Ihminen Vs. Eläimet

[Dragon]

No mieleen tulee esim. muutama bakteeri ja viruslaji. Loiset, kuten malaria-loinen ja erilaiset suolimadot tms. Sitten se pikkukala Amazonissa, joka tunkee miehen siittiöputkeen on myös aika häijy...

Kuten tossa jo itse mainitsitkin niin nuo ovat loisia, eivät varsinaisesti kilpailevia lajeja.

Kysymykseni (josta kysymysmerkin unohdin) kuului: "Eli eikö ole evoluution mukaista, että ihmiset tuhoavat kilpailevat eliölajit sukupuuttoon, koska me nyt vain satumme olemaan niin ylivoimaisia."

Tämä menee filosofisen keskustelun tasolle ihmisen suhteesta luontoon ja muihin eliölajien välillä. Pitääkö meidän käyttää absoluuttista valtaa maapallolta vai annammeko tilaa myös muille lajeille? Ei näihin oikein ole selkeää vastausta.
Harva lajienvälinen kilpailu ravinnosta luonnollisissa oloissa johtaa minkään lajin tuhoon toisen lajien aggression seurauksena. Leijonat ja hyeenat kilpailevat afrikassa ravinnosta mutta eipä siellä mitään varsinaista sotatilaa ole, enemmänkin sellaista nahistelua ja tappelua. Tämä alkaa mennä enemmän näihin resurssien allokaatioteorioiden ja peliteorioiden piikkiin (haukka, kyyhky, porvari), koska tapella resurssista ja koska luopua siitä... Jos nämä kysymykset kiinnostaa niin ekologian puolella olisi sulle hommia

Eli jos norsut tallovat metsän jalkoihinsa Afrikassa, ja tässä metsässä asuu joku pikku tiitiäinen, joka kuolee sukupuuttoon, niin sehän vain tarkoittaa, että pikku tiitiäisen elinpiiri oli liian rajoitettu, eikä se menestynyt lajien välisessä kilpailussa.

Tää pitää kyllä paikkansa. Norsut kyllä muuttaa metsämaisemaa savannityyppiseksi mutta ei nekään nyt ihan koko metsää polje maahan.

Ihminen nyt vain sattuu polkemaan useampia metsiä, joissa asuu useampia tiitiäis-lajikkeita, jalkoihinsa, kuin elefantit.

Meidät erottaa norsuita valinnanmahdollisuus. Onko meidän pakko hakata metsä nurin? Vai onko se tarpeellista, kenen mielestä tarpeellista ja missä mielessä tarpeellista? Vertailut ihmisen omaan tarpeeseen ja ekonomisiin arvoihin on vaikea rinnastaa luonnonarvojen kanssa, siksi yleensä ihmisen omat tarpeet ajavat edelle. Ihmisenkin pitää tajuta käsite nimeltä kantokyky... maapallo ei elätä ääretöntä määrää ihmisiä. Mikä on sopiva määrä? Sekö, että koko maapallolla on maksimimäärä ihmisiä, kaupunkeja ja kaikki sopiva ala on valjastettu ravinnontuotantoon ihmisille? Onko se välttämätöntä, tarpeellista vai typerää?

Sitten jos ihminen tuhoaa koko ympäristönsä ja tuhoutuu itsekin, niin silloinhan ihminen on osoittautunut evoluutioteorian mukaan epäkelvoksi.

Toivottavasti tähän ei sorruta.

Sitten maailmaa hallitsevat jotkin paskassa ja ihmisten ruumiissa elävät bakteerit...

Mun näkemykseni mukaan bakteerit ovat hallinneet, hallitsevat ja tulevat hallitsemaan maailmaa. Niitä ei voi mitenkään voittaa, tavoitteena on rauhanomainen rinnakkaiselo

 

[Pertti 123]

Ihminenkö ei auta toista sen takia, että pystyy ymmärtämään miltä toisesta tuntuu, kun roikkuu kallion kielekkeellä peläten kuolemaa, tai ei auta liikenneonnettomuuden uhria koska ymmärtää, että ne esim. kärsivät kivusta ja tarvitsevat hoitoa.

