Kelle femakko kostuu?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
feministien kanssa on aivan helvettiä keskustella. Keskustelu päättyy siihen, että se tyttö tai nainen sanoo mulle; "sä oot vaan tollanen naisten vihaaja ku sulla on pikku muna".

Tyhmiä ovat, ei eroa anarkistitasoltaan skinipäistä.
 
miisa sanoi:
Taisin kirjoittaa epäselvästi. Työnantajani on vuokrannut minut ja useita työkavereitani toiselle firmalle. Asiakas maksaa meistä saman verran, mutta minun kuukausipalkkani on pienempi kuin miespuolisten työkavereideni (sama työnantaja, samalle asiakkaalle myyty). Ts. asiakas maksaa sukupuolesta riippumatta, mutta työnantajani ei.

Tässähän se ongelma juuri onkin. Mies sinun tilanteessa menisi pomon huoneeseen. löisi nyrkin pöytään ja sanoisi "Perkele nyt alat äijä maksaa mulle samaa palkkaa kuin Reinolle tai muuten tapahtuu kummia!!! :curs: "

Sen sijaan nainen kirjoittaa asiasta pakkikselle.

Näetkö nyt kuka voi korjata tilanteen ja miten?

Edit: Saakeli kun tuli vihasen kuulonen posti. Ihan rakentavassa mielessä kirjottelen :)
 
Jasba sanoi:
Tässähän se ongelma juuri onkin. Mies sinun tilanteessa menisi pomon huoneeseen. löisi nyrkin pöytään ja sanoisi "Perkele nyt alat äijä maksaa mulle samaa palkkaa kuin Reinolle tai muuten tapahtuu kummia!!! :curs: "

Sen sijaan nainen kirjoittaa asiasta pakkikselle.

Näetkö nyt kuka voi korjata tilanteen ja miten?

Edit: Saakeli kun tuli vihasen kuulonen posti. Ihan rakentavassa mielessä kirjottelen :)

Kuule kulta, tervetuloa maailmaan. Luuletko, etteivät huonoa palkkaansa valittavat naiset ole uskaltaneet sille pomolle asiasta sanoa? Ainakin minä olen useampaan otteeseen vaatinut palkankorotusta ja kommentit on luokkaa: "ellei talo miellytä, voit lähteä nostelemaan." No niin aion lähteäkin, kai tässä täytyy hypätä ennen kuin työnnetään.

Suosittelen Jasba, että tosiaan heräät todellisuuteen. Kaikki naiset eivät ole kilttejä kynnysmattoja. Jossain vaiheessa sitä vain ei enää jaksa hakata päätään seinään.
 
reinhardt sanoi:
Kuule kulta, . Kaikki naiset eivät ole kilttejä kynnysmattoja..

Mä tuun mustasukkaiseksi, kun sä sanot Jasbaa kullaksi :D Tällaisia me miehet ollaan...sanoisit mua edes kerran...vaikka säälistä...

Mutta asiaan: Olet täysin oikeassa, mutta mä sanoisin, että keskimäärin naiset on työelämässä kynnysmattoja. Jatkossa voidaan keskustella siitä, että onko se mattoisuus geneettistä vai sosiaalisesti konstruoitua. Alustavasti voisin todeta, että keski-ikäinen ämmä on johtajan unelma. Se tappaa itsensä työnteolla, sille voi maksaa vitun pientä palkkaa, eikä se valita pomolle koskaan tai tee asialle mitään. Ellei sitä röökitauolla marmatusta kutsuta "tekemiseksi". Leikitellään vaikka sellaisella ajatuksella, että päiväkodin työntekijät olisivat miehiä ja paperityöntekijät naisia. Olisikohan naiset koskaan keksineet, että niillä on paperitehtaassa ansaitsematon kiristysväline, jolla ne voi uhata pomoa? Olisiko naiset tällä hetkellä niin liikuttavan yhteisrintamallisessa lakossa, vaikka koko maailma ja kansantalous huutaa naamalle, että "herätkää, senkin itsekkäät apinat". Ei, nainen olisi ajatellut, että "mies on työtön/pienipalkkainen, kesä tulee, lakkoavustus on 16 egeä, mitä jos lasten kesä menee piloille, kun ei ole varaa mennä Särkäniemeen...". Ja hyväksynyt työnantajan vaatimukset. Päiväkodissa taas Akavaan kuuluvat lastentarhanopet ja KTV:hen kuuluvat (?) lastenhoitajat olisivat jo ajat sitten tajunneet, että "Jumalauta, meillähän on noissa kersoissa ihan tajuton kiristysväline. Mihis vittuun ne laitetaan, jos me mennään lakkoon. Organisoidaan saatana kimppalakko ja johan alkaa ropisemaan lisää rahaa. Jos arvostusta ei anneta, niin mehän vittu otetaan se. Ihan sama ollaanko julkisella tai yksityisellä, kyllä se raha vittu jostain löytyy."
 
