Eturistisidekorjausleikkaus

[Akikonomu]

Te jotka olette jo tämän kokeneet mitä vinkkejä annatte ajanviettoon? Yläkroppaa voi varmaan treenata ihan huoletta.

Niin-pä. Itselläni ei ollut ajanvieteongelmia kun jalalle saattoi kuitenkin varata koko painolla - ja siis treenata melkeinpä mitä vain.

Jos näin ei olisi ollut - olisin kai käynyt vaikka elokuvissa, sillä mikäpä vie paremmin ajatukset ihan toisaalle kuin hyvä elokuva. Ja tietysti treenannut sitä yläkroppaa, vaikka yllättävän paljon siinäkin jalkoja tarvitaan.

Mutta toisaalta, ehkäpä leikkaukseen valmistautuminen on sitä parasta ajanvietettä. Yksin asuvana varastoin kämpille ruokaa, kirjoja ja muuta viihdettä kuin pieni orava. Periaatteessa olisin voinut olla poistumatta kämpästä vaikka kokonaisen kuukauden! Ja tietysti otin mahdollisimman tarkkaan selvää siitä mitä on edessä (eipä sattunut mitään tämän threadin tapaista eteen silloin).

Tietysti treenasin myös jalkoja, periaatteella "hajallahan se jo on, ja leikkauspäiväkin on sovittu" mitä en tietenkään voi suositella, toisin kuin ortopedini ohjeita joita kannattaa ainakin kokeilla: reiden ojennus/koukistus istuen, yksi jalka kerrallaan. Ensin pitää määritellä yhden toiston maksimi, siitä sitten 20-40% jolla pyritään tekemään 40 toistoa . Hervoton elukkatreenihän siitä tulee kun koivet ovat ihan hapoilla. Mutta toisaalta, kehittää kuulema hermostoa/verisuonitusta/kestävyyttä ja helpottaa leikkauksesta toipumista.

 

[Footballerina]

Tietysti treenasin myös jalkoja, periaatteella "hajallahan se jo on, ja leikkauspäiväkin on sovittu" mitä en tietenkään voi suositella, toisin kuin ortopedini ohjeita joita kannattaa ainakin kokeilla: reiden ojennus/koukistus istuen, yksi jalka kerrallaan. Ensin pitää määritellä yhden toiston maksimi, siitä sitten 20-40% jolla pyritään tekemään 40 toistoa .

Hyvä etten samantien alkanut ojentamaan ja koukistamaan, mutta ehkä kuntoutus on tarkoituksenmukaista tehdä vasta leikkauksen jälkeen. Eipä tuo koipi mihinkään liikukaan, verellä tuettu samaan asentoon. Ihana molopolvi

 

[Akikonomu]

Hyvä etten samantien alkanut ojentamaan ja koukistamaan, mutta ehkä kuntoutus on tarkoituksenmukaista tehdä vasta leikkauksen jälkeen. Eipä tuo koipi mihinkään liikukaan, verellä tuettu samaan asentoon. Ihana molopolvi

Ensimmäinen hajapolviperiaate: mitään ei tehdä väkisin, eli ei kaikkia sekopäitä pidä tietenkään mennä tuosta vain matkimaan

Itselläni oli kyse leikkaukseen valmistautumisesta, varaslähdöstä mukavampaan yhteiseloon hajapolven kanssa. Mahdollista, kun polvi kesti ja liikkuikin vielä. Varsinainen kuntoutus tapahtuu tietysti vasta leikkauksen jälkeen.

Joka tapauksessa, pidä lippu korkealla ja polvi liikkeessä (mahdollisuuksien mukaan).

 

[Olari]

Jep eli kohta kolme viikkoa leikkauksesta, polvi alkaa jo toimimaan paremmin, olen jo uskaltanu autoa ajaa, sekä sisätiloissa liikun vaivattomasti ilman keppejä, ja äsken kokeilin jopa kuntopyörän polkemistä. En tiedä onko se järkevää vielä tässä vaiheessa, mutta ei tuntunut pahalta, ens viikolla pitäis sit päästä fysioterapiaan

 

[axam]

Itselleni tehtiin ACL-operaatio (+kierukat) 14kk sitten. Vaikeuksia oli matkassa, polvi tulehtui pari kertaa, ja vetelin yhteensä 2kk antibiootteja ja sairaalassakin tuli 4 päivää lojuttua antibioottitiputuksessa. Tämä n. 3kk leikkauksen jälkeen. Muuten polven kanssa ei ongelmia ollut, paitsi ojennusvajeen kanssa. Ojennusvajehan on yleistä, kun siirre otetaan patellajänteestä.

