Tämä on myös oma kokemus. Olen 190cm pitkä,195cm syliväli ja itsellä on tosi pitkät kädet suhteessa tosi kapeisiin solisluihin. Tankopenkki ei ole ikinä kulkenut, ei tullut voimaa, eikä lihasta. Mutta silti piti hakata päätä seinään monen vuoden ajan, koska "paljon penkki, brah"? Vasta kun lopetin penkkimaksimista angstaamisen ( koska olin jo siinä vaiheessa tajunnut, että ei musta tule ikinä hyvää penkkaajaa, koska "you picked the wrong parents, brou" ), alkoi rinta kehittyä.
Yritin saada ojentajia kasvamaan lisäpainodipillä, mikä ei toiminut, mutta nou hätä, koska ojentajien sijaan rinta kasvoi "vahingossa". Penkin ja dipin suhde oli noihin aikoihin, penkki: 97,5kgx4, dippi: omap 97kg+45kgx4, eli dippi oli tasan 45kg penaa edellä. Voihan toi olla ihan tyypillinen suhdekin, en tiedä.
Nyt kun vasen hauis on toipumassa leikkauksesta ( hyvä Suomen julkinen terveyshuolto, jee!!! ), olen tehnyt pelkästään oikealla kädellä käsipainopenkkiä. Tasapenkillä meni 45kgx5 ennen kuin käsi operoitiin toisen kerran. Sen jälkeen on pelottanut niin paljon, että en ole uskaltanut penkatessa yhdellä kädellä enää käyttää vasuria apuna nostaessa painon suoralle kädellle ennen sarjan alkua. Eli tavallaan "fuskasin" painot vasurilla yläsentoon, jotta sarjan eka toisto olisi helpompi. Muuten ei välttämättä olisi 45kg:lla mennyt yhtäkään toistoa.
En sit tiedä, onko toi "väärä" tapa punnertaa, eli pitäisikö käyttää vaan sellaisia kässäreitä, jotka saa "kuolleista" nostettua ylös, mutta mun mielestä toi on ok. Hankalaksihan se on nyt mennyt, kun joutuu pyytämään kaveria jeesaamaan ekan toiston ylös, eli siinä suhteessa mä ymmärrän ton logiikan. Olishan se tankopenkkikin aika vaikea suortittaa, jos penkissä ei olisi telineitä, vaan aina penkatessa joutuisi pyytämään frendiä apuun, että saa tangon asentoon sarjan aloitusta varten.