että "eihän tuo nyt noin mene", niin voi olla aika varma siitä, että ongelma on omassa käsityskyvyssäsi, ei suhteellisuusteoriassa. Ja se taas paranee helpoimmiten opiskelemalla. Jos katsotaan vaikka ihan GPS:n toimintaa, niin jos emme huomioi ajan nopeuden muuttumista gravitaation ja nopeuden suhteen, niin GPS saisi päivässä virhettä noin 10 kilometriä joka päivä lisää. Ja yllättävän hyvin tuo näyttää toimivan koko ajan.... Tuosta löytyy helppo esimerkki GPS:n aika dilaatiosta: http://www.triangulum.nl/Werkgroepen/documentatie werkgroepen/Snaartheorie/GPS essay.pdf

Syy siihen, että valtaosalla on jo lähtökohtaisesti väärä tapa ajatella asiaa on yleensä kouluopetus. Valtaosa fysiikankin opettajistakin on todellisuudessa pihalla ihan fysiikan perusteistakin, ja siirtää ennakkoluulonsa eteenpäin. Muistan kun itsellenikin on perskoulussa ja lukiossa tahkottu useampiakin harhaoppeja (valo värähtelee aina poikittain, se on lepomassa kun kappale ei liiku, evanesentti aalto ei kuljeta energiaa....). Jotta asioita alkaa hahmottaa, joutuu oikeasti kyseenalaistamaan tavan, jolla ajattelee maailmasta.

Tuo aikajuttu on mielenkiintoinen. Selittäkääs sillai, että maalaisjärjellä sen ymmärtää.
Aina kannattaa aluksi unohtaa pois ns. "maalaisjärki" tai "terve järki". Ihmisen ajattelu on muovautunut tarkastelemaan Afrikan savannilla olevia keskikokoisia kappaleita, jotka liikkuvat kohtuullista vauhtia. Se ei todellakaan toimi silloin, kun meillä on pieniä hiukkasia tai suuria nopeuksia. Vähän sama kuin jos sukellat 100 metriä syvälle ja alat miettiä ilman hengittämistä perustuen siihen, miten sitä hengitetään täällä pinnan yläpuolella. Valtaosa terveen järjen sanelemista käytännöistä tappaa ja nopeasti. Yksi henkäys ilmaa tuossa paineessa, niin henki menee aika varmasti.

Eli ei yritetä siirtää normaalimaailman ajattelutapaa normaalimaailman ulkopuolelle. Kyllä, se on vaikeaa. On mennyt aivot solmuun monta kertaa, kun on ihan käytännössäkin revitty tyhjiöstä energiaa fotonien vakuumitilasta ja mietitty miten helvetissä tämä toimii just niin kuin kvanttifysiikka sanoo, vaikka arkijärki hanaa vastaan :D

Ethan sanoi:
Eikös nämä empiiriset testit ole vähän sama kuin pistäisi metrin mittaisen kappaleem liikkumaan nopeaa ja sit sanoa, että metri piteni/lyheni. Itse kappale voi muuttaa kyllä muotoaan mutta ei kai se metrin määre mihinkään muutu. Metri mittayksikkönä on metri vaikka voissa paistaisi.
Pistetään metrin pituinen kappale liikkumaan vaikkapa 10% valonnopeudesta. Kun se vilahtaa ohi, niin mittaat sen pituuden, mittanauhalla, kameralla tai millä tahansa. Saat tulokseksi 5 milliä alle metrin. Liikkuvassa systeemissä koko maailma pienee, kun sitä tarkastellaan ulkopuolelta. Kyse ei siis ole vain kappaleesta, vaan koko avaruuden kutistumisesta.

Ethan sanoi:
Jps ihminen laitettaisiin kulkemaan valon nopeutta niin eikö ihmisen solut vanhenisi, hiukset kasvaisi ja elämä loppuisi siinä about 80 vuoden kuluttua. Pysyiskö vauva vauvana ikuisesti?
Vai onko tämä ajan ja nopeuden suhde jokin teoreettinen laskelma, jota ei pysty kuitenkaan empiirisesti havaitsemaan. Jos satelliittiin laitetaan maitopurkki, jonka viimeinen käyttöpäivä on vaikkapa huomenna, niin piteneekö tuo käyttöpäivä meidän maasta katselijoiden näkökulmasta?

