Huh, oltiin jossain hämyisessä vanhassa talossa, jossa oli kyllä ihan fäsön sisustukset ja noin. Ilmeisesti oli justiinsa ollut mun ylioppilasjuhlat. Porukkaan kuului oma broidini ja eräs meidän pihapiirin junioreista. Joka tapauksessa neljäs henkilö, kummiperheen poika, oli saanut tehtäväkseen nirhata meitsin.
Asetuttiin nukkumaan villisti juhlitun yön jälkeen. Oli hemmetin iso sänky, jossa myös broidi ja tää sen kaveri nukkuivat pituussuunnassa perätysten. Tää pihakaveri oli pistänyt teippiä broidin jalkapohjiin ilmeisesti estämään joitain hajuhaittoja. Kait.
Siinä alkoi uni tulla silmään (siis nukahdin nukkuessani), mutta sätkähdin hereille (heräsin unestani unessani) tajutessani tuon nirhaajan mahdollisesti lymyilevän huoneistossa odottamassa sopivaa iskuhetkeä. Lähdettiin porukalla käymään asuntoa läpi ja lopulta tyyppi löytyikin. Uskomatonta mattopainiahan siitä seurasi, mutta lopulta istuin tyypin päällä ja painoin polvellani sen lurjuksen kurkkua niin, että henki vain pihisi. Tarkoitus oli tappaa, mutta siihen en moraalini takia kyennyt.
Tilanne ratkesi jotenkin, en tiedä miten.
Seuraavassa muistikuvassa oon kesäisen vihreässä ympäristössä jotain Volkswagenin kuplaa muistuttavan auton lähettyvillä. Paikalle ilmestyy tää samainen lortto jengeineen joku jatimatikki kädessään. Oltiin auton eri puolilla ja juoksentelin sen ympäri siten, että auto pysyi koko ajan välissämme suojaamassa mahdollisilta laukauksilta. Notta perkele, sehän sai kuin saikin laukaukset kulkemaan pellin läpi ja haavoituin ranteeseen, valtimon tienoille. Verta tuli kiitettävästi ja alkuun kirpaisikin pahasti. Tuliko nyt loppu? Enpä usko.
Tämä pääpahis muuttui yllättäen joksikin naisolennoksi, vanhaksi sellaiseksi, jolla oli puukko ja ryhtyi täten jahtaamaan meikäläistä. Sain iskun... jonnekin, en muista minne. Jollain kumman keinolla sain lopulta viiltovälineen itselleni ja silmittömästi iskin itse pirua noin viis-kuus kertaa ympäriinsä tämän kroppaa. Viimeiset sanat lortolta olivat jotain tyyliin: "En ollut koko ajan tällainen."
Lähdin porukoiden luokse mainostamaan näitä viimeisiä sanoja ja ne otettiin lähinnä ristiriitaisin tuntein vastaan. Tutkailin myös intensiivisesti rähinöinnissä syntyneitä vammojani ja lopulta tajusin, että hitto, eihän tämä olekaan totta. Ja heräsin.
Edit. Tuo nukahtaminen ja herääminen unimaailmassa tuntui varsin oudolta näin jälkeenpäin ajateltuna.