Eturistisidekorjausleikkaus

[-ville-]

Hyvältä tuo sun kohdalla kuulostaa.:thumbs:
Nyt on vuosi omasta leikkauksesta ja viimeisen reilun puolen vuoden aikana ei ole tuntunut juuri mitään erikoista polvessa. Ainoastaan kovemmissa kyykkysarjoissa tuntuu jännää painetta polven etuosassa mutta vähän himmaa niin menee ohi. Kesän eka rullaluistelulenkki myös vähän tuntui mutta se tuntui kyllä muutenkin jaloissa
Mitä muuten sulla fysioterapeutti sanoi reisiojennuksen tekemisestä? Mulla se kehotti olla tekemättä koska rasittaa polvea liikaa. Olen mä tosin nyt jo tehnyt kevysillä painoilla koska se olis hyvä liike saada kadonneita reisilihoja takasin:D


Flashgirl: Aivan uskomatonta touhua noissa sun leikkauksissa. Toivottavasti tässä toisessa operaatiossa kaikki menee hyvin.
Tsemppiä kovasti vaikka sulla meneekin nyt vähän pitemmän kaavan kautta tuo korjaus.

Kehotti kanssa jättämään kyseisen liikkeen pois..saa nähdä sitten hamassa tulevaisuudessa tuleeko tehtyä vielä...kait se olis parempi uskoa sitä:lol2:

 

[Rauta-Masa]

Mulla oli tuo reisiojennus alussa kielletty, mutta 3 kk leikkauksen jälkeen saadussa jalkaohjelmassa se oli jo mukana, kumpikin jalka erikseen. Ei tuo pahaa tehnyt mutta teinkin kevyillä painoilla varovasti. Voi siinä varmaan saada siirrännäiisen vaikka venymään ja siirtymään paikoiltaan jos liioittelee. Yhden jalan kyykky oli paras liike minun mielestäni kuntoutuksessa. Fysioterapeutti meinasi että parempi olisi tehdä ihan vapailla painoilla, tein kuitenkin Smith- masiinassa, jotenkin tuntui turvallisemmalta. Tavalliset kyykyt alkoivat myös sujua siinä 4 kk leikkauksesta aika hyvin. Nyt on 7 kk leikkauksesta. Kyykkyjä teen 80-90 kg:llä kasin sarjoja, enemmänkin voisi mennä jos tyylistä tinkisi ja juoksisi vähemmän. Täytyy sanoa että uusi elämä kuntoilun ihmemaassa alkoi mulla tuon eteuristideleikkauksen jälkeen. Aikaisemmin joko juoksin tai nostin punttia, nyt teen kumpaakin yhtäaikaa. Nelijakoisella neljästi punttia viikossa ja 3-4 aerobista treeniä myös. Juoksua kerran viikossa pitkä rauhallinen vähintään 1,5 tuntia ja kerran viikossa reippaampi joko 20-30 min yhtä soittoa+verryttelyt tai 5-10 min intervalleja useampia, kolmas juoksu palauttava lyhyt. Salilla myös stepperillä saa pulssia ylös aika mukavasti tai sitten spinningillä. Työmatka on aika lyhyt ja se mennään pyörällä. Pyöräilyä ei tartte enää yhtään varoa, alussa vaarallisinta on kaatua tai muuten tehdä akkinäisiä liikkeitä joissa polven jännesiirre voi siirtyä/löystyä.

Ikää on valitettavasti sen verran että em. ohjelma aiheuttaa aikamoista jäykkyyttä. Venyttelyt tekevät/tekisivät siihen poikaa muttei aina jaksa. Leikattu polvi ei ole tällä ohjelmalla yhtään vaivannut, toisen jalan polvitaive on enemmänkin meinannut vihoitella.

 

[Rauta-Masa]

