Joskus hävettää olla suomalainen

[Widowmaker]

Tulkitsit aivan päin mäntyä. Mä heitin ihan niinku friendship mielellä, että sä olet mun paras kaveri nyt. Kato ku kaikki on keskittyny mulle vaan mulle vittuilemaan täällä, ni oli kiva ku joku kysy ihan asiallisenkin kysymyksen. Tässä tapauksessa sinä. Ja en halua tästä asiasta enään keskustella, koska A) olin aivan järkyttävässä tutkassa ja koomassa kun siitä täällä hehkutin ja B) mulle on tullut ihan omat henk.koht syyt miksi en enään tästä asiasta halua keskustella

Satisfied? Ihan siis huumorimielellä, huumorimiehiä kun ollaan.

Ok...mun moka. Ollaan sit niinku frendei.

 

[mage]

1) Pakettimatkaajat, perheet, eläkeläiset
Tämä ryhmä kiertää yleensä näitä Huhtamon mainitsemia turistirysiä, "rootoksella" käydään yleensä useempia kertoja. Tuttua ja turvallista matkailua varmoissa kohteissa. Tämä on varmaankin se kaikista erottuvin stereotyyppi suomalaisista ulkomailla.

2) "Bilettäjät"
Ylläolevien lomakohteiden lisäksi bilettäjät kiertävät bilemaineen saaneita mestoja, tarkoituksena ottaa viikko aurinkoa, katsoa vähäpukeisia naisia ja dokata ihan vitusti ja halvalla.

3) Travellerit (Madventures-termi)
Keskimäärin nuorempaa jengiä. Matkailun pääasiallisena tarkoituksena yleensä mestojen ja kulttuurien näkeminen ja kokeminen. Ei pakettimatkailua, mutta ei myöskään tätä em. madventures-travellausta vaan jotain siltä väliltä. Näkymättömät keskititen kulkijat.

Itse näkisin kulkeneeni jokaisessa ylläolevista ryhmistä, nykyään tuossa kolmannessa, tulevaisuudessa varmaan palaan takaisin turvalliseen ykkösryhmään.

Asiakommentti huumoritrediin. Meikäläinenkin on kuulunut kaikkiin kolmeen. Nykyään tohon ykköseen. Ikä ja perhesuhteet rajoittaa. Ei oikein viitsi tapella torakoiden kanssa ja dokata joka päivä enää tällä iällä ja siviilisäädyllä. Sitäkin on tehty ja jopa noissa ählämimaissa. Niistä jäi monta "lämpimää" muistoa jotka muokkaavat maailmankuvaani.

Noita pakettimatkalaisia on aika turha mollata kun se on monelle mökinmummolle ja papalle ainoa tapa nähdä ulkomaita. Kieliäkään ei ole opeteltu siihen malliin kuin lapset jotka ovat nauttineet heidän työnsä hedelmiä hyvänä peruskoulutuksena.

Toi Huhtis on muuten melkosen huumorintajuton mölliskö. Oikea suomalaisjuntti.

 

[antibodari]

On ihan vitun hienoa olla Suomalainen saatana! Vittu meillä on kunnon kirosanat perkele!^^

 

[Tuomas H.]

Olempa lukenut suomalaisista johtajista ja johtamisesta kirjan, jossa hyvin selkeästi tuodaan esille suomalaisen johtajan paska taso verrattuna muuhun eurooppaan. Voidaan tehdä autoritäärinen, demokraattinen ja "antaa mennä" -luokkajako. Lisäksi johataja on joko läheinen tai etäinen alaisiaan kohtaan. Voit ehkä päätellä millä malleilla suomalainen perusjohtaja johtaa ja syy löytyy tästä meidän sulkeutuneesta kulttuuristamme. Asioista ei keskustella, ainakaan tarpeeksi. Työntekijää vituttaa, pomo istuu pallillaan kuuntelematta alaisiaan. Jokainen yksikkö yrityksessä saadaan tuottamaan paskasti ja asiat eivät etene optimaalisella tavalla tietoverkostossa jos ilmapiiri on sulkeutunut mihin kulttuurimme meidät kasvattaa.