Tietysti ihminen toimii myös lajin kannalta tehokkaalla tavalla, ja juuri nuo yllä olevatkin ovat osa sitä tehokkuutta, ajattelet Pera vähän lian välitöntä hyötyä vaikka ehkä ainakin luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa.

Ja useammalle ihmiselle tulisi aika paha ole, jos ei muita auttaisi. Mites sen selität.

En ihan osaa pureutua tuohon viimeiseen lauseeseen. En ole kokenut mitään tuollaista tilannetta, jossa olisin jättänyt auttamatta ja katunut. Ei ainakaan siinä mittakaavassa, että tulisi mieleen tähän hätään.

Luulisin, että suurimmalle osalle tulisi lähinnä kiinni jäämisen pelko, jos esim. joku tuntematon kuolee oman välinpitämättömyyden takia. Toki muille ihmisille toitotettas katumusta ja pahaa oloa, oman edun nimissä.

Mielestäni ihminen toimii alitajuisesti tai tietoisesti lajin edun mukaisesti vain silloin, kun se on hänelle hyödyllistä.

Nyky yhteiskunnassa jossa on miljoonia ihmisiä ei yksilö teot vaikuta kokonaisuuteen kovinkaan merittävästi, mutta esim. jos olisit autiolla saarella 5 ihmisen kanssa, olisi yksi motivaatio tekijä muiden hengissä pitämiseen se, että saatat tarvita heitä omaan hengissä pysymiseesi (ruoan hankinta ym.)

 

[Tahvo Tohveli]

Ihminen tekee näitä kaikkia vain oman etunsa nimissä. Ei koskaan hyvästä tahdosta!!!

Jos minä autan kaveriani, hän saa apua ja minä saan hyvän mielen hänen auttamisestaan, niin kaikki voittavat. Ei se ole kuitenkaan se ainoa motivaattori, että saa itse hyvän mielen (eli oma etu), vaan monet ihmiset omaavat myös empaattisia kykyjä, eli he voivat asettua toisen asemaan ja auttavat ihmistä tämän hädässä, koska tietävät mitä tämä kokee ja haluavat helpottaa tämän tuskaa (sairaan pitkä lause....). Jos ei ole itse empaattinen yksilö, niin tuo voi olla tietysti lähes mahdotonta ymmärtää.

 

[lej]

En ihan osaa pureutua tuohon viimeiseen lauseeseen. En ole kokenut mitään tuollaista tilannetta, jossa olisin jättänyt auttamatta ja katunut. Ei ainakaan siinä mittakaavassa, että tulisi mieleen tähän hätään.

Luulisin, että suurimmalle osalle tulisi lähinnä kiinni jäämisen pelko, jos esim. joku tuntematon kuolee oman välinpitämättömyyden takia. Toki muille ihmisille toitotettas katumusta ja pahaa oloa, oman edun nimissä.

Ymmärränkö nyt oikein, että jos ensimmäisenä sattuisit paikalle, jossa on tapahtunut liikenneonnettomuus ja laki ei vaatisi ihmistä auttamaan, niin häipyisit? Tai väität, että vain todella pieni osa auttaisi, jos näkisi mitä on tapahtunut?

Tietysti on helppo ajaa autolla ohi, kun ei näe vaikka kärsivää ihmistä siellä autonromussa. Mutta jos näkisit tajuttom,an verta vuotavan ihmisen, niin voisit ihan tyynenä jättää sen siihen, eikä koskaan nukkumaan mennessä tuli ajatusta, että mitä jos se kuoli? Sattuikohan sitä paljon? Miltä siitä tuntui, kun kävelinkin pois?

Ja väitän, että se vasta pieni määrä ihmisiä onkin, joka pystyisi pienen lapsen jättämään pulaan. Tänkin voi sitten taas koittaa selittää, että miksi.