Mulla oli tuo reisiojennus alussa kielletty, mutta 3 kk leikkauksen jälkeen saadussa jalkaohjelmassa se oli jo mukana, kumpikin jalka erikseen. Ei tuo pahaa tehnyt mutta teinkin kevyillä painoilla varovasti. Voi siinä varmaan saada siirrännäiisen vaikka venymään ja siirtymään paikoiltaan jos liioittelee. Yhden jalan kyykky oli paras liike minun mielestäni kuntoutuksessa. Fysioterapeutti meinasi että parempi olisi tehdä ihan vapailla painoilla, tein kuitenkin Smith- masiinassa, jotenkin tuntui turvallisemmalta. Tavalliset kyykyt alkoivat myös sujua siinä 4 kk leikkauksesta aika hyvin. Nyt on 7 kk leikkauksesta. Kyykkyjä teen 80-90 kg:llä kasin sarjoja, enemmänkin voisi mennä jos tyylistä tinkisi ja juoksisi vähemmän. Täytyy sanoa että uusi elämä kuntoilun ihmemaassa alkoi mulla tuon eteuristideleikkauksen jälkeen. Aikaisemmin joko juoksin tai nostin punttia, nyt teen kumpaakin yhtäaikaa. Nelijakoisella neljästi punttia viikossa ja 3-4 aerobista treeniä myös. Juoksua kerran viikossa pitkä rauhallinen vähintään 1,5 tuntia ja kerran viikossa reippaampi joko 20-30 min yhtä soittoa+verryttelyt tai 5-10 min intervalleja useampia, kolmas juoksu palauttava lyhyt. Salilla myös stepperillä saa pulssia ylös aika mukavasti tai sitten spinningillä. Työmatka on aika lyhyt ja se mennään pyörällä. Pyöräilyä ei tartte enää yhtään varoa, alussa vaarallisinta on kaatua tai muuten tehdä akkinäisiä liikkeitä joissa polven jännesiirre voi siirtyä/löystyä.

Ikää on valitettavasti sen verran että em. ohjelma aiheuttaa aikamoista jäykkyyttä. Venyttelyt tekevät/tekisivät siihen poikaa muttei aina jaksa. Leikattu polvi ei ole tällä ohjelmalla yhtään vaivannut, toisen jalan polvitaive on enemmänkin meinannut vihoitella.

 

[kalevi75]

jalka leikattu 2 kertaa tänä vuonna.Toisella kerralla poistettiin kiinnikkeitä.Jalka on vieläkin todella huono, särkee lähes kaikkea tehdessä.Autolla ajaminen on todella tuskaa meneen lukkoon ja ihan käyttökelvottamaksi vähäksi aikaa. Juokseminen ei tule kuuloonkaan. Jalka paukkuu ja krahisee suoristaessa todella vittumaisesti. Luulin FLASHGIRL että olen maailman epäonnisin ihminen. Kaikki on tehty kuntoutuksessa mitä pitää en tiedä pitäisikö taas mennä lekulle kun ei se jalka oikein tunnu hyvältä.

Jalan leikannut lääkäri on myös alansa huippu turussa(ei eläin). Jalassa ei käytännössä ole lainkaan lihaksia. Kyllä tää kypärä kohta hajoaa...TSEMIÄ kaikille kohtalo tovereille!!!!!

 

[Deleted member 5830]

Miten pitkään leikkauksen jälkeen jouduitte olemaan sairaslomalla? Alottelen just opiskeluja ja pohdiskelin et miten pian mahtaa olla mahdollista palata koulun penkille. Riittääkö pari päivää kotona leikkauksen jälkeen vai pitääkö ootella pitempään ennenku kestää ihmisten ilmoilla olla ja voi luennoille osallistua?

 

[-ville-]

Miten pitkään leikkauksen jälkeen jouduitte olemaan sairaslomalla? Alottelen just opiskeluja ja pohdiskelin et miten pian mahtaa olla mahdollista palata koulun penkille. Riittääkö pari päivää kotona leikkauksen jälkeen vai pitääkö ootella pitempään ennenku kestää ihmisten ilmoilla olla ja voi luennoille osallistua?

mä olin koulusta pois puolitoista viikkoa..lääkäri suositteli 1-2 viikkoa..on se ihan hyvä olla hetkinen poi sieltä..keppien kans kulkeminen aika hankalaa..mut jos sulla itselläs ei oo kipuja ja joku luento esim niin kyllä sinne aika äkkiä pääsee..melkeenpä heti jos vaan kipu ja muut antaa jälkeen..

 

[Kuntouttaja]