Taas jos sinut pistetään liikkumaan 90% valonnopeudella vaikkapa sadaksi vuodeksi, niin tuossa ajassa sinä olet vanhentunut vajaat 44 vuotta. Ulkomaailma on siis nähnyt jo sata vuotta, mutta sinä olet elänyt omassa liikkuvassa maailmassasi 44. Jos mukaasi pistetään maitopurkki, joka menisi vanhaksi viidessä päivässä, niin ulkopuolisessa maailmassa ehtisi mennä noin 11 päivää ennen kuin se olisi vanhentunut.
Kyseessä ei siis ole mikään pelkkä teoreettinen laskelma, vaan todellinen ilmiö, josta on yritetty jo sata vuotta löytää virhettä. Mutta toistaiseksi pitää paikkansa.

- - - Updated - - -

Leikittelin itsekin vähän näillä ajatuksilla...
Jos tarkastellaan maapalloa ulkopuolelta, eikö tarkastelijan näkökulmasta eri pisteissä aika kulje eri nopeuksilla? Mariaanien hauta vs. Mt. Everest, tai pohjoisnapa vs. päiväntasaaja, olettaen ettei erot painovoimassa kumoa kokonaan nopeuksien erojen aiheuttamaa aikadilaatiota. Tämähän ei käy järkeen, jos tarkastelija sitten jossain vaiheessa laskeutuu maapallolle, jolloin eri paikoissa olevien kellojen olisi pitänyt edetä eri määrä tarkastelijan näkökulmasta, ja samaan aikaan ne ovat edenneet jonkin muun määrän toistensa näkökulmasta. Eli mikä perustavaa laatua oleva virhe tässä ajatuksessa on? Varsinkin kun vie ajatuksen tällaisenaan maailmankaikkeuden mittakaavaan, se sekoittaa pään.
Erityisen suhteellisuusteorian matemaattinen johto olettaa, ettei ole kiihtyvyyksiä, ja sä pidät nuo kellot ympyräliikkeessä, jolloin ne kiihtyvät jatkuvasti keskustaa päin. Eli sovellat erityistä suhteellisuusteoriaa ilmiöön, jota se ei edes käsittele.

Tuossa käy niin, että syvimmällä oleva kello käy hitaimmiten nopeuden aiheuttaman aikadilaation takia. Kun ne tuodaan yhteen vertailua varten, niin Mariaanien haudan kello on edennyt vähiten ja Everestin eniten. Tosin jos gravitaatio huomioidaan, niin tilanne muuttuu aika tavalla....

Vielä olisi yksi kysymys. Jos rakennan tarkan vaa'an päälle laitteen, jossa saan raskaan, kookkaan rautapallon pyörimään erittäin korkeilla kierroksilla vakaasti paikallaan esim. sähkömoottorilla, näkyykö vaa'assa pallon massan muutos kierrosluvun (liike-energian) muuttuessa? Kokoluokka ja tarkkuus saa olla niin suuret kuin tarvitaan.
Näkyy. Liike-energia nostaa gravitaatiomassaa ja paino nousee. Saman saa myös kuumentamisella, koska lämpö on molekyylien liike-energiaa, joten kuumentaminenkin nostaa massaa.
Ei, kappaleella voi olla korkea kierrosnopeus. Se ei muuta sen massaa mitenkään, eikä se vaikuta tyhjiössä mitenkään sen liike-energiaan.
Jos muistellaan ihan mekaniikan alkeita, niin pyörivän kappaleen liike-energia saadaan summaamalla sen osasten liike-energiat yhteen. Avaa vaikkapa Marionin "Classical Dynamics" ja sieltä inertiatensoreiden kohta, niin löytyy pyörivien objektien liike-energiasta. Liikemäärää on nolla. Angular momemtum on suuri ja liike-energiaa sillä on hyvinkin paljon. Tämä taasen lisää sen massaakin ja vaaka näyttää enemmän.