Ringside, kaikkien mimmien kullanmuru, nyt puhut asiaa. Ainoa ongelma on se, että mikäli naiset heittäytyvät kimppalakkoon, he kaikki muuntuvat silmänräpäyksellisesti inhottaviksi feministiemakoiksi. ;)
 
Nee sanoi:
Ringside, kaikkien mimmien kullanmuru, nyt puhut asiaa. Ainoa ongelma on se, että mikäli naiset heittäytyvät kimppalakkoon, he kaikki muuntuvat silmänräpäyksellisesti inhottaviksi feministiemakoiksi. ;)

...Ja kaikki lakkoilevat miehet muuttuvat itsekkäiksi sovinistisioiksi. So what?

Tämä yhteiskunta kunnioittaa voimaa, ja paras keino oman tahdon läpi viemiseksi on kiristys ja väkivalta. Jos naiset haluavat arvostusta ja parempia palkkoja, on heidän lopetettava surkuttelu "voi kun kukaan ei meitä sääli tai pelasta" ja ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin.

Naisten on ymmärrettävä, että muiden mielipiteellä ei ole paskaakaan väliä. Oma etu etusijalle, uhrautumiselle stop. Viis muista; Minä ja minä itse!
 
Minusta feminismi on lähinnä henkinen turvasatama ja pakopaikka, jonne itseensä tyytymättömät eläämänsä katkeroituneet naiset pakenevat omaa huonoa itsetuntoaan, epärealiststa minäkuvaansa, saamattomuuttaan ja epäonnistumisiaan. Kun maailma ei ollutkaan niin kiva ja reilu eikä asiat mennytkään niinkuin saduissa niin ilman muuta miesten vika.

Eikös joku tokaissut: "Näyttääkää minulle onnellinen feministi niin minä näytän Marko Bjurströmin tyttöystävän"

Niin tasa-arvosta vielä, kun katsotaan avioeroja ja lasten huoltajuusjuttuja niin miehellä ei ole todellakaan juurikaan mahdollisuuksia vain hävittävää, esim. äiti voi olla vaikka minkälainen nistihuora niin sitä ymmärretään ja soskutädit hyysää. Suomessa pitää alkaa pikkuhiljaa olla enemmän huolissaan miesten asemasta kuin naisten, jos oikeasta tasa-arvosta puhutaan.
 

Keski-ikäisistä naisista ainakin olet oikeassa.

Tuosta kynnysmattoilusta: se on ainakin pirun paljon helpompaa kuin omien etujen ajaminen. En tiedä, kuvittelenko vain, vai joutuuko nainen tosiaan työelämässä tappelemaan joka ainoasta edusta, joka lankeaa miehille luonnostaan. (meilläkin firman äijillä on puhelinetu ja läppärit. Arvatkaa vaan, onko minulla? En saanut edes uutta keskusyksikköä koneeseeni, kun pyysin.)

Ainakin täällä voi valita ihan rauhassa kahdesta roolista: kynnysmatto tai räyhäävä bitch -jälkimmäinen on ainoa tapa saada yhtään ääntään kuuluviin -ei sillä, että mikään silloinkaan muuttuisi.

Ahistaa...