Terve,
No kunpa olisinkin terve.. ja mitä ilmeisemmin sitä toivoo kaikki kyseistä threadia lukevat. Ensinnäkin suuret kiitokset kaikille kirjoittaneille ja toiseksi kaikki sympatia ja kannustus kaikille kohtalotovereille. Kyseinen aihe sai minut liittymään foorumin jäseneksi. Sillä vaikka kuinka olen keskustellut lääkäreiden, fysioterapeuttien ja alan ammattilaisten kanssa, vielä arvokkaammaksi olen kokenut muiden kokemukset kyseiseen vammaan liittyen. Vaikka jokaisen vamma ja toipumisprosessi on yksilöllinen, niin tieto ei itselläni ainakaan ole lisännyt tuskaa vaan poistanut epätoivoa ja jopa lisännyt uskoa terveestä huomisesta. siksi siis tuon oman tapauksenikin tähän keskusteluun.. Tästä vuodatuksesta on mitä ilmeisemmin tulossa romaani, joten hypätkää yli ne joita ei tylsät yksityiskohdat jaksa kiinnostaa..
Hutikuussa 06 Jalkaani kohdistui yllättävä, kiertävä voima, joka väänsi kantapäätä ulospäin polven ollessa hieman koukussa. Tämän seurauksena polvesta kuului pamahdus ja viiltävä kipu. Kipu ei ollut aivan sietämätön ja vaikka paremmin pitäisi tietää, niin en kuitenkaan lopettanut kyseistä aktiviiteettia tähän vaan teippauksen jälkeen takaisin temmeltämään. Myöhemmin totesin, että kaikki ei kuitenkaan taida olla kunnossa ja vakuutksen ollessa kunnossa meninin yksityisen päivystävälle yleisläärille. Hän epäili polvilumpion menneen sijoiltaan, määräsi kepit pariksi viikoksi, otti röntgen kuvat ja kehoitti heti kuvien tultua menemään ortopedin vastaanotolle. Polven turvotus laski parissa päivässä ja totesin tulevani toimeen ilman keppejä. Ortopedi (yksityinen) tutki polveani, ja totesi heti että vika ei ollut ainakaan lumpiossa, jos siellä jotain olisi niin se voisi olla eturistisiteessä. Varmuuta hän ei osannut sanoa ja pyysi tulemaan uudestaan 3 viikon kuluttua, jolloin turvotus olisi laskenut ja magneettien ottaminen olisi mahdollista. Ortopedi sanoi, ettei liikunnan harrastamiselle ole esteitä. No hullua ei tarvitse montaa kertaa yllyttää.. Toisaalta ajattelin ettei siellä sitten varmaan mitään vikaa ole. Jalka alkoi tuntua nopeasti melko hyvältä. Kyykyssä tuntui erilaiselta ja liikkuessa polvessa hieman huteralta. Voimat kuitenkin olivat tallella ja hölkkääminenkin onnistui. Uimassa käydessä ongelmat tulivat selvimmin esille. Polvesta alaspäin hallinta tuntui olemattomalta ja rintauinnin potkut eivät tulleet kuuloonkaan. Vähitellen myös juoksussa aloin selvästi huomaamaan "löysyyttä" polvessa ja olin melko varma, että kaikki ei ole kunnossa.
Toisella käynnillä ortopedi totesi, että melko hyvältä ja tukevalta polvi tuntuu. Minä ihmettelin,että mitä.. ja kun kerran vakuutus on niin tästä pitää saada selvyys. No hän meinasi, että kyllä se magneetikuvan ottaminen varmaan sitten olisi järkevää niin sanotusti vamman poissulkemisen takia ja henkisen hyvinvointini takia..Nimenomaan.. Ei edellenkään kieltoa millekkään liikkumiselle ja painiskelua saa harrastaa, jos siltä tuntuu. Jos siellä on jotain rikki niin ei kai hajonnut huonommaksi voi enää mennä??
Pääsin magneettikuviin viikon päästä ja sain soittoajan ortopedille. Postissa tuli tulokset ja ison miehen meinasi tulla itku, vaikka en selostusta täysin ymmärtänyt: jotakuinkin, ACL:n totaali ruptuura ja pieni murtuma tibian päässä. Ei kuullostanut hyvltä minun korvaan ja kysyin samalta ortopedilta, että olinko suomentanut oikein: ACL Totaali ruptuura: eturistiside täysin paskana! murtuma tibian päässä viittasi murtumaan sääriluussa.
Vastauksen tiesin jo ja leikkausta alettiin suunnitella.. Leikkausaika varattiin 7vko vahingon jälkeen. Leikkausta suorittamaan toinen ortopedi, joka tekee suurimman osan tämän alueen eturistisideleikkauksista. helpotus minulle..

Tylsä tarina jatkuu myöhemmin. Nyt tulossa 10vko täyteen ja henkinen kantti on edelleen koetuksella ja luulosairaus vaivaa..

jos jotain kiinnostaa niin laitan linkin eri ACL-kuntoutusohjelmia vertaavaan gradu-työhön: http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/v03/G0000322.pdf

 

[-ville-]

nyt on taas pitkästä aikaa tullu kipuja vähän polveen/jalkaan...pari päivää ollu tässä tuo polven takaosa kipeä ja siitä alaspäin kans...eli tuonne säären alueelle...ovelasti sillain siihen sivuun...pitää vaan antaa kylmähoitoo ja toivoo että menee ohi..tää on mennykin niin pienillä kivuilla et arvasin että jossain tulee jotain...mut eipä tää onneks vieläkään kovin paha oo...johtuskohan tuo siitä kun se siirre on otettu sieltä vai mistäköhän lie...