- - - Updated - - -

Jos lentelis lentsikalla valonnopeutta tai liki valonnopeutta(??) samalla katsoen alas, niin pystyisikö sen omin silmin havainnoimaan, että maan pinnalla kaikki menee pikakelauksella? Omaa vauhtia säätelemällä voisi sitten välillä "hidastaa" muiden menoa?
Jos lennät maapallon ympäri ympyrärataa nopeasti, niin alas katsoessa näet luultavast pikakelausta ja muodot vääristyvät aika pahasti. En ole tosin ihan varma.

Tuo kylmä/kuuma on helppo ymmärtää mutta, että nopeus. Nopeus verrattuna mihin. Eikös me kaikki liikuta koko ajan helvetin nopeaa pois päin alkuräjähdyksen keskuksesta. Ja eikös valonnopeudella lentokoneessa matkustava ihminen pysyisi paikallaan siihen lentokoneeseen verrattuna. Ei kai biologinen ikääntyminen ole verrannollinen aikaan, vaan eikös se ole jonkin sortin kemiallinen reaktio tms. joka vain aiheutuu tietyn ajan kuluessa, jotkin aiheutuu nopeampaa kuin toiset. Siis tarkoitan, että eihän tällainen biologinen ikääntyminen johdu ajasta vaan jostain muusta mikä kuitenkin on havaittavissa vain tietyn ajan kuluessa...
Voit verrata nopeutta vain kahden kappaleen välillä, et absoluuttista nopeutta maailmankaikkeudessa, eikä sillä ole edes väliä (sekin voidaan kyllä mitata). Eli jos sinä olet paikallaan, ja toinen lähtee lentämään ympärilläsi, se toinen vanhenee hitaammin. Et voi kiinnittää tässä tapauksessa aikaa tuohon toiseen, koska siinä on kiihtyvyys, mikä ei ole sallitty erityisessä suhteellisuusteoriassa, siihen vaaditaan yleistä suhteellisuusteoriaa.
Eikös se jossain välissä laskettu uudelleen ja huomattiinkin, että aikaisemmat laskelmat eivät pitäneet paikkaansa, niin sitten "keksittiin" pimeä aine, jotta saataisiin laskelmat täsmäämään.
Ei kannata opiskella Seiskasta :D Suhteellisuusteoria on pitänyt paikkansa jo noin sadan vuoden ajan. Alussa tehtiin sellainen muutos, ett asetettiin gravitaatiovakion arvoksi nolla. Fysiikka ei toimi niin, että "keksitään" jokin aine, että laskelmat täsmäävät. Jos havainnot eivät täsmää teorian kanssa, niin etsitään teoriasta virhe. Sitte katsotaan mitä ennusteita uusi teoria antaa, ja toimiiko se tarkemmin kokeiden mukaan kuin vanha. Esim. suhteellisuusteoria ennusti ajan ja pituuden muuttumisen, mitä Newtonin mekaniikka ei ennustanut, ja koska nuo on vahvistettu kokeellisesti, niin ollaan siirrytty pitämään suhteellisuusteoriaa tarkempana kuin Newtonin 1600-luvun maailmankuvaa.
Esim. nämä mustat aukot. Ilmeisesti niistäkään ei oikein tiedetä mitään. Spekuloidaan vain, että siellä on oltava jotain saatanan tiheää ja massaltaan jotain ihan helvetillistä kun valo, aika ja kaikki katoavat... eikös kuulosta vähän keksityltä.
Keksityltä? Jos kaikki mittaukset viittaavat siihen, että yleinen suhteellisuusteoria antaa joka kerta oikeat tulokset, ja suhteellisuusteoria ennustaa mustia aukkoja ja niiden ominaisuuksia, niin onko se nyt niin keksittyä?

