Mä oon vaan tapaturma-altis..... :F Pitää kyllä tota luu-asiaa pohtia maanantaina. Polvi siis taipuu kyllä hyvin koukkuun, mut se jää suoristaessa jotenkin "lukkoon", jonka takia mun pitää vähän väkisin muljauttaa polvi takasin suoraks jos oon ollu kyykyssä. Ei tunnu kauheen miellyttävältä. Pohdin vaan että meneeköhän tommonen lukkiutuminen ajan kanssa ohi.
Eturistisidekorjausleikkaus
- Keskustelun aloittaja njietro
- Aloitettu
Mä oon vaan tapaturma-altis..... :F Pitää kyllä tota luu-asiaa pohtia maanantaina. Polvi siis taipuu kyllä hyvin koukkuun, mut se jää suoristaessa jotenkin "lukkoon", jonka takia mun pitää vähän väkisin muljauttaa polvi takasin suoraks jos oon ollu kyykyssä. Ei tunnu kauheen miellyttävältä. Pohdin vaan että meneeköhän tommonen lukkiutuminen ajan kanssa ohi.
No tuo lukko nyt voi johtua muustakin syystä..kierukka, irtopala nivelessä..
Okei. Noh. Maanantaina tosiaan vastaanotolle juttelemaan että mitä tälle sit vois tehdä...
Juuh elikkäs, ristiside on tosiaan poikki, sääriluu luiskahtanut eteenpäin ja vanhojen siirteiden takia laitetut ruuvit/niiden reijät on onkaloituneet ja mitäkaikkea. Eli normileikkauksessa tästä ei selviä. Ensin kuitenkin kokeillaan josko tän kanssa vois elää eli toukokuuhun asti fysioterapiaa. Saatanan saatana. Jos siis päädyn siihen että leikataan, niin se on sitten kaksiosainen = ainakin vuoden projekti. Ekassa leikkauksessa otetaan luuta lantiosta ja luudutetaan sääri/reisiluut (tai siis nuo ruuvien väljät ontelot) uusiks ja sitten ootellaan ja sit taas leikataan. Kyllä voi ihmisen lasta vituttaa taas. Onko täällä kellekkään tehty tommosta luudutuskeissiä?
Parempi kysymys on se, että kauanko luulet seuraavan siirteen kestävän jos entinen meno jatkuu? Itse en kyllä kovinkaan herkästi lähtisi enää uudestaan tekemään, annettujen tietojen perusteella kovin pitkäaikaista iloa siitä tuskin on. No mutta enhän minä tiedäkkään koko tarinaa..
Eihän sitä voikaan tietää kauan se uus siirre sitten kestäis. Eikä sitä et sattuuko taas joku tapaturma. Mä kun en ole selvännäkijä. Mut eipä näistä säryistäkään pitkäaikaista iloa ole.
- Liittynyt
- 3.7.2007
- Viestejä
- 1 535
Voi perhana, kun en nyt tiedä mitä tälle acl- vammalle pitäisi tehdä. Niin ristiriitaisia kokemuksia on tässäkin ketjussa viimeisellä kuudella sivulla. Mullahan polvivääntyi futiksessa viime kesänä puutteellisen lämmittelyn edesauttamana. Tästä kunnalliselle puolelle päivystykseen, röntgenit ja kotiin lepäilemään. Muutaman päivän päästä uudestaan turvonneen polven ja keppien kanssa päivystykseen hakemaan mielenrauhaa, kun koipi oli helvetin turvonnut ja epätietoisuus vallitsi. Noh, siellä tehtiin vetolaatikkotestit ja annettiin ortoosi. Ei muita ohjeita, kuin että varaat fyssarille ajan ja alat kuntouttelemaan. Noh siinä sitten loppukesästä noin kuukausi vammasta olin jo Euroopassa reissaamassa ja kuntoutus jatkui reissun jälkeen. Salilla pystyi pikkuhiljaa tekemään kaikkea, ja kerkesin jo oikeastaan unohtamaan koko polven.