Edit: Se on kyllä totta, että ihminen ei varmasti pysty ajattelemaan maailmalaajuisesti kaikkea, esim. nälänhätää ja luonnonsaastumista. Kovin kauan ei tosiaan ole asuttu vierivieressä suurkaupungeissa. Tai tarvinnut ajatella mitä taphtuu 10 000 kilometrin päässä. Ja monen on vaikea kunnolla käsittää se miten oma tai toisten toiminta vaikuttaa näin suuressa kokonaiseuudessa.

 

[ehec]

Ihminenkö ei auta toista sen takia, että pystyy ymmärtämään miltä toisesta tuntuu, kun roikkuu kallion kielekkeellä peläten kuolemaa, tai ei auta liikenneonnettomuuden uhria koska ymmärtää, että ne esim. kärsivät kivusta ja tarvitsevat hoitoa.

Tietysti ihminen toimii myös lajin kannalta tehokkaalla tavalla, ja juuri nuo yllä olevatkin ovat osa sitä tehokkuutta, ajattelet Pera vähän lian välitöntä hyötyä vaikka ehkä ainakin luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa.

Ja useammalle ihmiselle tulisi aika paha ole, jos ei muita auttaisi. Mites sen selität.

Kyllä se tämä ajatusleikki päätyy siihen mitä Perakin tossa varmaa ajoi takaa.... jos se tuntematon jannu roikkuu sielä kielekkeellä ni jos et sitä pelasta tai edes yritä, menetät ehkä muutamat kymmenet yöunet sen takia että sinulla on hemmetin huono omatunto, eli jälleen kerran se kaverin auttaminen on vain oman etusi ajattelua. Melko paska jätkä siellä kielekkeellä pitää olla että pystyy ilman omantunnon tuskia jättää auttamati.

Mut tätä filosofointia on melko turha jatkaa kun se on ihan itsestään selvä että loppujen lopuksi päästään siihen että ihminen on itsekäs, samoin kaikki muutkin eläväiset.

Tähän omaantuntoon se luonnonsuojelukin perustuu, ei haluta esim eläimiä lahdata rajattomasti kun tulee paha mieli itelle, tai ei haluta jättää loppuun kulutettua maapalloa jälkipolville koska omatunto alkaa kolkuttamaan.

 

[Sukulaku]

Mulle tulee ainakin helveint hyvä fiilis, kun autan muita ihmisiä
Voin heittää hyväntekeväisyyteen rahaa vaikka kukaan ei sitä näkisikään. Eikä tuollainen voi kaduttaa koskaan. Tuskin kukaan avustustyöntekijäkään tekee duuniaan rahan tai maineen takia vaan sen takia koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä olo.

 

[lej]

Miksi se omatunto sitten on ihmiselle kehittynyt? Eikö ihminen oliskin todella paljon tehokkaampi, jos sen ei tarvitsis tuntemattomien, saatika edes kaukaisten sukulaisten tai tuttujen välillisen kuoleman aiheuttamisen vuoksi uniaan menettää?

Ja kuinka moni auttaessaan ajattelee, että teen tämän sen takia, että ei tule huono omatunto, vaan sen takia, että päässä joku kytkin aiheuttaa sen, että ymmärtää, että on väärin olla auttamatta. Ja palaan vielä tähän mikä sivuutettiin, eli siihen myötätuntoon ja kykyyn asettaa itsensä toisen asemaan, ihan turhahan sekin on, vai?

 

[Tahvo Tohveli]

Ja palaan vielä tähän mikä sivuutettiin, eli siihen myötätuntoon ja kykyyn asettaa itsensä toisen asemaan, ihan turhahan sekin on, vai?

Jos ihmisellä ei ole tuota kykyä, niin hän ei voi sitä myötätuntoa ja siitä johtuvia tekoja ymmärtää. Eli jos ei ole empatiaan taipuva ihminen, hän olettaa kaiken taustalla olevan lopulta itsekkyyden, koska se on hänen omien tekojensa motiivi ja hän ei voi ymmärtää muuta.

