- Liittynyt
- 14.4.2010
- Viestejä
- 10
En tiedä, miksi tännekin tulen asiasta avautumaan, mutta ainakin yritän.
Tälläsena pienenä alkusiivityksenä kerrottakoon että lapsena olin ihan normaalipainoinen siihen 12vuotiaaksi asti, kun alkoi mummon pullat ja namit maistua ja jämähdinkin vallan yheksi kesäksi mummon pieneksi syöttöporsaaksi mummon sohvalle. Äitini huomautteli miten kamalasti olin lihonnut ja näytän ihan porsaalta, mutta en ottanut äitini puheita tosissaan. Kävin kyllä vaa'alla pari kertaa salaa kun äiti ei ollut kotona, ja jossain kohtaa painoin jopa 72kiloa (ollessani siis 13vuotias).
Kun koulu alkoi kesäloman jälkeen monet tulivat vitsailemaan kasvaneesta mahastani. Minua alettiin aika nopeasti koulukiusata painoni takia.
Jossain kohtaa yläasteella laihduin huomaamattani. En edes laihduttanut, enkä vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Tosin varmasti koko yläasteen jatkuneella läskittelyllä oli osuutta asiaan, ainakin ruokahalun tuhoamisen mielessä. Ihmiset hämmästelivät miten hoikka olin, ja minusta oltiin huolissaan. Itse näin peilistä sen saman vanhan lihavan tytön kuin aina ennenkin.
Muistan vielä sen päivän kun olin 16vuotias ja vaaka näytti 59kiloa (olen 173cm).
Lihomiseni kuitenkin alkoi, kun pitkäaikainen poikakaverini jätti minut. Eristäydyin kuukausiksi sisälle, lopetin kaikenlaisen liikkumisen ja aloin syödä suruuni. En käynyt vuosiin vaa'alla, mutta lihomiseni jatkui, sen näkemiseen ei vaakaa tarvittu.
Löysin uuden poikakaverin 18vuotiaana, jonka lempi harrastuksiin kuului vahdata leffoja ja syödä samalla pizzaa ja muita herkkuja. Siinä meitä kaksi sitten oli.
Jossain kohtaa heräsin siihen kun vaaka näytti eräänä aamuna 106,5kg.
Aloin itkemään. Päätin heti tehdä asialle jotain. Muutin elämäntapani hiljakselteen. Voitte uskoa kuinka ison muutoksein tein. En ollut harrastanut OLLENKAAN liikuntaa, 1km kauppamatkakin menin bussilla, joka ikinen kerta. Lähes joka päivä meni pizzaa, hampurilaisia, karkkia, jäätelöä, sipsejä, suklaata, leivoksia, keksejä ja aina join erilaisia limsoja. Iltapalaksi vakio oli 4 palaa hiilarihöttö-sämpylää täytteineen ja litra colaa.
Jätin herkut ja roskaruoan pois, joskus kerran kuukaudessa sallein itselleni pienen suklaalevyn. Vaihdoin leivän tummaan täysjyväleipään, ja sitäkään en syönyt päivässä kun 2-3 palasta kaikkiaan. Ruokajuomana vain vettä. Aloin syömään raejuustoa ja leipäjuustoa, tonnikalaa, lohta, rasvatonta maitorahkaa marjoilla, vihanneksia ja hedelmiä, keitettyä kananmunaa, siemeniä, kanaa, lihaa ja jätin myös vaalean riisin, perunan, pastan ja nuudelit vallan pois.
Aloin käymään myös muutaman kerran viikossa tunnin ripeillä lenkeillä.
Paino ei ottanut lähteäkseen oikein millään moneen kuukauteen. Menin jopa toistuvasti lääkäriin ihmettelemään vaivaani. Lääkäri sitten tsekkasi muutamia juttuja, kuten kilpirauhasarvot, mutta ne olivat paremmat kuin hyvät. Nekin kokeet otettiin monta kertaa.
Lisäksi kävin varmasti 10kertaa ravitsemusterapeutilla jonka kanssa kävimme läpi päivän syömiset ja liikkumiset ja hän antoi vinkkejä.
Lopetin kuitenkin käynnit, koska lopulta kun painoni ei pudonnut minua syytettiin siitä, että salaa syön enemmän kuin kerron (joka on vale).
Turhautuneena päätin lisätä liikuntaa. Kävin 3kertaa viikossa uimassa ja 5kertaa viikossa lenkillä. Nipistin syömiset minimiin, hyvä kun söin kuin varpunen. Sitten alkoi painokin putoamaan. Painoni putosi tammikuu 2011 - kesäkuu 2011 106,5kilosta 92kiloon.
