Itse valmistuin yleisestä historiasta v.2000, ekan vuoden olin Jykylässä ja loput Turussa. Tällä hetkellä väsään väikkäriä parin kilon kuukausipalkalla. Toimeen tulee, mutta eipä siitä paljoa ylimääräistä jää kun makselee asunto-, ym. opintolainoja pois. Onneksi on fiksu vaimoke joka saa hyvin palkkaa...
Vaihtoehtojahan historianopiskelujen jälkeen on vaikka kuinka paljon, kaikenmaailman entisiä historianopiskelijoita kävi esittäytymisluennoilla kertomassa missä nykyään majailevat, siinä oli isoja yksityispuolen yrityksiä, kunnan ja valtion virkamiehiä, toimittajia, opettajia ja tutkijoita ym. Sivuaineiden valinnalla pystyy aika paljon pelaamaan tulevan suuntautumisen kanssa. Jos on hyvä ja fiksu työntekijä, niin ei historian koulutuksella taatusti jää ilman työtä.
Suurin osa kurssikavereista päätyi opettajiksi, mikä sekään ei ihan hullumpi homma ole. Isojen yliopistokaupunkien, ainakin Turun, hissanopettajanvirat vaan pakkaavat olemaan kiven alla ellei ole lisuria tehtynä, kauemmas pääsee tietysti helpommin. Pitkät lomat ja se, että kaikki opetettavat kurssit sisäistää parissa vuodessa, kalvot on tehtynä, videot valmiina ym. helpottavat hommaa paljon. Se on sitten eri asia kiinnostaako niitä yläastelapsosia opettaa. Monet uhosivat opiskelujen alussa, että opettajiksi eivät lähde, mutta kummasti se realiteetti pukkaa päälle viimeistään neljäntenä vuotena, kun muuta sopivaa vaihtoehtoa ei oikein löydykään.
Itse olen vielä pysynyt päätöksessäni ja väännän tätä väikkäriä vielä muutamia vuosia. Mitä sen jälkeen? Ei mitään hajua.
Niin kuin itsekin varmasti ymmärrät, niin aika harva tätä ainetta tulee opiskelemaan, mikäli raha on suurin kiinnostuksen kohde. Itselläni tärkeintä on se, että viihdyn työssäni, minua ei haittaa tippaakaan vaikka olisin loppuelämäni jossain valtion virastossa pyörittämässä paperia. Työaika on vakio, lomien pidosta pidetään taatusti huolta, ja palkkakin nousee hitaasti. Itse en saa mitään lisäarvoa siitä, että tienaisin tonnin enemmän mutta vapaa-aika kutistuisi samalla puoleen. Vielä kun yliopistoihin saataisiin jostain sosiaalisesti edes jotenkin älykkäitä professoreita laitosten johtoon, niin tännekin voisi kuvitella jäävänsä.
Pitkän lurituksen lopuksi voin kehoittaa, että käy niissä bileissä ja osallistu kaikenmaailman toimintaan, ainejärjestöihin ym. vaikka ne syö sitä opiskeluaikaa. Niissä paikoissa oppii tuntemaan porukkaa josta on hyötyä. Saa muistiinpanoja lainaksi, kuulee kämpistä ja työpaikoista, pysyy mukana laitoksen tapahtumissa ym. Voin sanoa sen kokemuksesta, että taatusti joka ikinen historianopettajan sijaisuus on Turussa viime vuosina on täytetty puhelinsoittokierroksilla vanhoille opiskelukavereille. Ei niihin mitään virallisia hakuja tehdä.