Eihän se yksikön sosiaalisuus sinänsä ainakaan paljoa haittaa, mutta kun koko talo on täynnä tuppisuita jotka "jöröttävät" huoneissansa... Eivät nämä kultturidonnaiset käyttäytymistavat ja avoimuus(sulkeutuneisuus) aivan käsikädessä mene muutakuin työilmapiirin kanssa, tehokkuuden kanssa menevät mikäli oletetaan johtajalla olevan jotain virkaa sen tehostamisessa... Korrelaatioita löytyy? Muu Eurooppa = kulttuurin avoimuus = hyvät johtajat - Suomi = kulttuurin sulkeutuneisuus = paskat johtajat. Meneepi jo vähän OT:ksi.

Ja edittiä sen verran ,että täältä löytyy ultahyviä johtajia sekä ultrapaskoja... tuo teksti on keskivertojohtajasta, ei tavitse Olliloista ym. alkaa kenenkään jauhaa.

Onko se suomalainen keskivertojohtaja nyt mikä noista kolmesta mainitsemastasi mallista?

Suomalainen johtaja yleensä on nopea tekemään päätöksiä ainakin verrattavissa vaikkapa ruotsalaiseen kollegaansa. Kuitenkaan ei ole selvää mikä johtamistyyli on paras, vaikka kaippa se demokraattinen ja osallistava johtamistyyli onkin mikäli alan kirjallisuutta uskominen. Ja mikäli verrataan suomalaista johtajaa vaikkapa siihen ruotsalaiseen johtajaan joka osallistaa (ehkäpä liikaakin?) niin ei lopputulos välttämättä ole eri. Yleisesti voidaan todeta kuitenkin, että suomalaisessa johtamiskulttuurissa päätös pystytään nopeammin korjaamaan/vaihtamaan päätös toisin kuin vaikkapa mainitussa Ruotsin mallissa pitkään pohdittua päätöstä tuhansilta kanteilta ei ole yhtä helppoa muuttaa. Itse en osaa todeta, mikä malli on paras, mutta itse en helposti uskaltaisi väittää, että Euroopassa olisi hirvittävästi paremmat johtajat.

Pointtini on lähinnä se, että mielestäni suomalaisia johtajia ei voida pitää vaikkapa muuta Eurooppaa huonompina ja on pirun vaikeaa muutenkin sanoa, mikä johtamistyyli kuhunkin tilanteeseen parhaiten vaikuttaa. Onko vaikkapa Italiassa, jossa paljon keskustellaan, niin työn tuottavuus noussut kuten meillä? Itse en uskaltaisi antaa selkeää vastausta mihinkään suuntaan

 

[Kehonkuva]

Ollaan me outoja...

Tämä rituaalinen, kuten ketjun kiihkeys osoittaa, hakeutuva ryhmäkiihkeys, onko se sitä jäyhyyttä? Lastu ja virta, sisu, mykkä tuleentuijottaja.

Oiskohan tällä laudalla ketään kuka vois kirjotella toisten valtioiden, kansojen itseruoskinnasta?

Eli oisko niin, että tää on kosmopoliittinen kehämäinen rakenne, siis kansoilla ja yksilöillä, kyseenalaistaa itteensään verrattaessa toisiin, ja meillä suomalaisilla tää vaan olis enemmän herkissä, ihan rakenteellisesti mielessä vaikeempi ottaa chilliä, sekä noinniinku yleensä et myös tälläsissä pohdinnoisa?

Hillitty pidättäväisyys, kuuma kekäle ja suomalainen sen häpeissään painaa nyrkkiinsä, hiljaa.

 

[Raskolnikov]

Ei hävetä pätkääkään olla suomalainen, niinku ei hävettäs pätkääkään olla minkä maalainen tahansa. Joskus hävettää olla minä...

 

[D.W.A.M]

Eikö olekin outoa, että lähes aina, kun Suomi tai suomalaisuus tulee esille, niin sävy on alentuva - ihan kuin tässä oltaisiin jossakin altavastaajan asemassa? Fuck that!

