Keskustelua tieteestä ja sen saavutuksista (historiasta ja tulevaisuudesta)

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
"Two terms are used in referring to the mass of the quarks that make up protons: Current quark mass refers to the mass of a quark by itself, while constituent quark mass refers to the current quark mass plus the mass of the gluon particle field surrounding the quark.[7] These masses typically have very different values. As noted, most of a proton's mass comes from the gluons that bind the constituent quarks together, rather than from the quarks themselves. While gluons are inherently massless, they possess energy— to be more specific, quantum chromodynamics binding energy (QCBE)—and it is this that contributes so greatly to the overall mass of the proton (see mass in special relativity). A proton has a mass of approximately 938 MeV/c2, of which the rest mass of its three valence quarks contributes only about 11 MeV/c2; much of the remainder can be attributed to the gluons' QCBE"

http://en.wikipedia.org/wiki/Proton#Quarks_and_the_mass_of_the_proton
Niin, siis alkuhiukkaset sidotaan pienee tilaan lähelle toisiaan, jolloin epätarkkuusperiaatteen takia liikemäärän epätarkkuus kasvaa, mikä taasen nostaa sen massaa. Ja tuo relativistinen massan kasvu selitti lähes kokonaan protonin massan.

Toi on ihan pimee homma....

Mutta eihän kukaan voi lukiotasolla ymmärtää yhtään mitään suhteellisuusteoriasta, kvanttimekaniikasta puhumattakaan. Noita ymmärtää harva alan ammattilainenkaan, ota joku random fysiikan maisteri ja pistä tenttiin. Ymmärryksellä viittaan siihen, että pystyy soveltamaan täsmällisesti sekä kehittämään teoriaa edelleen (vaikka ihan vähän omassa päässään).

Meinaan siis, että pakkohan se on jostain lähteä liikkeelle. Musta olis hyvä, että fysiikassa lähdettäisiin siitä että nakattaisiin kivi ilmaan ja mietittäisiin, että miten se oikein lentää, ja todellakin mietittäisiin sitä minkä opiskelija pystyy käsittämään - ensin Newtonin mukaan, sitten vuosien päästä Einsteinin, ja lopulta ihmeteltäisiin kvanttimekaniikkaa. Edistyneemmän fysiikan käsittely lukiossa johtaa siihen että tietää GPS:n menevän pieleen ilman suhteellisuusteoriaa, mutta mitä hyötyä tästä on? Miten tällainen yleissivistävä tieto liittyy fysiikkaan tieteenä? Millä tavalla tällainen osaaminen siirtyy tieteen tekoon? Eikö ole parempi edetä pala palalta niin, että aina hanskaa edellisen asian kunnolla enenn kuin siirtyy seuraavaan?
En tarkoita sitä, että lukiossa pitäisi olla vääntämään Einsteinin kenttäyhtälöitä vaan sitä, että siellä opetetaan tietyt käsitteet itsessään väärin, mikä sitten heijastuu pitkälle jatko-opinnoissakin. Ei tarvita välttämättä yhtään edistyneempää fysiikkaa, ehkä jopa päinvastoin. Voitaisiin jopa helpottaa fysiikan tasoa ja käyttää hieman enemmän aikaa siihen, että käsitteet hahmotettaisiin oikein. Kuitenkin sen jälkeen, kun ymmärretään perusasiat ja mitä käsitteet tarkoittavat, on helpompi rakentaa niiden päälle maailmankuvaa. Mutta jos massa ja aikakin ovat hämäriä, niin todennäköisesti tulee myöhemmin ongelmia hahmottaa muitakin noihin liittyviä asioita :)
 
En tarkoita sitä, että lukiossa pitäisi olla vääntämään Einsteinin kenttäyhtälöitä vaan sitä, että siellä opetetaan tietyt käsitteet itsessään väärin, mikä sitten heijastuu pitkälle jatko-opinnoissakin. Ei tarvita välttämättä yhtään edistyneempää fysiikkaa, ehkä jopa päinvastoin. Voitaisiin jopa helpottaa fysiikan tasoa ja käyttää hieman enemmän aikaa siihen, että käsitteet hahmotettaisiin oikein. Kuitenkin sen jälkeen, kun ymmärretään perusasiat ja mitä käsitteet tarkoittavat, on helpompi rakentaa niiden päälle maailmankuvaa. Mutta jos massa ja aikakin ovat hämäriä, niin todennäköisesti tulee myöhemmin ongelmia hahmottaa muitakin noihin liittyviä asioita :)

Okei, saatat olla oikeassa. En tunne itse fysiikkaa kansantajuista tasoa kummemmin, joten voi olla että siellä on jotain käsitteellisiä epäselvyyksiä. Ehkä olemmekin loppujen lopuksi samaa mieltä!

