Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Siksi näen, että varsinaisen lajiharjoittelun tulisi olla mahdollisimman lähellä kisasuoritusta vastuksen osalta ja lyönnin voimatreenit kannattaa tehdä vaikka kuntopallolla tai levytangoilla.
Kuulantyönnöstä puuttuu tuo ajoituskomponentti, joka on mielestäni se, joka aiheuttaa ongelmia kamppailutreenissä (ja joka on esim. tenniksessä). Kamppailulajeissahan ei ole tarkoituksena tuottaa mahdollisimman kovaa iskua vaan isku joka osuu vastustajaan ja tuottaa maksimaalisen vahingon.
Onko muuten joku sitä mieltä, että padien potkiminen mahdollisimman paksuilla säärisuojilla olisi hyvä idea?
Mä en ymmärrä noita paksuja suojia, siis siinä mielessä että ne suojaa niin paljon. Eikös jalat pitäisi totuttaa kolhuihin?Oletteko muuten sitä mieltä, että padeja kannattaisi potkia tosi paksuilla ja painavilla säärisuojilla? Jos ette niin miksi?
Mä en ymmärrä noita paksuja suojia, siis siinä mielessä että ne suojaa niin paljon. Eikös jalat pitäisi totuttaa kolhuihin?
Mä itse käytän potkujen opetteluun nilkkapainoja, kun treenaan potkutekniikkaa todella hitaasti että saan lihakset työskentelemään optimaalisesti. Sen jälkeen potkut lähtee rennosti ja nopeasti.
Legendaarinen säärien kovettaminen ei tapahdu Kickboxer-elokuvan tyyliin potkimalla betonitolppia tai edes vastustajien sääriä. Se aiheuttaa vain luukalvovamman, jonka parantuminen vie viikoista kuukausiin. Sinä aikana ei voi potkia kohteeseen ja tekniikka menee huonommaksi.
Mahdollisesti (en ole varma) kuntoutumisen jälkeen luu ja luukalvo ovat entistä kestävämmät, mutta vain siitä yhdestä kohtaa. Kun seuraavan kerran kolahtaa 5cm sen viereen niin se on taas yhtä hajalla ja tulee treenitaukoa. Tämä on hyvin huono tapa opetella potkimaan.
Oikeasti säärien "kovettaminen" tapahtuu potkimalla säkkejä ja padeja, joissa iskupinta rasittuu isolta alalta mutta ei mene varsinaisesti rikki. Se on ehkä vähän hellänä, mutta kunnossa seuraavaan treeniin mennessä ja vahvistuu pikkuhiljaa.
Tuo on erittäin huono tapa treenata potkuja, koska et käytä samoja lihaksia kuin nopeasti potkaistessa. Potkuharjoittelu eroaa tässä lyöntiharjoittelusta ihan perustavanlaatuisesti. Jos teet hiiiiiiitaaaan potkun, joudut jännittämään sellaisia tukilihaksia, joiden nopeasti potkaistessa tulisi olla rentoina. Liikerata on sama, mutta itse liike ei ole sama. Nilkkapainot vain lisäävät tätä efektiä, kun ne tuottavat liikerataa häiritsevää voimaa suuntaan (alaspäin) jossa sellaista ei todellisessa tilanteessa ole.
Potkutreenissä kannattaa aina potkaista edes jonkinlaisella nopeudella vaikkei vetäisi täysillä. Ei missään tapauksessa pyrkiä hidastettuun suoritukseen, joka vain huonontaa tekniikkaa.
No en minä mitään betonitolppia potki, mun jalkojen kovettaminen tapahtuu ihan säkkiin ja pädeihin potkimalla, sekin kun jo sattuu. Ohuilla suojilla potkin toisten reisiä, sekin saattaa sattua kun kovaa mällää. Mutta pakkohan se on potkia jos kisaamaan haluaa, siellä ei kuitenkaan ihan viitsi vain läpsiä. Ensin potkutreeneissä sukkasuojat ja viimeiset potkut ilman suojia kunnes ei pysty enää.
Tämä kuulostaa nyt kyllä tosi huonolta. Oletko keskustellut asiasta valmentajasi kanssa?
Lähtökohtaisesti väineitä potkitaan ilman suojia ja sukkasuojia käytetään lähinnä, jos sääressä on tai on ollut joku vamma. Missään tapauksessa välinetreenin ei tulisi keskeytyä siihen, että kivun takia ei enää pysty potkimaan. Sehän vaikuttaa väistämättä tekniikkaankin. Reiteen potkun ohuilla suojilla ei ainakaan pitäisi sattua omaan sääreen vaan päinvastoin siihen kohteen reiteen. Jos niin kovaa vetää että se sattuu omaan sääreen, niin eihän kenenkään reisilihas voi sellaista kestää vaan se hajoaa kertalaakista.
Vaikuttaisi siltä, että sääresi ovat jotenkin kroonisesti hajalla tai tulehtuneet tai sinulla on kenties penikkatauti. Lähtökohtaisesti suosittelisin muutaman viikon täystaukoa potkimisesta ja seuraamaan miten se vaikuttaa säärien herkkyyteen. Mutta nettineuvot ovat aina tosi hankalia, kun ei näe sitä tilannetta paikan päällä. Konsultoi omaa valmentajaasi ja tarvittaessa lääkäriä.
Tuolla lailla sen ei kuitenkaan pitäisi mennä.
Lajitreeneissä me aina potkitaan suojilla, yleensä käsketään laittaa ne paksut suojat. Harvoin potkitaan pädeihin ilman suojia
Oon kuules miettinyt ihan samaa, tosin kun ei ole tästä lajista kokemusta muissa seuroissa niin en tiennyt onko normaalia, mutta että jos aikoo potkia kovaa toisia matseissa niin ainakin blondilogiikalla pitäisi potkia myös ilman suojia.Täh?
Mä oon muutamia vuosia treenannu karatea jonka jälkeen aloitin thainyrkkeilyn jota ehdin harrastaa puoli vuotta ennen kuin polvi sai tällin enkä voinut puoleen vuoteen edes juuri kävellä sillä. Sen jälkeen väänsin punttia taas usean vuoden kunnes nyt taas palasin thainyrkkeilyyn.Hieman erikoiselta kuuostaa, mutta tuosta on tietenkin vaikea saada kovin tarkkaan selkoa. Ja jos olet treenannut kovin vähän aikaa, niin tuossa voi olla joku logiikka, että treeni muuttuu kehittymisen myötä. Missä oikein treenaat?
Kannattaa välillä videoida vaikka omaa säkkitreeniä ja sitten katsoa sitä tarkasti. Monesti tekeminen tuntuu vähän erilaiselta treenatessa, mitä sitten video kuva paljastaa. Videolta näkee hyvin teknisiä virheitä. Kaiken tärkein on tietenkin valmentaja/ohjaaja ja seuratreenit.Mutta hei, miten nyt saadaan räjähtävän nopea lyönti ja potku? Sellainen kevyennäköinen, nopea ja nopea palautus?
Mulla on hitaat ja raskaat lyönnit ja haluan niistä nopeat ja räjähtävät.
Oon nyt ottanut videokuvaa ja kovin hitaita ja raskaita lyöntejä. Palautus on hidasta.Oma kanta noihin aiempiin keskusteluihin, on että säkkiin/tyynyihin ei potkita koskaan suojien kanssa. Esim. Millä itse olen saanut suht hyvän alapotkun, niin painava kova säkki, mikä ei paljoa heilahda omastakaan potkusta ja olen n.110 kg. Säkki painuu lähinnä sisään, mistä tiedän potkun olleen kova. Lyödessäkin säkin ei kuuluisi heilua hirveästä, vaan nimen omaan mennä kuprulle osumakohdasta. Säkki ja potkutyynyt kovettaa varmasti sääriä riitävästi.
Kannattaa välillä videoida vaikka omaa säkkitreeniä ja sitten katsoa sitä tarkasti. Monesti tekeminen tuntuu vähän erilaiselta treenatessa, mitä sitten video kuva paljastaa. Videolta näkee hyvin teknisiä virheitä. Kaiken tärkein on tietenkin valmentaja/ohjaaja ja seuratreenit.