Miksi tietynlaista alakuloisuutta, juroutta, itsepäisyyttä, itsenäisyyttä ja riippumattomuutta pitäisi selitellä tai vähätellä? Miksi minun täytyisi muuttua jotenkin siloisemmaksi tai julkiasultani sofistikoidummaksi? Vitun euro-suomi, lässy-suoli, vesi-esanssi, light-weight, ole hyvä ja ihmettele, kuka oikein olet. :urjo:

En minä muutu eurooppalaiseksi, Eurooppa ei muutu suomalaiseksi. Minä olin suomalainen jo syntymästäni saakka, kasvoin maaseudulla, jalat juurtuivat todella tanakasti metsän ja pellon rajalle. Kotipihastani 200 metrin päässä kävelevät satunnaisesti karhut, hirviä ei tarvitse mainitakaan. Tavallinen talvipäivä susirajalla, kun lunta on puoleen reiteen ja katuvalot kaupungissa, on totinen koettelemus ja hämmästys Marcelille, Pietrolle, Jacquelinelle ja Jimmylle. Mutta rakkaat eteläiset sisareni ja veljeni, ettehän te täällä asu. Valittakaa te ja vinkukaa, ei teiltä voi odottaa muuta, eikä tietysti tarvitsekaan. Ymmärrän ja hyväksyn sen. Mutta suvaitkaa toki myös se, että meikäläiset ovat teihin verrattuna, eh, hivenen "rugged".

Ja niin sen kuuluukin olla. Totta kai ulkomaan elävää oudoksuttaa, miksi mörköillään ja miksi ei koko ajan pälätetä kuin espanjalainen vaihto-oppilas. Kommunikointimme on vain hitusen erilaista, huumorintajumme muurahaispesässä istumisineen ehkä vaikeasti lähestyttävää. Toki suomalainenkin voi olla, ja usein onkin iloinen ja puhelias, mutta ei se kosmoksen standardiin riitä.

Mutta tästä kaikesta huolimatta, en minä mikään ummikko metsäläinen ole, vaan ihan tavallinen jantteri: jos minut nähdään ulkomailla, tuskin minä katukuvasta nousen esille millään tavalla, en hyvässä enkä pahassa. Ei kenenkään tarvitse minun puolestani hävetä. En minä itsekään häpeä.

 

[Lassesa]

Onko se suomalainen keskivertojohtaja nyt mikä noista kolmesta mainitsemastasi mallista?

Suomalainen johtaja yleensä on nopea tekemään päätöksiä ainakin verrattavissa vaikkapa ruotsalaiseen kollegaansa. Kuitenkaan ei ole selvää mikä johtamistyyli on paras, vaikka kaippa se demokraattinen ja osallistava johtamistyyli onkin mikäli alan kirjallisuutta uskominen. Ja mikäli verrataan suomalaista johtajaa vaikkapa siihen ruotsalaiseen johtajaan joka osallistaa (ehkäpä liikaakin?) niin ei lopputulos välttämättä ole eri. Yleisesti voidaan todeta kuitenkin, että suomalaisessa johtamiskulttuurissa päätös pystytään nopeammin korjaamaan/vaihtamaan päätös toisin kuin vaikkapa mainitussa Ruotsin mallissa pitkään pohdittua päätöstä tuhansilta kanteilta ei ole yhtä helppoa muuttaa. Itse en osaa todeta, mikä malli on paras, mutta itse en helposti uskaltaisi väittää, että Euroopassa olisi hirvittävästi paremmat johtajat.

Pointtini on lähinnä se, että mielestäni suomalaisia johtajia ei voida pitää vaikkapa muuta Eurooppaa huonompina ja on pirun vaikeaa muutenkin sanoa, mikä johtamistyyli kuhunkin tilanteeseen parhaiten vaikuttaa. Onko vaikkapa Italiassa, jossa paljon keskustellaan, niin työn tuottavuus noussut kuten meillä? Itse en uskaltaisi antaa selkeää vastausta mihinkään suuntaan

Niinpä. Nykyään kapitalismihengessä paras johtajahan on se joka saa kaiken tuottamaan mahdollisimman paljon, ei se josta alaiset tykkäävät ja joka heidänkin etuaan ajattelee.