Muistelen vain sitä, kun Kari Enqvist vaati kvanttimekaniikkaa lukioon. Kuulemma ei itse ymmärtänyt fysiikasta lukiossa mitään, koska käytiin vain perusasioita eikä selitetty kaikkea. Mitä helvettiä??
 
En tarkoita sitä, että lukiossa pitäisi olla vääntämään Einsteinin kenttäyhtälöitä vaan sitä, että siellä opetetaan tietyt käsitteet itsessään väärin, mikä sitten heijastuu pitkälle jatko-opinnoissakin.

Tässä on ongelma, mikä koskee montaa muutakin alaa. Koulussa ensin opetetaan asia X, mikä myöhemmin pitäisi saada pois päästä ja opetella kokonaan uudestaan. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa atomin malli. 99% ihmisistä tänäpäivänä kuvittelee atomin olevan oikeasti härveli, jossa on punaisia ja valkioisia palloja keskellä ja niitä kiertää pienet pyöreät elektronit ympyräradalla.

Itselle jäi lukiosta mieleen sähköoppi. Laskuissa puhuttiin 1 ohmin kuormista ja sadoista ampeereista ihan kuin ne olisivat normaaleja arvoja. Tekussa ensimmäinen ongelma olikin suhtautua oikein kilo-ohmeihin ja milliampeereihin. Samoin lukiossa käsiteltiin kondensaattoreiden kapasitanssia ilman, että kerrottiin mikä kondensaattori edes on. Meillä oli kesäharjoittelijana sähkötekniikan teekkari (ekaa vuotta) joka ei laatikosta löytänyt ko. kondensaattoria :D Eli opetusta voisi kyllä tuoda vähän lähemmäksi tosielämää ja lähteä sitäkauttaa kohti haastavampia aiheita.
 
No onhan noita mikrobeja löydetty jotka korvaa fosforin DNA:ssa arsenikilla, joka on siis erittäin raju myrkky suurimmalle osalle eliölajeista. Eli loppupelaistä sitä elämää voi löytyä aika pirunkin yllättävistä paikoista :)

Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla? Voidaanko se jotenkin tietää varmaksi ettei tämmöisiä pieniä elämän alun pyrähdyksiä tapahdu koko ajan? jokka sitten epäonnistuu ja katoaa. Voiko sitä millään tietää varmasti, ei koko maapalloa voi laittaa laboratorioon ja kuitenkin nyky ihmisen aika ympäristön seurantaan on varsin rajallinen. Joten miksei tämä "elämän arpanoppa" myöskin heittelisi koko ajan? Ja jos tuo tärppäisikin, voisimmeko erottaa tuon uuden elämän jotenkin vanhasta? Siis ne pikkuset solu pallerot:)
 
Eihän sitä voikaan tietää vaikka elämää olisi syntynyt täälläkin useammin kuin kerran, tai vaikka sitä syntyisi koko ajan uudestaan ja uudestaan, oikeastaan pidän todennäköisenä että näin tapahtuu/on tapahtunut. Tuntuisi aika hölmöltä, että ensimmäiset elävät organismit ilmestyivät (ilmeisesti) melkein heti kun se oli mahdollista, pian sen jälkeen kun maapallo lakkasi olemasta erilaisten tuhovoimien kaoottinen soppa, mutta sen koommin sitä ei olisi tapahtunut. Epäilen kyllä että maailman about joka kolkan valloittaneet erilaiset mikrobit pitäisivät huolen siitä, ettei se uusi elämä pötkisi pitkälle sellaisenaan.
 
Tuo aika elementti elämän eri kehitysmuotojen kohdalla mahdollisilla muilla planeetoille ohitetaan liian kevyesti aina keskusteluissa. Sen lisäksi että avaruus on äärettömän suuri on aikaa lähes äärettömästi verrattuna eri elämänmuotojen olemassa olon pituudelle. Vaikka avaruudessa olisi kehittyneitä elämänmuotoja, tai jopa pitkälle kehittyneitä siviilisaatioita, tuntuu aika epätodennäköiseltä että ne olisivat juuri samaan aikaan meidän kanssamme, kun tämä meidän tunnettu historia on kuitenkin silmänräpäyksen pituinen koko avaruuden iässä ajateltuna.

Todennäköisesti kuitenkin syystä tai toisesta kaikenlaiset elämänmuodot avaruudessa kehittyvät, kukoistavat ja tuhoutuvat aikajaksoissa jotka ovat vain noita silmänräpäyksiä.
 