 

[FinMe]

Ihmisen moraalikäsitys on osa evoluutiokehitystämme. Sen avulla olemme erottuneet muista esilajeistamme eduksemme. Hyvien tekojen päämäärää on siinä mielessä vaikea tutkia, sillä eettisyys on kaivautunut syvälle ihmisen olemukseen. Vaikka kaikki käyttäytyisivät egoistisesti, niin varmaankin Hitlerin ja äiti Teresan lähtökohdissa on eroja. Ihminen kunnioittaa hyvin harvoja asioita sinänsä, vaan niihin liittyy aina jokin häntä itseään koskeva tosiasia.

Onko ihmisen tekosilla sitten mitään väliä ? Mikäli ajatellaan suuressa mittakaavassa, niin ei paskan vertaa ole. Tehdään mitä tehdään , iloitaan ja kuollaan pois. Toisaalta voimmehan hoitaa täällä ollessamme kaiken hyvin. Ei mikään pakota meitä ajattelemaan itsekkäästi. Kaikki lähtee ajattelutavasta ja haluistamme haluta olennaista.

 

[Tidus]

Miksi se omatunto sitten on ihmiselle kehittynyt? Eikö ihminen oliskin todella paljon tehokkaampi, jos sen ei tarvitsis tuntemattomien, saatika edes kaukaisten sukulaisten tai tuttujen välillisen kuoleman aiheuttamisen vuoksi uniaan menettää?

Ihmiset, jotka muinoin auttoivat toisiaan, saavuttivat lauman suosion helpommin kuin ne, jotka eivät auttaneet. Omatunnottomat syrjäytyivät ja kuolivat ja vain "hyvää" tahtovat ihmiset jäivät jatkamaan sukuaan.

 

[Rinkku]

Mut tätä filosofointia on melko turha jatkaa kun se on ihan itsestään selvä että loppujen lopuksi päästään siihen että ihminen on itsekäs, samoin kaikki muutkin eläväiset.

.

Näinpä. Mutta mitä jos jatkaisimme keskustelua akselilla luonnollinen/luonnoton? Omatunto ja morkkikset eivät taatusti ole ihmisen "biologisessa tosiasiallisuudessa". Toisin kuin toisen nisäkkään tuskasta hätääntyminen - sitä on ihan muillakin lajeilla. En muuten ole ihan varma, että onko vastakkainasettelua emootiot ja reaktiot luonnontilassa vs. emootiot ja reaktiot kulttuurisessa tilassa mitenkään järkevää tehdä. Tai ehkä se luonnontila tarkoittaa jotain vitun Kossivia. Kossivi oli sellainen 15 -vuotias jätkä, joka löydettiin jostain vitun Intiasta. Sen oli adoptoinut sudet. Ei se elukasta eronnut mitenkään. TV1 esitti siitä dokkarin A-Studiossa joskus 1987. Kait. Kossivi ei varmaan ollut kovin altruistinen. Ei varmaan filosofiat siinä vaiheessa paljon kiinnosta, kun kävelee nelinkontin, syö maasta ja paskantaa mihin sattuu. Jätkä oli ns. "Mowgli", muaa ha haa :D

Kossivista en löytänyt infoa, mutta onnistuin Googlettamaan lapsukaiset KAMALA JA AMALA. Nastan kuulosia tenavia:

SUSILAPSET!

Susilapsella tarkoitetaan heitteille jätettyä, hyljättyä taikka tietoisesti muista ihmisistä eristettyä lasta, joka on elänyt ensimmäiset elinvuotensa erossa muusta ihmisyhteisöstä. Miksi jonkun lapsen kohdalla on käynyt näin, ei ole aina selvillä. Usein lapsi on voinut olla kehitysvammainen, taikka muutoin epänormaali ja hänestä on haluttu päästä eroon. Hänet on vain nakattu metsään ja uskottu hänen sinne piankin kuolevan, mutta joissakin tapauksissa hän yllättäen onkin selvinnyt hengissä. Ehkä tunnetuin tällainen eristyksissä elänyt lapsi on Kaspar Hauser, joka ei elänyt metsässä vaan pikkukammiossa. Ennen tuloaan ihmisten ilmoille Kaspar ei ollut nähnyt yhtään toista ihmistä. Hän oli elänyt pienessä, hämärässä kammiossa, joka oli kooltaan kaksi metriä pitkä, yhden metrin leveä ja korkeudeltaan puolitoista metriä. Kaspar oli viettänyt tässä hämärässä huoneessa 12 vuotta elämästään. Muita tunnettuja susilapsia ovat poika Aveyronista nimeltä Victor ja lapsi nimeltään Genie. Oma ryhmänsä susilapsissa ovat sellaiset tapaukset, joissa todellakin lapsi löydettäessä on tavattu suden seurasta. Menneiltä ajoilta tällaisia tapauksia tunnetaan lukuisia. Tunnetuimpia suden elättämiä susilapsia ovat sisarukset Kamala ja Amala.