 

[Akikonomu]

mites te muut kuinka äkkiä olette päässeet pyöräilemään ihan oikealla pyörällä..kuntopyörällähän tässä on poljettu tähän asti mutta nyt oon jo kokellu oikeeta pyörääkin eikä siinäkään kipuja tule..

Sellaiset kuusi viikkoahan siihen meni että pyöräilemään pääsi. Kiva kun oli kesä.

Ja vaikka MIka ei minulta kysynytkään niin vastaanpa silti tuohon reisiojennuksen tekemiseen: fysioterapeutti yllytti siihen heti kun kuntoutus alkoi, joskin vain ja ainoastaan hyvin lyhyttä loppuojennusta ensimmäisten viikkojen ajan. Täysi liikerata suunnilleen 1kk leikkauksesta jos oikein muistan. Eikä mitään puhetta siitä että sellainen rasittaa polvea liikaa. Yksi jalka kerrallaan olen vieläkin sitä tehnyt, saapi kunnolla keskittyä. Nyt olen palaillut pelkkään loppuojennukseen, kun oletan prässin/kyykyn riittävän muuten.

Siirteen venymisen kannalta koukistuksilla on enemmän merkitystä.

Sääri ja reisiluissa 5cm pitkät ja 1,5cm leveät "kuilut" siirrännäisen porauskohdissa (siis luun sisällä).

Todella hurjaa luettavaa koko postaus. Siis niinku mitä - kaivosmies asialla, näköjään - itselläni porattiin ensin 5mm poralla ja sitten pikkaisen vielä 7,5mm poralla. Muuten, teoriassa ohjelmassa voisi ennen tekoniveltä olla OATS eli ruston siirtelyä paikasta toiseen. Omalla kohdallani sellainen onnistui todella hyvin.

Miten pitkään leikkauksen jälkeen jouduitte olemaan sairaslomalla?

Nyt täytyy kyllä heti muistuttaa että se oli eturistiside + OATS, joten nämä ajat ovat reilusti yläkanttiin. Eka 6 viikkoa lomaa, sitten lääkäri puoliksi pakotti pitämään toiset 6 viikkoa. Mutta jos nyt jotain koulunpenkkiä ajattelee, niin sellaiseen taipunee jo parissa kuukaudessa. Tai sitten istuu jalka suorana toisella penkillä. Ekat pari viikkoa ovat joka tapauksessa sellaista tuskaa ettei keskittymiskyky ole parhaimmillaan, ja jalka on muutaman viikon ajan penteleen ruma (lapset piiloutuvat äitiensä selkien taakse nähdessään auringonlaskun sävyisen turvonneen koiven).

No niin, entäs mitä itselleni nyt kuuluu, 2v 1kk leikkauksen jälkeen? Enimmäkseen polvi pelaa kuin enkelin unelma, joskin rasituksessa tuppaa välillä turpoamaan ja kipeytymään. Potkulajit ovat saaneet jäädä, mutta aikido rulettaa. Ekat lonkkaheitot tehty. Ja salilla rauta saa kyytiä... eli kyllähän tämä tästä.

 

[Kuntouttaja]

Quote:
mites te muut kuinka äkkiä olette päässeet pyöräilemään ihan oikealla pyörällä..

Kuuden viikon kohdalla aloittelin minäkin pyörällä ajon. Kevyesti ja ylämäissä taluttaen tai terveellä jalalla voimakkaammin polkien.

Quote:
Miten pitkään leikkauksen jälkeen jouduitte olemaan sairaslomalla?

Mulle kirjoitettiin sairaslomaa 10vkoa, mutta paluu tietokoneen eteen tapahtui jo viikon jälkeen. Tosin jalkaa sain pidettyä ylhäällä ja sain jumpattua sitä silloin kun siltä tuntui.

Itsellä siis on kohta 10 vkoa takana. Polvi suoristuu hyvin, koukistus on vielä hieman vajaa(nyt n. 130 astetta), mutta suoritaessa polvi on alkanut ääntelehtimään. ääni on lähiaikoina lisääntynyt. rutinaa tuntuu/kuuluu oikeastaan kolmesti pääosin loppuojennuksen aikana.. Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

Akikonomu tuossa aiemmin jo kertoi ns. läheltä piti tilanteista, jotka olisivat olleet kohtalokkaita uudelle siirteelle? Onko muilla ollut vastaavia?
Suuret pahoittelut niille, jotka ovat joutuneet uudelleen operoitavaksi, mutta mielenkiintoista olisi kuulla myös teiltä miten, milloin ja missä uudelleen vammautuminen tapahtui.

