Damned sanoi:
"1,5-vuotias sekarotuinen pikkuneiti Hippi koki julman lopun viime yönä...
Paikalla on myös risti, kynttilä ja kukkia Hipin muistoksi.
Huomenna lähialueen kauppoihin tulee tiedotteita asiasta ja Aamulehteen ilmeisesti ensi viikolla Hipin tarina."
Muakin rupes itkettään kun luin tuon tekstin. Ihan toisesta syystä tosin kuin monilla muilla täällä. Ikäväähän tuo toki on, mutta helvetti...nyt ei ole murhattu perheen tytärtä vaan koira! Eikä ole ilmeisesti edes mikään metsästäjän/poliisin työkoira vaan joku perheen lellikki halinalle.
Marauder sanoi:
Raukkamainen ja sairas teko, eipähän tuosta voi muuta sanoa. Koira on monille omistajille, etenkin lapsille, kuin perheenjäsen, jopa rakkainta mitä omistaa voi. Siksi ei voi sanoa kyseessä olevan "vain" koira (viittaan tällä ristin ja muistokynttilän ihmettelyyn).
Tällaisissa tapauksissa nousee helposti ensimmäisenä mieleen potut pottuina -rangaistus, eli antaa tekijän maistaa omaa lääkettään ja tuntea miltä uhrista on tuntunut. Nykyajan sairasta menoa seuratessa tämä metodi tulee mieleen jopa yllättävän usein. Mitähän tässäkin tekijä tuumailisi, jos joku tyyppi ottaisi kiinni ja kiiltävä mora alkaisi vilahdella kurkun tienoilla...
Miten kukaan teistä pystyy katsomaan Avaraa Luontoa ilman että annatte kuolemantuomiota leijonalle tai krokotiilille, joka söi elävältä lutuisen Bambin? Ai niin ettehän te katsokaan... Ongelma nykyihmisillä on se, ettei ole minkäänlaista kontaktia luontoon. Kuvitellaan että pupuset juoksentelevat onnellisena nurtsilla ja karhut syövät mukavan kliinisesti pari lohta joesta. NOT!
Tiesittekö että erittäin älykkäänä pidetyn miekkavalaan tapana on leikkiä ateriallaan eli hylkeellä? Ja antaapa vielä poikasensakin harjoitella tappamista, yhä pitkittäen tuota "raakaa" ja "makaaberia" tapahtumaa, jossa sätkivä ja kirkuva hylje lentää yli 10 metriä ilmaan miekkavalaan kuonon töytäisystä. Eipä siinä miekkavalas paljoa mieti myöskään sitä, miltä suuresta hetulavalaasta tuntuu, kun sen kylkeä nakertaa kymmenen miekkavalasta...
Just. Eletään jossain kerrostalossa ja paijataan ja silitetään lemmikkiä. Unohdetaan tyystin ettei luonnossa eläimet syö kaapista Shebaa. Ne syövät toisiaan ja kiduttavat uhrejaan huvin vuoksi. Ne harrastavat yleisesti jopa kannibalismia. Ne ottavat kalorit sieltä mistä pystyvät, koska kilpailu on kovaa. Urbaani elämä ja kissanruokamainokset ovat pehmentäneet ihmisten päät tässä asiassa. On menetetty perspektiivi täysin siinä vaiheessa kun jaetaan kuolemantuomiota eläintenrääkkääjille.
Minä sanon: Lainmukainen rangaistus teon suorittajalle. Hänen tekonsa oli epäilemättä inhottava ja ennenkaikkea turha. Mutta rajansa kaikella!
Kotoa muuten löytyy 2 koiraa, ja oikein söpöjä ovatkin. Koiria on aiemminkin ollut. Tykkään niitä rapsutella ja välillä leikkiä niiden kanssa. En kuitenkaan murehtisi 10 minuuttia enempää jos ne sattuisivat kuolemaan. Eivät nekään murehtisi minun poismenoani. Saattaisivat jopa kaluta mätänevää ruumistani mikäli tilaisuuden saisivat mokomat...