Vuodenvaihteen jälkeen vaihdoin lajin kestävyysjuoksuun, ja lihaskuntoharjoitteluhieman jäi puolimaratreenien tieltä. Noh, menin sitten fiksuna miehenä taas pelailemaan futista toukokuun alkupuolella, polvi alkoikin yllättäen varoitella ja vaikuttaa epävarmalta jo höntsäpelin alussa. Olisi tietenkin pitänyt jättää homma jo siihen, mutta ajattelin, että pelaan 50% tehoilla pelin loppuun. Kunnes sitten tuli se tilanne, että minä vs maalivahti, liikaa vauhtia ja taas luiskahti polvi sivulle. Tällä kertaa lähdin yksityiselle tämän kaltaisiin asioihin perehtyneelle lääkärille muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta, ja hän huomasikin vetolaatikkotestien perusteella löysyyttä,, jota ei viime kesänä kunnallisella huomattu. Ei muuta kuin magneettiin, joka saatiin onneksi nopeasti. Diagnoosina totaalinen acl ruptuura ja kierukassakin hieman pientä repeämää yms bakerin kystaa. Noh tästä sitten ortopedille, ja hän oli sitä mieltä, että pitäisi leikata. Mainitsin tietysti, että olisi hienoa tulevaisuudessakin voida harrastaa ja tehdä, ilman, että tarvitsee joka vaiheessa varoa polvea, esim. biitsiä olisi kiva pelata kaverien kanssa. Toimintakyky on kuitenkin palautunut aika mukavasti tässä 3vk vammasta, olen vetänyt fillarilla pitkää lenkkiä ulkona ja turvotus on nyt sen verran olematonta, että mietin aloittavani kunnon kehonpaino lihaskuntoreenit myös jaloille.
Odottelen vakuutusyhtiön maksusitoumuspäätöstä leikkaukseen, mutta jotenkin tuskastuttaa tuo tuleva helvetin pitkä kuntoutusprosessi, varsinkin kun riskinä ilmeisesti on, ettei jalasta edes tule kovin hyvä. Toisaalta jos ikinä haluan mitään nopeatempoisempaa harrastaa, acl täytyisi korjata. Mutta nykyiseltään pystyisin kai harrastamaan kestävyysjuoksua, fillarointia ja jonkinlaista bodailuakin. Kesä on edessä ja paljon olisi menoja ja tehtävää, eniten pelottaa, että jos nyt vaikka pääsisin heti kesäkuun alussa leikkaukseen, olisi toimintakyky koko kesän täysin tiessään ja joutuisin linkkaamaan kepeillä vielä heinäkuun lopullakin? Ja nyt jos tuon jättäisi tuollaiseksi, en tiedä minkälaisia ongelmia tai nivelrikkoja sitä lähivuodet tai vanhuus toisivatkin tullessaan, jos kerran unohtaa varoa ja polvi pettääkin taas ja jotain muutakin hajoaa. Ehkä se on nyt vaan asennoiduttava siihen kuntoutukseen ja rakennettava kunnon jalka, ei ne jalat nyt kovin hyvässä lihaskunnossa ole kuitenkaan loppupeleissä olleet.
Piti vähän vuodattaa ajatuksen virtaa aiheesta, miten teillä joilla on acl- korjattu hamstring siirteellä on sellainen perus toimintakyky( eli autoilu, kävely, sosialisointi jne ihan perus liikkuminen) palautunut? Onko joutunut kuukausia kärvistelemään mökkihöperönä reidenojennusta 500x päivässä hinkaten vai oletteko jo parin viikon kuluttua leikkauksesta pystyneet elämään suht normaalia, vaikkakin liikunta rajoitteista elämää?
Vuodenvaihteen jälkeen vaihdoin lajin kestävyysjuoksuun, ja lihaskuntoharjoitteluhieman jäi puolimaratreenien tieltä. Noh, menin sitten fiksuna miehenä taas pelailemaan futista toukokuun alkupuolella, polvi alkoikin yllättäen varoitella ja vaikuttaa epävarmalta jo höntsäpelin alussa. Olisi tietenkin pitänyt jättää homma jo siihen, mutta ajattelin, että pelaan 50% tehoilla pelin loppuun. Kunnes sitten tuli se tilanne, että minä vs maalivahti, liikaa vauhtia ja taas luiskahti polvi sivulle. Tällä kertaa lähdin yksityiselle tämän kaltaisiin asioihin perehtyneelle lääkärille muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta, ja hän huomasikin vetolaatikkotestien perusteella löysyyttä,, jota ei viime kesänä kunnallisella huomattu. Ei muuta kuin magneettiin, joka saatiin onneksi nopeasti. Diagnoosina totaalinen acl ruptuura ja kierukassakin hieman pientä repeämää yms bakerin kystaa. Noh tästä sitten ortopedille, ja hän oli sitä mieltä, että pitäisi leikata. Mainitsin tietysti, että olisi hienoa tulevaisuudessakin voida harrastaa ja tehdä, ilman, että tarvitsee joka vaiheessa varoa polvea, esim. biitsiä olisi kiva pelata kaverien kanssa. Toimintakyky on kuitenkin palautunut aika mukavasti tässä 3vk vammasta, olen vetänyt fillarilla pitkää lenkkiä ulkona ja turvotus on nyt sen verran olematonta, että mietin aloittavani kunnon kehonpaino lihaskuntoreenit myös jaloille.