Demokraattinen johtaja ei kykene nopeisiin päätöksiin koska haluaa juurikin olla demokraattinen. Hyvä johtaja kykenee hyppimään tyylistä toiseen, kaikkihan sitä tekevät, mutta se on taito tietää millon mitäkin vaaditaan(nopeaa vai hidasta ratkaisua). Johtaja on aina 99% tapauksista parempi kun on läheinen ja tekee itsensä tutuksi alaisilleen, se luo ennenkaikkea luottamusta esimies-alainen suhteeseen. Täytyyhän sitä tietää kuka tyyppi siellä pomottaa jotta voi luottaa hänen ohjeisiinsa. Liiallinen tuttavuus voi tehdä nopeutta vaativista päätöksistä keljumaisia tehdä. Hyvä johtaja on siis tunneköyhä ja kylmäsydäminen tarpeenvaatiessa. Korkealta(etäinen johtaja) pomonpallilta taas alaisten ohjailu on paljon enemmän ei-niin-henkilökohtaista. All the king!

Suomalainen johtaja on etäinen ja tasapainoilee kahden ääripään välillä, autoritäärinen ja "antaa mennä" näin muistelisin. Eli itseensä luottava harjoittaa inttityylistä, epävarmempi antaa sitten vaan mennä. Ja onhan niitä demokraattisiakin siten vielä... Kukaan johtaja ei voi edustaa pelkästää yhtä näistä. On tehtävä ympyräkaavio ja sektoreittain tarkasteltava kokonaisuutta.

Editti: D.W.A.M :haart: Suomalaisuuden peruspiirteitä, niitä pitääkin vaalia ja olla niistä ylpeitä, mutta kakun mukana tulevista hiekanjyvistä ja muusta ei-toivottavasta ja haittaavasta materiaalista ei niinkään pidä olla. Mutta ei nyt niin häpeissäänkään. Parantaa voi aina mentaliteetti. Alkup. ketjun aloittaja oli ilmeisesti häpeissään vaan osamme joukossa tallaajien käytöksestä ulkomailla, itq vinq parq. Sehän ei taas kuulu mitenkään suomalaisuuteen, eikä sitä pidä yleistää. Osa vaan ei osaa

 

[NEUTRAALI]

liftauksesta oli muuten tuossa yks päivä juttua radiossa ja siinä oleva tyyppi sanoi että hyvin saa suomessa kyydin kun osaa vain liftata eli oikea paikka jne.... liftasivatkin siinä ja joutuivat odottamaaan huimat 5min

Ja topicciin senverran, ettei hävetä pätkääkään olla suomalainen, ei se pahemmin tule esille missään. En mä toitota ulkomailla "MINA OLLA SOOMIPOIKA!!!". Sulaudun jengiin siinä missä muutkin, paitsi että todennäköisesti olen vähän eksyksissä.

samaa mieltä. suomalaiset on suurimmassa määrin aivan samanlaisia turisteja kuin muutkin. tuntuu vain että suomalaiset itse haluaa tehdä itsestään jotenkin omituisia/hämäriä selittelemällä mitä ihmeellisempiä stooreja kaikenmaailman hampuuseista, mutta niistä normaaali suomalaisista ei puhuta mitään

 

[carva]

Rahan lainaus on myös yks asia, joka eroaa mun ulkomaalaisissa ja suomalaisissa ystäväpiireissä. Jos oon sattunu unohtamaan pankkikortin himaan tai loppuu massit baarissa ja joudun lainaa frendiltä vaikka 50-100e, niin ei kauaa kestä kun tää suomalainen frendi on hinaamassa sitä takasin tai muistuttamassa siitä. Kun taas tämä ulkomaalainen kaveri ei siitä mainitse sanallakaan, koska tietää että joku kerta kun hän tarvii rahaa ni totta kai annan sille jos vaan on. Oon monesti heittäny kaverille vaikka huntin tai 2, enkä sitä ikinä pyytäny takas, koska ens kerralla se sitten tarjoaa tai jeesaa mua kun mä tarvitsen tjsp. Ja tämä taas vain MUN kokemuksien mukaan.

S-tana. Nyt oli pakko tulla mukaan keskusteluun vaikka tarkoitus oli pysyä ulkona. Ei nyt liity otsikkoon, MUTTA..

Jos joku lainaa rahaa, niin oletan että hän maksaa sen muistuttamatta takasin. Oli summa mikä tahansa. Jos lainaukseen on syynä se, että pankkikortti unohtui, niin takaisinmaksu tapahtuu huomena! Vähän vituttaa sellaset ihmiset, joilta omansa pitää pyydellä takasin. Vituttaa pyydellä! :curs: Ja jos olen jollekin rahaa lainannut, niin rahana sen myöskin takaisin haluan.

