Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Niin, siis alkuhiukkaset sidotaan pienee tilaan lähelle toisiaan, jolloin epätarkkuusperiaatteen takia liikemäärän epätarkkuus kasvaa, mikä taasen nostaa sen massaa. Ja tuo relativistinen massan kasvu selitti lähes kokonaan protonin massan."Two terms are used in referring to the mass of the quarks that make up protons: Current quark mass refers to the mass of a quark by itself, while constituent quark mass refers to the current quark mass plus the mass of the gluon particle field surrounding the quark.[7] These masses typically have very different values. As noted, most of a proton's mass comes from the gluons that bind the constituent quarks together, rather than from the quarks themselves. While gluons are inherently massless, they possess energy— to be more specific, quantum chromodynamics binding energy (QCBE)—and it is this that contributes so greatly to the overall mass of the proton (see mass in special relativity). A proton has a mass of approximately 938 MeV/c2, of which the rest mass of its three valence quarks contributes only about 11 MeV/c2; much of the remainder can be attributed to the gluons' QCBE"
http://en.wikipedia.org/wiki/Proton#Quarks_and_the_mass_of_the_proton
En tarkoita sitä, että lukiossa pitäisi olla vääntämään Einsteinin kenttäyhtälöitä vaan sitä, että siellä opetetaan tietyt käsitteet itsessään väärin, mikä sitten heijastuu pitkälle jatko-opinnoissakin. Ei tarvita välttämättä yhtään edistyneempää fysiikkaa, ehkä jopa päinvastoin. Voitaisiin jopa helpottaa fysiikan tasoa ja käyttää hieman enemmän aikaa siihen, että käsitteet hahmotettaisiin oikein. Kuitenkin sen jälkeen, kun ymmärretään perusasiat ja mitä käsitteet tarkoittavat, on helpompi rakentaa niiden päälle maailmankuvaa. Mutta jos massa ja aikakin ovat hämäriä, niin todennäköisesti tulee myöhemmin ongelmia hahmottaa muitakin noihin liittyviä asioitaMutta eihän kukaan voi lukiotasolla ymmärtää yhtään mitään suhteellisuusteoriasta, kvanttimekaniikasta puhumattakaan. Noita ymmärtää harva alan ammattilainenkaan, ota joku random fysiikan maisteri ja pistä tenttiin. Ymmärryksellä viittaan siihen, että pystyy soveltamaan täsmällisesti sekä kehittämään teoriaa edelleen (vaikka ihan vähän omassa päässään).
Meinaan siis, että pakkohan se on jostain lähteä liikkeelle. Musta olis hyvä, että fysiikassa lähdettäisiin siitä että nakattaisiin kivi ilmaan ja mietittäisiin, että miten se oikein lentää, ja todellakin mietittäisiin sitä minkä opiskelija pystyy käsittämään - ensin Newtonin mukaan, sitten vuosien päästä Einsteinin, ja lopulta ihmeteltäisiin kvanttimekaniikkaa. Edistyneemmän fysiikan käsittely lukiossa johtaa siihen että tietää GPS:n menevän pieleen ilman suhteellisuusteoriaa, mutta mitä hyötyä tästä on? Miten tällainen yleissivistävä tieto liittyy fysiikkaan tieteenä? Millä tavalla tällainen osaaminen siirtyy tieteen tekoon? Eikö ole parempi edetä pala palalta niin, että aina hanskaa edellisen asian kunnolla enenn kuin siirtyy seuraavaan?
Ei löydy mitään ns. geneeristä linkkiä. Hakusanoilla Bessel beams löydät kyllä tietoa, mutta ei välttämättä aukea ihan nopeasti.Höh, en löytänyt mitään infoa noista...oisko sulla jotain linkkiä laittaa?
En tarkoita sitä, että lukiossa pitäisi olla vääntämään Einsteinin kenttäyhtälöitä vaan sitä, että siellä opetetaan tietyt käsitteet itsessään väärin, mikä sitten heijastuu pitkälle jatko-opinnoissakin. Ei tarvita välttämättä yhtään edistyneempää fysiikkaa, ehkä jopa päinvastoin. Voitaisiin jopa helpottaa fysiikan tasoa ja käyttää hieman enemmän aikaa siihen, että käsitteet hahmotettaisiin oikein. Kuitenkin sen jälkeen, kun ymmärretään perusasiat ja mitä käsitteet tarkoittavat, on helpompi rakentaa niiden päälle maailmankuvaa. Mutta jos massa ja aikakin ovat hämäriä, niin todennäköisesti tulee myöhemmin ongelmia hahmottaa muitakin noihin liittyviä asioita
En tarkoita sitä, että lukiossa pitäisi olla vääntämään Einsteinin kenttäyhtälöitä vaan sitä, että siellä opetetaan tietyt käsitteet itsessään väärin, mikä sitten heijastuu pitkälle jatko-opinnoissakin.