Tällä hetkellä polvi on ihan hyvässä kunnossa. Olen lisännyt selvästi kyykkyä salitreeneihin, ja siitä mun polvet tykkää. Myös venyttelystä on tullut jokapäiväistä leipää. Salibandyakin on tullut jo pelailtua, ja kyllä polven jo pelin aikana unohtaa. Aluksi arastelua oli kyllä todella paljon (johtuen sekä pikku pelosta että oikeasta kivusta joka askeleen tärähtäessä lattiaan).

Voimaa kohtalotovereille !

 

[-ville-]

Itselleni tehtiin ACL-operaatio (+kierukat) 14kk sitten. Vaikeuksia oli matkassa, polvi tulehtui pari kertaa, ja vetelin yhteensä 2kk antibiootteja ja sairaalassakin tuli 4 päivää lojuttua antibioottitiputuksessa. Tämä n. 3kk leikkauksen jälkeen. Muuten polven kanssa ei ongelmia ollut, paitsi ojennusvajeen kanssa. Ojennusvajehan on yleistä, kun siirre otetaan patellajänteestä.

Tällä hetkellä polvi on ihan hyvässä kunnossa. Olen lisännyt selvästi kyykkyä salitreeneihin, ja siitä mun polvet tykkää. Myös venyttelystä on tullut jokapäiväistä leipää. Salibandyakin on tullut jo pelailtua, ja kyllä polven jo pelin aikana unohtaa. Aluksi arastelua oli kyllä todella paljon (johtuen sekä pikku pelosta että oikeasta kivusta joka askeleen tärähtäessä lattiaan).

Voimaa kohtalotovereille !

toi venyttely auttaa kyllä uskomattoman paljon..itselläkin kun se on tullut nyt joka päivään..

 

[Mr. Speed]

miltä kuulostaa mun diagnoosi ACL yläkolmanneksen totaalirepeämä??

leikkaus syksyn aikana. 4-6vk kepeillä. 3-4kk hölkkä ja kuntosalisaliharj. jne..

ihmeen tukeva on kuulemma vaikka eturistiside poikki.
sanoi kuntosaliharjoittelusta johtuen/takia tukeva eli lihakset ovat tukeneet sitä polvea.

 

[Footballerina]

Nyt on leikkauksesta kaksi päivää. ACL rekonstruktio + lat. kierukka korjattu. Jalka on kuin hakattu, särky onneksi helpottanut (vähän). Te jotka olette läpikäyneet saman oliko jalka kovin kipeä ensimmäisinä päivinä? Koska saitte jalkaan jotain liikettä? Mulla oli heti ensimmäisenä päivänä fysioterapeutti ja masensi kyllä täysin, kun eihän se mihinkään liikkunut. Se on kuin puupökkelö :( Mutta onko se mikään ihme, kun sinne on kaivettu kaksi 2,5 cm koloa ja laitettu titaaniruuvit täytteeksi.

 

[-ville-]

Nyt on leikkauksesta kaksi päivää. ACL rekonstruktio + lat. kierukka korjattu. Jalka on kuin hakattu, särky onneksi helpottanut (vähän). Te jotka olette läpikäyneet saman oliko jalka kovin kipeä ensimmäisinä päivinä? Koska saitte jalkaan jotain liikettä? Mulla oli heti ensimmäisenä päivänä fysioterapeutti ja masensi kyllä täysin, kun eihän se mihinkään liikkunut. Se on kuin puupökkelö :( Mutta onko se mikään ihme, kun sinne on kaivettu kaksi 2,5 cm koloa ja laitettu titaaniruuvit täytteeksi.

pari viikkoa niin jalka liikkuu jo huomattavasti paremmin

 

[Akikonomu]

Kyllä tuo ihan tutulta kuulostaa. Ekat päivät olivat pahimmat, ja parin viikon päästä sitä jo tekee asioita joita ei uskoisi pystyvänsä tekemään. Toipuminen on yllättävän nopeaa, sillä ihminen on sitkeä elukka. Niin, vaikka sitä vetäistäisiin polvi halki, kuten itselläni...