Jos otetaan vaikkapa 1800-luvulta yleiset sähkö- ja magnetismiyhtälöt, niin niiden perusteella on voitu tehdä vastaavalla tavalla esim. seuraavat ennusteet: valo on sähkömagneettista aaltoliikettä, valon tyhjiönopeus on vakio, ajan kulku hidastuu nopeuden kasvaessa, voidaan tehdä lasersäde, joka päättyy ilmaan jne.... Nuo ovat vastaavalla (vähän keksittyjä?) tavalla tehtyjä ennusteita, jotka pohjautuvat tunnettuihin matemaattisiin lakeihin, ja jokainen ennuste on pitänyt paikkansa. Koska tähän mennessä jokainen suhteellisuusteoriankin ennuste on pitänyt paikkansa (gravitaatioaallot vielä vähän kesken....), niin miksi mustat aukot olisivat poikkeus? Ei se ennustaminen mene niin, että vedetään pilveä ja mietitään mitä hassua voisi olla, vaan tehdään töitä oikeana pidettyjen mallien kanssa ja tutkitaan mitä kaikkea tietoa ne voivat meille antaa. Vanha Newtonin mekaniikkakin ennusti, että tyhjiössä kappaleet tippuvat yhtä nopeasti massasta riippumatta. Kyllä maallikot sillekin naureskelivat (joku nauraa vieläkin), mutta hyvin näyttää "ennuste" edelleenkin toimivan.
 
Jos muistellaan ihan mekaniikan alkeita, niin pyörivän kappaleen liike-energia saadaan summaamalla sen osasten liike-energiat yhteen. Avaa vaikkapa Marionin "Classical Dynamics" ja sieltä inertiatensoreiden kohta, niin löytyy pyörivien objektien liike-energiasta. Liikemäärää on nolla. Angular momemtum on suuri ja liike-energiaa sillä on hyvinkin paljon. Tämä taasen lisää sen massaakin ja vaaka näyttää enemmän.

Eli siis akselinsa ympäri pyörivän pallon massa on suurempi kuin täysin pysähdyksissä olevan pallon?
 
Kun puhutaan liikemassasta ja lepomassasta, niin käsitteet itsessäänkin ovat jo vähän harhaanjohtavia. Suhteellisuusteoria ennustaa, että massa kasvaa nopeuden kasvaessa. Tosin aika vähän se kasvaa, koska hirvikiväärin luodinkaan massa ei kasva ammuttaessa edes gramma miljoonasosaa.

Moni sitten ajattelee, että kun isketään se kilo rautaa vaa'alle, niin siitä saadaan mitattua se lepomassa, jossa ei ole mitään relativistista liikemassaa mukana. No, jos kappale ei ole absoluuttisessa nollassa, niin molekyylit värähtelevät, jolloin niillä on aika paljon liike-energiaa. Tuo taasen kasvattaa jokaisen molekyylin massaa, koska nopeus voi olla luokkaa 1 km/s. Voidaan tietysti jäähdyttää kappale absoluuttiseen nollaan, jolloin ei paljon värise. Paitsi että elektronien aaltofunktiot luultavasti edelleen kiertävät atomia, protonien ja neutronien värähtelyt....

Sitten tietysti voidaan pysäyttää se protonikin ja mitata sen massa. Kuitenkin kun puretaan se protoni paloihin (kvarkkeihin), niin käykin ilmi, että noiden lepomassat ovat aivan olemattomia, ja niiden liike onkin lähinnä relativistista liikemassaa. Eli lopulta lähes kaikki, mitä mitataan, onkin tuota relativistista liikemassaa ja hiukkasten varsinainen "lepomassa" on aika vähäinen.

- - - Updated - - -

Eli siis akselinsa ympäri pyörivän pallon massa on suurempi kuin täysin pysähdyksissä olevan pallon?
Kyllä. Miksi ei? Onhan sen lämpimämmänkin massa suurempi kuin kylmän.
 