EDIT: Vastasin siis rinkulle, mutta quote meni tietysti päin helvettiä.
 
Viimeksi muokattu:
Satun nykyisin työskentelemaan työpaikassa, jossa minulla on naispomo. Hän on kaunis ja älykäs ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Työyhteisössä on muutama muukin nainen ja kaikki tienaavat sen mukaan miten hyvin osaavat asiansa. Itseäni lukuunottamatta kaikki ovat keskimääräisiä älykkäämpiä ja tulevat keskimäärin paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Mun duunipaikkaan ei satu kyllä mitkään maailman kliseet mihin on aiemmassa elämässä ja ns. duunariammateissa törmännyt (kaikki respektit vaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille). Jutun pointti oli se, että poikkeuksia on aina. Kuten mäkin meillä, koska mä olen meidän duunipaikan ainut alfauros joka urahtelee huoneessaan, rummuttaa rintaansa ja kaapii kavioillaan linoleumia kuin kiimainen ori pilttuussaan. Ptruuu!!!
 
Anonymity sanoi:
"Poika sai isältään 18-vuotta täyttäessään lahjaksi Porchen. Isä sanoi pojalle, että lähdetääs ajelemaan. Siinä mentiin sitten lopulta kovaa vauhtia moottoritieltä kallioleikkaukseen sillä seurauksella, että isä kuoli ja poika joutui leikkauspöydälle. Poika oli niin pahasti loukkaantunut, että paikalle kutsuttiin sairaalan pätevin kirurgi. Paikalle saapuessaan kirurgi järkyttyi ja sanoi, ettei voi leikata tätä potilasta, sillä se on hänen poikansa. Miten tämä on mahdollista?"

Joku on sanonut, että sitten kun tähän juttuun ei vastata enää EN TIEDÄ/EN YMMÄRRÄ, niin sitten ei tarvita enää feminismiä.

Nimimerkillä: Tasa-arvon puolesta, mutta ei välttämättä aina ihan kaikessa ja ilman miesvihaa...

Tämä "arvoitus" on vain manipulointia. Koko tarinan ajan puhutaan vain isästä ja pojasta, porchesta, moottoritiestä, vauhdista (maskuliinisista asioista) ja lopulta kasvottomasta lääkäristä. Tämän tyyppisiä arvoituksia on monia. Ideana on vain ohjata kuuntelijan ajatukset mahdollisimman kauas vastauksesta.

Monet on varmaan kuullu näitä "mitä lehmät juo?"- tai "porakone ja vasara"- sanaleikkeja. Ne toimii samalla periaatteella.
 
reinhardt sanoi:
Keski-ikäisistä naisista ainakin olet oikeassa.

Tuosta kynnysmattoilusta: se on ainakin pirun paljon helpompaa kuin omien etujen ajaminen. En tiedä, kuvittelenko vain, vai joutuuko nainen tosiaan työelämässä tappelemaan joka ainoasta edusta, joka lankeaa miehille luonnostaan. (meilläkin firman äijillä on puhelinetu ja läppärit. Arvatkaa vaan, onko minulla? En saanut edes uutta keskusyksikköä koneeseeni, kun pyysin.)

Ainakin täällä voi valita ihan rauhassa kahdesta roolista: kynnysmatto tai räyhäävä bitch -jälkimmäinen on ainoa tapa saada yhtään ääntään kuuluviin -ei sillä, että mikään silloinkaan muuttuisi.

Ahistaa...

EDIT: Vastasin siis rinkulle, mutta quote meni tietysti päin helvettiä.
Jos olet yhtä tärkeä yritykselle, niin mä tekisin ainakin niin, että sanoisi suoraan, että mä lähden, jos en saa samaa arvostusta. Onhan siinä riski, että sanotaa, että lähde vaan, mutta harva mies tollasta kauan kattelis.

Jos olet jo työpaikan vaihtoa miettinyt, niin ei se sillä pelkällä miettimisellä parane. Sitten on ainakin hyvä syy lähteä, jos ei mitään tapahdu.

