Euroopan parlamentti piti juuri ylimääräisen täysistunnon brexitistä ja siihen liittyvästä julkilausumasta. Ei ole vahvoja eikä edes heikkoja signaaleja siitä, että kukaan olisi aikeissa oppia mitään mistään.
Komissio ja vanha valtakolmikko (EPP, S&D, ALDE) keskittyivät haukkumaan Faragea, Le Peniä, nationalismia ja muita mustia voimia. Puheenvuoroissa korostettiin, että britit on saatava pikaisesti ulos, jotta muut 27 maata pääsevät kansan tahdon mukaisesti rakentamaan yhä leveämpää, laajempaa ja syvempää unionia. Suurin osa ajasta meni siihen, että sali taputti seisaaltaan matalamielisille ja puusilmäisille lohkaisuille.
Uskon, että Faragella ja UKIPilla oli varsin vähän vaikutusta äänestystulokseen ja sen takana olevaan tyytymättömyyteen. Kukaan ei ole vahingoittanut EU:n imagoa, ja siten lisännyt lähtöhaluja, yhtä paljon kuin Jean-Claude Juncker, Guy Verhofstadt ja Frans Timmermans. He ovat tavallisen, politiikkaa erityisemmin seuraamattoman kansalaisen saama kuva EU:sta. Kuva on ylimielinen, tympeä ja ilkeä.
Parlamentissa Juncker, Verhofstadt ja Timmermans saavat pitkiä, seisovia aplodeja, mutta siellä he saarnaavat uskovaisille. Tavallinen kansalainen, niin Britanniassa kuin muuallakin, on huolissaan siitä, että hänen rahansa käytetään toisten ottamien velkojen maksuun, ja että hallitsemattoman maahanmuuton vuoksi elinympäristöä ei enää tunnista omaksi maaksi. Kansalliset päättäjät levittelevät käsiään ja sanovat, ettei mitään voi tehdä, koska EU-säännöt estävät, ja europäättäjät kutsuvat huolissaan olijoita pimeiksi voimiksi, joita vastaan on taisteltava.
Jos EU estää kansallisia ja kansalaisen demokraattisessa kontrollissa olevia päättäjiä tekemästä mitään, ja jos EU:lla ei ole halua eikä aikomusta tehdä niille mitään, koska huolissaan oleva kansalainen on pimeä voima, luonnollinen johtopäätös on se, että ulos EU:sta.
