- Liittynyt
- 19.12.2013
- Viestejä
- 12
Joo, mulla vaihdettiin pelkkä ACL hamstring siirteellä.
Eturistisidekorjausleikkaus
- Keskustelun aloittaja njietro
- Aloitettu
Joo, mulla vaihdettiin pelkkä ACL hamstring siirteellä.
- Liittynyt
- 20.1.2003
- Viestejä
- 55
Liityin kerhoon; maaliskuussa meni moottoriurheilussa vasemman jalan sisempi sivuside poikki, eturistiside poikki ja ulompaan kierukkaan tuli repeämiä. Sivuside parani itekseen parissa viikossa kävelykuntoon, ortoosi oli tukena. Jalka toimi sen jälkeen muuten hyvin mutta koukistus oli max 90 astetta, kierukka rajoitti. Muuta jumppaa en jalalle tehnyt kuin pelkkää kävelyä ja jalan ojennuksia sängyn päätyssä (kröhöm). Polvi operoitiin viikko sitten, 8 vko tapaturmasta. Kierukka siistittiin ja eturistiside tehtiin takareiden jänteestä. Pari eka päivää meni keppien kanssa ja aika vahvassa kipulääkityksessä, sitten jätin kepit pois (täysvaraus sallittu) ja käytössä on enää tulehduskipulääke 1 krt aamu/ilta "varuilta". Viikon rutiinina on ollut 3-4 krt päivässä puolen tunnin jalkajumppa ja päälle kylmäpussi ja hyvää syötävää. Olo on niin kuin hoitaisi pientä lasta =) Jalka liikkuu sen 0 - 90 astetta ja kävely sujuu muuten hyvin mutta takareiden jännittämistä pitää varoa, aristaa herkästi. Hyvin toimivia kävelytyylejä ovat laahaus (= niinkuin kuollutta jalkaa laahais perässä lattiaa pitkin), tönkköjalka (= jalkaterä ylös ja jalan siirto eteen jännityksessä samassa asennossa) ja nunnukalailai (= jalan "heitto" sivulta eteen). Takareiden jumin huomaa myös yöllä jos sattuu vahingossa tempaseen jalan koukkuun, auts! Alussa myös takareiden hermotus oli ihan hukassa, mutta nyt olen löytänyt sopivan liikkeen, jolla sitä pystyy aktivoimaan ilman kipua. Etureisi ja pohje hermottuu ihan ok. Eiköhän tästä vielä koipi tule!
- Liittynyt
- 20.1.2003
- Viestejä
- 55
Pientä päivitystä kuntoutuksesta:
2 vko : tulehduskipulääkitys kokonaan pois, jumppaa jalalle 2 - 3 krt päivässä ja kylmäpussi päälle (ja ruokaa). Liikelaajuus 0 - 90 astetta. Paluu salille, yläkroppaa 70% teholla.
3 vko : takareiden kipuilu ja kramppailu loppui (myös yöllinen), sen myötä kävely jo lähes normaalia. Jumpat kuten edellä. Liikelaajuus 0 - 90. Salilla yläkroppaa 80% teholla. Etureisi jännittyy hyvin.
4 vko : paluu töihin. Kävelyä töissä 1 - 2h päivässä, ok. Raput ja mäet alaspäin pitää mennä vielä varoen. Aamuin illoin 10 min jumpat niin että jalan saa kunnolla suoraksi. Takareidelle kevyttä pumppausta. Salilla yläkroppaa. Kevyttä pyöräilyä pystyy tekemään (jos ei sada).
5 vko : Jälkitarkastus ortopedillä, kaikki ok. Tuli lupa lisätä kaikkea liikuntaa, jossa polven liike yhdensuuntainen. Takareisi vähän arka --> pari päivää vähemmän kävelyä niin ok. Liikelaajuus 0 - 100. Salilla yläkroppaa ja jalkaprässiä kevyesti.
6 vko : eka fyssarikäynti tulossa tällä viikolla, sit selviää jatkot.
- Liittynyt
- 20.1.2003
- Viestejä
- 55
Päivitystä taas:
6 vko : Tietenkin kävi niin, että samana päivänä kun piti mennä ekaa kertaa fyssarille niin takareisi venähti portaita noustessa. Kävely oli sen päivän kuin 2 vko:lla ja seuraavan päivän oli vielä arka, sitten parani. Ei mitään vakavaa onneksi. Pari buranaa otin varuilta.
7 vko : pyöräilyä voi tehdä jo paremmin, liikkuvuus 0 - 120.
8 vko : pyöräilyä 3 x 40 min, tehoja lisää. Tokaa kertaa fyssarilla, ohjeiden mukaan mm. kyykkyä kehopainolla.
9 vko : pyöräilyä, kyykkyä. Liikkuvuus: kantapään saa n. 15cm päähän pakarasta. Rintauinnissa onnistuu jo normipotkut ilman kipua.
