Kauppakorkeaan 2008

kun nuo oikeat työt mistä maksetaan oikeeta rahaa, selkeesti vaatii erittäin hyvää menestystä kauppiksessa,mitä ne tekee ne jotka on kolmosen keskiarvolla? Samoja hommia kuin tradenomit? Onks sittekää tässä mitää järkeä koko kauppiksessa?

Huh.. Suoraan vaan 100 t vuodessa käteen tälle miehelle..
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
No toi taas on ihan turha henk.koht hyökkäys. Mä vaan nyt vedin johtopäätöksiä näistä viesteistä täällä, mitä nyt muutamia on. Tottakai tarkotus on tehdä 300% mitä pystyy jos kauppikseen tie vie, mikä on tarkoitus, että se sinne vie. Se sitte kaikki loppu on jumalan kädessä.
 
Jos nyt puhutaan noista kauppatieteilijöiden (ja esim. TKK:n fyysikoiden ja tutapellejen) havittelemista tyypillisimmistä eliittiduuneista, eli investointipankki- ja strategiakonsultointihommista, ei haastatteluihin tosiaan yleensä pääse alle 90/100 (HSE) tai 4.5/5.0 (TKK) keskiarvolla.
Opintojen loppuvaiheessa vain muutamalla opiskelijalla / vuosikurssi on edes yli 90 pinnan keskiarvo HSE:ssa, joten ei kannata lähteä liioittelemaan. Investointipankkien haastatteluihin riittää todistuksen osalta todennäköisesti 80 pisteen keskari rahoituksen pääaineopinnoista HSE:ssa, mikä ei ole kovin vaativa saavutus. Toki kaikkiin paikkoihin tämä ei riitä avaamaan ovia, mutta usein kysymys on myös omasta aktiivisuudesta työnhaussa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että rahoituspuolelta löytyy myös erittäin mielenkiintoisia duuneja, joissa pärjää hyvin alle 50 tunnin työviikolla. Ei siis kannata pelätä harrastusten puolesta, vaan jättää ne koiran duunit niille kavereilles. ;)
 
Enkä suoraan sanottuna edes tiedä, haluanko opintoihini liittyviä hommia ylipäätään edes ryhtyä tekemään. Toki jos jollain ilveellä löytäisin vaikkapa työajaltaan ja stressitasoltaan hyvinkin inhimillisiä ja joustavia perusanalyytikon/asiantuntijan ei-kriittisiä hommia ilman muita vastuualueita, olisin valmis tinkimään esim. palkkauksesta paljonkin. Ei vain kiinnosta tehdä elävältä syöviä stressikiirehommia paremman palkan takia, jos vähempikin riittää kuitenkin varsin mainiosti meikäläisen elinkuluihin. :piis:
Kuulostat aika pelokkaalta, vaikka sulla pitäis olla erinomaiset mahdollisuudet valita kriteereihin sopiva duuni. :) Kannattaa tähdätä sille puolelle, jotka noita pankkiireita ja konsultteja juoksuttaa. Jos teet duunia firmassa, jossa johtajat ovat perheellisiä ja varakkaita, ei älyttömät työputket ole kovin todennäköisiä. Kaikissa duuneissa joutuu varmasti joustamaan työajan suhteen, mutta mikään mahdoton yhtälö siitä tuskin syntyy.
 
kun nuo oikeat työt mistä maksetaan oikeeta rahaa, selkeesti vaatii erittäin hyvää menestystä kauppiksessa,mitä ne tekee ne jotka on kolmosen keskiarvolla? Samoja hommia kuin tradenomit? Onks sittekää tässä mitää järkeä koko kauppiksessa?
Mikä on se oikea raha? Paljonko pitää siis oikein saada palkkaa, että tienaa hyvin?

Parhaimpiin konsultointi ja rahoitusalantehtäviin tuskin pääseekään millään keskitason todistuksilla, mutta onko se sitten niin, että loput työt on ns. tradenomipaskaa.

Tuntuu vain, että Indicalla on vähän liian kovat luulot siitä, mitä se elämä on sitten, kun valmistu. Se ei useimmilla KTM:lla ole todellakaan niin mahtavaa miltä kuulostaa, mutta useimmilla se ei myöskään ole kyllä kovin kamalaakaan, vaikka keskitasoa olisikin, tai arvosanojen puolesta huonokin. Ei se ole niin yksioikoista kuin Indica luulet.