Silloin kuitenkin sairastuin vakavasti erääseen tartunta-tautiin ja toipuminen kesti kauan. Toivuttuani pelästyin sairastumistani ja sitä että henki olisi voinut mennä, niin paljon että ajattelin että elämä on liian lyhyt laihduttamiseen ja tahdon nauttia hyvästä ruoasta ja siitä alkoi taas tuttu mässäys.
Se oli pahin virhe.
Nyt pitkään olen ollut taas se n. 97kilon parikymppinen nainen. Peilistä näen LÄHES normaalipainoisen! naisen jolla on vähän ehkä ylimääräistä, en satakiloista vonkaletta.
Olen kuluneen 3kuukauden aikana jälleen koittanut pudottaa painoa käyden 4iltana viikossa 40minuutin ripeällä lenkillä ja vaihtelevasti 3kertaa viikossa joko uimassa tai kuntosalilla tai pyöräilemässä niin että hiki tulee.
Painoni ei ole laskenut 3kuukauteen, vaan peräti noussut 4kiloa.
En tiedä mitä teen väärin. Ainakin omasta mielestäni liikun hyvin ja monipuolisesti. Verraten siihenn, että aiemmin tosiaan en kävellyt edes kauppaan. Toi on todella iso muutos siihen. Koen muutenkin tehneeni niin isoja muutoksia elämäntavoissani, että on suuri ihme etteivät ne muutokset ole vaikuttaneet painooni ainakaan positiivisella tavalla...
Ruokailuissa voi olla parantamisen varaa, mutta miten?
Vettä juon hyvin.
Tässä esimerkki päiväni syömisistä:
aamupala: 1 keitetty kananmuna, 1 siivu real täysjyväleipää päällä tomaattia ja kurkkua ja kalkkunaleikkele, kuppi kahvia rasvattomalla maidolla
lounas: lautasellinen ruokaisaa salaattia esim kanasalaatti (kanasuikaleita, salaatinlehtiä, punasipulia, tomaattia, tuorekurkkua ja paprikaa)
päivällinen: puolet lautasesta savulohta ja puolet lautasesta vihanneksia, puolikas raejuustopurkki
iltapala: rasvaton maitorahka pakastemarjoilla TAI puolikas raejuustopurkki + 1 hedelmä (kiivi, appelsiini tai luumu)
Olisi ihana vielä joskus olla normaalipainoinen, 20kiloa kun saisi pois niin voisin olla jo tyytyväinen itseeni. Onhan se paljon, mutta toisaalta, jos menetelmät on oikeat, se on loppuenlopuksi helppo saavuttaa.
Tälläsena pienenä alkusiivityksenä kerrottakoon että lapsena olin ihan normaalipainoinen siihen 12vuotiaaksi asti, kun alkoi mummon pullat ja namit maistua ja jämähdinkin vallan yheksi kesäksi mummon pieneksi syöttöporsaaksi mummon sohvalle. Äitini huomautteli miten kamalasti olin lihonnut ja näytän ihan porsaalta, mutta en ottanut äitini puheita tosissaan. Kävin kyllä vaa'alla pari kertaa salaa kun äiti ei ollut kotona, ja jossain kohtaa painoin jopa 72kiloa (ollessani siis 13vuotias).
Kun koulu alkoi kesäloman jälkeen monet tulivat vitsailemaan kasvaneesta mahastani. Minua alettiin aika nopeasti koulukiusata painoni takia.
Jossain kohtaa yläasteella laihduin huomaamattani. En edes laihduttanut, enkä vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Tosin varmasti koko yläasteen jatkuneella läskittelyllä oli osuutta asiaan, ainakin ruokahalun tuhoamisen mielessä. Ihmiset hämmästelivät miten hoikka olin, ja minusta oltiin huolissaan. Itse näin peilistä sen saman vanhan lihavan tytön kuin aina ennenkin.
Muistan vielä sen päivän kun olin 16vuotias ja vaaka näytti 59kiloa (olen 173cm).
Lihomiseni kuitenkin alkoi, kun pitkäaikainen poikakaverini jätti minut. Eristäydyin kuukausiksi sisälle, lopetin kaikenlaisen liikkumisen ja aloin syödä suruuni. En käynyt vuosiin vaa'alla, mutta lihomiseni jatkui, sen näkemiseen ei vaakaa tarvittu.
Löysin uuden poikakaverin 18vuotiaana, jonka lempi harrastuksiin kuului vahdata leffoja ja syödä samalla pizzaa ja muita herkkuja. Siinä meitä kaksi sitten oli.
Jossain kohtaa heräsin siihen kun vaaka näytti eräänä aamuna 106,5kg.