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että jos lapsi joutuu elämään ensimmäiset elinvuotensa erossa ihmisistä, taantuu hänen kehityksensä monin tavoin. Puhumaan oppiminen on myöhemmin vaikeaa ja usein ihan mahdotonta. Niinikään susilapsilta puuttuu 4 - 6-vuotiaille tyypillinen seksuaalinen uteliaisuus. Myöskään aikuisina heillä ei ole seksuaalista kiinnostusta. Villilasten kehitystasosta tehdyt havainnot osoittavat, että ihmisen äly, persoonallisuus ja tunne-elämä voivat kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla edellytystensä mukaisesti vain ihmisten parissa ja että kielellä on tässä kehityksessä keskeinen asema. Ilman sosiaalista ympäristöä psyyken kehitysmahdollisuudet jäävät pääosin toteutumatta. Susilapsi voi joiltakin osin kehittyä paremminkin, kuin normaalilapsi; hänen aistinsa voivat olla hyvin herkät.


Kamala ja Amala

Uttar Pradeshin osavaltiossa Intiassa, lähti 17. päivänä lokakuuta vuonna 1920 joukko työmiehiä, johtajanaan orpokodin johtaja Joseph Singh, metsään hajottamaan termiittikekoa. Tuskin vanhaa kekoa oli ehditty paljonkaan hajottaa, kun sen sisällä olleesta luolasta syöksähti esille naarassusi. Eivät yllätykset tähän loppuneet, sillä luolan perukoilta löytyi paitsi suden pentuja - kaksi kontallaan olevaa, tulijoille vihaisesti murisevaa ihmislasta.

Johtaja Singh otti nämä lapset mukaansa orpokotiinsa. Susilapset saivat nimet: löydettäessä vanhempi tytöistä oli iältään noin kahdeksan vuotta, hänestä tuli Kamala - nuorempi, noin puolentoista vuoden ikäinen tyttö sai nimen Amala.

Singh yritti totutella ja kasvattaa Kamalaa ja Amalaa ihmisten tavoille ja puhumaan, mutta kehitys oli hidasta. Kaiken lisäksi Amala kuoli jo syksyllä vuonna 1921 johonkin tulehdukseen. Kamalakin eli ihmisten hoivissa Amalan kuoltua vain noin yhdeksän vuotta. Hän oppi jotenkin kävelemään kahdella jalalla ja puhetaitoakin kertyi muutamia kymmeniä sanoja. Etenkin aluksi sanat olivat enemmänkin ääniä kuin sanoja. Kun hänelle tarjottiin ruokaa, hän äännähti "hoo", mikä merkitsi myöntämistä. Bengalin kielellä hoo tosin tarkoittaa kylmää, ja sanan kyllä vastine olisi ollut "ha". Siten vähäisetkin sanalliset ilmaisut olivat hieman mitä sattuu. Hiukan kehitystä tapahtui kielellisessä ilmaisussa ja Kamala oppi nimeämään myös joitakin esineitä. Ruuaksi kelpasi alussa vain raaka liha. Noin viiden vuoden oleskelu ihmisten parissa aikaansai sen, että Kamala ei enää suostunut menemään ulos pukeutumatta. Vuonna 1929 Kamalakin sairastui ja kuoli.