Oli tuossa Ringsiden tarhatäti jutussa kyllä perää. Monet naisvaltaiset alat saisi kyllä tän maan polvilleen, jos haluaisivat. Turha se on jostain hoitajien palkoista valittaa, lakkoon vaan. Saisivat varmaan ainakin enemmän myötätuntoa kuin paperimiehet.
 
reinhardt sanoi:
En minäkään kiellä sukupuolierojen olemassaoloa mutta väitän, että jotkut panevat niille paljon enemmän painoarvoa kuin olisi tarpeen. Lisäksi stereotypiat vaikeuttavat poikkeusyksilöiden elämää -ts. kun naisten ei oleteta olevan hyviä jossain, yksilöä ei kannusteta asiaan mihin olisi edellytyksiä. Ja yksilöitähän me kaikki olemme, joten väkisinkin täytyy puhua yksilöistä(kin), ei miehistä ja naisista homogeenisina massoina.

Toi sun kirjoituksesi paljastaa ainakin yhden sukupuolieron olemassaolon, nimittäin sen että miehet ovat aggressiivisia, ja naiset eivät. (Joo, tässäkin asiassa on tietysti yksilöllisiä eroja helvetisti, mutta nythän oli tarkoitus puhua nimenomaan yksilöistä.)

Kenen pitäisi kannustaa "asiaan mihin olisi edellytyksiä"? Miten? Miksi?

Mä olen koko elämäni jotenkin mielisairaalla tavalla ajanut itseäni (epätavallisten) asioiden pariin, joihin mua ei ole kannustettu yhtään millään tavalla. Kävin sivarin, oon kiinnostunut kuvataiteesta jopa ammattimielessä, kirjoitan runoja, ja oon vähän joka asiassa eri linjoilla kun valtaosa miehistä. Koen olevani malliesimerkki henkilöstä, joka on "poikkeusyksilö jonka elämää stereotypiat vaikeuttavat". Haittaako se mua? Ei vitussa. Välitänkö kenenkään mielipiteistä? En vitussa. Teenkö asiat juuri niinkuin itse haluan sillä tavalla kun haluan? Totta vitussa.

Miehillä testo jyllää, ja asenne on että nyt tehdään näin vaikka henki lähtis. Naisilla tuollainen asenne on aika paljon harvinaisempaa. Naisilta usein puuttuu sellanen itsekäs aggressiivisuus millä tavoitteet ja unelmat saavutetaan, ja tekosyynä omaan saamattomuuteen sitten käytetään näitä "kannustuksen puutetta" ja "stereotypioiden viljelemistä".
 
Tomppa85 sanoi:

No sitä sitten, että oli liikuttavaa huomata, että Rinkku(kin) on palava feministi, joka aloitti tämän ketjun ainoastaan ja vain, koska ei siedä, että jotkut naisyksilöt tahraavat feminismin jalon aatteen päättömällä uikutuksellaan. :D

Noin vakavasti puhuen, mitä paremmin oppii käsittelemään ihmisiä yksilöinä, sitä vähemmän joutuu potemaan erinäisiä sieluntuskia. Ihan siksi kannattaa edes yrittää välttää yleistyksiä, jos suinkin voi.

Joku mainitsi, ettei länsimaisten naisten kenties kannattaisi viedä omaa aatettaan maihin, joissa on vallalla toisenlaiset systeemit. Oletko koskaan keskustellut musliminaisen kanssa, jonka mies on juuri 'laajentanut reviiriään'? Oletko nähnyt aikuisen miehen itkevän muistellessaan, kuinka hänen äitinsä ajautui prostituoiduksi, koska heidän kotiseudullaan nainen ei voinut saada töitä tai työllistää itseään yrittäjänä? Oletko kuunnellut, kuinka nuori nainen kertoo elämästään jouduttuaan kakkosvaimoksi (lue: orjaksi) jo varhaisteini-iässä? Kuulematta näitä kertomuksia en ehkä minäkään julistautuisi feministiksi edes siinä määrin kuin nyt.

