Failureen tekeminen bodaustyylin treenissä

[Deleted member 40111]

Itse kuulun vahvasti tuohon failure -koulukuntaan. Kyllä failure mun näkemyksen mukaan shokeeraa ja tuhoaa lihasta enemmän, kuin se että jätetään johonki mystiseen "varasto" nimiseen paikkaan niitä toistoja. Tuntuu että monille tuo on tekosyy treenata löysästi... "Mä jätän kato tässä mun keskitetyssä yhden käden hauiskäännössä toistoja VARASTOON", kuulostaakin jo aika säälittävältä. Omassa ideologiassa toistoja ei jätetä varastoon kuin lämmitellessä ja matkalla niihin työpainoihin, jolla sitten vedetään kuolemaan asti. Tämä siis bodaillessa. Kaikilla ei tietysti riitä korvien väli mennä sinne oman sietokykynsä rajoille. Itse pyrin tietoisesti joka treenissä kasvattamaan omaa kivunsietokykyäni. Siinä tulee monenlaisia juttuja keskusteltua oman päänsä sisällä, kun sattuu ja puhalluttaa niin perkeleesti, mutta sarjaa täytyy vaan jatkaa.

Itse olen samaa koulukuntaa, mutta täytynee mainita että ei varsinkaan naturaalikehonrakennuksessa lihaskasvun mittariksi ole hyvä, kuinka totaalisesti lihas tuhotaan treenin aikana. Sehän on tasapainoilua treenin aikaisen katabolian ja treenin jälkeisen anabolian välillä. Jossain vaiheessa kun riittävän rankasti "tuhotaan lihas" treenin aikana, voi tuo em. K/A vaakakuppi kääntyä ei haluttuun asentoon, kun yksinkertaisesti luonnollinen proteiinisynteesi ei kiihdy riittävästi korjatakseen tarpeeksi tehokkaasti lihassolujen mikrovaurioita, jolloin superkompensaatiota ei tapahdu. Toki tämä vaan oli omaa pohdintaa, mutta ei tuollaiset varsinaiset shokkitreenit jossa lihaksen toimintakyky ajetaan totaalisen alas ole jatkuvassa käytössä varmaan järkeviä.

Niin ja tällä totaalituhoamisella en todellakaan tarkoittanut normaaleja kovalla intensiteetillä vedettyjä failuresarjoja keskiraskailla tai raskailla kuormilla, vaan sellaista volyymihapottamista esim. jossa lihaksen voimantuotto ajetaan treenin aikana totaalisen alas. Giant setit vaikka malliesimerkkinä. Käytännössä "shokki ja lihaksen tuhoaminen ajattelumallin" käyttö minään mittarina ei ole hyvä.

Tästä aiheesta taitaa olla hyvin vähän tutkimustietoa (en ole itse ainakaan löytänyt mitään), mutta kyllä kiinnostaisi lukea jos sellaista aineistoa olisi. Näkisi käytännössä mitä siellä lihassolun aineenvaihdunnassa tapahtuu erityyppisten treenien aikana ja sen jälkeen. Hulmille vinkkiä tutkimusaiheeksi

 

[Force]

Oon aikalailla samoilla linjoilla. Kyllä siinä on ihan oma henkisen kehityksen aspekti, kun tehdään parempaa tuttavuutta kivun kanssa ja kohdataan haasteita. Ja uskoisin että tuo on se ainoa todellinen alue, joka paljastaa asioita itsestä ja todellisista kyvyistään saavuttaa asioita. Näin tuskin tapahtuu "setä jättää nyt pari toistoa ensi kerralle ja lähtee muffinssille"-ajattelussa ;). Eikä tuossakaan periaatteessa ole mitään vikaa. Aiemmin on ehkä löysäilty vielä enemmän ja nyt on hiukan kiristetty nuppia -> kehitystä. Pieni psykologinen ansa tuossa varastoajattelussa kuitenkin mielestäni on. Se kehottaa välttämään kipua ja kovempia haasteita, vaikka progressio tai kehitys nyt ainakin jonkin aikaa tuolla tavalla jatkuisikin. Mielestäni vähän ikävää jos mieli alkaa tarttua toimintatapaan, jossa aina jätetään jokin haaste kesken, pidemmän päälle tai pysyvästi.