Kamalaahan se oli: iltaruskon sävyinen halko siinä missä pari päivää sitten oli vielä oma jalka; miten ihmeessä voikaan laho puhelintolppa olla niin kipeä, ja vielä niin kauan (viikon ja vähän toistakin). Hupaisaa muuten, että sai kaksin käsin nostaa penkille samaa jalkaa jolla vain muutamaa päivää aikaisemmin nosti parikymmentä kiloa rautaa kymmeniä kertoja. Ei ole reilua!

Mulla oli heti ensimmäisenä päivänä fysioterapeutti ja masensi kyllä täysin, kun eihän se mihinkään liikkunut. Se on kuin puupökkelö Mutta onko se mikään ihme, kun sinne on kaivettu kaksi 2,5 cm koloa ja laitettu titaaniruuvit täytteeksi.

Itselläni kävi fysioterapeutti jo ennen leikkausta, ja sitten leikkauksen jälkeisenä aamuna (luksusta viettää yö yksityissairaalassa, kunnon mömmöt ja palvelu pelaa!). Säästyin siis suuremmalta masennukselta, kun vain ihan itsekseni yrittelin jalkaa nostella leikkauksen jälkeen, eikä se onnistunut ennen kuin olin saanut lisää ilopillereitä. Niin, ja "aamulenkistä" kieltäydyin sillä verukkeella että olisi saattanut saada lattia uuden laatoituksen. Sen verran se sattui jo pelkkä ajatus. Toisaalta, laittoivat pahat tädit vaappumaan samassa talossa olevaan apteekkiin ja takaisin ennen kuin päästivät pois. Oli meinaan tuskanhikinen reissu se. Ja sitten vain taksilla kotiin nukkumaan!!!

 

[-ville-]

tänään kaaduin ton leikatun jalan päälle sillain...tai no en kaatunu vaan toinen jalka luisti alta ja menin kyykkyyn tavallaan..vähän vaikee selittää nyt hirveä pelko persiissä et ei kai tuo side nyt kärsiny...kipua tuli jonkun verran siinä tapahtumahetkellä mutta nyt ei enää oikeestaan ole kipua...mutta piti jo soittaa ortopedillekin että kannattasko tulla näyttää..sano et pari viikkoo ja jos vielä oon huolissani niin sit meen...tää on kyllä nini perseestä kun jotain tämmöstä sattuu niin heti on se kokoajan mielessä et meniköhän se uudelleen..pitää vaan toivoo et ei oo tullu vaurioo...

 

[Footballerina]

tänään kaaduin ton leikatun jalan päälle sillain...tai no en kaatunu vaan toinen jalka luisti alta ja menin kyykkyyn tavallaan..vähän vaikee selittää nyt hirveä pelko persiissä et ei kai tuo side nyt kärsiny...kipua tuli jonkun verran siinä tapahtumahetkellä mutta nyt ei enää oikeestaan ole kipua...mutta piti jo soittaa ortopedillekin että kannattasko tulla näyttää..sano et pari viikkoo ja jos vielä oon huolissani niin sit meen...tää on kyllä nini perseestä kun jotain tämmöstä sattuu niin heti on se kokoajan mielessä et meniköhän se uudelleen..pitää vaan toivoo et ei oo tullu vaurioo...

Eikös sulla ole leikkauksesta kuitenkin jo jonkin verran aikaa? Luulis, että se kestäis. Ainakin lukenut/kuullut juttuja niin, muutkin kompastelleet ja silti pysyny ehjänä. Onhan se hirvee pelko, ku tämä on jotain sellasta mitä ei halua toista kertaa kokea. Sulla ei kuitenkaan tullut siihen mitään iskua eikä kauheesti painoa päälle (?). Joten ei kai siinä mitään. Uskossa on hyvä elää! ps. oma koipi osoitti tänään ensimmäisiä kunnon elonmerkkejä Tulossa kyllä tuskaisia kuukausia, koska ite ainakin oon aikamoinen suhari... täytyy yrittää pysytellä rauhassa!

