Tuo fyysistämisprojekti oli maaliskuun lopulta heinäkuun lopulle kestävä. Mutta kyllä tuonkaltaisella ohjelmalla vuoden ympärikin voi treenailla, niin fyysisten vaikutusten kuin päänupinkin kannalta. Filosofiani kun tosiaan on (:wanha: ), että salilla vain hankitaan lajioptimi määrä lihaskudosta ja kentällä opitaan käyttämään sitä lajinomaisen vahvasti ja räjähtävästi. Samanlaista itsensätoistamistahan lihasten rakentaminen tuppaa tietyllä tavalla aina olemaan. Vaihtelua saa tosin tähänkin ohjelmaan esim. liikkeiden kierrättämisellä, esim. termillä penkkipunnerrusliike tarkoitan, että voi tehdä tasa-, vino- ja alaviistopenkillä, tangolla tai käsipainoilla jne.
Kaltaiselleni yksinkertaiselle paukapäälle menee melkoiseksi sillisalaatiksi kun välillä tehdään kestävyys-, välillä maksimi- ja välillä räjähtävää voimaa, ja kaikki tuo päätoimen, kiekkoilun, ohessa. Saako siinä mikään ominaisuus riittävästi ja eikös siinä pitkän kauden aikana kulloinkin harjoituspaitsiossa olevat ominaisuudet jo katoa ja jossain pelissä ollaan vain räjähtäviä ja jossain toisessa vain kestäviä tms.
. Puulaakikiekkoilijalta ainakin sukkahousut sekoaisivat mikro-, makro-, meso- ja sadomasoperiodeissa, voisihan sitä toki westsidemaisesti tehdä kaikkea kerralla. Mutta vielä perimmäisempi kysymys periodisoinnista...auttaako taito käsitellä maksimaalista penkkipunnerrusromua salilla taklausta kaukalossa ensinnäkään tai nopeuttavatko räjähtävät rinnallevedot luistelua...jos siirtovaikutusta aktiviteettien välillä olisi, niin eivätkö penkkipunnertelijatkin taklailisi ja painonnostajat luistelisi
.
Olen nähnyt paljon NHL- ja SM-liigakiekkoilijoita salilla. He treenaavat yllättävän huonosti ja ovat yllättävän heikoissa voimissa. Eivät salilla oikein vaikuta lihaksikkailta, eivät kestäviltä, eivät maksimivahvoilta, eivät räjähtäviltä. Sekä Gdanen että minun suojissani pystyttäisiin aivan varmasti voimavalmentautumaan sille tasolle. Mutta tärkeintä on kuitenkin kai se, että osaa käyttää lihaksiaan kaukalossa.