Mutta en sitten tiedä kuinka pitkälle ikuisuuksiin kehitys jatkuu varastoajattelulla. Suht rennolla menolla saadaan varmaan ihan kiva kroppa aikaiseksi, mutta onko jotain esimerkkejä vähän isommista hemmoista, jotka ovat kehittyneet vuodesta toiseen (ilman voisilmää) jättämällä toistoja aina vaan varastoon? Ehkäpä tuokin on ihan mahdollista, mutta onkohan todennäköisempää että yli rajojen hemmot ovat keskimäärin vähän isompia kuin varastoajattelijat? Entä miten tasannevaiheista mennään yli varastoajattelulla? Kevyt provo: kumpi on todennäköisempi lopettamaan koko harrastuksen esim. vähän pidemmässä tasannevaiheessa, se joka on valmis menemään yli kivun vai se joka on tottunut jättämään asioita aina seuraavalle kerralle?

Loppujen lopuksi näkisin että järkevä treenaus failureen & beyond vs. varastomeno korreloi jollain tapaa motivaation, treenitavoitteiden ja treenivuosien kanssa. Kokeneet (luokkaa 10+v treeniä) ja nälkäiset treenarit tuskin saavat haluamaansa kehitystä aikaan himmailemalla. Eli tiivistäen ajattelisin, että varastoajattelu on treenien intensiteetin asetus, joka on failure-touhua alemmalla pykälällä.

Ei se nyt tuollakaan tavalla mene. "Varastoajettelussa" on yleensä pointtina se että saadaan tehtyä enemmän sarjoja ja enemmän työtä. Jos on tavoitteena vetää 5*10 sarjat samalla painolla niin että vasta viimeinen on tappisarja niin 3-4 aikaisempaa sarjaa on pakko olla helpompia kuin failure.

 

[Archey]

Ei se nyt tuollakaan tavalla mene. "Varastoajettelussa" on yleensä pointtina se että saadaan tehtyä enemmän sarjoja ja enemmän työtä. Jos on tavoitteena vetää 5*10 sarjat samalla painolla niin että vasta viimeinen on tappisarja niin 3-4 aikaisempaa sarjaa on pakko olla helpompia kuin failure.

Kun treenikokemus ja sietokyky kasvaa niin failureen vetämällä saadaan aikaan suurempi työmäärä tuollaisessa setissä vaikka viimeisellä menisikin vain 5-6 toistoa niin ekalla sarjalla voi mennä selvästi enemmän, 16+13+10+8+6=53, eikä sarjapituus välttämättä edes putoa noin jyrkästi.

Muutenkin 5 x 10 on jo volyymitreeniä, eikä lihaksen optimaaliseen kehitykseen tarvita edistyneelle kehonrakentajalle välttämättä kuin kaksi sarjaa +/- tehoste.
Yleensä joka tapauksessa kehonrakennusmielessä on järkevämpää tehdä kovaa 2-3 x 8-12 kahdella tai kolmella eri liikkeellä, kahdesta tai kolmesta eri kulmasta kuin yhdellä liikkeellä 5 x 10.

 

[Nikula]

Ei se nyt tuollakaan tavalla mene. "Varastoajettelussa" on yleensä pointtina se että saadaan tehtyä enemmän sarjoja ja enemmän työtä. Jos on tavoitteena vetää 5*10 sarjat samalla painolla niin että vasta viimeinen on tappisarja niin 3-4 aikaisempaa sarjaa on pakko olla helpompia kuin failure.

Tässä tyylissä mä oon vaan aina miettiny, että kuinka helppoja nuo 3-4 ekaa sarjaa sitten todellisuudessa onkaan, ja monennessako sarjassa tulee se ratkaiseva ero kun lihasta oikeasti rikotaan eikä vain väsytetä. Olisi mielenkiintoista tietää tutkimusten kautta mikä ero on vaikkapa lihasaktivaatiossa ja sitten lopulta ihan lihaskasvussa sillä kun sarjassa tehdään ne ratkaisevat 2-4 toistoa enemmän positiiviseen failureen asti, verraten siihen että jäädään se 2-4 toistoa vajaaksi.

En missään nimessä siis dissaa tätä useamman sarjan lähestymistapaa, oon itsekkin sitä käyttänyt ja pitänyt sitä hyvänä vaihtoehtona kehoilutreenissä.

