Meidän optimismin tasossa tulevaisuuden suhteen on melkoisia eroja.
Koko probleeman ydin on nähdäkseni siinä, että ongelma ulkoistetaan "valtioille" joihin yksilön toimet eivät sisälly. Valtio on kuitenkin vain kollektiivi yksilöitä, joiden yksittäiset teot aiheuttavat ongelmia globaalissa mittakaavassa, kun tekoja on tarpeeksi paljon.
Ekologisesti kestävä elämä edellyttäisi niin suurta pakitusta elintasossa, etteivät yksilöt ikinä ole siihen valmiita. Mukavampi vain sanoa, että valtiot saastuttaa, mutta pieni ihminen ei pysty autollaan ilmastoa muuttamaan, joten ihan sama, että valtion populaation verran pieniä ihmisiä ajelee autoillaan. Sama pätee myös suurimpaan osaan vihreistä, jotka ovat valmiita itselleen helppoihin uhrauksiin, mutta harva on oikeasti valmis menemään tarpeeksi pitkälle. Uskoakseni tarpeeksi pitkälle on sata vuotta ajassa taaksepäin ja neljä miljardia ihmistä vähemmän. Monelle voi tulla yllätyksenä, mutta Suomessa on asuttu tuhansia vuosia ilman autoa. Itse asiassa suurin osa tunnettua historiaa. Ja kyllä, Helsingin ulkopuolellakin. Suurimman osan Suomen asutushistoriasta koko kylää ei ollut edes olemassa. Tämä on fakta, jonka uskomiseen ei tarvitse kuunnella tiedemiehiä. Riittää kun kuuntelee omaa mummoaan, joka on elänyt korvessa ilman autoa, sähköä ja lomamatkoja. Elämä oli tietysti huomattavasti nykyistä kovempaa ja siksi kukaan ei halua sinne takaisin vapaaehtoisesti, vaikka suuressa kuvassa elintason jyrkkä tiputus olisi ainoa keino selvityä. Demokraattisissa valtioissa ihmiset äänestävät aina itsensä hyvinvoinnin puolesta, joten demokraattinen valtio ei koskaan tule tekemään planeetan pelastamisen kannalta tarpeeksi epämukavia päätöksiä.
Diktatuurilla olisi teoreettiset mahdollisuudet vaikuttaa tarpeeksi. Jos ajatellaan vaikka Kiinaa ja yhden lapsen politiikkaa niin siinä aletaan jo puhua valtiollisesta sääntelystä, joka mahdollisesti vaikuttaa ilmastotasolla. Kiinan valtiolla olisi luultavasti mahdollisuus vaikuttaa miljardin pienen ihmisen elämään niin, että se ajettaisiin ekologisesti kestäväksi. Kiinassa planeetan pelastaminen ei kuitenkaan ole vallitsevan ideologian päämäärä vaan ilmeisesti paremminkin planeetan valloittaminen. Tämä taas on diktatuurin ongelma. En oikein jaksa uskoa sellaisen diktatuurin nousuun, joka ajaisi ekologista ideologiaa. Ihminen on vaan koodattu niin, että aina pitää olla kaikkea enemmän, eikä sitä pyrkimystä pysäytä mikään. Kaikkein vähiten se, että ihminen saa suuren vallan haalia kaikkea enemmän itselleen.
Tiivistäisin yleisesti, että valtio ei tule ikinä tätä asiaa ratkaisemaan tai edes merkittävästi helpottamaan. Allekirjoitan täysin, että kyseessä on aika pitkälti ajatustasolla tehtävä vastuun ulkoistus. Eli valtion pitää toimia, ei minun, ja valtion pitää toimia niin, että se rajoittaa muiden ihmisten elämää, ei minun. Eli paljon lentomatkustavat vaativat autojen kieltoa, kotona pysyvät lentomatkustuksen kieltoa, kasvissyöjät lihansyönnin kieltoa, jne. Näin ei itse tarvitse tehdä mitään ikävää, mutta voi silti nostaa itsensä jalustalle ylevien arvojen kannattajana.