-Paranoid-

 

[-ville-]

mulla kuuluu kans sitä rutinaa siinä ihan loppuojennuksen lopussa..fysio kellä käyn sano et aika paljon voi kaikki "äänet" mitä polvesta kuuluu niin johtua kireydestäkin..

 

[Kuntouttaja]

Ville
Tuliko sulla ne kivut treenin/kuntoutuksen yhteydessä?
Mulle fyssari anto just luvan hölkkäileen ja ohjas hyppely harjoituksia, jotka tosin tuntuu hurjilta. Koska kontrolli ei oikeen ole vielä hallussa ja voimataso on vasta n. 60%. Rasituksen jälkeen jalka kipeyty ainakin mulla, mutta ei varsinaisesti lihakset vaan polven seutu..

 

[-ville-]

Ville
Tuliko sulla ne kivut treenin/kuntoutuksen yhteydessä?
Mulle fyssari anto just luvan hölkkäileen ja ohjas hyppely harjoituksia, jotka tosin tuntuu hurjilta. Koska kontrolli ei oikeen ole vielä hallussa ja voimataso on vasta n. 60%. Rasituksen jälkeen jalka kipeyty ainakin mulla, mutta ei varsinaisesti lihakset vaan polven seutu..

yleensä ne tulee joo treenin jälkeen...mä oon pitänyt vaan kylmää aina treenin jälkeen kun se tahtoo turpoillakin jos tekee oikeen kunnon treenin sille..mutta sehän on kait normaalia oon kokellu itsekin tässä hölkkäaskelia yms..tuntuu hurjalta kun ollut niin kauan juoksematta yms..hirveet pelot että tapahtuukohan jotain jos hölkkään...tai just jotain noita muita harjoituksia..

 

[Olari]

Jaahas, maanantaina leikeltiin polvi ja nyt tuntuis pahimmat kivut ja säryt olevan ohi, pitänee rouhia kuitenkin vielä vähän noita lääkkeitä että kivut ei yllätä pahasti uudelleen.
Nyt vaan pitää alottaa kova tsemppi kuntouksen suhteen, ja malttaa kuitenkin olla suht rauhassa ettei säre tätä uudestaan, ei todellakaan kiinnosta tehdä tätä leikkaushommaa uudestaan

 

[Pave]

juuh

Hyvä kuulla, että tuosta eturistisiteen katkeamisesta selviää suhteellisenkin nopeasti kuntoon. Itsellä leikkaus edessä loppuvuodesta. Leikkaus myöhään siksi, että samalla kerralla lähti myös tuo nelipäinen reisilihas irti polvesta. Ja pitää parannella tämä vaiva ensin. Takaristiside on myös melkein poikki, mutta tämän toivotaan paranevan itsekseen. Vielä 6 viikkoa ja pääsee kokeilemaan jalan kantavuutta ja käyttelemään itse lihasta. Menee kuulemma paranemiseen yhteensä vuosi, että sikäli kyllä vähän pistää mielen matalaksi. Mutta tärkeintä tässä tilanteessa on se että pääsee tuen kanssa kävelemään (ilman keppejä) ristisideleikkauksen jälkeen noinkin nopeasti, kuin mitä täällä palstalla käy ilmi. Tällä hetkellä on kovat pelot kaatumisesta ja saakin olla erityisen varovainen liikkeissään. Toivottavasti uskaltaa vielä jonain päivänä kyykätä.

 

[Kuntouttaja]

kuntoutuminen Osa 2.
jaarittelu jatkuu omasta kohtalostani ja eturistiside-rekonstruktio leikkauksesta ja sen jälkeisistä vaiheista..

Eturistiside vamman toteaminen saattaa olla ilmeisen hankalaa, jos niveltä ympäröivät lihakset tukevat sitä tehokkaasti. Lihaskunnon ylläpitäminen ennen leikkausta on tärkeää, sillä odotettavissa on ainakin jonkin asteista surkastumista. Itse kävin lenkillä ja puntilla ihan viime hetkiin ennen leikkausta ja jalkakyykytkin onnistuivat siteellä tuetulla polvella hyvin (n.90% 1RM * 5). Muutaman kerran kävin painimassakin. Lisä vahinkoja ei sattunut, mutta lopulta järki voitti ja painit jätin väliin, kun kuulin, että ACL vaurion aikana on mahdollisuus hajottaa myös kierukat, jos niin ei ole jo käynyt.

