"Koiran alkuperä ja domestikaatio
Koira (Canis familiaris) on ihmisen vanhin kotieläin. Kotieläimeksi ottamisella ja kotieläimenä pitämisellä eli lyhyesti domestikaatiolla tarkoitetaan tilannetta, missä eläinten lisääntyminen sekä ruokinta ja muu hoito ovat enemmän tai vähemmän ihmisen valvonnassa. Sukupolvien myötä kotieläimeksi otetussa lajissa tapahtuu usein muutoksia käyttäytymisessä, morfologiassa ja fysiologiassa. Domestikaatio on pidettävä käsitteellisesti erossa eläinten kesyttämisestä, missä vain eläimen pakoalttiutta asteittain vähennetään.
---
Pohjois-Amerikassa on arkeologisissa kaivauksissa löydetty koirien jäänteitä, joiden iäksi tri Barbara Lawrence on saanut 10 400 vuotta. Ihminen oli silloin metsästäjä-keräilijä asteella. Vanhasta maailmasta on löydetty useita tuhansia vuosia vanhempia jäänteitä kotieläimestä, jota kutsutaan koiraksi. Eurooppaan koira ilmestyi noin 7 000 vuotta sitten. Vanhimmat kirjalliset lähteet ovat 5 000 vuoden takaa Lähi-idästä Babyloniasta ja Egyptistä.
Kirjalliset lähteet viittaavat siihen, että jo 5000 vuotta sitten olisi ollut erilaisia koirarotuja. Tähän tilanteeseen on voitu tulla kahta tietä. Joko eri roduilla on eri kantaisä tai sitten ihminen olisi 5000 - 10000 vuoden aikana suorittanut toisistaan erillään sijaitsevilla seuduilla eri taipumuksiin painottuvaa rodunjalostusta.
Puhutaan viidestä alkurodusta. Nykyistä pystykorvaa muistuttava on suokoira, jonka jäänteitä on löydetty mm. Ruotsista, Tnaskasta sekä eri osista Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Suokoiraa on pidetty nykyisten snautseri-, pinseri- ja terrierirotujen sekä monien pystykorvien kantamuotona, ja sen puolestaan arvellaan polveutuneen kaukasialaisesta sakaalista (Canis aureus). Intialaisesta sakaalista olisi polveutu´nut pariakoira, joka on ollut suokoiraa jonkin verran suurempi. Sitä tavataan Intian niemimaalla tänäkin päivänä. --- Lähi-idässä ja Intian niemimaalla elää suden alalaji Canis lupus pallipes, joka on huomattavasti pohjoista metsäsutta pienempi ja lyhytkarvaisempi. Siitä sanotaan polveutuvan pronssikoiran, jota pidetään paimenkoiran kantaisänä. Vinttikoiran piirteet tunnetaan yli 4000 vuoden takaa Egyptin kuningashautojen taiteesta.Sen kanssa samaan alkuperäryhmään kuuluisivat myös ajokoira ja mäyräkoira ja kantaisä olisi susi. Egyptistä vinttikoira levisi vanhalla ajalla Europpaan, aina Ranskaan asti. Sudesta arvellaan polveutuvan myös viidennen alkukoirarodun eli verikoiran, jonka kanssa samaan ryhmään kuuluu mm. buldogi.
Nämä koirarodut ovat olleet siis olemassa 4000- 5000 vuotta sitten ja niitä risteyttämällä ovat syntyneet antiikin kirjallisuudessa mainitut lukuista muut rodut, joista useimpia tavataan vieläkin.
---
Koira on tällä hetkellä ihmiselle monipuolinen yhteistyökumppani, joka on hyvin sopeutunut yhteiseloon, paljon paremmin kuin esimerkiksi kissa. Näin on ollut ilmeisesti yhteisen taipaleen alusta lähtien. Koiran, lähinnä sen kantaisän, ja ihmisen elämäntavoissa täytyy olla paljon samanlaista, jotta tämä on voinut tapahtua.
---
Intellektuaalisesti ihmiselle ja sudelle on yhteistä, että ne ovat henkisesti kehinttyneempiä kuin niiden saaliseläimet. Kehittyneisyyttään ne käyttävät toteuttaéssaan sosiaalisen yhteisönsä pelisääntöjä ja myös käyttäessään saalistustilanteessa taktiikkaa hyväksi. Ihmisellä tässä on ajattelu mukana, sudella kaikki tapahtuu vaistonvaraisesti."
Mikäli mielenkiinto heräsi, otteet ovat kirjasta Koiran luonne ja käyttäytyminen, kirjoittanut Erkki Pulliainen.
Pertsalle ja muille muistutukseksi, että ollaanhan mekin ihmiset apinoiden jälkeläisiä. Vuosituhannet ja olosuhteet tekevät ihmeitä perimälle. ;)