 

[ehec]

Miksi se omatunto sitten on ihmiselle kehittynyt? Eikö ihminen oliskin todella paljon tehokkaampi, jos sen ei tarvitsis tuntemattomien, saatika edes kaukaisten sukulaisten tai tuttujen välillisen kuoleman aiheuttamisen vuoksi uniaan menettää?

Ja kuinka moni auttaessaan ajattelee, että teen tämän sen takia, että ei tule huono omatunto, vaan sen takia, että päässä joku kytkin aiheuttaa sen, että ymmärtää, että on väärin olla auttamatta. Ja palaan vielä tähän mikä sivuutettiin, eli siihen myötätuntoon ja kykyyn asettaa itsensä toisen asemaan, ihan turhahan sekin on, vai?

Olisiko se ihminen sitten mitenkään tehokkaampi, ei se mun mielestä. Eikä kaikki ihmisen ominaisuudet ole kehittyneet sillai että mikä on välttämätöntä ja hyödyllistä, vaan sattumallakin on iso rooli evoluution kulussa. Eikä sitä tartte tietoisesti puntaroida tuleeko huono omatunto, nopeissa tilanteissa sitä toimii vaistojensa varassa. Tätä voi sitten yön pimeinä tunteina miettiä että onko vaistomaiset teot itsekästä toimintaa, minusta sekin on sitä pohjimmiltaan.

Tottakai ihmisillä on kyky asettaa itsensä toisten saappaisiin, jos sellaisen jannun löydät jolla ei tätä kykyä ole, niin voin arvata että siinä on sinulla potentiaalinen murhamies yms, tollanen kaveri tuskin kovin sitä huonoa omatuntoakaan potee, joten samainen kaveri varmaan jättää senkin ressukan sinne kielekkeelle roikkumaan.

 

[lej]

Ihmiset, jotka muinoin auttoivat toisiaan, saavuttivat lauman suosion helpommin kuin ne, jotka eivät auttaneet. Omatunnottomat syrjäytyivät ja kuolivat ja vain "hyvää" tahtovat ihmiset jäivät jatkamaan sukuaan.

Toi mun kysymys oli nyt enemmänkin retorinen.

 

[Rinkku]

Tottakai ihmisillä on kyky asettaa itsensä toisten saappaisiin,.

Jep. Ja me nimenomaan mietimme, että miltä se tuntuisi, jos ne saappaat olisi omissa jaloissa. Mua empatiadiskurssissa välistä vituttaa, kun siinä tunnutaan puhuvan ikäänkuin "voisi olla toinen ihminen". Ei voi. Kukaan ei tiedä, miltä toisesta tuntuu. Sitä tietää, miltä itsestä tuntuisi samassa tilanteessa. Jos me sanotaan "jos mä olisin sä niin...", niin me tarkoitetaan "Jos minä olisin tuossa tilanteessa, niin minä tekisin..."

"Jos mä olisin sä", vittu miten skitson kuulosta läppää...

 

[HounDog]

Jos ihmisellä ei ole tuota kykyä, niin hän ei voi sitä myötätuntoa ja siitä johtuvia tekoja ymmärtää. Eli jos ei ole empatiaan taipuva ihminen, hän olettaa kaiken taustalla olevan lopulta itsekkyyden, koska se on hänen omien tekojensa motiivi ja hän ei voi ymmärtää muuta.

hieman Mutta itse olen aina ajatellut että jokaisen teon takana on lopulta itsekkyys. Kun autan toista saan siitä tiettyä mielihyvää tai fiiliksen että tein "oikein". Oman käsitykseni mukaan täysin epäitsekäs ihminen tekee sellaista työtä jota vihaa ja joka ei auta häntä millään tavalla vain miellyttäkseen toista, mutta hän ei saa itse saada mitään mielihyvää toisen miellyttämisestä, koska silloinhan hän tekisi sitä itsensä takia.

En kai vain ole empatiaan taipuva ihminen, pitäisi venytellä useammin.

 

[Tomppa85]

Kuten tossa jo itse mainitsitkin niin nuo ovat loisia, eivät varsinaisesti kilpailevia lajeja.

