- Liittynyt
- 7.8.2006
- Viestejä
- 13
Osa 3.Päivitys tähän päivään..
Viikon kuluttua oli ensimmäinen fysioterapeutin tapaaminen. (sain toki ohjeet heti leikkauksen jälkeen) Lääkäri oli määrännyt 20kg:n painonvaraus rajoitteen 3 viikoksi. Fysioterapeutti puolestaan sanoi, että painoa saa varata oman tuntemuksen mukaan. Samoilla jalan nostelu liikkeillä jatkoin, etureidelle ja pikkuhiljaa myös takareidelle. Yläkropalle punttia lähes alusta asti.
2,5 vkoa: Reisi oli kuihtunut ihan silmissä, joten mittanauha käteen ja tarkastamaan totuus. Leikattu jalkani, jolla esimerkiksi ponnistan oli nyt ympärysmitaltaan 9cm pienempi kuin toinen koipi. Jalka siis surkastui kauttaaltaan ihan silmissä, vaikka kuntoutusliikkeitä teinkin. Sisällä köpöttelin ilman keppejä, mutta pidemmät matkat ulkosalla konkkasin kepeillä. Kolmen viikon jälkeen kepit pysyvästi nurkkaan jalka ojentui tässä vaiheessa hyvin ja koukistui 90 asteeseen. Kävely oli ihan uutta ja vierasta. Luulin jo kävelleeni ihan normaalisi, mutta totuus paljastui kun katsoin omaa kävelyäni videolta. Kävely oli aivan hirveää lenkkaamista. Vaikka jalka suoristui testatessa ihan hyvin, niin en osannut suoristaa sitä käytännössä. En vielä kyennyt polkemaan kuntopyörää, mutta fysioterapeutti uskoi vesijuoksun ja uimisen tekevän hyvää jalalle. Niin se tuntuikin hyvältä hetken… kun päätin ottaa muutaman tavallisen vapaauinti vedon. Kevyen potkun aikana takareidessä tuntui napashdus ja viiltävä kipu. Arvelin siirteen ottokohdasta kiinnikkeiden irronneen ja johtuneen lihasten surkastumisesta.. Viikon takareisi oli erittäin kipeä ja kävely muuttui yhä vahvemmin ontuvaksi.. Lääkärit lomalla joten levolla uskoin tilanteen korjaantuvan.
Takareisi parani kohtalaisesti ja pikkuhiljaa tuska väheni sitä liikuttaessa. 4.viikolla pystyin polkemaan kuntopyörää satula korkealla. Alamäet ja portaiden alaspäin kävely tuntui kaikkein vaikeimmalta, jolloin polvilumpion alapuoli tuntui kiristävän ja hieman kivuliaalta.
5.viikolla olin jo unohtanut takareiden. 3 tunnin automatkan päätteeksi olin ottamassa kenkiä jalasta. Kengännauhat löysällä painoin toisella jalalla kantapäästä ja nostin operoitua jalkaa ylöspäin kun taas perkeleellinen kipu ja samanlainen napsahdus kuin 3vkoa aiemmin. Tästä muutamaa vuorokautta myöhemmin heräsin yöllä takareiden kramppiin ja sain yön nukutuksi juuri ja juuri särkylääkkeiden avustamana. Aamulla huomasin polvitaipeen taakse muodostuneen ”paakun” ja nyt päätin selvittää varsinaisen syyn. Takareiden keskivaiheella havaittiin UÄ:ssä 2cm:n repeämä- ultraääntä ja ainoastaan eksentrisiä lihassupistuksia, joten varsinaiset polven kuntoutus liikkeet jäivät vähemmälle. 6.viikolla pystyin kuitenkin aloittamaan pyöräilyn.
Vko 9: Ortopedin mukaan korjattu polvi tuntuu jämäkältä ja takareisivammat hamstring- siirrännäisen yhteydessä ovat tavallisia. No tästä ei kuitenkaan etukäteen varoiteltu. Ortopedi ei kummemmin kommentoinut ojentaessa polvesta kuuluvaa ääntä. Kuulu kai asiaan.. Sain luvan hölkkäilylle mikäli takareisi antaa myöden. Samalla viikolla fysiterapeutti ohjasi hölkkä ja hyppely harjoituksia. Tuntuvat muuten melko hurjilta näin toipumisvaiheessa. Isometrisessä voimanmittauksessa leikattu polvi ojennuksessa: 50kg ja terve 90kg. Ympärysmitta 5cm pienempi kuin terve ja tyhjää nahkaa on paljon. Surkastuminen näkyy myös pohkeissa sekä pakarassa.
Nyt Vko 10: Polvi lonksuu ja paukkuu yhä enemmän ja aristaa hölkkäilyn(n.300m) sekä fys. testien jäljiltä. En ole satuttanut jalkaa tai muuta sellaista, joten ehkä kaikki huoli on turhaa, mutta silti epäilyttää jatkuvasti.. Jalka suoristuu hyvin mutta koukistus ei ole kehittynyt vähään aikaan. Nyt n. 130 astetta. Kävely ei ole edelleenkään symmetristä. Takareisi sentään tuntuu paremmalta ja nyt uskaltaa paremmin tehdä kyykkyjä ja jalkaprässiä. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu polven pysyminen kunnossa ja asteittainen kuntoutuminen. Voimat saa kyllä ajan kanssa palautettua, mutta uutta leikkausta pää ei kestäisi..