Eihän sitä voikaan tietää vaikka elämää olisi syntynyt täälläkin useammin kuin kerran, tai vaikka sitä syntyisi koko ajan uudestaan ja uudestaan, oikeastaan pidän todennäköisenä että näin tapahtuu/on tapahtunut. Tuntuisi aika hölmöltä, että ensimmäiset elävät organismit ilmestyivät (ilmeisesti) melkein heti kun se oli mahdollista, pian sen jälkeen kun maapallo lakkasi olemasta erilaisten tuhovoimien kaoottinen soppa, mutta sen koommin sitä ei olisi tapahtunut. Epäilen kyllä että maailman about joka kolkan valloittaneet erilaiset mikrobit pitäisivät huolen siitä, ettei se uusi elämä pötkisi pitkälle sellaisenaan.
Siinä tuhovoimien kaoottisessa sopassa sattuivat vallitsemaan juuri sellaiset olosuhteet, joissa esimerkiksi aminohappojen muodostuminen on mahdollista. Nykyään ilmakehän koostumus on jo niin erilainen, ettei vastaavia kemiallisia reaktioita voi tapahtua.
 
Onhan siinä vaikka mitä muuttujia huomioitavana ja ihmismielelle tosi haasteellisesti arvioitavana. Siitä huolimatta että voidaan pitää käytännössä varmana useamman asumiskelpoisen planeetan olemassaolo ihan jo omassa galaksissamme, en oikeastaan ihmettele yhtään ettei toistaiseksi olla saatu mitään merkkejä muista älyllisistä olennoista.

-Älyllisen elämän kehittyminen jo itsessään on varmasti ihan älyttömien yhteensattumien summa, koska täällä siinä kesti miljardeja vuosia ensimmäisen organismin synnystä. Jos esimerkiksi maapalloa olisi kohdannut yksi globaali luonnonkatastrofi enemmän, olisiko älyllistä olentoa koskaan tänne syntynytkään? Ja toisaalta, vielä ei kannata juhlia, koska jos nyt iskisi joku kunnon suurkatastrofi, nykyihminen olisi hyvin mahdollisesti yksi niistä lajeista jotka kuolee sukupuuttoon.
-Me ollaan tarkasteltu ulkoavaruutta niin mitätön aika että sitä hädin tuskin kannattaa edes mainita. Millä todennäköisyydellä joku muu laji jossain muualla on juuri sopivalla hetkellä ollut radioaaltokommunikaatioajalla ja pystyttäisikö me edes havaitsemaan sitä?
-Jos Linnunrata onkin asutettu jo kokonaan, miten me voitaisi siitä tietää? Kyseessä olisi paljon kehittyneempi laji, joka varmaan pitäisi meitä lähinnä mielenkiintoisina koe-eläiminä, eikä haluaisi häiritä kehitystä.
-Jos joku muukin on sitten välttänyt luonnonkatastrofit ja syntynyt sopivaan aikaan, niin ne olisivat kuitenkin hyvin mahdollisesti voineet tuhota itsensä. Ei mekään olla oikeastaan kovin kaukana itsemme tuhoamisesta ja tässä seuraavat ehkä 100-200 vuotta lienee kriittisimmät ajat ihmislajin tulevaisuuden kannalta lajin sisältä tulevan uhkan vuoksi. Ei paljoo rakennella avaruushissejä jos ääri-istit lentelee lentsikoilla nanohiilivaijereita päin, tai tulee joku äärimmäinen maailmanlaajuinen konflikti. Tällä hetkellä ollaan toki kaukana mistään kunnon ydinsodasta, mutta mistä sitä tietää mitä tulevaisuus ja eri maiden kehitys tuo tullessaan.

Tässä siis vaan muutamia juttuja mitkä ekana tulee mieleen. Kyllä tohon keksii vaikka mitä.
Siinä tuhovoimien kaoottisessa sopassa sattuivat vallitsemaan juuri sellaiset olosuhteet, joissa esimerkiksi aminohappojen muodostuminen on mahdollista. Nykyään ilmakehän koostumus on jo niin erilainen, ettei vastaavia kemiallisia reaktioita voi tapahtua.
On noita mustia savuttajia merten pohjissa edelleen. Elämän syntymekanismiahan ei edes tunneta joten aika paha sanoa että juuri millaiset olosuhteet siihen edellytetään. Sitähän on spekuloitu mahdollisesti tapahtuvan jopa muissa nesteissä kuin vedessä, vaikka vesi on maapallolla kaikille eliöille yhteinen pakollinen yhdiste.
 
Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla? Voidaanko se jotenkin tietää varmaksi ettei tämmöisiä pieniä elämän alun pyrähdyksiä tapahdu koko ajan? jokka sitten epäonnistuu ja katoaa. Voiko sitä millään tietää varmasti, ei koko maapalloa voi laittaa laboratorioon ja kuitenkin nyky ihmisen aika ympäristön seurantaan on varsin rajallinen. Joten miksei tämä "elämän arpanoppa" myöskin heittelisi koko ajan? Ja jos tuo tärppäisikin, voisimmeko erottaa tuon uuden elämän jotenkin vanhasta? Siis ne pikkuset solu pallerot:)

Muistan hämärästi yhden dokumentin, joko The Universe -dokkareista tai sitten joku random pätkä Discoveryn Science -kanavalta, jossa synnytettiin uutta elämää laboratoriossa. Tämä tapahtui niin, että steriiliin tilaan laitettiin elämälle välttämättömiä aineita (jotka luonnollisesti eivät olleet eläviä tässä vaiheessa), sopiva määrä kosteutta ja sitten tänne tilaan johdettiin sähköä. Eikä mennyt kauaakaan kun siellä alkoi muodostua jonkinasteista elämää.

Muistaako joku muu nähneensä saman? Omat muistikuvat sen verran hämärät, enkä äkkiseltään ainakaan osannut noita The Universe -sarjan jaksojen nimiä yhdistää tähän aiheeseen, niin en nyt saa mistään varmuuttakaan muistikuvilleni. Kokonaisuutena tämä jakso kuitenkin käsitteli mahdollista maan ulkopuolista elämää ja elämän syntymistä yleensäkin ja tämä laboratoriojuttu oli vain yksi osa siitä koko jaksosta.
 
Muistaako joku muu nähneensä saman? Omat muistikuvat sen verran hämärät, enkä äkkiseltään ainakaan osannut noita The Universe -sarjan jaksojen nimiä yhdistää tähän aiheeseen, niin en nyt saa mistään varmuuttakaan muistikuvilleni. Kokonaisuutena tämä jakso kuitenkin käsitteli mahdollista maan ulkopuolista elämää ja elämän syntymistä yleensäkin ja tämä laboratoriojuttu oli vain yksi osa siitä koko jaksosta.

En oo nähnyt, mutta kuvailun perusteella löytyi tällanen http://www.youtube.com/watch?v=4sWS_FYfUuI olisko sama? Jotain elämän kaltasta on tosiaan onnistuttu jo synnyttämään, mutta ei vielä sellaista mikä täyttäisi kriteerit täysin.
"Vallitsevan näkemyksen mukaan minimaalisen elämänmuodon määrittelee kolme ominaisuutta:
*Säiliö, joka määrittelee organismin fyysiset mittasuhteet.
*Aineenvaihdunta, joka tuottaa raakaineista ja energiasta organismin tarvitsemia ainesosia.
*Lisääntymiskyky, joka mahdollistaa organismin uusien kopioiden tuottamisen." - oli wikipediassa
 
Ei ollu tuo. Ja mitä nyt pikaisesti googlettelin, niin ei ne tainnut noita elämän kriteereitä täyttävää elämää synnyttää, vaan jotain elämän esiasteita. Harmi kun ei muista tarkemmin. Siinä jaksossa kerrottiin hyvin maanläheiseti asiasta ja selitettiin aika kädestä pitäen mikä minkäkin osasen merkitys oli, ja mitä ne on oletusti luonnossa olleet elämän syntymisen aikoihin. Kokeessa käytettyjä aineita verrattiin maaperän mineraaleihin ja suoloihin. Vesi nyt luonnollisesti oli meri tai joku kosteikko ja sähkö vastasi ukkosta.

Pakko jonkun on ollut sama jakso nähdä, ole hyvä ja ilmoittaudu! :)
 
Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla? Voidaanko se jotenkin tietää varmaksi ettei tämmöisiä pieniä elämän alun pyrähdyksiä tapahdu koko ajan? jokka sitten epäonnistuu ja katoaa. Voiko sitä millään tietää varmasti, ei koko maapalloa voi laittaa laboratorioon ja kuitenkin nyky ihmisen aika ympäristön seurantaan on varsin rajallinen. Joten miksei tämä "elämän arpanoppa" myöskin heittelisi koko ajan? Ja jos tuo tärppäisikin, voisimmeko erottaa tuon uuden elämän jotenkin vanhasta? Siis ne pikkuset solu pallerot:)

