Hulkilta kysyisin sellaista asiaa, että millaiseksi tunnet oman terveytesi, ja miten luulet bodauksen siihen vaikuttaneen? Tunnetko itsesi pirteämmäksi vai väsyneemmäksi kuin jos et treenaisi tai treenaisit vain huviksesi?
En tietenkään voi mitenkään kovin yleisellä tasolla vertailla, koska olen harrastanut eri urheilulajeja kilpailutasolla aina 9-vuotiaasta nykyhetkeen asti. Vaikka en vuosien 2001 ja 2006 välillä kilpaillutkaan missään (koska treenasin pelkkää kehonrakennusta, enkä ollut vielä fysiikaltani läheskään valmis edes astumaan lavalle), ei treenipanokseni kuitenkaan eronnut nykyisestä sen kummemmin.
Eli mitä tällä hetkellä teen, olen tietyssä mielessä tehnyt viimeiset 15 vuotta, ja se on siis minulle "normaali" olotila. Niinä muutamina aikoina, kun esim. lääkärin määräyksestä olen joutunut pitämään esim. vähintään viikon taukoa treenistä, on olo heti ollut huomattavasti ärsyyntyneempi, stressaantuneempi, aggressiivisempi, ja ylipäätänsä huonompi. Havaitsen edelleen samaa jos pidän esim. totaalitaukoa muutamankin päivän. Ja varsinkin niinä aikoina, kun on esim. kovat aikataulupaineet kouluhommien tiimoilta, huomaa hyvin että säännöllinen treeni vain tehostaa työtehoa, koska se nollaa stressin varsin tehokkaasti ja saa ajatukset hetkeksi aivan muualle.
Mitä nyt tulee terveyteen, en ole ikinä uskonut kilpaurheilun olevan kovinkaan terveellistä puuhaa. Tämä on ollut minulle selvää jo 10-vuotiaasta asti, jolloin minulla diagnosoitiin ensimmäistä kertaa polvissa rasitusvamma, joka johtui siis hyppylajien harjoittamisesta. 11-vuotiaana ahkera kolmiloikkaaminen kehitti meikäläisellä rasitusvamman alaselkään, mistä johtuen popsin loppukilpailukauden 600 mg buranaa 3 kertaa päivässä jotta kykenin vielä harjoittelemaan ja kilpailemaan ennen kuin kausi loppui. Näitä esimerkkejä olisi vuosien varrelta enemmänkin, mutta eiköhän pointti jo noista ilmene.
Terveyden kannaltahan olisi optimaalisinta sellainen mukavan kevyt ja monipuolinen kuntojumppa, jota harrastettaisiin siis ehkä 3-4 kertaa viikossa. Eli esimerkiksi maanantaina kevyttä koriksen pelailua ja heittelyä kavereiden kanssa naureskellen, juuri sen verran että hiki tulee. Tiistaina kenties 30-40 minuutin puolikova punttitreeni jossa kuntopiirinomaisesti koko kroppa läpi. Keskiviikko lepoa, torstaina uimahallille uimaan pari kierrosta kroolia minkä jälkeen lastenaltaaseen loikoilemaan. Perjantaina salille pumppailemaan rinta ja hauis pulleaksi, ennen baanalle lähtöä. TÄMÄ olisi keskimäärin terveellisempää, kuin melkeinpä mikä tahansa urheilu kilpatasolla. Mitä äärimmäisemmällä tasolla urheilua harrastetaan, sitä epäterveellisemmäksi homma käy - jos ei minkään muun, niin vuosikausien kovan harjoittelun aiheuttamien nivelvaivojen yms. myötä.
Entä käytkö säännöllisesti lääkärintarkastuksessa (lähinnä veriarvoja nyt meinaan)? Entäpä onko urheiluvammoja tullut (olkapäät olet ainakin maininnut)?
Olen aika laiska käymään lääkärissä, koska en usko ainakaan veriarvoissa olevan kauhean suurella todennäköisyydellä mitään vikaa (arvot kaikissa tähänastisissa pakollisissa tarkastuksissa varsin hyvällä mallilla, molemmilla vanhemmilla poikkeuksellisen hyvät kolesteroli- ja veriarvot, treenaan varsin nopealla tahdilla salilla, syön puhtaasti ympäri vuoden, en käytä roinaa, yms.).
Urheiluvammoja on ollut tosiaan 10-vuotiaasta saakka, vaikkakin ne suurimmaksi osaksi lakkasivat siinä vaiheessa kun lopetin "oikeat" urheilulajit eli yleisurheilun ja koripallon. Salilla sain vääntää tosissani monta vuotta, ennen kuin mikään paikka alkoi kipuilla. Enkä ole onnekseni salilla koskaan mitään paikkaa todella (akuutisti) loukannut, vaan vaivat ovat syntyneet pikkuhiljaa.
Blogissa kirjoitat taas kortisolitasojen pysyvän pitkähkössä treenissä hallinnassa sokeri/isolaattijuomalla mutta miten on testosteronitasojen kanssa?
Massavoimaa näkee 45min jälkeen laskevat testot syyksi olla suosittelematta natutreenaajalle yli tunnin treenejä.
Oletko jotenkin huomioinut tämän osatekijän vaikutuksen ja kuinka merkityksellisenä sitä pidät?
Tuo vapaan testosteronin lasku kovassa harjoituksessa on seikka, jota pohdin tosiaan pitkään ennen kuin lähdin tekemään pidempiä treenejä, ja lopulta kysyin asiaa Layne Nortonilta:
1. Nuo tutkimukset vapaan testosteronin laskusta yhtämittaisen suorituksen kestäessä yli 45 minuuttia on tehty ilmeisesti lähinnä kestävyysjuoksijoilla, eikä esim. saliharjoittelijoilla. Yhtämittainen juoksu on varsin erilaista rasitusta, kuin paljon taukoja sisältävä enemmänkin intervallityyppinen saliharjoittelu. Tästä syystä noista tutkimuksista ei voida vetää mitään suoria johtopäätöksiä salitreeniin liittyen.
2. Vaikka vapaa testosteroni hetkellisesti laskisikin, vaikuttaa testosteroni kehossa pidemmällä aikavälillä ja olennaisempaa ovat esim. viikon ajalta lasketut keskimääräiset testotasot. Tämä oli tosin hieman epäselvä juttu minulle, mutta lähteen luotettavuuden ja pätevyyden huomioon ottaen tyydyin selitykseen.
Tämä ei siis ole asia, josta minulla olisi vedenpitävää tutkimustietoa takataskussa, olen vain käytännössä tiedustellut asiasta huomattavan pätevältä taholta ja sen jälkeen uskaltanut kokeilla itsekin reilusti yli tunnin pituisia treenejä.