Leikkaava ortopedi totesi vammanladun välittömästi ns. vetolaatikko(Lachmanin) sekä pivot shift testeillä. En moiti ensimmäisen ortopedin ammattitaitoa, mutta vamman toteaminen ei ole yksiselitteistä ja vaatii ilmeisesti laajaa kokemusta.
Tähystysleikkauksella todettiin eturistiside kokonaan repeytyneeksi, sääriluussa ei kuitenkaan onneksi ollut murtumaa ja kierukatkin olivat ehjät.

Leikkaus suoritettiin selkäydin puudutuksella ja vahvalla kipulääkityksellä. Selkäydin puudutuksessa potilas on hereillä ja pystyy seuraamaan toimenpidettä. Tunto häviää kokonaan vyötäröstä alaspäin. Leikkaus ei tuntunut ollenkaan pahalta ja oli jopa mielenkiintoista seurata toimenpidettä. Siirre otettiin Hamstring- lihaksesta (Semitendinosis-gracilis), joka näytti leikkauksen aikana polvesta ulos tulevilta kengännauhoilta. Vanhat ylimääräiset roskat siivottiin pois ”lihaimurilla” ja uusi siirre kiinnitettiin titaani ruuvein sääri- ja reisiluun päihin. Koko operaatio kesti n. 1 tunnin, jonka jälkeen minut siirrettiin heräämöön toipumaan ja sain lisää ihmepillereitä. Lääkäri sanoi leikkauksen onnistuneen hyvin. Parissa tunnissa alkoi tunto hiljalleen palailemaan ja aina sillon tällön oli pakko varmistaa oliko sukukalleudet tallella. Kivut yllättivät mut täysin. Ilman pillereitä ei meinannut makoilustakaan tulla mitään. Leikkaus oli aamulla ja iltapäivällä annettiin lupa lähteä kotiin heti kun siltä tuntui ja matkaevääks annettiin muutama ilopilleri ja resepti panacodille sekä viikon kuuri kerran päivässä otettavalle kipulääkkeelle.. Kaikki kipulääkkeet tuli tarpeeseen, mutta kolmannen päivän pärjäsin ilman ”ilopilleriä”. Sit neljäntenä iltana otin ”ilopillerin” ja vartissa huomassa ku aistit alko turtumaan ja kaikki tuntui oikein mukavalta. kyseinen lääke varmistui myöhemmin opiaatti-johdannaiseksi..
Jalan jumpaaminen piti aloittaa osittain välittömästi kivun salliessa: nilkan pumpaamista selällään, suoran jalan nostoja sekä isometrisiä jännityksiä. Jalka oli siteessä kolme päivää, mutta suihkussa kävin jalkamuovipussilla peitettynä jo kolmantena päivänä. Sairaslomaa mulle kirjoitettiin 10vkoa, mutta osa-aikaisena ja juuri aloittaneena palasin töihin jo viikon kuluttua. (Työ tietokonella näpyttelyä) Jalka ylhäällä pitäen ja välillä jumpaten..

jatkuu..

 

[Sam78]