Odottelen vakuutusyhtiön maksusitoumuspäätöstä leikkaukseen, mutta jotenkin tuskastuttaa tuo tuleva helvetin pitkä kuntoutusprosessi, varsinkin kun riskinä ilmeisesti on, ettei jalasta edes tule kovin hyvä. Toisaalta jos ikinä haluan mitään nopeatempoisempaa harrastaa, acl täytyisi korjata. Mutta nykyiseltään pystyisin kai harrastamaan kestävyysjuoksua, fillarointia ja jonkinlaista bodailuakin. Kesä on edessä ja paljon olisi menoja ja tehtävää, eniten pelottaa, että jos nyt vaikka pääsisin heti kesäkuun alussa leikkaukseen, olisi toimintakyky koko kesän täysin tiessään ja joutuisin linkkaamaan kepeillä vielä heinäkuun lopullakin? Ja nyt jos tuon jättäisi tuollaiseksi, en tiedä minkälaisia ongelmia tai nivelrikkoja sitä lähivuodet tai vanhuus toisivatkin tullessaan, jos kerran unohtaa varoa ja polvi pettääkin taas ja jotain muutakin hajoaa. Ehkä se on nyt vaan asennoiduttava siihen kuntoutukseen ja rakennettava kunnon jalka, ei ne jalat nyt kovin hyvässä lihaskunnossa ole kuitenkaan loppupeleissä olleet.
Piti vähän vuodattaa ajatuksen virtaa aiheesta, miten teillä joilla on acl- korjattu hamstring siirteellä on sellainen perus toimintakyky( eli autoilu, kävely, sosialisointi jne ihan perus liikkuminen) palautunut? Onko joutunut kuukausia kärvistelemään mökkihöperönä reidenojennusta 500x päivässä hinkaten vai oletteko jo parin viikon kuluttua leikkauksesta pystyneet elämään suht normaalia, vaikkakin liikunta rajoitteista elämää?
Toi kuntoutuminen on niin yksilöllistä. Jotkut paranee hitaammin ja jotkut nopeammin. Multa on käytetty kaikki maholliset siirteet ja hamstring oli imo "helpoin" kuntoutettava. Patella ja etureisi on olleet kusisimpia (nyt just toivun acl leikkauksesta jossa siirre otettiin etureidestä). Hamstring siirteellä mä toivuin aikoinaan kohtuu nopeesti ja autoilu yms onnistu jo ihan kohtalaisen hyvin 3-4viikkoa leikkauksesta. Ja siis kyllähän jengi elää ilmankin tota acllää ihan normaalia täyspainoista elämää. Ite yritin sitä kuntoutella kans pitkään mut totesin et ei pysty ei kykene.
Tänään tuli 6viikkoa nyt toivottavasti viimeisestä leikkauksesta ikinä ja edelleen on kävely hankalaa ja käytän pidemmillä kävelyreissuilla toista keppiä. Ortoosia pidän vielä ainakin 3viikkoa.
Mut toisaalta, mulla on ollu niin paljon epäonnea näiden mun koipien kanssa että oksat pois.
Tänään tuli 6viikkoa nyt toivottavasti viimeisestä leikkauksesta ikinä ja edelleen on kävely hankalaa ja käytän pidemmillä kävelyreissuilla toista keppiä. Ortoosia pidän vielä ainakin 3viikkoa.
Mut toisaalta, mulla on ollu niin paljon epäonnea näiden mun koipien kanssa että oksat pois.
Suositut
-
-
Thread 'Polvet kuntoon: linkkejä, vinkkejä ja keskustelua polvivaivoista / ennaltaehkäisystä'
- Ironlife
Vastauksia: 702 -
-
-
Thread 'Urheiluvammojen kysymykset. Lue ketju läpi, ennenkuin postaat uuden kysymyksen'
- boss1
Vastauksia: 980