Loiset kilpailevat ravinnosta isäntäeliön kanssa siten, että ne imevät isännän syömän ravinnon sen suolistosta tai verisuonista. Vähän kuin leijona, joka vie hyeenan suusta lihapalan.

Tämä menee filosofisen keskustelun tasolle ihmisen suhteesta luontoon ja muihin eliölajien välillä. Pitääkö meidän käyttää absoluuttista valtaa maapallolta vai annammeko tilaa myös muille lajeille? Ei näihin oikein ole selkeää vastausta.
Harva lajienvälinen kilpailu ravinnosta luonnollisissa oloissa johtaa minkään lajin tuhoon toisen lajien aggression seurauksena. Leijonat ja hyeenat kilpailevat afrikassa ravinnosta mutta eipä siellä mitään varsinaista sotatilaa ole, enemmänkin sellaista nahistelua ja tappelua. Tämä alkaa mennä enemmän näihin resurssien allokaatioteorioiden ja peliteorioiden piikkiin (haukka, kyyhky, porvari), koska tapella resurssista ja koska luopua siitä... Jos nämä kysymykset kiinnostaa niin ekologian puolella olisi sulle hommia

Kyllä kiinnostaa, ja siksi otinkin osaa tähän threadiin.

Filosofia on tiede siinä missä muutkin tieteet, ja parhaimmillaan se antaa mielenkiintoisia näkökulmia kysymyksiin, kuten tässä keskustelussa. Aika mielenkiintoinen (biologian?) teoria on se kaava, millä voi suuntaa antavasti laskea sukulaisuuden, ja millä tavalla sukulaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon kannattaa uhrata energiaa ja resursseja ylläpitämään tätä olentoa. Tätähän nepotismi tarkoittaa - sukulaisten suosimista. Olemmeko sitten kaikki nepotisteja siinä mielessä, että tunnemme enemmän empatiaa muita ihmisiä, kuin apinoita kohtaan, ja vastaavasti karvaiset nisäkkäät ovat enemmän sydäntä lähellä, kuin karvaiset hyönteiset?

Ja leijonilla ja hyeenoilla on kyllä totaali sota päällä, ainakin mitä telkusta olen nähnyt. :P

Meidät erottaa norsuita valinnanmahdollisuus. Onko meidän pakko hakata metsä nurin? Vai onko se tarpeellista, kenen mielestä tarpeellista ja missä mielessä tarpeellista? Vertailut ihmisen omaan tarpeeseen ja ekonomisiin arvoihin on vaikea rinnastaa luonnonarvojen kanssa, siksi yleensä ihmisen omat tarpeet ajavat edelle. Ihmisenkin pitää tajuta käsite nimeltä kantokyky... maapallo ei elätä ääretöntä määrää ihmisiä. Mikä on sopiva määrä? Sekö, että koko maapallolla on maksimimäärä ihmisiä, kaupunkeja ja kaikki sopiva ala on valjastettu ravinnontuotantoon ihmisille? Onko se välttämätöntä, tarpeellista vai typerää?

Norsuillakin luultavasti on valinnan mahdollisuus, tosin rajoittuneempi kuin ihmisillä. Meidän aivokapasiteettimme ja tietomäärämmehän asettavat nimenomaan ne kriteerit, joiden mukaan meidät on arvosteltava. Koska ihminen tajuaa käsitteen Maapallon kantokyky, on meidän toimittava parhaan tietomme mukaan. Muutenhan teemme itsemurhaa. Itsesuojeluvaisto ihmisillä yleensä on, mutta sitä on vaikea suunnata oikein. Tuskin intialaiset lisääntyvät tahallaan liikaa. Eiköhän kysymys ole siitä, etteivät he tiedä paremmasta. Kapitalistinen järjestelmä toimii, koska se hyödyntää suht luotettavan voimavaran - ahneuden ja kilpailunhalun. Myös luonnonsuojelun on perustuttava ahneuteen ja kilpailuun. Muuten kasataan ihmisen häilyvän hyväntahtoisuuden päälle korttitaloa...

