Tankkauspäivää suositellaan pidettäväksi yleensä vasta siinä kohtaa, kun painon putoaminen hidastuu/alkaa muuten jaksaminen vähentyä/vannetta kiristää. Yksilöllisiä eroja tässäkin, mutta joku 10:llä dieettiviikolla on yleensä hyvä kohta.
Luonnollisestikin painon putominen on hidasta, jos viikkotasolla miinukset olivat ensin n. 1800. Miinusta sekin, mutta tosiaan - hirveän hidasta. Ja älä ymmärrä väärin, tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa esim. laskutaitoasi, mutta mitä pienemmät miinukset, sitä suurempi merkitys on virhelaskelmilla, ja niitähän helposti tapahtuu, varsinkin kun kroppa on niin jännä systeemi, että sopeutuu ja tottuu tiettyyn rasitukseen. Eli siinä missä vielä viime vuonna lenkki kulutti 600 kcal, ehkä se kuluttaakin enää 500 kcal. Siihen lisäksi yksi laskelmista unohtunut banaani -> toteutunut miinus onkin ehkä vain alle 100, vaikka kolmeensataan tähdättiin. Ja oletan automaattisesti, että joskun tuolla kolmenhuntin miinuksella olet mennyt -> ruoka vaa'an kautta? Koska silmämäärällä riisit ja kanat ja muut, ei kukaan ole niin fakiiri (vaikka näköjään lähes sille tasolle voi päästä, kokemusta on) etteikö siinäkin jo heittoa tulisi.
Siksi siis se laskennallisesti 500 on parempi. Joskus todellinen voi olla 600, joskus 400 jne. mutta lähemmäs toivottua päästään. Ja tankkauspäivä sitten vasta kun 'pakko'. Itsellä se tulee siinä tokan kuukauden lopulla/kolmannen alussa. Tankkauspäivieni kalorimääriä en tiedä, yli kulutuksen kuitenkin selvästi ja periaatteella jos ruoka-aine ei sisällä sekä nopeita hiilareita että rasvaa reilusti, sitä en kyseisenä päivänä syö.
Onko liikunnan lisäämisen osalta hyötyliikunnan lisäys mahdoton? Ei vie aikaa muulta, ja kuitenkin enemmänkin palauttavaa hyvää tekevää aktiviteettia vs. liikarasitus.
Ja loppuun sopii todeta, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan kuten neuvon. Tällä dieetillä kun tuli nyt kulman takaa odottamaton hidaste, tunnetaan myös nimellä motivaatiopula. Ne bulkkiturvotushöhhöt kun karisi, pääsin toteamaan että täähän on just hyvä kunto. Ei nyt tietenkään mikään lavakunto, mutta sopiva oman elämän kunto juuri itselle. Selkeästi tikissä, mutta yhä kivan kokoinen takapuoli, ei turvota, kenenkään ei tarvi huolehtia, syönkö mitään/tarpeeksi. On siis hieman vaikeaa nyt psyykata itseään miinustelemaan. Miinuksilla toki menty, mutta juurikin niin että tällä tahdilla siihen muutamaan kiloon menee puoli vuotta.