Itse tienaan nyt valmistuneena (juuri varmaan sillä kolmosen keskiarvolla, kukaan ei niitä ikinä edes kysellyt missään työnhaussa) ensimmäisestä melkein oman alan työstä n. 40 000 euroa vuodessa. Pääaineenakin vielä todella kova valtti eli johtaminen ja organisointi. Kai mä sitten olen epäonnistunut, kun en parempaa saanut.

Esim. rahoitusta opiskelleet kaverini saavat varmaan hiukan enemmän, nekin sillä paskalla kolmosen keskiarvolla. Kohtuullisen mukavaa keskiluokkaista elämää siis viettää keskitason tyypitkin. Silloin voi tosin olla elämä pilalla, jos elämän ainoana tavoitteena on ollut paikka siellä BCG:llä heti 80 000 euron palkalla eikä sitä saakaan, ehkä koskaan.
 
50-60 tonnia vuodessa alkaa olemaan haarukka. Toki kaikki, ettei tartte olla 1100 kuussa tienaava kaupankassa tai 1600 tienaava sihteerikkö tai yleensäkään alle 2000 euroa kuussa tienaava suorittavan työn tekijä on jo plussaa...;)

Kyllä imo silti tietenkin haluan yli kaiken KTM-tasolle, vaikkei se nyt vastaakaan oikeustieteellistä järkevyydessään, saatikka lääkistä, mutta ylivoimaisesti kiinnostavin koulutusala mitä suomessa on tarjolla, on kyseessä. Menisin jos valita saisi, silti kauppikseen, vaikka paikat oisi lääkiksess ja oikiksessa vaihtoehtoina. Kyllä silti toivoisin, että se näkyy ja paljon, verrattuna sitten tavistasoon.
 
Jos teet duunia firmassa, jossa johtajat ovat perheellisiä ja varakkaita, ei älyttömät työputket ole kovin todennäköisiä. Kaikissa duuneissa joutuu varmasti joustamaan työajan suhteen, mutta mikään mahdoton yhtälö siitä tuskin syntyy.

Vastaa juuri omaa aiempaa kokemustani. Jos johtoporras on n. 40-50 vuotiasta, niinkuin ne usein tuppaavat olemaan, niin sitten harvemmin tehdään mitään mielettömiä 18 tunnin työpäiviä. On perhevelvollisuuksia, jne. Siispä siinä pärjää parikymppinen perheetön työntekijäkin ihan hyvin 8-9 h työpäivillä. Näin siis Suomessa.

Paljon on tietenkin itsestä kiinni. Tietyn tyyppiset ihmiset (sanoisinko "liian tunnolliset"...) tuppaavat istumaan toimistolla iltaa myöten, vaikkei olisi tarvettakaan. Mielestäni on hyvä osata vaan ottaa rennosti ja todeta, että ei ne työt tekemällä lopu.

Ihmiset on tosin erilaisia ja meillä on erilaiset odotukset, kunnianhimo, palkan tarve, jne. joten mitään yleismaailmallista totuutta tässä hommassa ei taida olla.
 
Kuulostat aika pelokkaalta, vaikka sulla pitäis olla erinomaiset mahdollisuudet valita kriteereihin sopiva duuni.
Olen kovin skeptinen tuon suhteen, ja muutenkin on mielestäni aina parempi asennoitua odotusarvoisesti pessimistisesti kuin optimistisesti esim. omiin uramahdollisuuksiinsa. Meikäläiselle on paljon tärkeämpää työn inhimillinen vaatimus- ja stressitaso sekä kohtuuden rajoissa pyörivät työajat ja -määrät, kuin asema tai palkka. Väittäisin suuren koneiston toimivan kuitenkin lähes pelkästään sen oletuksen pohjalta, että korkeasti koulutettuja työntekijöitä voidaan motivoida tekemään stressaavaa ja pitkää työpäivää tasan sillä rahalla ja statuksella. Tuosta koneistosta on meikäläisen tyyppisen ihmisen siis huomattavan hankala löytää itselleni sopivaa duunia.
 