 

[Tomppa85]

Näinpä. Mutta mitä jos jatkaisimme keskustelua akselilla luonnollinen/luonnoton? Omatunto ja morkkikset eivät taatusti ole ihmisen "biologisessa tosiasiallisuudessa". Toisin kuin toisen nisäkkään tuskasta hätääntyminen - sitä on ihan muillakin lajeilla.

Mikseivät "morkkis" ja omatunto voi olla biologisesti todellisia tunteita? Kenties omatunto on eräänlainen "jälkivaisto", joka kertoo ihmiselle, että hän on tehnyt jotain normista poikkeavaa, tai jopa virheen. Kenties ihmistä kaduttaa, kun hän on loukannut toista, koska hän jälkikäteen ymmärtää, että tilanteessa olisi voinut tehdä toisin, ja tehokkaammin.

Toisen nisäkkään tuskasta hätääntyminen... Empatia? Empatia on muuten aika häilyväinen vaisto/tunne. Meillä on kaksi narttua, siskokset, jotka ovat eläneet muutaman vuoden yhdessä meillä. Nyt kuukausi sitten niillä tuli välirikko, ja joudumme pitämään ne erossa tai ne tappaisivat toisensa. Tavallaan mielenkiintoista seurata, kun ne ensin ovat verissäpäin toistensa kurkuissa ja kirsuissa kiinni, ja kun ne erottaa ja ne rauhoittuvat, niin ne ovat niin tekemässä sovintoa ja nuolemassa toistensa haavoja...

Näinhän ihmisilläkin välillä on. Tulee tappeluja. Ja jälkikäteen voi tulla katumus, joka ihmisillä voi kestää koko loppuelämän. Koirilla on helpompaa, kun ne elävät 30 sekunnin kuplassa, jossa on vain nykyhetki. En tiedä sitten onko katumus varsinainen vaisto, vai pelkkä mielenliikahdus. Joka tapauksessa katumus tapahtuu, ja se täten varmasti on aivan biologisesti todennettavissa...

 

[Rinkku]

Filosofia on tiede siinä missä muutkin tieteet,


...

Filosofia on yhtä kaukana tieteestä kuin minun sieluni on taivaasta.

 

[Tomppa85]

Filosofia on yhtä kaukana tieteestä kuin minun sieluni on taivaasta.

Hyvä sitten sinulle.

Filosofia on tieteiden äiti. Fysiikka, matematiikka, kirjoitustaito, kaikki ovat lähtöisin siitä. Tämän varmasti tiedätkin.

Tavallaan filosofiaa on vaikea määritellä tieteenä, koska sen alle lasketaan niin yleisesti kaikenlainen "ajattelutoiminta". Silti monet filosofian osa-alueet, kuten logiikka tms. ovat tieteellisiä sikäli, että niistä voidaan saada varmoja tuloksia, samaan tapaan kuin matematiikastakin. Metafysiikasta en ole ihan niin varma, kun se tutkii sananmukaisesti fyysisen maailman ulkopuolella olevista asioista. Pitäisi lukea enemmän Immanuel Kantia, vaikuttaa aika fiksulta äijältä...

 

[Dragon]

Loiset kilpailevat ravinnosta isäntäeliön kanssa siten, että ne imevät isännän syömän ravinnon sen suolistosta tai verisuonista. Vähän kuin leijona, joka vie hyeenan suusta lihapalan.

Jos ekologiaa aiot lukemaan, niin sun pitää aluksi selvittää parasitismin ja kilpailun merkitysero.

Parasitismi: Kahden eliön vuorovaikutussuhde, jossa toinen eliö hyötyy toisen kustannuksella. Loinen (+) vs. Isäntä (-).

Kilpailu: Kahden tai useamman eliölajin vuorovaikutussuhde, jossa eliölajit käyttävät samoja rajallisia ja samalla niiden menestyksen kannalta tärkeitä resursseja. Kilpaileva laji A (-) vs. Kilpaileva laji B (-)

Loisinnan ja kilpailun ero on siis aika selvä. Loisinnassa toinen hyötyy toinen ei. Kilpailussa molemmat kokevat jonkun asteista haittaa kilpailutilanteesta.