Etelämantereen jään alta, melkein kilometrin syvyydessä mannerjään alla olevasta järvestä löydetty mikrobeja jotka syövät kiviä ravinnokseen, tarkemmin ottaen rautaa ja rikkiä. Näitä eliöitä tutkimalla voidaan myös mahdollisesti selittää se miten isojen kaasuplaneettojen kuissa oletettu elämä voisi selvitä.

http://news.nationalgeographic.com/news/2013/02/130205-antarctica-ice-life-moons-science-environment-lakes/
Mielenkiintoista olis tietää näiden mikrobien alkuperä. Jäikö ne esim. aikanaan loukkuun etelämantereelle, kun se irtosi Gondwanamantereesta. Selvää on se, että jahka tulokset vielä varmistetaan, voidaan ainakin todeta että noissa olosuhteissa tunnetunkaltaiset mikrobit menestyvät. Onhan siitä vielä pitkä matka esim. Europan olosuhteisiin, jossa on arviolta 10-30km jääpeite, jonka alla 100km meri ja Jupiterin aiheuttama valtava vuorovesi-ilmiö. Kovin paljoahan siitä ei edes varmaksi tiedetä, joten paha mennä sanomaan kuinka todennäköistä olisi elämän spontaani muodostuminen ja sen saama jalansija kyseisessä paikassa.

Aiheeseen liittyen, itse ainakin odotan innolla sitä että ihminen onnistuu luomaan eläväksi luokiteltavan organismin olosuhteissa, joiden on kohtuullisen todennäköistä esiintyä luonnossakin. Se avaisi aika paljon sitä, kuinka vaikeaa/helppoa elämän syntyminen on. http://fi.wikipedia.org/wiki/Los_Alamosin_esisolu tossa lienee lähimmäksi päässyt julkistettu koe? Koejärjestelystä en kyllä tiedä, että kuinka paljon niistä voi vetää johtopäätöksiä luonnonmukaiseen elämän syntyyn.
Elämän synnystähän on toki vielä erittäin pitkä matka mihinkään monimutkaiseen, ainakin jos ainoaan tunnettuun onnistuneeseen "kokeeseen", maapallon elämään, on uskominen. Yksisoluisista monisoluisiin meni nykytiedon mukaan kuitenkin yli 2 miljardia vuotta, mitä voi pitää lähes ikuisuutena. Se on jopa tämän maailmankaikkeuden mittakaavassa pitkä aika.
 
Siis hetkinen, onko tuo oikeasti mahdollista? Vai teoriassa?
Siis kyllähän mä valomiekan tiedän mutta.... :D
Kentän poikkijakauma on nimeltään Besselin kenttä, ja sen esitteli Durnin jo kauan sitten. Tuo demottiin Suomessakin joskus 90-luvulla. Löytyy jo firmojakin, jotka myyvät ilmaan loppuvia lasereita. Aksikoni on nimeltään se "linssi", jolla tuo efekti tuotetaan.
 
Kyllä. Miksi ei? Onhan sen lämpimämkin massa suurempi kuin kylmän.

Nii no joo. Nyt kun järjellä aattelee niin miks se systeemin osan massa ei muka kasvaisi jos se on liikkeessä ja liike kasvattaa massaa. Oli liikemäärä nolla tai ei.

Eilen tais olla vielä niin paljon räkää päässä, et jotain tärkeetä kohtaa aivoissa puristi :D
 
Mielenkiintoista olis tietää näiden mikrobien alkuperä. Jäikö ne esim. aikanaan loukkuun etelämantereelle, kun se irtosi Gondwanamantereesta. Selvää on se, että jahka tulokset vielä varmistetaan, voidaan ainakin todeta että noissa olosuhteissa tunnetunkaltaiset mikrobit menestyvät. Onhan siitä vielä pitkä matka esim. Europan olosuhteisiin, jossa on arviolta 10-30km jääpeite, jonka alla 100km meri ja Jupiterin aiheuttama valtava vuorovesi-ilmiö. Kovin paljoahan siitä ei edes varmaksi tiedetä, joten paha mennä sanomaan kuinka todennäköistä olisi elämän spontaani muodostuminen ja sen saama jalansija kyseisessä paikassa.