Romaani polvesta

Mulle tehtiin kyseinen operaatio viime vuonna lokakuun lopulla. Ekalla ortopedi käynnillä ei eturistisiteen repeämää huomattu, osittain siksi että polvi oli vielä hieman turvoksissa ja lihakset suht kondiksessa.
Ilman vakuutuksia arpominen kesti lähes 6kk. Yksi kuukausi meni Thaimaan reissun ja siellä mopolla kaatumisen piikkiin mutta lopulta sain ruinattua lähetteen magneettikuvauksiin josta selvisi että kierukka että eturistiside ovat revenneet.
Parin kuukauden päästä pääsin leikkaukseen joka myös tehtiin selkäydinpuudutuksessa. Leikkaus otti sen tunnin. Polvi kuulemma näytti sisältä ihan hyvältä ei suurempia rustovaurioitakaan löytynyt. Kierukkaa ei korjailtu koska se olisi pitänyt poistaa vissiin kokonaan. En muista tarkkaan koska nappulat potki hyvin ja olin aika liekeissä siellä leikkauksessa. Heräämössäkin hymyilin kuin Hangon keksi
Ite vietin yön siellä hospitaalissa kun kehuivat että heillä on paremmat napit. Ja tiesin että ehdin sohvaan tutustumaan ihan rauhassa saikun aikana.
Itse aloittelin heti kuntoutusta ja 4 pv:n jälkeen en enää himassa käyttänyt keppejä. Ei se meno miltään kävelyltä näyttänyt mutta eteenpäin mentiin prkl! Kovia kipuja ei mulla ollut ja tätä ihmettelinkin mutta liian ajoissa. Viikon verran napostelin panacodeja jonka jälkeen lopetin särkylääkkeiden popsimisen.Pidin jalkaa liian paljon alhaalla enkä koholla joten nesteet lähti valumaan alaspäin aiheuttaen perkeleellistä kipua ja kiristystä pohkeessa ja siihen ei nappulat auttanut. Kävin ottamassa lymfaterapiaakin ja se toimikin ehkä saaden nesteet liikkeelle. Tiedä sitten mikä oli vain luonnollista paranemista ja mikä kyseisen terapian ansiota. Lymfaan nilkutin heti kun hakaset revittiin pois polvesta. Samoin kepit viskasin lopullisesti nurkkaan 3vkoa leikkauksen jälkeen. Siihenkin asti olivat lähinnä henkisenä tukena pitemmillä matkoilla.
Marraskuun rötväsin himassa ja 5vko leikkauksen jälkeen aloin käymään salilla tekemässä ns suljetun piirin harjoituksia. Reiden ojennuksia ja prässiä jollain satujumppapainoilla.
Itse tein sen virheen että kun sain jalan suoraan olin tyytyväinen vaikka tosiasiassa ojennuksesta puuttui se ratkaiseva 5 astetta ja reiden sisäfile kutistui. Eli heti kun kivuiltaan pystyy kannattaa niitä suoristuksia tehdä ja kokeilla lattialla nouseeko kantapää ilmaan jalkaa jännitettäessä.
Mulla myös tota rutinaa ilmeni noissa reidenojennuksissa mutta ajattelin sen olevan vain väliaikaista enkä antanut haitata vaan runttasin menemään. Rutinat ovat hävinneet ajna kanssa nekin.
Itsekkin teen ns konttorihommia mutta otin täyden saikun (12vkoa) laiska kun olen.
Kuntoutushomman takia aloin käymään salilla useammin ja nyt treenaankin nelijakoisella ohjelmalla. Johonki se treeni-into on kanavoitava. Välipäivinä 8-12km lenkkejä jotta aerobista kuntoakin saa ylös. Thainyrkkeilyä pitäs aloitella taasen syksyllä uuden vakuutuskauden myötä.
Ei tämä polvi vielä vanhan veroinen ole mutta kyllä tämä tästä paranee ajan kanssa. Ottakaa iisisti rammat ja tsemppiä kuntoutukseen!
Tänään taasen kyykkäämään:thumbs:

 

[Kuntouttaja]

Moro Sam78,

Ikävä tavallaan kuulla taas yksi kuntoutustarina, mutta mukava että jaat sen meidän muiden kanssa. luo uskoa ainakin minuun.. Kovin tutulta kuulostaa. Ilmeisesti jalka ei kuitenkaan ole oireillut jos thaikut on jo mielessä? Hyvä niin! Itseä hirvittää vielä esimerkiksi ajatella polven kiertoliikettä koukuissa tai potkuissa, mutta ehkä jonain päivänä..
Tsemppiä myös sinne ja toivottavasti paluu onnistuu ilman ongelmia! Ite en ole ainakaan valmis vielä harrastuksistani luopumaan..

 

[Sam78]

Moro Sam78,

Ikävä tavallaan kuulla taas yksi kuntoutustarina, mutta mukava että jaat sen meidän muiden kanssa. luo uskoa ainakin minuun.. Kovin tutulta kuulostaa. Ilmeisesti jalka ei kuitenkaan ole oireillut jos thaikut on jo mielessä? Hyvä niin! Itseä hirvittää vielä esimerkiksi ajatella polven kiertoliikettä koukuissa tai potkuissa, mutta ehkä jonain päivänä..
Tsemppiä myös sinne ja toivottavasti paluu onnistuu ilman ongelmia! Ite en ole ainakaan valmis vielä harrastuksistani luopumaan..

Joo nyt on puntti vienyt mennessään ja saa nähdä taittuuko vielä thainyrkkeily?
Nyt niitä kiertoliikkeitä voi jo jopa ajatella ja aloittelenkin varmaan pappathaissa kokeilemaan miltä ne nyt oikeen tuntuu. Salilla olen säkkiä välillä potkinut ja kyllä toi jalkaterän/koko jalan kääntö hippasen hidasta on. Myös nämä korjaavat liikkeet on edelleen myöhässä pahasti. Eli niitäkin kannattaa alkaa treenaamaan esim lussun jalkapallon päällä.
Kyselkää ihmeessä jos nyt jotain tulee mieleen niin yritän vastailla näin oman kokemuksen pohjalta.