 

[rahkamaha]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuinka moni tekee failure/restpause/pakkotoisto mavea, kyykkyä, penkkipunnerrusta tai muita isoja muuveja?

 

[Nikula]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuinka moni tekee failure/restpause/pakkotoisto mavea, kyykkyä, penkkipunnerrusta tai muita isoja muuveja?

Vinopenkkiä tangolla, hang clean&pressiä, leukoja, prässiä ja takareisiä maaten tulee tehtyä tällä hetkellä restpause sarjoilla.

 

[J..]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuinka moni tekee failure/restpause/pakkotoisto mavea, kyykkyä, penkkipunnerrusta tai muita isoja muuveja?

Kyllähän mulla aika monissa isoissakin liikkeissä jotain mukavaa on mukana mm. prässi, hack-kyykky, kulmasoudut, penkkipunnerrukset.....

 

[Vitamiini]

Missä vaiheessa mavessa tulee failure? Siinä vaiheessa ku tankoa ei saa kertaakaan ylös? Vai liike tulee johonkin asti ja siitä takasin alas?

 

[Oranki]

Missä vaiheessa mavessa tulee failure? Siinä vaiheessa ku tankoa ei saa kertaakaan ylös? Vai liike tulee johonkin asti ja siitä takasin alas?

Silloin, kun ei saa enää loppuojennusta ylhäällä.

 

[Pöyröö]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuinka moni tekee failure/restpause/pakkotoisto mavea, kyykkyä, penkkipunnerrusta tai muita isoja muuveja?

Meikäläinen ainakin tekee pudotuksilla sjmvt:tä, hack kyykkyä (normia en tällä hetkellä tee ollenkaan) ja penkkiä. Noista viimeistä aina vähintään failureen + negatiiviset. Onhan tuo karua touhua, hapottaa ja sattuu saatanasti. On helppo dissata jotain, mihin itellä ei edes kantti riitä kokeilemaan.

E: Yleisesti ottaen joka treenissä ja lähes poikkeuksetta kaikissa liikkeissä tulee erikoistekniikoita käytettyä, ei joka sarjassa, mutta tulee kuitenkin.

 

[Jazka9]

Hetkinen. Olenko käsittänyt jotain nyt väärin, kun olen aina tehnyt kaikkien liikkeiden viimeiset sarjat failureen asti? Myös kyykyn, penkin yms. isojen lihasryhmien liikkeet. Treenaan itse bodausmielessä. Esimerkkeinä vaikka penkkipunnerrus tai hauiskääntö tangolla 3 x 10. Olen lopettanut ensimmäiset 2 sarjaa kymmeneen ja mitoittanut painot niin että viimeisellä menee failureen asti tehtäessä mahdollisimman lähelle kymmentä. Tehdessäni viimeistä liikettä tietylle lihasryhmälle olen myös lähes aina tehnyt loppuun joko negatiivisia toistoja tai pakkotoistoja. Voisiko joku korjata jos olen täysin hakoteillä?

 

[Ilmarinen]

Ei se nyt tuollakaan tavalla mene. "Varastoajettelussa" on yleensä pointtina se että saadaan tehtyä enemmän sarjoja ja enemmän työtä. Jos on tavoitteena vetää 5*10 sarjat samalla painolla niin että vasta viimeinen on tappisarja niin 3-4 aikaisempaa sarjaa on pakko olla helpompia kuin failure.

Ymmärrän kyllä tuon ajattelutavan ja olen itsekin harjoitellut ja oikeastaan tällä hetkelläkin harjoittelen pitkälti volyymityyliin eri tekijöiden johdosta. Uskon kuitenkin melko vahvasti siihen, että mitä tiukemmalle itsensä laittaa, sitä pidemmälle seuraava askel vie, niin reeneissä kuin elämässä yleensäkin.

 

[petosh]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuinka moni tekee failure/restpause/pakkotoisto mavea, kyykkyä, penkkipunnerrusta tai muita isoja muuveja?

Takakyykkyä teen ihan failureen asti välillä. Penkissä useemmin ja joskus negatiivisia.
Mavea en kyllä tee failureen koska tekniikkani hajoaa helposti.

 

[Force]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, kuinka moni tekee failure/restpause/pakkotoisto mavea, kyykkyä, penkkipunnerrusta tai muita isoja muuveja?

