Tuomas H. sanoi:
Ja itse olen sitä mieltä, että ammattiliikettä kyllä tarvitaan, mutta että senkin rakenteita tulisi tarkastella ja muuttaa ajan hengen mukaiseksi.
Herää kysymys onko "ajan henki" sitten se oikea suunta. Keskiajalla oli "ajan henki", että feodaaliherrat pitivät maaorjia. Kärjistyskärjistys.
Jäykät työmarkkinat estävät turhan paljon uuden työvoiman palkkaamisen.
Milloin se on verot ja milloin se on "jäykät työmarkkinat" (eli toisinsanoen vakituiset työsuhteet) riippuen keneltä kysyy. Maailma on kuitenkin täynnä esimerkkejä, joissa työntekijöiden sekä sosiaalitapausten oikeuksia ja hyvinvointia juurikaan heikentämättä on päästy hyvin lähelle täystyöllisyyttä. Suomi ei ole korkeiten verotettu maa eikä myöskään "jäykimmän työvoiman" omaava, vaikka meillä on molempia ääripäitä hurjempi työttömyys. On siis olemassa muitakin mahdollisia ratkaisumalleja.
Minusta ei ole järkevää, että kausiluontoisesti tulevat tilaukset jossakin työpaikassa edellyttää vakinaistamista, jos kerran ei ole töitä kuin muutamaksi kuukaudeksi. On ymmärrettävää, että ei haluta palkata uusia työntekijöitä, jos kiinteät kustannukset nousevat sen myötä turhan suuriksi. Niin kuin todettu, on yrityksen tehtävä (laillinenkin pakko, osakeyhtiölaki) tuottaa lisäarvoa omistajilleen. Se tehdään johdon parhaaksi katsomalla tavalla.
Joten työntekijöiden tulee ottaa kaikki vastuu ja kärsimys suhdanteista? Paska valuu aina alaspäin ja se on pakko hyväksyä mukisematta? Ei näin.
Kyllä määräaikaisille työsuhteille on paikkansa, mutta yhteiskunnan on kaikkien edun kannalta parempi suosia ja kannustaa mahdollisimman vakituisiin työsuhteisiin.
Ja tietysti työnantajapuolikin on osaltaan jäykkä ja heidän esittämänsä asiat ovat myöskin mustavalkoisia toisinaan, mutta työttömyyttä ei mielestäni paranna SAK:n ylivalta, joka ulottuu myös politiikkaan ja poliittinen tahto voi estyä SAK:n kantoihin mm. työllisyyskysymyksissä. On vaarallista, että SAK haluaa kansalaisten näkevän työnantajaliittojen olevan suuria riistäjiä, jossa optioilla pelotellaan ja vedotaan kateuteen asiassa, jossa normaalilla kansalaisella ei todennäköisesti ole riittävästi tietoa käsitellä objektiivisesti.
Jännä juttu miten asia halutaan nähdä hyvinkin usein SAK:n ylivaltana. Näkemykset ovat kääntyneet jokseenkin päälaelleen talouskasvun myötä. Nyt paremminkin halutaan nähdä työntekijäliitot (eikä näihin kuulu pelkästään se SAK, joka edustaa lähinnä matalapalkkaisempia aloja) hidastamassa ameriikan malliin siirtymistä. Enemmän tämä vaikuttaisi johtuvat onnistuneesta propagandatyöstä työnantajaosapuolen suunnalta.
Enemmänhän se on kuitenkin lopulta matalapalkkaiset, jotka joutuvat taistelemaan suhteellisen pienestä palkastaan ja kasvaneen yleisen koulutustason myötä heitä demonisoidaan entistä enemmän. Paremmin toimeentulevien on helpompi vaatia muita luopumaan eduistaan, mutta kuinka moni on itse valmis samaan?
Eikö Fortumin optioissa mm. Fortumin työntekijöilleen tarjoama optio-ohjelma ollut hieno ele sitouttaa yritykseen, jolloin myös näiden varallisuus olisi noussut. Harmi vain, että lähinnä johto tähän sitoutui. Ja suurempi harmi on, että asia useinkin sivuutetaan tässä kateuden valtakunnassa.
Suurin haloohan tässä nousi lähinnä siitä, että kyseessä on valtion pääomistama pulju, jossa firman hyvä tulos jaettiin lähes yksinomaan johtajien ja omistajien kesken. Jopa jenkkilässä on tapana jakaa työväellä boonuksina firman hyvän tuloksen tuottamat hedelmät säännöllisesti. Tämä käytäntö olisi varmasti ollut omiaan tukkimaan valittajien turvat ja pitämään duunarit tyytyväisinä.
On sinänsä aika turhaa edes tarjota tavisduunareille optio-ohjelmia, kun heillä tuskin riittää likvidiä pääomaa moisiin kummoisia summia sijoittaa, jotta mitään mainittavaa hyötyäkään siitä olisi. Vähän sama kuin tarjoaisi porkkanaa, joka on metrin liian korkealla, mutta "tulipahan tarjottua".
Ja milloin viimeksi työntekijöiden oikeuksia ollaan oikeasti "poljettu" Suomessa?
Sehän riippuu hyvinpitkälti näkökulmasta.
Mitä vähemmän sen parempi tietenkin, joten en näkisi yhtään negatiivisena asiana, jos ei olisi poljettu vaikka ollenkaan.