Teknologia tuskin sinällään pelastaa mitään, koska ekologisen hipo-teknologian taustallakin on lopulta tuotantokoneisto, joka perustuu kestämättömiin ratkaisuihin. Ainoa teknologian tarjoama teoreettinen vaihtoehto, joka saattaisi toimia olisi tekoälyn valtaannousu. Jos ihminen loisi tekoälyn, jonka tehtävä olisi ekologisen tasapainon palauttaminen ja joka olisi tarpeeksi kyvykäs kaapatakseen vallan koko maailmassa ja poistaakseen suurimman osan ihmisistä niin se voisi toimia. Tämä on kuitenkin todella utopistinen ajatus niin teknisesti kuin ideologisestikin. Veikkaan että sivistys romahtaa ennen kuin teknologia edistyy tarvittavalle tasolle. Jos tekoäly taas ehditään rakentaa niin kaiken todennäköisyyden mukaan se palvelee taloudellista ideologiaa eikä ekologista ideologiaa. Taloudelle taas ekosysteemi ei ole mitenkään tarpeellinen jos teknologia vaan pyörii ilman hiileen perustuvaa elämää.
Vannoutuneena propellihattuna uskon teknologian mahdollisuuksiin. Valitettavasti mulla ei ole heittää tarkkoja lukuja, mutta käsittääkseni hiilidioksidipäästöt tulevat pääosin energiankulutuksesta ja kulutus tulee pääosin teollisuudesta. Eli toki televisiot ja jääkaapit syövät sähköä, mutta käytännössä valtaosa menee terässulatoille, valmistavaan teollisuuteen, jne. Ydinvoimalla olisi mahdollista leikata päästöjä todella paljon. Varsinkin, kun teknologiaa on kehitetty myös 70-luvun jälkeen, vaikka lähestulkoon kaikki kaikki nykyiset ydinvoimalat perustuvat 70-luvun teknologiaan, koska 60-luvun teknologiaan perustuneessa puolisotilaallisessa Tshernobylissa sattui vakava onnettomuus. Teknologian suurin este on poliittinen vastustus, eli "vihreät arvot".
Sivistyksen romahtaminen on mielestäni melkoinen uhkakuva, joskin n. 4000 vuotta vanha kestotrendi. Ottaen huomioon, että tyyliin neljänneksen väestöstä muutamassa vuodessa tappaneet epidemiat, maailmansodat, "Suuret Harppaukset" ja lukemattomat muut katastrofit eivät ole käytännössä kyenneet edes merkittävästi hidastamaan kehittymisen kiihtymistä, niin mun on hyvin vaikea kuvitella mitään massiivisen asteroidin törmäystä vähempää, joka kykenisi romuttamaan sivilisaation.
Paras vaihtoehto olisi tilanne, jossa sivilisaatio romahtaa ennen kuin koko Maapallo on elinkelvoton. Osa ihmiskuntaa voisi ehkä silloin selvitä ja jatkaa elämää maantieteellisesti rajatuilla alueilla. Silloin ihmisen olisi ehkä pakko asettu ekologisesti kestävää elämäntapaan, koska väkimäärä ei riittäisi ryönäkoneiston pyörittämiseen. Sitten kun jengi vaan malttaisi olla paskomatta manuaalisesti ihmisen viimeistä reservaattia ja luonto elpyisi muutaman miljoonan vuoden niin voitaisiin laittaa piste ilmastopuheelle.