Penkkihän on helpoimpia liikkeitä tehdä restpausella kun laittaa tangon pois ja saa makailla selälteen ja huilailla. :D
Kyykyssä ja mavessa erittäin harvoin failureen tulee tehtyä eikä ikinä tarkoituksellisesti. Noissa liikkeissä feilaamiseen liittyy yleensä aina suurentunut loukkaantumisriski hajoavan tekniikan johdosta.

 

[Hullusika]

Penkkihän on helpoimpia liikkeitä tehdä restpausella kun laittaa tangon pois ja saa makailla selälteen ja huilailla. :D
Kyykyssä ja mavessa erittäin harvoin failureen tulee tehtyä eikä ikinä tarkoituksellisesti. Noissa liikkeissä feilaamiseen liittyy yleensä aina suurentunut loukkaantumisriski hajoavan tekniikan johdosta.

Olettaen ettei viestisi ole sarkasmia, niin penkissähän rp:ssä ei tankoa laiteta pois vaan pidetään kädet suorina painoa ylhäällä.

 

[J..]

Olettaen ettei viestisi ole sarkasmia, niin penkissähän rp:ssä ei tankoa laiteta pois vaan pidetään kädet suorina painoa ylhäällä.

Ei.

 

[Hullusika]

Ei.

Ei muuten niin, jokapäivä oppii näköjään jotain :D

 

[jto]

kyllä sen tangon pois saa laittaa. kun kyse on lepotauosta, sillon levätään. avustaja voi ihan hyvin auttaa pois käsiltä ja takas käsille. lepotauon pituus voi vaihdella 10-30 sekan välillä, joten ei oo mitään perustetta jumittaa sitä käsillä.

 

[Mark]

Itse kuulun vahvasti tuohon failure -koulukuntaan. Kyllä failure mun näkemyksen mukaan shokeeraa ja tuhoaa lihasta enemmän, kuin se että jätetään johonki mystiseen "varasto" nimiseen paikkaan niitä toistoja. Tuntuu että monille tuo on tekosyy treenata löysästi... "Mä jätän kato tässä mun keskitetyssä yhden käden hauiskäännössä toistoja VARASTOON", kuulostaakin jo aika säälittävältä. Omassa ideologiassa toistoja ei jätetä varastoon kuin lämmitellessä ja matkalla niihin työpainoihin, jolla sitten vedetään kuolemaan asti. Tämä siis bodaillessa. Kaikilla ei tietysti riitä korvien väli mennä sinne oman sietokykynsä rajoille. Itse pyrin tietoisesti joka treenissä kasvattamaan omaa kivunsietokykyäni. Siinä tulee monenlaisia juttuja keskusteltua oman päänsä sisällä, kun sattuu ja puhalluttaa niin perkeleesti, mutta sarjaa täytyy vaan jatkaa.

Tähän minäkin kuulun,enkä osaa muuta.Mutta millainen treeniohjelma on sopivin tällaiseen ideologiaan ? esim II jakoisessa ei saisi vetää näin jos ymmärrän oikein ....

 

[Mark]

Itse kuulun vahvasti tuohon failure -koulukuntaan. Kyllä failure mun näkemyksen mukaan shokeeraa ja tuhoaa lihasta enemmän, kuin se että jätetään johonki mystiseen "varasto" nimiseen paikkaan niitä toistoja. Tuntuu että monille tuo on tekosyy treenata löysästi... "Mä jätän kato tässä mun keskitetyssä yhden käden hauiskäännössä toistoja VARASTOON", kuulostaakin jo aika säälittävältä. Omassa ideologiassa toistoja ei jätetä varastoon kuin lämmitellessä ja matkalla niihin työpainoihin, jolla sitten vedetään kuolemaan asti. Tämä siis bodaillessa. Kaikilla ei tietysti riitä korvien väli mennä sinne oman sietokykynsä rajoille. Itse pyrin tietoisesti joka treenissä kasvattamaan omaa kivunsietokykyäni. Siinä tulee monenlaisia juttuja keskusteltua oman päänsä sisällä, kun sattuu ja puhalluttaa niin perkeleesti, mutta sarjaa täytyy vaan jatkaa.

millainen treeniohjelma olisi sopivin tällaiseen ideologiaan ?