Oli ilahduttavaa lukea, miten itsestään selvinä miehetkin pitävät pätevimmän palkkaamista, oli henkilön sukupuoli kumpi hyvänsä. Todellisuus on toinen. Siitä todellisuudesta johtuvat kiintiöt, joilla alunperin on pyritty takaamaan mm. päteville naisille mahdollisuus päästä haluamiinsa ja ansaitsemiinsa tehtäviin. Kun muutkin kuin te palstalla kiintiöitä ihmetelleet ovat sisäistäneet tasa-arvon, ei kiintiöitä enää tarvita, vaan ne ovat - kuten olette jo todenneet - vain haitaksi.
 
Naiset yksinkertaisesti tyytyvät vähempään, koska heillä on varaa tyytyä vähempään.

Miehille opetetaan pikkupojasta saakka (ja vähän isompana poikana he huomaavat asian henkilökohtaisesti), että mies joka ei menesty on luuseri. Mies oppii jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että elämä on kilpailua. Viimeistään teini-iässä, kun röyhkeämmät/reippaimmat vievät kaikki tytöt ja nössömmät pojat jäävät yksin, oppivat hitaimmatkin miehet että mitään ei saa jos ei itse sitä ota.

Teini-iän pariutumiskuviot muutenkin valmentavat miehet aika hyvin myöhempään kilpailuun työelämässä. Teinipoika oppii nopeasti, että pitää olla proaktiivinen ja asiakaslähtöinen, muuten ei pimppaa heru. Naisten kohdalla pariutumispeli ei tarjoa vastaavia opetuksia, koska heille riittää, että näyttää hyvältä ja odottaa. Työelämässä sama taktiikka ei kuitenkaan enää toimi.

Toisaalta naisilla menee jo nyt niin hyvin, että he eivät näe tarpeelliseksi hankkia vatsahaavaa ja burnouttia sitä johtajan titteliä tavoitellessaan. Jos käytetään mitä tahansa muuta hyvinvoinnin mittaria kuin palkkaa (vaikkapa terveys tai subjektiivinen onnellisuus), ovat naiset miehiä edellä. Esim. naiset asuvat keskimäärin tilavammissa asunnoissa kuin miehet, vaikka ansaitsevat vähemmän. Tämä johtuu tietysti siitä, että pienituloiset miehet asuvat yksin, kun taas pienituloiset naiset asuvat paremmin ansaitsevien miesten kanssa.
 
kalmukki sanoi:
Teinipoika oppii nopeasti, että pitää olla proaktiivinen ja asiakaslähtöinen, muuten ei pimppaa heru.
Tämä on kyllä nii-in totta. Teini-iän traumoista on myös sellainen seuraus pojille, että osa sortuu siihen harhakuvitelmaan että "kun opiskelen kovasti ja pääsen hyvään asemaan ja kovapalkkaisiin hommiin, kaikki naiset haluavat minua". Mikä on tietysti täyttä itsepetosta. Kyllä sekin toisaalta joissain tapauksissa toimii.
 
Mä en allekirjoita tuota kun lapsena on kasvatettu, niin aikuisena saa turhaa stressiä mantraa. Koko elämä on yhtä proaktiivisuutta ja eteenpäinmenemistä, kysykään vaikka siltä puusta laskeutuneelta apinalta, joka periytyy maalle ryömineeseen sisiliskoon. Tai kokeilkaa voittaa lotossa ja istua sitten tyhjänpanttina, vaikkakin rahoissaan kierien. Tylsää on joutilaankin olo ja kuoleman kynnyksellä saattaa alkaa kalvaa kauhea kysymys sisintä, miksi en tehnyt sitä ja tätä kun olin nuori. Ihminen on luotu hakemaan uusia haasteita. Ja sitten kun teillä ja meillä on lapsia, kai mekin haluamme että lapsistamme tulee jotain? Ei välttämättä astronauttia, mutta sitä mystistä jotain.
 
Nee sanoi:
No sitä sitten, että oli liikuttavaa huomata, että Rinkku(kin) on palava feministi, joka aloitti tämän ketjun ainoastaan ja vain, koska ei siedä, että jotkut naisyksilöt tahraavat feminismin jalon aatteen päättömällä uikutuksellaan. :D.