No onhan noita mikrobeja löydetty jotka korvaa fosforin DNA:ssa arsenikilla, joka on siis erittäin raju myrkky suurimmalle osalle eliölajeista. Eli loppupelaistä sitä elämää voi löytyä aika pirunkin yllättävistä paikoista
Siinä tuhovoimien kaoottisessa sopassa sattuivat vallitsemaan juuri sellaiset olosuhteet, joissa esimerkiksi aminohappojen muodostuminen on mahdollista. Nykyään ilmakehän koostumus on jo niin erilainen, ettei vastaavia kemiallisia reaktioita voi tapahtua.Eihän sitä voikaan tietää vaikka elämää olisi syntynyt täälläkin useammin kuin kerran, tai vaikka sitä syntyisi koko ajan uudestaan ja uudestaan, oikeastaan pidän todennäköisenä että näin tapahtuu/on tapahtunut. Tuntuisi aika hölmöltä, että ensimmäiset elävät organismit ilmestyivät (ilmeisesti) melkein heti kun se oli mahdollista, pian sen jälkeen kun maapallo lakkasi olemasta erilaisten tuhovoimien kaoottinen soppa, mutta sen koommin sitä ei olisi tapahtunut. Epäilen kyllä että maailman about joka kolkan valloittaneet erilaiset mikrobit pitäisivät huolen siitä, ettei se uusi elämä pötkisi pitkälle sellaisenaan.
On noita mustia savuttajia merten pohjissa edelleen. Elämän syntymekanismiahan ei edes tunneta joten aika paha sanoa että juuri millaiset olosuhteet siihen edellytetään. Sitähän on spekuloitu mahdollisesti tapahtuvan jopa muissa nesteissä kuin vedessä, vaikka vesi on maapallolla kaikille eliöille yhteinen pakollinen yhdiste.Siinä tuhovoimien kaoottisessa sopassa sattuivat vallitsemaan juuri sellaiset olosuhteet, joissa esimerkiksi aminohappojen muodostuminen on mahdollista. Nykyään ilmakehän koostumus on jo niin erilainen, ettei vastaavia kemiallisia reaktioita voi tapahtua.
Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla? Voidaanko se jotenkin tietää varmaksi ettei tämmöisiä pieniä elämän alun pyrähdyksiä tapahdu koko ajan? jokka sitten epäonnistuu ja katoaa. Voiko sitä millään tietää varmasti, ei koko maapalloa voi laittaa laboratorioon ja kuitenkin nyky ihmisen aika ympäristön seurantaan on varsin rajallinen. Joten miksei tämä "elämän arpanoppa" myöskin heittelisi koko ajan? Ja jos tuo tärppäisikin, voisimmeko erottaa tuon uuden elämän jotenkin vanhasta? Siis ne pikkuset solu pallerot
Muistaako joku muu nähneensä saman? Omat muistikuvat sen verran hämärät, enkä äkkiseltään ainakaan osannut noita The Universe -sarjan jaksojen nimiä yhdistää tähän aiheeseen, niin en nyt saa mistään varmuuttakaan muistikuvilleni. Kokonaisuutena tämä jakso kuitenkin käsitteli mahdollista maan ulkopuolista elämää ja elämän syntymistä yleensäkin ja tämä laboratoriojuttu oli vain yksi osa siitä koko jaksosta.
Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla? Voidaanko se jotenkin tietää varmaksi ettei tämmöisiä pieniä elämän alun pyrähdyksiä tapahdu koko ajan? jokka sitten epäonnistuu ja katoaa. Voiko sitä millään tietää varmasti, ei koko maapalloa voi laittaa laboratorioon ja kuitenkin nyky ihmisen aika ympäristön seurantaan on varsin rajallinen. Joten miksei tämä "elämän arpanoppa" myöskin heittelisi koko ajan? Ja jos tuo tärppäisikin, voisimmeko erottaa tuon uuden elämän jotenkin vanhasta? Siis ne pikkuset solu pallerot
Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla?...
...
P.s. vastaus kysymykseesi: et voi syntä uudelleen, koska ''sinä'' on sinun aivoissasi.!...
Noinhan tuo varmaan meneekin. Luin jostain että ihminen kuollessaan koostuu ihan eri atomeistakin kuin syntyessään. En tiedä väittämän totuutta, mutta kuulostaa varsin uskomattomalta. Esimerkiksi jokin arpi joka säilyy läpi elämän, koostuisi eri rakennuspalikoista ???Jos haluat kauniin vertauskuvan sille, mitä ''tapahtuu'' kuoleman jälkeen; ainekset, joista sinä rakennut, leviävät luonnon kiertokulkuun muodostamaan uutta elämää.