Tähänkin laittaisin vähän perspektiiviä. Sanoisin, että suhtaudun ilmastonmuutokseen vakavasti, mutta myönnän myös sen, että vaikka mietinkin kulutuskäyttäytymistäni jonkin verran ekologisen jalanjäljen kautta, niin myönnän kuuluvani tavallaan yllä kuvailemaani porukkaan, joka toimii hyvin valikoivasti ekologisissa päätöksissään. Mutta itse asiaan. Ilmastonmuutos ei tule tekemään planeetasta elinkelvotonta edes sivilisaatiolle. Suuren katastrofit tykätään yleensä liioitella aivan omiin sfääreihinsä. Meinaan siis sitä, että vaikka merenpinta nousisi 10 metriä ja puolet ihmiskunnasta kuolisi, niin väkeä olisi silti enemmän kuin 100 vuotta sitten. Toisin sanottuna äärimmäisen katastrofin ja täystuhon välinen ero on kuin yöllä ja päivällä. Lisäksi uskon ihmiskunnan mukautumiskykyyn, eli vaikka merenpinta nousisi 10 metriä, niin se ei tapahdu edes sadassa vuodessa, eli aikaa mukautua on kyllä yllin kyllin. Toivon ehdottomasti, että tähän ei koskaan mentäisi, mutta ihan vain perspektiivin takia toin tämänkin esille.
Loppukaneettina vielä, että uskon hiljalleen valkenevien realiteettien tekevän tehtävänsä. Historiaa tarkastelemalla sivilisaatio ei ole tainnut ikinä kyetä reagoimaan tulevaan, vaikka tuleva on ollut tiedossa ja nähtävissä. Sen sijaan muutoksiin on kyetty reagoimaan hyvin tehokkaasti. Esimerkkejä on vaikka kuinka, mutta otetaan vaikka öljykriisi ja muoviongelma. Suunnilleen siitä asti, kun öljyä on teollisesti käytetty, niin on tiedetty, että joskus se loppuu. Tähän ei kuitenkaan reagoitu tiedosta huolimatta yhtään mitenkään ennen kuin ensimmäiset vaikutukset tulivat esiin hinnannousun muodossa. Tämän seurauksen autojen moottoreista kehitettiin paljo polttoainepihimpiä hyvin nopeasti. Tapahtui nopeasti, vaikka olisi voitu ennakoidakin.
Muoviroskissa sama homma. Aina on tiedetty, että ei ole hirveän kestävä yhtälö tehdä materiaalia, joka ei hajoa luonnossa, ja sitten heittää se mereen. Tätä jatkettiin tasan niin kauan, kun asia pysyi jossain määrin piilossa. Nyt jopa Aasiassa, jossa jengi yhä heittää muoviroskat mereen, vaikka veneessä olisi roskiskin (joskin sekin varmaan päätyy mereen), ja joka on vastaanottanut ainakin Pohjois-Amerikan muovijätteen jo vuosien ajan, on alkanut voimakas vastustus. Muoviroska ei enää ole ekointoilijoiden valokuvia keskeltä valtamerta ja raporttien puuduttavaa tekstiä, vaan tavallisten ihmisten tavallisen elämän haittana. Mä veikkaan, että muoviongelma on teknologisesti ratkaistu 10 vuoden sisällä. Siis kestää pitkään siivota jäljet, mutta uuden roinan tulo käytännössä loppuu tuona aikana.
Uskon, että näin käy myös ilmastonmuutoksen kohdalla. Meneekö tilanne sitten niin pahaksi, että kymmenet miljoonat lähtevät vaeltamaan ja aiheuttavat massiivisen siirtolaiskriisin, vai pyyhkiytyykö Singaporen kalleimmat korttelit meren alle, vaikea sanoa. Mutta jossain vaiheessa ilmastonmuutoksen realiteetit iskevät joka päiväiseen elämään, jonka jälkeen ilmastokeskustelu ei enää ole poliitikkojen korulauseita ja tiedostavien ihmisten blogeja, vaan sitten tapahtuu ja tapahtuu nopeasti. Edelleen olisi äärettömästi parempi, jos laitettaisiin tapahtumaan jo nyt sitä odotellessa, mutta yllä listatuista syistä en usko, että asiaan reagoidaan ennen kuin on ns. liian myöhäistä.