En tosin lainaa kuin lähimmille kavereille.

 

[danzig]

Ja mitä pohjosemmaks mennään, ni sitä pahemmaks mennään.

Ohhoh! Jos tässä joku on juntti niin sinä. En urpompia juttuja oo kuullut pitkään aikaan Ja sitä paitsi mää oon kokenut paaaljon enemmän kuin sää, kysy vaikka keltä

 

[AKV]

Sikäli kun somali tms. keskusteluissa onnistutaan tekemään aina jokaisesta somalista rikollinen omakohtaisten steissikokemusten kautta, niin olisi vain reilua mikäli Afroman tai joku muu somalialainen tulisi nyt vastaavasti tänne Huhtamon seuraksi leimaamaan suomalaiset esim. jälkeenjääneiksi junteiksi jotka eivät osaa edes kommunikoida.

No ei vaineskaan. Suomalaisten jurous on osaksi totta, osaksi myytti. Ainakin monet meikäläisen ulkomaalaiset tutut ovat kertoneet että suomalaiset ovat mainettaan puheliaampia ja avoimempia. Paljon toki riippuu tilanteesta ja/tai kontekstista. Esim. täällä ei vain kuulu linja-auto tai junakäyttäytymiseen ryhtyä juttusille vieressä istuvan kanssa.

Itse olen kokenut tämän ajoittaisen suomalaisen hiljaisuuden usein pelkästään helpotuksena. Maissa joissa small talk on kiinteämpi osa kulttuuria on usein ruvennut ahdistamaan se että KOKO AJAN pitäisi olla äänessä ja että mitään kovin "vakavaa" aihetta ei saisi nostaa esille. Usein on tullut vastaan tilanne, että kun istuu seurassa hetken hiljaa miettimässä jotain omaa juttua, niin pian on joku nykimässä hihasta että "What's wrong?". Hiljaisuus kun tulkitaan ahdistuneisuudeksi tms.

En tiedä muista, mutta minen ainakaan jaksa kaiken aikaa pölöttää, vaan joskus on kiva ihan vain kuunnella ja/tai kelailla omia juttuja siellä tuopin takana. Kuten itsemurhaa. Tai alkoholisoitumista. Tai naapurin auton raapimista avaimilla. Tai muita suomalaisia suosikkiharrastuksia. :lol2:

 

[orsilla]

Suomalainen, saksalainen ja amerikkalainen näkivät elefantin. Saksalainen ajatteli, että paljonkohan elefantin lihasta saisi rahaa. Amerikkalainen ajatteli, että miten hän voisi hyötyä elefantista. Suomalainen ajatteli, että mitäköhän tuo elefantti ajattelee minusta.

Mielestäni nimenomaan ketjun aloittajan "hävettää olla suomalainen" - asenne on juuri sitä pahinta scheissea. On tullut asuttua kuusi vuotta Sveitsissä ja voin todeta, että ei me suomalaiset ihan oikeasti olla sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. Jos nyt ollaan vähän hiljaisempia tms. niin so not. Kuka sen on määrännyt, että nimenomaan muiden maiden tavat ovat ne ainoat oikeat? Ja se, että suomalaiset eivät koskaan ota liftaajia kyytiin eivätkö puhu toisilleen bussissa jne. on todella pahimman luokan yleistämistä.

Jos taas ruvetaan määrittelemään kansakunnan laatua sen mukaan, miten turistit käyttäytyvät jossain etelän rantehelvetissä, niin johan pomppas. Onko suomalainen niin äärimmäisen keskittynyt "mitähän tuo elefantti ajattelee minusta"- asenteeseen, että esim. ruotsalaisten ja englantilaisten äärimmäinen sikailu jää kokonaan huomaamatta? Kyllä niitä sikailijoita löytyy muitakin kuin suomalaiset, mutta epäilisin, että aika harva muun maan kansalainen ottaa stressiä siitä, miten muut saman maalaiset käyttäytyvät Mallorcalla.

Eipä minulla muuta. Ollan ylpeitä kansalaisuudestamme ja jos muiden suomalaisten käytös hävettää/ärsyttää, niin jokainen yrittäköön sitten osaltaan omalla käytöksellään muuttaa maailmaa paremmaksi.