Kysymyksesi juontaa siitä oletuksesta, että emme eroa biologisesti muusta elämästä. Tämä olettamus on väärä ja hyvin ihmiskeskeinen lähtökohta asioiden tarkasteluun. Minäkuvamme eli identiteettimme on alkanut muokkautua parivuotiaasta asti ja se on eräällä tavalla ''järkkymätön'', koska emme pysty matkustamaan menneisyyteen muuttamaan valintojamme (ja vaikka pystyisimmekin, emme muokkaisi kuin vain sitä todellisuutta ja itse pysyisimme samoina). Jokainen havaintomme vaikuttaa päivämme kulkuun (toiset enemmän ja toiset vähemmän, mieltä voi esimerkiksi jäädä painamaan/saada hyvälle tuulelle jokin havainto, jota ei muista ja jota ei näin ollen pysty tietoisesti käsittelemään, mutta joka on kuitenkin painautunut aivoihin) ja kyllä, voit itse vaikuttaa mielettömän paljon itseesi ja siten vaikutustasi muihin.

Tämä oli vain aasinsilta siihen, että meissä ei ole ''sielua'', vaan itsensä tiedostava biologinen tietokone tuolla luisen kallon sisällä. Näiden erittäin itsestäänselvien tosiasioiden tiedostaminen oli ainakin minulle hyvin voimaannuttava kokemus, vaikka aluksi oman rajallisuutensa hyväksyminen voi olla hankalaa.

Tiedämme, mistä koostumme. Tiedämme, mistä tuntemamme elämä koostuu. Ei koko maapalloa tarvitse laittaa laboratorioon, koska samat luonnonlait (plööh..) ja elämään vaadittavat kemialliset yhdisteet vallitsevat ympäri planeettaa, jossa asumme. Toki esimerkiksi valtamerissä on ihan tsaikedeelinen määrä elämää, josta ei ole mitään tietoa ja minkä takia ei voi tehdä kuin olettamuksia niiden ulkomuodosta ja elinympäristöstä, mutta varmuudella voi kuitenkin sanoa, että ne elävät valtamerissä ja ovat vaikutusalttiita fysikaalisille ilmiöille kuten kaikki muukin.

Jos haluat kauniin vertauskuvan sille, mitä ''tapahtuu'' kuoleman jälkeen; ainekset, joista sinä rakennut, leviävät luonnon kiertokulkuun muodostamaan uutta elämää.

P.s. vastaus kysymykseesi: et voi syntä uudelleen, koska ''sinä'' on sinun aivoissasi.!
 
False Memories of Fabricated Political Events

''In the largest false memory study to date, 5,269 participants were asked about their memories for three true and one of five fabricated political events... Approximately half the participants falsely remembered that the false event happened, with 27% remembering that they saw the events happen on the news.''

https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2201941

Muisti on kyllä jännä juttu. Sosiaalinen paine olla tärkeänä pidetyn tiedon tasalla aiheuttaa muistamaan asioita, joita ei ole edes tapahtunut.

Edit. korjailtu typoi
 
Nyt on tapahtunut väärinkäsitys.

Voisiko sitä syntyä uudestaan maapallolla?...
...
P.s. vastaus kysymykseesi: et voi syntä uudelleen, koska ''sinä'' on sinun aivoissasi.!...

Tarkoitin sanalla sitä elämän syntyä maapallolla, kun quottasin pekuun viestiä, en itseni syntymää. ;)

Tuntuu että mun viesteistä tulee useammin väärin ymmärryksiä, kuin muiden. Tarvitsisi varmaan parantaa kirjoitustaitoani. Eipä silti, sun viestis oli ihan mielenkiintoinen.
Jos haluat kauniin vertauskuvan sille, mitä ''tapahtuu'' kuoleman jälkeen; ainekset, joista sinä rakennut, leviävät luonnon kiertokulkuun muodostamaan uutta elämää.
Noinhan tuo varmaan meneekin. Luin jostain että ihminen kuollessaan koostuu ihan eri atomeistakin kuin syntyessään. En tiedä väittämän totuutta, mutta kuulostaa varsin uskomattomalta. Esimerkiksi jokin arpi joka säilyy läpi elämän, koostuisi eri rakennuspalikoista ???
 
Kokoajanhan solut uusiutuvat. Vedät päivän aikana sisään ison läjän hiiltä, vetyä, vettä ym. ja hengität ulos hiilidioksidia. Ihminen siis uusiutuu lähes täysin tietyin väliajoin.
 
Huumoriketjusta.

Hiukkasfysiikan tutkimuksen helppous:

G0kdzgZscXTol5itaBZq.jpg
 
Back
Ylös Bottom