Olen kovin skeptinen tuon suhteen, ja muutenkin on mielestäni aina parempi asennoitua odotusarvoisesti pessimistisesti kuin optimistisesti esim. omiin uramahdollisuuksiinsa. Meikäläiselle on paljon tärkeämpää työn inhimillinen vaatimus- ja stressitaso sekä kohtuuden rajoissa pyörivät työajat ja -määrät, kuin asema tai palkka. Väittäisin suuren koneiston toimivan kuitenkin lähes pelkästään sen oletuksen pohjalta, että korkeasti koulutettuja työntekijöitä voidaan motivoida tekemään stressaavaa ja pitkää työpäivää tasan sillä rahalla ja statuksella. Tuosta koneistosta on meikäläisen tyyppisen ihmisen siis huomattavan hankala löytää itselleni sopivaa duunia.

Allekirjoitan. Isäni on erittäin korkeasti koulutettu professori, joka on töissä (erittäin stressaavissa töissä) käytännössä koko ajan. Jos palkka suhteutettaisiin työn määrään, se olisi paljon pienempi kuin 40h viikossa tekevällä duunarilla.
 
Mun käsityksen mukaan professorin duuni ei ole stressaavaa. Tutkit sitä mikä sua kiinnostaa, pidät muutaman luennon viikossa. Tienaat 5200€/kk. Mayflower vois vähän kertoo enemmän normaalipäivästä professorilla, että saadaan mun käsitys muutettua.
 
Mun käsityksen mukaan professorin duuni ei ole stressaavaa. Tutkit sitä mikä sua kiinnostaa, pidät muutaman luennon viikossa. Tienaat 5200€/kk. Mayflower vois vähän kertoo enemmän normaalipäivästä professorilla, että saadaan mun käsitys muutettua.

Järkkäät ja luennoit kursseja. Vastailet noin 10398387376 sähköpostiin päivässä. Ohjaat graduja ja väikkäreitä, joiden tekijät on sun kimpussa 24/7 sähköpostilla, fyysisesti, pullopostilla ja savumerkeillä. Sitten ravaat jossain laitoksen/tiedekunnan kokouksissa, seminaareissa... Niin, ja sitten "tutkit mitä kiinnostaa" ts. tuloksiakin on tultava...
 
Väittäisin suuren koneiston toimivan kuitenkin lähes pelkästään sen oletuksen pohjalta, että korkeasti koulutettuja työntekijöitä voidaan motivoida tekemään stressaavaa ja pitkää työpäivää tasan sillä rahalla ja statuksella. Tuosta koneistosta on meikäläisen tyyppisen ihmisen siis huomattavan hankala löytää itselleni sopivaa duunia.
Kannattaa suunnata katse pienempiin firmoihin, jos et halua Powerpoint- ja Excel-tehtaan tuotantolinjan osaksi. Rahallisia tavoitteita ei tarvitse välttämättä ruuvata alaspäin, jos valitset oikean toimialan ja firman. Realismi on toki paikallaan, mutta en olisi vuosi sitten voinut uskoa, miten hyvään ensimmäiseen oman alan työpaikkaan päädyin.
 
Järkkäät ja luennoit kursseja. Vastailet noin 10398387376 sähköpostiin päivässä. Ohjaat graduja ja väikkäreitä, joiden tekijät on sun kimpussa 24/7 sähköpostilla, fyysisesti, pullopostilla ja savumerkeillä. Sitten ravaat jossain laitoksen/tiedekunnan kokouksissa, seminaareissa... Niin, ja sitten "tutkit mitä kiinnostaa" ts. tuloksiakin on tultava...
Ja tuohon päälle vielä laitoksen pulla ja kahvikuluista vastaaminen ja muut järjettömän vaativat "hallinnolliset" tehtävät.

Ja siihen proffan virkaan pääseminen ei myöskään ole ollut ihan pala kakkua. Aikamoisia ennakkoluuloja ihmisillä täällä ainakin on :D
 
Vastaa juuri omaa aiempaa kokemustani. Jos johtoporras on n. 40-50 vuotiasta, niinkuin ne usein tuppaavat olemaan, niin sitten harvemmin tehdään mitään mielettömiä 18 tunnin työpäiviä. On perhevelvollisuuksia, jne. Siispä siinä pärjää parikymppinen perheetön työntekijäkin ihan hyvin 8-9 h työpäivillä. Näin siis Suomessa.

Paljon on tietenkin itsestä kiinni. Tietyn tyyppiset ihmiset (sanoisinko "liian tunnolliset"...) tuppaavat istumaan toimistolla iltaa myöten, vaikkei olisi tarvettakaan. Mielestäni on hyvä osata vaan ottaa rennosti ja todeta, että ei ne työt tekemällä lopu.

Ihmiset on tosin erilaisia ja meillä on erilaiset odotukset, kunnianhimo, palkan tarve, jne. joten mitään yleismaailmallista totuutta tässä hommassa ei taida olla.
Firmoissa on kyllä eroja, ja paljon. Toki työnkuva ja asema voi vaikuttaa paljonkin. Täällä missä itse nyt työskentelen kannustetaan esim. ottamaan isyysvapaata, vaikka menisi ruuhkahuipun kanssa päällekäin lapsen syntymä. Muutenkin joustetaan todella paljon. Varmaan istun jopa liian tunnollisesti täällä aina, kun välillä olisi varaa lähteä aikaisemminkin kotiin. Toki sitten omalta puolelta pitää joustaa ruuhka-aikoina, mutta eipä keskimääräinen työaika nouse yli 40 tunnin.

Varmaan vaikuttaa asioihin juuri se aika paljon, että täällä on ylemmällä johdolla myös lapsia, ja elämää. Ala on kuitenkin tavallaan aika hektinen, mutta tulosta tuntuu tuolevan näinkin. Toki palkka ja asema ei juuri mulla ole mikään kovin erikoinen vielä.

Pienet firmat tuntuisi pääsääntöisesti olevan parempia tässä suhteessa.

Edit: Lisätään vielä sen verran, että saman tason tehtävissä kaverit isommissa firmoissa tienaavat vähän enemmän, mutta tunteja voi olla heti 10 enemmän viikossa. Eikä varmaan kysellä, että kai pidät isyysvapaata.
 
Mitenkäs jatkuu muitten tänvuoden kauppikseenpyrkijöitten luvut?

Itse ollut nyt aika kipeenä tässä pari-kolme päivää, ja viimeviikko oli helvetillisen kiireinen ja rankka, onneksi ei samanlaista tulekaan ihan pian, oon aika hyvin onnistunut puuhaamaan kesätyöt siten, ettei ne häiritse valmistautumista, alotin jo nyt, ja firmasta joustetaan.

Valmennuskurssi-ilmottautuminen lähti viime torstaina menemään, tosin laskua ei ole vielä näkynyt postiluukussa, ja kurssia ootan innolla. Nyt tänään on jo vähän parempi olo, ja sen kunniaksi, kun on taas elämä voitolla, pystyy taas ihan täysipainoisesti lukemaan. Motivaatiokin tuntuu kasvavan vaan päiväpäivältä. Kokeeseenkaan ei ole kuin 4kk enää, toisaalta pelottaa helvetisti, toisaalta.. oon sitä jo 7kk ootellut, ja valmistautunut.

Saas nähdä miten tässä nyt käy. ;)

Iha suhteellisen hyvin on mun mielestä asiat kuitenkin uponnut nuppiin. Strategia&johtaminen tuntuu oikein hyvältä, kansantalous ja laskis samoin, matikka ei niinkään, mutta kyllä ne lineaariset optimoinnit ja joustolaskut kulkee, rutiinia vaan lisää, ja markkinointi. no se on mulle arvoitus..
 
Kirjoituksiin on kova lukeminen, havittelen kunnon lähtöpisteitä. Kauppiksen kirjoihin koskenutkaan vielä... Päätin sitten, että Helsinki ei ole miun ykkösvaihtoehto, koska siellähän ei ole lunta! Hitot minä halua asua paikassa, missä ei voi edes hiihtää talvella. Joten Tampere on ykkösvaihtoehto. Tänään tuli yhteishakuopaskin.
 
Milles kurssille Indica menit?
Haa, anonymiteettini puolesta;) enpä tiiä uskaltautuuks sitä sanoon;)

En kuitenkaan hentuselle.. sen voin sanoa kyl
 
Back
Ylös Bottom