 

[marttuuli]

Suomalainen jurous, itse käytän mielummin sanaa junttius tai vitun idioottisuus, on jotain sellaista mitä on vaikeata huomata ja ymmärtää niin kauan kun tallaa pelkästään samaa tuvan ja tunkion väliä Suomessa ja pisin kokemus muista kansoista ja kulttuureista rajoittuu Viking Linen 24h risteilylle ja viikon Mallorcan lomalle.
...

Olen asunut Keski-Euroopassa muutamia vuosia ja elänyt parisuhteessa ulkomaalaisen kanssa vielä kauemmin. Itse en kokenut minkäänlaista kultuurishokkia takaisin palattuani, lieneekö syy, ettei se kulttuuriero loppujen lopuksi niin kovin suuri ollut. Enemminkin nautin kulttuurimme hyvistä puolista.Tietenkin käsitääkseni olet itse asunut Yhdysvalloissa....
Meillä päin naapurit aina tervehtivät toisiaan ja jäävät joskus keskustelemaan toistensa kanssa pidemmäksikin aikaa. Kukaan ei koskaan ole paheksunut keskustelun aloitustani,vaan alkuhämmennyksen jälkeen mielellään jutustelleet.En tosin koe myöskään tarvetta puhua turhanpäivästä Scheissea läheskään aina kanssaihmisten kanssa. Sitä todella arvostaa sitä, että saa olla/ annetaan olla omassa rauhassa, jos siltä tuntuu. Minusta oma käyttäytyminen monesti korreloi myös toisen suhtautumiseen. Tuntuu, että suomalaisuudesta yritetään tehdä suurempaa mörköa kuin se onkaan. Toki ainahan löytyy parantamisen varaa.:piis:

 

[SerialLoser]

Kokisin, että suurimpana ongelmana on huono itsetunto, mikä johtaa sitten tulkitsemaan kansojen ja kulttuurien erilaisuuksia itselle vahingollisesti.

Sen sijaan että kykenis toteamaan, että:
katos, aika tumma tukka monilla italialaisilla ja melkonen konkkanokka monilla, jännää,
todetaan että:
-ttu me suomalaiset ollaan niin värittömiä kun me ollaan niin vaaleita ja meillä on niin mitättömän pienet nenätkin, buhuu.

Tai että todettais:
kovia pälättämään nuo englantilaiset, ei ne kyllä mitään sano, mut hirveen tärkeetä niille on päästä jauhamaan säästäkin ventovieraiden kanssa. No, mikäs siinä, kuluupahan aika bussia ootellessa. (Ja hyvä niin, koska maan julkinen liikenne on niin perseestä, että sitä ajankulua tosiaan tarvii liikennevälineitä odotellessa.)

mutta todetaan: mää en kestä kun suomalaiset on niin hiljasia ja koska ne on niin hiljasia niin siks niiden täytyy olla tois juntteja ja tyhmiä, kuunnelkaa vaikka Lenita Airistoa, buhuu....

Eli selkokielellä, hirveen huono itsetunto saa tulkitsemaan kulturaalisia eroja muiden hyväksi ja omaksi haitaksi.
Vaikka kyseessä voi olla pelkkä ero, ei huonompi-parempi-skaalalla kateltava asia.

Sellaistakin olen huomannut, että jos on ollut vitun leipääntynyt työhönsä ja yleiseen elämäntilanteeseensa, piipahtaa sitten lomalla vaikka Italiassa ja huomaa kuinka ihanaa lomalla oli, niin syyttääkin siitä leipääntymisestään Suomea, ja alkaa pitää Italiaa paratiisina...tällaisiakin neroja olen tavannut.

 

[Tintsu]

Suomalainen, saksalainen ja amerikkalainen näkivät elefantin. Saksalainen ajatteli, että paljonkohan elefantin lihasta saisi rahaa. Amerikkalainen ajatteli, että miten hän voisi hyötyä elefantista. Suomalainen ajatteli, että mitäköhän tuo elefantti ajattelee minusta.

Mielestäni nimenomaan ketjun aloittajan "hävettää olla suomalainen" - asenne on juuri sitä pahinta scheissea.

...jos muiden suomalaisten käytös hävettää/ärsyttää, niin jokainen yrittäköön sitten osaltaan omalla käytöksellään muuttaa maailmaa paremmaksi.

