Olin jostain syystä päätynyt M&M:n illanviettoon.
Inkeri tarjosi spagettia ja jauhelihakastiketta kaikille (olin jotenkin lapsimaisen kömpelö ja mätin jatkuvasti spagettia lautaselta pöytäliinalle), Nyyssiksen kanssa tanssittiin parkettilattialla musiikin tahtiin ja Mike imitoi moottorin kaasutusääniä (liekkö ollut se kuuluisa Hummeri).
Jossain vaiheessa kuitenkin isäntäväki vetäytyi viereiseen huoneeseen. Ovi jäi raolleen ja kuulin keskustelun. He suunnittelivat antavansa minulle pillerin initiaatioriittiä varten. Kuulemma aiheuttaa sanoinkuvaamatonta pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja voimakasta peräaukon tahatonta supistelua (joka on jo itsessään kivuliasta, mutta myös edesauttaa paineen kertymistä vatsan alueelle).
Tässä vaiheessa ajattelin jo, että ihan mukavia poikia ovat, mutta taidampa lähteä. Eteisessä kuitenkin jouduin heidän kanssaa vastatusten. Huomasin, että tiimillä oli hallussaan paljon minun omaisuuttani polkupyörän polkimista asunnon omistuskirjaan (ikään kuin panttina).
Puhumalla sain kuitenkin tavarani takaisin ja tein lähtöä. Mike surkutteli, että olisi ollut mukava saada uusi ystävä, kun vanhoja on viime aikoina kuollut. Naurahdin spontaanisti ja heitin, että johtuneeko noista elämäntavoista (tätä heittoa en ymmärrä täysin kyllä itsekään). Siinä vaiheessa Mike silminnähden tulistui ja vanhan poken elkein saattoi minut rivakasti ovesta ulos tavaroineni.
Olin kerrostalon pihalla. Huomasin, että oven viereen jättämäni pyörä oli noin kymmenen metrin päässä pusikossa varsin pahasti rusikoituna. Laitoin kuitenkin polkimet takaisin ja lähdin taluttamaan pihan poikki.
Keskellä pihaa seisoi nainen virkapuvussa (omituinen toimittajan ja poliisin sekoitus). Hän käski minun pysähtyä tarkastusta varten. Tivasin, että kuka hän on, mitä haluaa ja millä perusteella. Vastausta en saanut, vaan nainen alkoi pälyillä kysyvän näköisenä talon yhtä ikkunaa kohti. Katsoin sinne itsekin ja näin Miken, Mikan ja muutaman muun miehen virnuilevan rivissä, lasia vasten painautuneena ja kädet toistensa hartioilla. Suuttuneena lähdin jatkamaan matkaa pihan poikki. Juuri pihalta kadulle astuessani takaa kuului vielä Miken ääni: "Näinköhän isäs tulee bussilla takas Lahesta.. jos tulee ollenkaan"
Tämmöstä viime yönä.