Viikon kuluttua oli ensimmäinen fysioterapeutin tapaaminen. (sain toki ohjeet heti leikkauksen jälkeen) Lääkäri oli määrännyt 20kg:n painonvaraus rajoitteen 3 viikoksi. Fysioterapeutti puolestaan sanoi, että painoa saa varata oman tuntemuksen mukaan. Samoilla jalan nostelu liikkeillä jatkoin, etureidelle ja pikkuhiljaa myös takareidelle. Yläkropalle punttia lähes alusta asti.
2,5 vkoa: Reisi oli kuihtunut ihan silmissä, joten mittanauha käteen ja tarkastamaan totuus. Leikattu jalkani, jolla esimerkiksi ponnistan oli nyt ympärysmitaltaan 9cm pienempi kuin toinen koipi. Jalka siis surkastui kauttaaltaan ihan silmissä, vaikka kuntoutusliikkeitä teinkin. Sisällä köpöttelin ilman keppejä, mutta pidemmät matkat ulkosalla konkkasin kepeillä. Kolmen viikon jälkeen kepit pysyvästi nurkkaan jalka ojentui tässä vaiheessa hyvin ja koukistui 90 asteeseen. Kävely oli ihan uutta ja vierasta. Luulin jo kävelleeni ihan normaalisi, mutta totuus paljastui kun katsoin omaa kävelyäni videolta. Kävely oli aivan hirveää lenkkaamista. Vaikka jalka suoristui testatessa ihan hyvin, niin en osannut suoristaa sitä käytännössä. En vielä kyennyt polkemaan kuntopyörää, mutta fysioterapeutti uskoi vesijuoksun ja uimisen tekevän hyvää jalalle. Niin se tuntuikin hyvältä hetken… kun päätin ottaa muutaman tavallisen vapaauinti vedon. Kevyen potkun aikana takareidessä tuntui napashdus ja viiltävä kipu. Arvelin siirteen ottokohdasta kiinnikkeiden irronneen ja johtuneen lihasten surkastumisesta.. Viikon takareisi oli erittäin kipeä ja kävely muuttui yhä vahvemmin ontuvaksi.. Lääkärit lomalla joten levolla uskoin tilanteen korjaantuvan.
Takareisi parani kohtalaisesti ja pikkuhiljaa tuska väheni sitä liikuttaessa. 4.viikolla pystyin polkemaan kuntopyörää satula korkealla. Alamäet ja portaiden alaspäin kävely tuntui kaikkein vaikeimmalta, jolloin polvilumpion alapuoli tuntui kiristävän ja hieman kivuliaalta.
5.viikolla olin jo unohtanut takareiden. 3 tunnin automatkan päätteeksi olin ottamassa kenkiä jalasta. Kengännauhat löysällä painoin toisella jalalla kantapäästä ja nostin operoitua jalkaa ylöspäin kun taas perkeleellinen kipu ja samanlainen napsahdus kuin 3vkoa aiemmin. Tästä muutamaa vuorokautta myöhemmin heräsin yöllä takareiden kramppiin ja sain yön nukutuksi juuri ja juuri särkylääkkeiden avustamana. Aamulla huomasin polvitaipeen taakse muodostuneen ”paakun” ja nyt päätin selvittää varsinaisen syyn. Takareiden keskivaiheella havaittiin UÄ:ssä 2cm:n repeämä- ultraääntä ja ainoastaan eksentrisiä lihassupistuksia, joten varsinaiset polven kuntoutus liikkeet jäivät vähemmälle. 6.viikolla pystyin kuitenkin aloittamaan pyöräilyn.
Vko 9: Ortopedin mukaan korjattu polvi tuntuu jämäkältä ja takareisivammat hamstring- siirrännäisen yhteydessä ovat tavallisia. No tästä ei kuitenkaan etukäteen varoiteltu. Ortopedi ei kummemmin kommentoinut ojentaessa polvesta kuuluvaa ääntä. Kuulu kai asiaan.. Sain luvan hölkkäilylle mikäli takareisi antaa myöden. Samalla viikolla fysiterapeutti ohjasi hölkkä ja hyppely harjoituksia. Tuntuvat muuten melko hurjilta näin toipumisvaiheessa. Isometrisessä voimanmittauksessa leikattu polvi ojennuksessa: 50kg ja terve 90kg. Ympärysmitta 5cm pienempi kuin terve ja tyhjää nahkaa on paljon. Surkastuminen näkyy myös pohkeissa sekä pakarassa.
Nyt Vko 10: Polvi lonksuu ja paukkuu yhä enemmän ja aristaa hölkkäilyn(n.300m) sekä fys. testien jäljiltä. En ole satuttanut jalkaa tai muuta sellaista, joten ehkä kaikki huoli on turhaa, mutta silti epäilyttää jatkuvasti.. Jalka suoristuu hyvin mutta koukistus ei ole kehittynyt vähään aikaan. Nyt n. 130 astetta. Kävely ei ole edelleenkään symmetristä. Takareisi sentään tuntuu paremmalta ja nyt uskaltaa paremmin tehdä kyykkyjä ja jalkaprässiä. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu polven pysyminen kunnossa ja asteittainen kuntoutuminen. Voimat saa kyllä ajan kanssa palautettua, mutta uutta leikkausta pää ei kestäisi..
Tai ehkä parasta olis vaan kun komplikaatiot ja vastoinkäymiset jäis vähemmälle!
!