Aiheeseen liittyen, itse ainakin odotan innolla sitä että ihminen onnistuu luomaan eläväksi luokiteltavan organismin olosuhteissa, joiden on kohtuullisen todennäköistä esiintyä luonnossakin. Se avaisi aika paljon sitä, kuinka vaikeaa/helppoa elämän syntyminen on. http://fi.wikipedia.org/wiki/Los_Alamosin_esisolu tossa lienee lähimmäksi päässyt julkistettu koe? Koejärjestelystä en kyllä tiedä, että kuinka paljon niistä voi vetää johtopäätöksiä luonnonmukaiseen elämän syntyyn.
Elämän synnystähän on toki vielä erittäin pitkä matka mihinkään monimutkaiseen, ainakin jos ainoaan tunnettuun onnistuneeseen "kokeeseen", maapallon elämään, on uskominen. Yksisoluisista monisoluisiin meni nykytiedon mukaan kuitenkin yli 2 miljardia vuotta, mitä voi pitää lähes ikuisuutena. Se on jopa tämän maailmankaikkeuden mittakaavassa pitkä aika.

No onhan noita mikrobeja löydetty jotka korvaa fosforin DNA:ssa arsenikilla, joka on siis erittäin raju myrkky suurimmalle osalle eliölajeista. Eli loppupelaistä sitä elämää voi löytyä aika pirunkin yllättävistä paikoista :)
 
Nyt kun täällä on atomineropatit koolla, niin minäpä esitän kysymyksen:

Otetaan metallilevy, pistetään siihen kaksi pientä reikää/hahloa ja ammutaan levyä kohti yksi elektroni. Mittaamalla havaitaan kummastakin reiästä menneen elektronin. WTF? Olen nyt tullut siihen tulokseen, ettei elektroni ole hiukkanen, vaikka käyttäytyykin samalla tavalla, vaan se on "varaustila". Epämääräinen energialataus joka on pilven tai kentän muotoinen. Näin asian ymmärsin Hawkinsin kirjasta. Mutta eikö noista rei'istä pitäisi tulla läpi vain puolikkaan elektronin teho? Miten tämä nyt toimii...dualismiako tämä nyt oli?

Hawkinsin kirja on ihan ok, mutta hieman nopeasti asiat vetäistään läpi tämmöiselle <200 ÄO kaverille...
Elektronia ei yleensäkään kannata ajatella jonakin varauspallukkana, koska se ei oikeastaan koskaan käyttäydy sen tavoin. Ainoa tapa käsitellä sitä on kvanttifysiikka. Tiedetään, että hiukkasten todennäköisyysjakaumat toteuttavat Schrödingerin yhtälön (paitsi jos nopeudet ovat todella suuria), ja tuosta saatavat todennäköisyysjakaumat toteuttavat aaltoyhtälön. Eli hiukkasten todennäköisyydet ovat aaltoja. Ei oteta kantaa siihen onko se elektroni oikeasti aalto vai ei, mutta ainakin sen jakauma/muoto käyttäytyy kuin aalto. Joten kun katsotaan sen käyttäytymistä tuossa kahden reiänkin tapauksessa, niin sitä käsitellään kuten aalto saapuisi reikien luo. Sama kuin valo diffraktoisi kahdesta reiästä.

Siksi et voi myöskään miettiä tehoa sitä kautta, että mihin kohtaan se elektroni osuu. Hyvänä vertailukohtana voidaan katsoa vaikka metalliritilää, jossa metalliliuskat menevät pitkittäin, ja täyttävät 50% pinta-alasta. Jos nuo ovat todella kapeita ja valon sähkökenttä on kohtisuoraan niitä vastaan, niin tuosta menee 100% valosta läpi, vaikka valoa läpäisemätön metalli peittää 50% pinta-alasta. Siis voidaan unohtaa kokonaan käsitys siitä, mihin "kohtaan" hiukkanen/aalto osuu, koska sen todennäköisyysjakauma osuu kerralla oikeasti aika suurelle alueelle.
 