:haart: Ihana nainen. Ja niin oikeassa. Ainakin Pakkikselle kirjoittelevat tytöt ovat ihan super älykkäitä. En kyllä tiedä, että oletteko te mikään validi otos Pakkista lukevista naisista. En edes tiedä, onko Pakkis kovinkaan validi otos edes bodaavista miehistä. Itse en ole varmaankaan validi otos edes itsestäni, koska en osaa edes vastata kysymykseen "What is it like to be me?" - Reflektio on myytti.

Mitä tulee feminismiin, niin mä pidän naisia paljon fiksumpina kuin mitä telaketjufemakot väittävät. Mun mielestä on vastenmielistä se läppä siitä, että miehen ylläpitämät valtarakenteet ovat aivopesseet naisen lähes kategorisesti. Paitsi tietenkin näitä akateemisia naistutkimuslesboja. Siinä on jatkuvasti se pohjavirta, jossa annetaan ymmärtää, että nainen ei voi ns. "autonomisena subjektina" valita konservatiivisia tai hegemonian myönteisiä rooleja. Jokainen silikonit ottava nainen on aivopesty. Minä en näin usko. Uskon, että silikonit on mahdollista ottaa ihan omana valintana, oman harkinnan kautta. Telaketjut on ihan vitun ylimielisesti ja epäsolidaarisesti kanssasisarilleen määrittäneet ne maailmassa olemisen muodot, jotka viestittävät "omaa ajattelua", "autonomisena subjektina oloa" ja "tasa-arvoa". Nehän otti taannoin aivan mielipuolisena loukkauksena sen, kun Universumin toiseksi kaunein "romutti" kaiken ottamalla silikonit. "Voi Lola rukka, kun patriarkaalinen hegemonia ja naisen ruumiille asetetut kulttuuriset vaatimukset on aivopesseet sen ja yyy yyy yyy ja blaa blaa blaa".

Kummalla on sitten viimekädessä vaikeampaa ja kummalla helpompaa? Onko femakko oikeutettu dissaamaan miessukupuolta? Naisilla on tämä "pelon maantiede". Koko ajan on se raiskatuksi tulemisen pelko. Kun olisitte viettäneet (huom: en puhuttele pakkiksen hunajabeibejä vaan niitä akateemisia lesboja) lapsuutenne ja nuoruutenne poikalapsena lähiössä, niin tietäisitte mitä on pelon maantiede. Koko ajan saa miettiä, että onko se vastaantuleva porukka turpaanantovalmiudessa. Enemmän ne jätkät saa reittejänsä miettiä kuin muijat. Paitsi tietysti ne jätkät, joille putoaa kaikki, joita Pakkiksella on pelkästään. Onko teillä silleen, että on semmoinen sanaton "etäisyys", jota lähemmäs ei tiettyjä naisia saa mennä, tai muuten se koetaan provoksi ja riidan haastamiseksi? Onko teillä sillee, että jos erehtyy katsomaan väärää naista väärässä paikassa silmiin, so. "mulkkaamaan", niin riski turpaan saamisesta nousee räjähdysmäisesti? Onko mitään käsitystä siitä, että kuinka moni Suomalainen mies on saanut ventovieraalta turpaansa suhteessa siihen, kuinka moni muija on raiskattu? En tarkoita tällä sitä, että turpaanveto ja raiskaus olisi jotenkin analogiset. Tarkoitan sitä, että on naurettavaa sellainen akateeminen teoretisointi, jossa se lähtöhypoteesi on sen puolesta, että vain naisilla voi olla "pelon maantiede". Pelkonsa kullakin. Maantieteensä kullakin.