Erittäin hyvin sanottu! Ehkä syy siihen, miksi me suomalaiset ollaan niin hiljaisia eikä osata puhua niitä näitä on, että ajatellaan koko ajan sitä "mitähän sekin minusta ajattelee". Mielummin ollaan sitten hiljaa, ettei kukaan nyt vaan ajattele minusta mitään.

Mikään ei ole niin typerää ja hukkaan heitettyä aikaa kuin itsensä ja omien juurien häpeäminen. Niitä kun et voi muuttaa, eikä itseään karkuun pääse vaikka muuttaisi maailman ääriin.

 

[Kuki]

Siehän hulluja puhut Huhtamo. Väitäkkö sie tosissas, että ihimiset pohjosessa ovat juntimpia ku etelässä? Mihin sie tämän junttirajan vedät, Kehä kolmosen kohdille vai kenties Lahden paikkeille? Kyllähän noita juntteja löytyy täältä pääkaupunkiseudultakin, miten kukainenkin juntteuden sitten määrittelee...
Jos joku puhuu toisella tapaa kuin sinä, niin sydämen sivistystä niillä voi olla ihan eri tavalla. Joten elä sie etelän mies huijo...;)

 

[MTM1977]

Erittäin hyvin sanottu! Ehkä syy siihen, miksi me suomalaiset ollaan niin hiljaisia eikä osata puhua niitä näitä on, että ajatellaan koko ajan sitä "mitähän sekin minusta ajattelee". Mielummin ollaan sitten hiljaa, ettei kukaan nyt vaan ajattele minusta mitään.

Mikään ei ole niin typerää ja hukkaan heitettyä aikaa kuin itsensä ja omien juurien häpeäminen. Niitä kun et voi muuttaa, eikä itseään karkuun pääse vaikka muuttaisi maailman ääriin.

Siitä "mitähän tuokin minusta ajattelee" mentaliteetista kyllä pääsee eroon, jos vaan haluaa. Sitä kun jonkin aikaa panostaa siihen, että keskittyy olemaan oma itsensä ja alkaa käyttäytymään sen mukaisesti niin kohta sitä ei enää ajattelekaan, että mitäpä nuo ovat minusta mieltä...

 

[Tintsu]

Siitä "mitähän tuokin minusta ajattelee" mentaliteetista kyllä pääsee eroon, jos vaan haluaa. Sitä kun jonkin aikaa panostaa siihen, että keskittyy olemaan oma itsensä ja alkaa käyttäytymään sen mukaisesti niin kohta sitä ei enää ajattelekaan, että mitäpä nuo ovat minusta mieltä...

Siitä itsekin eroon päässeenä tiedän sen. En tarkoittanutkaan ettei omaa käytöstään voisi muuttaa. Tosin sekin yleensä tapahtuu tiedostamatta.

 

[MTM1977]

Siitä itsekin eroon päässeenä tiedän sen. En tarkoittanutkaan ettei omaa käytöstään voisi muuttaa. Tosin sekin yleensä tapahtuu tiedostamatta.

Yksi asia, joka ehkä Suomalaisten "erilaiseen itsetuntoon" negatiivisesti vaikuttaa on se, että kannustus on vääränlaista lapsesta asti.
Muistelkaapa vaikka peruskoulun liikuntatunteja... siellä pelattiin vaikkapa futista ja joku päätti sitten yrittää omaa ratkaisua, joka ei onnistunut. Palaute opettajaa myöten on huutokuoro "olisit syöttänyt"!
Miksi ei voitaisi kehua hyvää yritystä sen sijaan, että lyödään kaverilta taas pieni pala itsetunnosta pois?
Sama pätee muuhunkin kuin urheiluun, Suomalaiset opetetaan pelaamaan varman päälle ja välttämään virheitä, koita siinä sittän kasvattaa sellainen terve itsetunto.

Tuo ei tietenkään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa ja henkisesti vahvat ihmiset pääsevät siitä nopeasti yli, mutta monille siitä saattaa jäädä loppuiäksi sellainen "en mä oikein nyt uskalla, jos ei se vaikka onnistukaan" asenne elämään...

Tää meni nyt vähän offtopiciksi, sorry, mutta tuollainen tuli mieleen...