 

[-ville-]

kuntoutuminen Osa 2.
jaarittelu jatkuu omasta kohtalostani ja eturistiside-rekonstruktio leikkauksesta ja sen jälkeisistä vaiheista..

Eturistiside vamman toteaminen saattaa olla ilmeisen hankalaa, jos niveltä ympäröivät lihakset tukevat sitä tehokkaasti. Lihaskunnon ylläpitäminen ennen leikkausta on tärkeää, sillä odotettavissa on ainakin jonkin asteista surkastumista. Itse kävin lenkillä ja puntilla ihan viime hetkiin ennen leikkausta ja jalkakyykytkin onnistuivat siteellä tuetulla polvella hyvin (n.90% 1RM * 5). Muutaman kerran kävin painimassakin. Lisä vahinkoja ei sattunut, mutta lopulta järki voitti ja painit jätin väliin, kun kuulin, että ACL vaurion aikana on mahdollisuus hajottaa myös kierukat, jos niin ei ole jo käynyt.

Leikkaava ortopedi totesi vammanladun välittömästi ns. vetolaatikko(Lachmanin) sekä pivot shift testeillä. En moiti ensimmäisen ortopedin ammattitaitoa, mutta vamman toteaminen ei ole yksiselitteistä ja vaatii ilmeisesti laajaa kokemusta.
Tähystysleikkauksella todettiin eturistiside kokonaan repeytyneeksi, sääriluussa ei kuitenkaan onneksi ollut murtumaa ja kierukatkin olivat ehjät.

Leikkaus suoritettiin selkäydin puudutuksella ja vahvalla kipulääkityksellä. Selkäydin puudutuksessa potilas on hereillä ja pystyy seuraamaan toimenpidettä. Tunto häviää kokonaan vyötäröstä alaspäin. Leikkaus ei tuntunut ollenkaan pahalta ja oli jopa mielenkiintoista seurata toimenpidettä. Siirre otettiin Hamstring- lihaksesta (Semitendinosis-gracilis), joka näytti leikkauksen aikana polvesta ulos tulevilta kengännauhoilta. Vanhat ylimääräiset roskat siivottiin pois ”lihaimurilla” ja uusi siirre kiinnitettiin titaani ruuvein sääri- ja reisiluun päihin. Koko operaatio kesti n. 1 tunnin, jonka jälkeen minut siirrettiin heräämöön toipumaan ja sain lisää ihmepillereitä. Lääkäri sanoi leikkauksen onnistuneen hyvin. Parissa tunnissa alkoi tunto hiljalleen palailemaan ja aina sillon tällön oli pakko varmistaa oliko sukukalleudet tallella. Kivut yllättivät mut täysin. Ilman pillereitä ei meinannut makoilustakaan tulla mitään. Leikkaus oli aamulla ja iltapäivällä annettiin lupa lähteä kotiin heti kun siltä tuntui ja matkaevääks annettiin muutama ilopilleri ja resepti panacodille sekä viikon kuuri kerran päivässä otettavalle kipulääkkeelle.. Kaikki kipulääkkeet tuli tarpeeseen, mutta kolmannen päivän pärjäsin ilman ”ilopilleriä”. Sit neljäntenä iltana otin ”ilopillerin” ja vartissa huomassa ku aistit alko turtumaan ja kaikki tuntui oikein mukavalta. kyseinen lääke varmistui myöhemmin opiaatti-johdannaiseksi..
Jalan jumpaaminen piti aloittaa osittain välittömästi kivun salliessa: nilkan pumpaamista selällään, suoran jalan nostoja sekä isometrisiä jännityksiä. Jalka oli siteessä kolme päivää, mutta suihkussa kävin jalkamuovipussilla peitettynä jo kolmantena päivänä. Sairaslomaa mulle kirjoitettiin 10vkoa, mutta osa-aikaisena ja juuri aloittaneena palasin töihin jo viikon kuluttua. (Työ tietokonella näpyttelyä) Jalka ylhäällä pitäen ja välillä jumpaten..

jatkuu..

eikö sulla kestänyt kuin tunnin operaatio..mulla kesti n. 3 tuntia ja oli pelkkä eturistisiteen totaali repeämä...Se oli joo mielenkiintoista katsella ruudulta mitä ne siellä ähertää