Kun puhutaan liikemassasta ja lepomassasta, niin käsitteet itsessäänkin ovat jo vähän harhaanjohtavia. Suhteellisuusteoria ennustaa, että massa kasvaa nopeuden kasvaessa. Tosin aika vähän se kasvaa, koska hirvikiväärin luodinkaan massa ei kasva ammuttaessa edes gramma miljoonasosaa.

Moni sitten ajattelee, että kun isketään se kilo rautaa vaa'alle, niin siitä saadaan mitattua se lepomassa, jossa ei ole mitään relativistista liikemassaa mukana. No, jos kappale ei ole absoluuttisessa nollassa, niin molekyylit värähtelevät, jolloin niillä on aika paljon liike-energiaa. Tuo taasen kasvattaa jokaisen molekyylin massaa, koska nopeus voi olla luokkaa 1 km/s. Voidaan tietysti jäähdyttää kappale absoluuttiseen nollaan, jolloin ei paljon värise. Paitsi että elektronien aaltofunktiot luultavasti edelleen kiertävät atomia, protonien ja neutronien värähtelyt....

Sitten tietysti voidaan pysäyttää se protonikin ja mitata sen massa. Kuitenkin kun puretaan se protoni paloihin (kvarkkeihin), niin käykin ilmi, että noiden lepomassat ovat aivan olemattomia, ja niiden liike onkin lähinnä relativistista liikemassaa. Eli lopulta lähes kaikki, mitä mitataan, onkin tuota relativistista liikemassaa ja hiukkasten varsinainen "lepomassa" on aika vähäinen.

- - - Updated - - -


Kyllä. Miksi ei? Onhan sen lämpimämmänkin massa suurempi kuin kylmän.

"Two terms are used in referring to the mass of the quarks that make up protons: Current quark mass refers to the mass of a quark by itself, while constituent quark mass refers to the current quark mass plus the mass of the gluon particle field surrounding the quark.[7] These masses typically have very different values. As noted, most of a proton's mass comes from the gluons that bind the constituent quarks together, rather than from the quarks themselves. While gluons are inherently massless, they possess energy— to be more specific, quantum chromodynamics binding energy (QCBE)—and it is this that contributes so greatly to the overall mass of the proton (see mass in special relativity). A proton has a mass of approximately 938 MeV/c2, of which the rest mass of its three valence quarks contributes only about 11 MeV/c2; much of the remainder can be attributed to the gluons' QCBE"

http://en.wikipedia.org/wiki/Proton#Quarks_and_the_mass_of_the_proton
 
Nyt tosta aikadilaatiosta on höpötetty, mutta kyllä mun mielestä ihan perus magnetismi(ferromagnetismi??) on melkein yhtä erikoista, vaikka onkin ihan arkinen ilmiö ja selkeästi havaittavissa. Noituutta.
 
Kentän poikkijakauma on nimeltään Besselin kenttä, ja sen esitteli Durnin jo kauan sitten. Tuo demottiin Suomessakin joskus 90-luvulla. Löytyy jo firmojakin, jotka myyvät ilmaan loppuvia lasereita. Aksikoni on nimeltään se "linssi", jolla tuo efekti tuotetaan.

Höh, en löytänyt mitään infoa noista...oisko sulla jotain linkkiä laittaa?
 
Tässä kun on sairaslomalla aikaa, niin harrastetaan sitten vaihtelun vuoksi relativistista fysiikkaa. Tässä vaiheessa pitää korostaa, että en ole sitten istunut luennoilla 90-luvun jälkeen, joten sanasto ei luultavasti ole ihan standardien mukainen, mutta uskoisin noiden perustason ilmiöiden ymmärryksen olevan vielä ihan kohdillaan.