Mä olen nähnyt vähän liikaa sellaista, jossa mies yrittää kaikkensa, ja sitten ämmä lähtee paremman matkaan. Monoa persuuksille ja lapselle yhteishuoltajuus. Se feministien hapatus on tuottanut sen, että äijät yrittää niin paljon, että se kaikki valta siirtyy sinne hameen suuntaan. Ja siitä seuraa se, että ne muijat lakkaa kunnioittamasta näitä jätkiä. Ja pitää niitä itsestäänselvyytenä. Ymmärtäähän sen. Liikaa sellaista, että jätkä SYYLLISTYY sen muijan oikuttelusta. Vaikka ollaan kaikilla kriteereillä ns. "perinteisellä tavalla hyvä mies", niin se ei ämmille riitä. Pitää joka ikisestä pikkuasiasta tehdä se itkuvirsi, että "yy yyy yyy, jos sinä nyt teet minun tahtoni vastaisesti, niin sitä tulee minulle paha mieli, ja sitten kun minulla on paha mieli, niin minulla on sellainen TUNNE, että sinä et rakasta minua, ja sitten minä alan pelkäämään ja yy yyy yyy". Ja jätkä on täysin suu auki, koska se ei enää osaa olla tässä uudessa tilanteessa. Ei enää ymmärrä, että millainen mies sitä pitäisi olla kelvatakseen.

Ja kuten joku tossa kirjoitti: Se on ihan totta, että kaiken maailman pirihuorat saavat lastensa elämän pilaamisen anteeksi, koska äitiys on tällainen "pyhä" asia, jota ei saa ikinä kyseenalaistaa.

Ja mikä se juttu on, että peruskoulu suosii poikia? Miten vitussa systeemi, jossa tytöt pärjäävät paremmin suosii poikia? Ai niin, peruskoulu "tukahduttaa" tytöt, koska "vain pojat saavat olla äänekkäitä".

Nee sanoi:
Oli ilahduttavaa lukea, miten itsestään selvinä miehetkin pitävät pätevimmän palkkaamista, oli henkilön sukupuoli kumpi hyvänsä. Todellisuus on toinen. .

Tää on muuten mielenkiintoinen kysymys. Itse olen miettinyt sellaista, että "miten pätevyys määritellään?" Otetaan vaikka kokonaan naisvaltainen päiväkoti. Sinne pyrkii sitten duuniin 19 naista ja yksi mies. Mun mielestä tämän tyyppisessä skenaariossa - jos kaikki on ammattilaisia ja täyspäisiä - niin nimenomaan sukupuoli tekee miehestä pätevämmän. Voidaan ajatella, että siinä päiväkotiviitekehyksessä sitä pätevyyttä ei voida purkaa käytyihin kursseihin ja kykyyn vetää didaktisesti ja pedagogisesti nerokkaita oppituokioita. Ehkä sen miehen "vähäisemmät" taidot olisi kuitenkin niiden lasten kannalta sellaisia, että ne "ylittäisi" paremmat paperit. Ehkä se mies on vaikka lupsakka ja joviaali luonne...

Se on fakta, että päiväkodin johtajien suhteettoman suuri miesprosentti johtuu vain ja ainoastaan siitä, että naiset ei niitä paikkoja hae.
 
ringside sanoi:
Mä olen nähnyt vähän liikaa sellaista, jossa mies yrittää kaikkensa, ja sitten ämmä lähtee paremman matkaan. Monoa persuuksille ja lapselle yhteishuoltajuus.

Sellaistahan ei koskaan tapahdu, että kun nainen on ollut kotiäitinä parikymmentä vuotta, mies ottaa uuden nuoremman muijan ja suurin piirtein heittää naisen ulos yhteisestä kodista -sillä logiikalla, että kun nainen ei ole tuonut rahaa taloon, hän ei ole tehnyt mitään hyödyllistä. Pääasiallinen syy siihen, että haluaisin olla hyväpalkkaisessa duunissa enkä rupeaisi kotiäidiksi on juuri tuo: ei olisi kivaa olla 40-vuotias nainen tyhjän päällä ja miettiä, mistä sitä duunia löytyy, kun aika on ajanut ohitsesi. (tai sitten voisin luottaa tulevaan lasteni isään vähän enemmän...)

Sovitaan, että maailma on yleisesti ottaen kusinen paikka kaikille. Ja kaikilla olisi paljon kivempaa, jos ihmiset kohtelisivat toisiaan yksilöinä ja olisivat niinqu kilttejä toisilleen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom