Moro!
Olen 38v kahden lapsen äiti, jokinorsuks ei voi sanoa, suohirviö on lähempänä totuutta tällä hetkellä:D. Olen urheillut koko ikäni, aloitin yleisurheilulla ala-asteiässä, siirryin pikkuhiljaa pitkänmatkanjuoksuun harrastaen samalla myös tanssia ja 80-luvulla ah, niin hittiä aerobiciä (kyllä, omistan Jane Fondan kirjan ja C-kasetin sekä vaaleanpunaiset trikoot, heh). Kaksvitosena narukätenä otin mukaan punttitreenit, joihin hurahdin täysin, kolmekymppisenä lajejani olivat juoksu, punttitreeni ja Krav Maga. Jonkilaista harrastustaustaa siis löytyy liikunnan saralla ja vielä jokunen vuosi sitten olin laiha, hoikka, oikea herkkuvartalo, vaikka itse sanonkin - juu juu, haisee se omakehu, mutta kun nyt katselen niitä kuvia ja vanhoja farkkujani, niin antaisin melkein mitä vaan että saisin se kropan takaisin. And that's why I'm here.
Taisi olla noin 5 vuotta sitten, huimassa 33 vuoden iässä, kun rupesin harmittelemaan että nyt on sitten kai tullut se ikä, että paino vaan nousee vaikka mitä tekis (kukaan ei korjannut virhettäni tuolloin, asiasta tietämättömille tiedoksi, että tuo luulo EI pidä paikkaansa). Tuolloin juoksin 3-4 kertaa viikossa 5-10 km:n lenkin mäkisessä maastossa 5-6 minuutin kilsavauhtia, tein punttitreenin vähän työhommista riippuen joko 2 tai 3 kertaa viikossa, ja pyöräilin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kun paino alkoi nousta, lisäsin kilsamääriä, painoihin kilomääriä lyhentäen sarjoja, ja hyppäsin vaa'alla jatkuvasti - paino nousi edelleen.
Tuolloin söin vielä ihan sen mukaan minkä verran oli nälkä ja milloin sattui nälkä tulemaan, eli nälänhallinta oli vielä hanskassa. Olen aina ollut kova lihansyöjä, joten proteiinia oli taatusti tarpeeksi, mutta leipää rakastin myös yli kaiken ja sitä meni varmaan liikaa, ajattelin, vaikka tuolla liikuntamäärällä pari paahtoleipää ei pitäis näkyä juuri missään. Plus että olin aina ollu ns läpipasko, kaikki meni läpi eikä mikään jäänyt lanteille.
Tutustuin hiilihydraattirajoitteisiin dieetteihin, vähärasvaisiin dieetteihin ja luoja ties kaikkeen mahdolliseen. Paino nousi ja nousi, kahdessa vuodessa tuli yli 20 kg lisää, ja mun polvillani ei sitten enää juostu, salilla käyntiä en toki jättänyt pois, enkä fillarointia. No, nekin jäi pois enenmmän tai vähemmän tässä pari vuotta sitten - tuli kaikenlaisia huolia ja paskaa elämään, voimat ei enää riittäneet oikein mihinkään enkä jaksanut välittää itsestäni.
Raskaudet ei nostanu painoa, molempien jälkeen, kun turvotus oli laskenut, painoin 3 kg vähemmän kuin ennen raskautta.
Lopulta ihan muuta asiaa tutkittaessa sairaalassa todettiin, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. En ollut koskaan kuullut moisesta, kukaan tuntemani ihminen ei sairastanut ko 'tilaa', sairaushan se nyt ei varsinaisesti ole minun hlökohtaisen näkemykseni mukaan (älköön siis kukaan loukkaantuko, tiedän, että monella on asiat vielä huonommin kuin minulla, tämä on sitten ihan vaan mun OMIA tuntojani). Löytyi syy painonnousulle, se miten mua hoidettiin, tai pikemminkin ei hoidettu, on pitkä ja värikäs kertomus, josta viisastuneena nykyään enää en usko mitään mitä lääkärit sanovat/luulevat/kokeilevat ennen kuin otan itse ensin selvää ja sitten keskustelen lääkärin kanssa asiasta.
Enivei, painoindeksi on nykyään niin paljon yli kolmenkymmenen, että en edes viitsi sitä vielä täällä mainostaa. Nyt kun ilmeisesti lopultakin kilpirauhaslääkitys on monen vuoden säätämisen jälkeen edes jotenkin kohdillaan olen päättänyt että kuoriudun näistä läskeistä vaikka mikä olisi. Ja sen lisäksi haluan mielelläni vielä ihan sikana ihania, suuria, kauniita lihaksia:haart:. Siis jonain päivänä, kunhan fläsät on sulatettu ja vanhat lihaksen rippeet sieltä alta saatu näkyviin.
Kun niin monet naiset joka puolella on niin kauhean huolissaan siitä, että haluais vaan kiinteytyä eikä missään tapauksessa kuitenkaan haluais niitä kauhean rumia isoja lihaksia jotka ilmestyy heti jos hiukankin puntteja nostaa, niin Määä'än, täähän on mahtavaa, nyt kun mä ihan tarkotuksella nostan niitä kauheita painoja, niin ihan kohtahan mä olen ihan svartsenekkeri, eiks niin tytöt:D.
Eli siis tarkoitus on ensin karsia dieettaamalla fläsää niin paljon että jaksan paremmin treenata, ja tässä alussa tarkoitus olis myös (jos lapsilta onnistun) käydä 2 kertaa viikossa salilla tekemässä riittävän rankka isoihin lihasryhmiin kohdistuva punttitreeni, ja nimenomaan kokovartalotreeni. Tämä ihan vaan sen painonpudotuksen takia, että siitä vartalon koostumuksesta mieluummin säästyis pikkasen enemmän lihasta ja se mitä lähtis, olis pikkasen enemmän sitä läskiä.
En ole niitä maailman kärsivällisimpiä ihmisiä, ja tarvin sellaisen nopean lähdön painonpudotukseen, että aluksi se vaaka tosiaan näyttää joka punnituksella edes pikkasen vähemmän kuin edellisellä. Näin pysyn kiinni motivaatiossa ja homma toimii. Mitään kuukauden jumeja mun pääni ei kestä, vaikka kuinka tiedän, että hidas pudotus on sitä ja tätä. Ymmärrän ja jaksan sen kyllä sitten 15 kilon kuluttua, mutta en nyt.
Syömiset oli pitkään mitä sattuu, kun paino ei kerran laskenu millään metodilla, joten mun ei oikeastaan tarvitse 'opetella' mitä on terveellinen syöminen vaan paluttaa takaisin se entinen tapa. Silti olen ostanut talousvaa'an jota minulla ei ole koskaan ennen ollut, ja sen kautta aion viedä suuhuni kaiken kasviksia lukuunottamatta. Rehuja syön paljon, joskus huvikseni punnitsin ja melkein joka päivä tuli yli 600g joista suurin osa kurkku, paprika, jäävuorisalaatti, pakastevihannekset -osastoa. Joskus toki kapriksia, suolakurkkuja(sokerittomia)jne. Tosi harvoin perunaa, maissia ei juuri koskaan, satunnaisesti pakastevihannesten joukossa porkkanaa, papuja tms vähän tärkkelyspitoisempaa tavaraa.
Tulen todennäköisesti tässä alussa tuhoamaan jonkinverran jo olemassaolevia lihaksia, tarkoitus on kuitenkin minimoida se vaikutus kuitenkin pitäen painokehitys koko ajan laskusuunnassa. Katotaan kuin ämmän käy, sano entinenkin sovinisti.
Varmaan tästä jäi nyt jotain oleellista pois, vaikka pitkä postaus onkin, lapset keskeyttää vähän väliä ja tää menikin nyt taas myöhään yöhön kaikkien näiden keskeytysten kanssa. Tavoitteena on kummiskin näyttää ihan sikamaisen timmiltä 40-vuotissynttäreilläni, (alle 2 vuotta aikaa) ja ennenkaikkea olla tyytyväinen itseeni ja jaksaa paremmin elämässä muutenkin: lasten kanssa, töissä, harrastuksissa, oman kroppani ja pääni sisällä...