Kun puhutaan suhteellisuusteoriasta, niin kannattaa muistaa, että nuo ilmiöt on tunnettu jo noin sadan vuoden ajan, eivätkä siten ole mitään uutta matemaattistä höttöä, joka on olemassa vain tutkijoiden päässä. Kyseessä on arkisia ilmiöitä, joihin ei vain yleensä normaalielämässä törmää, koska harva meistä käsittelee työkseen tarkkuusinstrumentteja, joilla noita havaitaan jatkuvasti. Yhtään havaintoa ei ole vieläkään vahvistettu siitä, että suhteellisuusteoria ei pitäisi täsmälleen paikkaansa. Eli jos tuntuu siltä, että "eihän tuo nyt noin mene", niin voi olla aika varma siitä, että ongelma on omassa käsityskyvyssäsi, ei suhteellisuusteoriassa. Ja se taas paranee helpoimmiten opiskelemalla. Jos katsotaan vaikka ihan GPS:n toimintaa, niin jos emme huomioi ajan nopeuden muuttumista gravitaation ja nopeuden suhteen, niin GPS saisi päivässä virhettä noin 10 kilometriä joka päivä lisää. Ja yllättävän hyvin tuo näyttää toimivan koko ajan.... Tuosta löytyy helppo esimerkki GPS:n aika dilaatiosta: http://www.triangulum.nl/Werkgroepen/documentatie werkgroepen/Snaartheorie/GPS essay.pdf

Syy siihen, että valtaosalla on jo lähtökohtaisesti väärä tapa ajatella asiaa on yleensä kouluopetus. Valtaosa fysiikankin opettajistakin on todellisuudessa pihalla ihan fysiikan perusteistakin, ja siirtää ennakkoluulonsa eteenpäin. Muistan kun itsellenikin on perskoulussa ja lukiossa tahkottu useampiakin harhaoppeja (valo värähtelee aina poikittain, se on lepomassa kun kappale ei liiku, evanesentti aalto ei kuljeta energiaa....). Jotta asioita alkaa hahmottaa, joutuu oikeasti kyseenalaistamaan tavan, jolla ajattelee maailmasta.

Mutta eihän kukaan voi lukiotasolla ymmärtää yhtään mitään suhteellisuusteoriasta, kvanttimekaniikasta puhumattakaan. Noita ymmärtää harva alan ammattilainenkaan, ota joku random fysiikan maisteri ja pistä tenttiin. Ymmärryksellä viittaan siihen, että pystyy soveltamaan täsmällisesti sekä kehittämään teoriaa edelleen (vaikka ihan vähän omassa päässään).

Meinaan siis, että pakkohan se on jostain lähteä liikkeelle. Musta olis hyvä, että fysiikassa lähdettäisiin siitä että nakattaisiin kivi ilmaan ja mietittäisiin, että miten se oikein lentää, ja todellakin mietittäisiin sitä minkä opiskelija pystyy käsittämään - ensin Newtonin mukaan, sitten vuosien päästä Einsteinin, ja lopulta ihmeteltäisiin kvanttimekaniikkaa. Edistyneemmän fysiikan käsittely lukiossa johtaa siihen että tietää GPS:n menevän pieleen ilman suhteellisuusteoriaa, mutta mitä hyötyä tästä on? Miten tällainen yleissivistävä tieto liittyy fysiikkaan tieteenä? Millä tavalla tällainen osaaminen siirtyy tieteen tekoon? Eikö ole parempi edetä pala palalta niin, että aina hanskaa edellisen asian kunnolla enenn kuin siirtyy seuraavaan?

Tietämykseni mukaan esim. kvanttimekaniikan soveltamiseen ja kehittämiseen riittävä ymmärrys on harvinaista akateemisissakin piireissä. Kuinkahan monta tuhatta ihmistä maailmasta löytyy, jotka moiseen kykenevät?

Tämä tredi on mielestäni hauska, viihdyttävä ja yleishyödyllinen. Samoin Ajan lyhyt historiakin (oletan, en ole lukenut). Mutta eivät nämä avusta yhtään soveltamaan tai kehittämään fysiikkaa. Vai?
 
Back
Ylös Bottom