 

[Akikonomu]

Kakka juttu, josta kokemusta itsellänikin. Tulihan sitä kaatuiltua, kuten olen jo kirjoitellutkin. Se kirjahyllyepisodi sattui muuten kolmantena leikkauksenjälkeisenä päivänä - koipi toisin pysyi varsin suorana kun ei muutenkaan taipunut - ja silti selvisin hengissä, kuten pyöräilyjutusta n. 4kk leikkauksesta. Kummallakin kerralla meinasin mennä ihan pähkinöiksi. Ei kerta kaikkiaan auttanut mikään määrä järkeilyä, vasta se auttoi kun seuraavalla tarkastuskäynnillä sain kuulla polven olevan oikein hyvä. Ja vielä pari tuntia ennen käyntiä polvi tuntui... omituiselta? Vasta toista vuotta leikkauksen jälkeen lakkasin pelkäämästä polven uutta hajoamista.

 

[Mr. Speed]

kauanko on porukalla kestänyt leikkauksesta että autoa pystynyt ajamaan?

 

[-ville-]

kauanko on porukalla kestänyt leikkauksesta että autoa pystynyt ajamaan?

ite olin semmoset kolme viikkoa poissa auton ratista...

 

[Mr. Speed]

ite olin semmoset kolme viikkoa poissa auton ratista...

ok, ton suuntaista ajattelinkin.

 

[Deleted member 5830]

Leikkauksesta toipuessa kuulumisia...

Moikkis moikkis!

Mut leikattiin tiistaina. Operaatio sujui hyvin, mitä nyt sen jälkeen olo oli kuin toudella pahassa krapulassa, laatta lensi aika lahjakkaasti ja nukuin seuraavat 16 tuntia. Tiäs minkä jytypaukun se anestesialääkäri mulle laittoi Ei vaines, toiset vaan reagoi vahvemmin. Keskiviikkopäivä sit jo valkeni aurinkoisena ja jalka tuntui ihan hyvältä, turvostustakaan ei liiemmin ollu ja taipuikin ihan ok.

Olin torstaina ja tänään jo luennoillakin (dösällä menin) ja ihan hyvin olen pärjäilly särkylääkkeen voimin. Ainut että tänään koulun jälkeen oli vähäsen turvotusta, joten vietin kolmisen tuntia ketarat kohti kattoa makoillen. (Auttoi.) Himmailen nyt hiukkasen vauhtia ja koitan pysyä paikoillani ja muistaa olevani toipilas (vähän paremmin) niin eiköhän se tästä.

By the way. Tässä matkan varrella on tullu jo useaan otteeseen todettua että hyvä fyysinen kunto todella on hyödyksi ja tulee tarpeeseen leikkauksesta toipuessa. (Sitähän se lääkärisetäkin tuumaili mun reisilihaksia tsuumaillessaan ) Mut nyt sohvalle lokoilemaan ja koulukirjojen pariin...

 

[Footballerina]

Ai ai ai ... kaksi viikko takana leikkauksesta. Polvi koukistuu jotain 60 astetta ja suoristuu aika hyvin. Mutta nyt on alkanut vaivaamaan kivut polvilumpion yläpuolella. Aluksi oli tuskaista siirteen ottokohdan kanssa, mutta nyt tuo prkleen lumpio. Kai se on sitä, kun jalkaa rasittaa enemmän ja polvilumpio taas oudoltaan liikkuu. Tuskaista, mutta hiljalleen parempaan.. Toivottavasti.

 

[Akikonomu]

Hyvältähän tuo kuulostaa, itselläni ainakin olivat kaksi ensimmäistä viikkoa ne pahimmat. Miten kuntoutus?

 

[Deleted member 5830]

Hyvältähän tuo kuulostaa, itselläni ainakin olivat kaksi ensimmäistä viikkoa ne pahimmat. Miten kuntoutus?

Minkälaista kuntoutusta porukoilla on ollut? Mä sain sairaalasta mukaani simppelit jumppaohjeet (ojennuksia ja koukistuksia ilman vastuksia ja maks 90 asteeseen saakka) ja sanottiin et lopputarkastuksen yhteydessä (kuukausi leikkauspäivästä eteenpäin) yhteydessä katellaan jatkokuntoutuksia. Jäin vaan miettimään et mitä se sit käytännössä mahtaakaan tarkottaa?