Aloin itkemään. Päätin heti tehdä asialle jotain. Muutin elämäntapani hiljakselteen. Voitte uskoa kuinka ison muutoksein tein. En ollut harrastanut OLLENKAAN liikuntaa, 1km kauppamatkakin menin bussilla, joka ikinen kerta. Lähes joka päivä meni pizzaa, hampurilaisia, karkkia, jäätelöä, sipsejä, suklaata, leivoksia, keksejä ja aina join erilaisia limsoja. Iltapalaksi vakio oli 4 palaa hiilarihöttö-sämpylää täytteineen ja litra colaa.
Jätin herkut ja roskaruoan pois, joskus kerran kuukaudessa sallein itselleni pienen suklaalevyn. Vaihdoin leivän tummaan täysjyväleipään, ja sitäkään en syönyt päivässä kun 2-3 palasta kaikkiaan. Ruokajuomana vain vettä. Aloin syömään raejuustoa ja leipäjuustoa, tonnikalaa, lohta, rasvatonta maitorahkaa marjoilla, vihanneksia ja hedelmiä, keitettyä kananmunaa, siemeniä, kanaa, lihaa ja jätin myös vaalean riisin, perunan, pastan ja nuudelit vallan pois.
Aloin käymään myös muutaman kerran viikossa tunnin ripeillä lenkeillä.
Paino ei ottanut lähteäkseen oikein millään moneen kuukauteen. Menin jopa toistuvasti lääkäriin ihmettelemään vaivaani. Lääkäri sitten tsekkasi muutamia juttuja, kuten kilpirauhasarvot, mutta ne olivat paremmat kuin hyvät. Nekin kokeet otettiin monta kertaa.
Lisäksi kävin varmasti 10kertaa ravitsemusterapeutilla jonka kanssa kävimme läpi päivän syömiset ja liikkumiset ja hän antoi vinkkejä.
Lopetin kuitenkin käynnit, koska lopulta kun painoni ei pudonnut minua syytettiin siitä, että salaa syön enemmän kuin kerron (joka on vale).
Turhautuneena päätin lisätä liikuntaa. Kävin 3kertaa viikossa uimassa ja 5kertaa viikossa lenkillä. Nipistin syömiset minimiin, hyvä kun söin kuin varpunen. Sitten alkoi painokin putoamaan. Painoni putosi tammikuu 2011 - kesäkuu 2011 106,5kilosta 92kiloon.
Silloin kuitenkin sairastuin vakavasti erääseen tartunta-tautiin ja toipuminen kesti kauan. Toivuttuani pelästyin sairastumistani ja sitä että henki olisi voinut mennä, niin paljon että ajattelin että elämä on liian lyhyt laihduttamiseen ja tahdon nauttia hyvästä ruoasta ja siitä alkoi taas tuttu mässäys.
Se oli pahin virhe.
Nyt pitkään olen ollut taas se n. 97kilon parikymppinen nainen. Peilistä näen LÄHES normaalipainoisen! naisen jolla on vähän ehkä ylimääräistä, en satakiloista vonkaletta.
Olen kuluneen 3kuukauden aikana jälleen koittanut pudottaa painoa käyden 4iltana viikossa 40minuutin ripeällä lenkillä ja vaihtelevasti 3kertaa viikossa joko uimassa tai kuntosalilla tai pyöräilemässä niin että hiki tulee.
Painoni ei ole laskenut 3kuukauteen, vaan peräti noussut 4kiloa.
En tiedä mitä teen väärin. Ainakin omasta mielestäni liikun hyvin ja monipuolisesti. Verraten siihenn, että aiemmin tosiaan en kävellyt edes kauppaan. Toi on todella iso muutos siihen. Koen muutenkin tehneeni niin isoja muutoksia elämäntavoissani, että on suuri ihme etteivät ne muutokset ole vaikuttaneet painooni ainakaan positiivisella tavalla...
Ruokailuissa voi olla parantamisen varaa, mutta miten?
Vettä juon hyvin.
Tässä esimerkki päiväni syömisistä:
aamupala: 1 keitetty kananmuna, 1 siivu real täysjyväleipää päällä tomaattia ja kurkkua ja kalkkunaleikkele, kuppi kahvia rasvattomalla maidolla
lounas: lautasellinen ruokaisaa salaattia esim kanasalaatti (kanasuikaleita, salaatinlehtiä, punasipulia, tomaattia, tuorekurkkua ja paprikaa)
päivällinen: puolet lautasesta savulohta ja puolet lautasesta vihanneksia, puolikas raejuustopurkki
iltapala: rasvaton maitorahka pakastemarjoilla TAI puolikas raejuustopurkki + 1 hedelmä (kiivi, appelsiini tai luumu)
Olisi ihana vielä joskus olla normaalipainoinen, 20kiloa kun saisi pois niin voisin olla jo tyytyväinen itseeni. Onhan se paljon, mutta toisaalta, jos menetelmät on oikeat, se on loppuenlopuksi helppo saavuttaa.