10 vko : pyöräilyä paljon. Kolmas kerta fyssarilla, mm. kyykkyä, pakaraa, koordinaatio- ja tasapainoharjoittelua. Eka "jalkareeni" n. neljään kuukauteen =)
11 vko : pyöräily, rinta-selkä, pyöräily, jalat, pyöräily, olkap-kädet, pyöräily, jalat ja homma alusta
- Liittynyt
- 8.2.2014
- Viestejä
- 8
Toipuminen
No niin nyt on kohta 4 kk leikkauksesta. Kuntoutus on sujunut ihan suunnitelmien mukaan, joka päivä kunnon jumppa jaloille ja lisäksi kuukauden on tässä saanut lisätä rautaa salilla. Nyt alkaa lihasta jo pikkuhiljaa tarttumaan ja jalka alkaa tuntumaan jo kohtalaisen hyvältä.. Kaksi kuukautta enää niin sitten pääsee pelailemaan ja vääntämään.. Kaikille jolle on tehty leikkaus niin suosittelen että keskittykää oikeasti tekemään kuntoutusta kunnolla ihan alusta asti. Ainakin omalla kohdallani ei tartte harmitella että olisi pitänyt ja tehdä sitä ja sitä.. Se on loppujen lopuksi lyhyt aika vaikka tuntuukin todella pitkältä. Omalla kohdallani on pirusti auttanut semmoinen että eka tunti jumppaa ja voimailua jaloille Jonka jälkeen sitten ylävartalo puntti.. Varsinkin monelle kellä on muita harrastuksia normaalisti niin sillä aikaa kun polvea kuntoutta
- - - Updated - - -
Siis 6 kuukautta
No niin nyt on kohta 4 kk leikkauksesta. Kuntoutus on sujunut ihan suunnitelmien mukaan, joka päivä kunnon jumppa jaloille ja lisäksi kuukauden on tässä saanut lisätä rautaa salilla. Nyt alkaa lihasta jo pikkuhiljaa tarttumaan ja jalka alkaa tuntumaan jo kohtalaisen hyvältä.. Kaksi kuukautta enää niin sitten pääsee pelailemaan ja vääntämään.. Kaikille jolle on tehty leikkaus niin suosittelen että keskittykää oikeasti tekemään kuntoutusta kunnolla ihan alusta asti. Ainakin omalla kohdallani ei tartte harmitella että olisi pitänyt ja tehdä sitä ja sitä.. Se on loppujen lopuksi lyhyt aika vaikka tuntuukin todella pitkältä. Omalla kohdallani on pirusti auttanut semmoinen että eka tunti jumppaa ja voimailua jaloille Jonka jälkeen sitten ylävartalo puntti.. Varsinkin monelle kellä on muita harrastuksia normaalisti niin sillä aikaa kun polvea kuntoutta
- - - Updated - - -
Siis 6 kuukautta
- Liittynyt
- 21.8.2014
- Viestejä
- 1
Omia taustoja vähän eli vuonna -98 pesäpallopelissä hajoitin polveni ensimmäisen kerran. Juoksin kunniajuoksua ja kakkospesällä käytin vain jalan ja polvi vääntyi. Aluks tuntui ihmeellistä kipua ja kohta jalalle ei voinut enää varata. Seuraavana päivänä lääkäriin ja jalka kaksin kertainen ei koukistunut ei suoristunut. Viikko siitä ensimmäinen tähystys, tässä viattomassa käännöksessä olin saanut kierrukoita rikki ja eturistisiteen poikki. Polvi siistittiin ja alkoi pitkä kuntoutus eturistisidettä ei tuossa korjattu sillä siitä ei ollut ennakko tietoa. Jostain syystä polvi oli tähystyksen jälkeen erittäin ärtynyt meni monta kuukautta ennen kuin sain polven koukkuun, öisin lukittui ikävästi ja oli kaiken kaikkiaan erityisen kivulias.
Vuonna -99 samaisen lajin parissa huolimaton alastulo ja kierrukka sai kipeää. Siistittiin kierrukoiden pinnat ja meno jatkui.
Vuodet menny kivasti kaikkea urheilua voinut harrastaa mitä mieli on tehnyt polvi pysynyt yllättävän hyvänä kunnes tammikuussa pesäpallo treeneissä tuli huolimaton alastulo ja tunsin heti alas tullessa et jotain meni rikki. Työterveydessä kävin muutaman päivän päästä ja sieltä ohjeet seurata tilannetta muutama kuukausi ja sen jälkeen jos oireet jatkuu olisi syytä suorittaa eturistisiteen korjaus. Seurailin polvi kipuili mutta sieti treenamisen joten kuten oli hyviä ja huonoja päiviä. Kauden avauspeli toukokuussa ja polvi turposi tupliin pelin päätteeksi. Seuraavana aamuna päivystykseen jossa tk lääkäri tyhjensi nesteen ja laittoi kortisonin (multa ei kysytty mitä haluan) määräsi röntgenin ja kulumalääkettä. Oli täysin vakuuttunut että vanhojen vammojen takia kyseessä varmastikkin kuluma. Jotenkin tämä ei tyydyttänyt ja menin työterveyslääkärille ja pyysin lähetettä ortopedille. Ortopedin vastaanotolle sain ajan pian ja määräys magneettikuviin jotka sain itse maksaa 415 € kaikkine kuluineen vakuutusyhtiö vetäyty kuvioista kun vanhat vammat selvisi. Erittäin tyytyväinen olen magnettikuviin sieltä saatiin vastaus missä vika polvessa rustovaurio joka vaatii operoinnin. Yksityiseltä lähete kunnalliseen ja operaatio aika odottelemaan.
15.8 klo 7.00 osastolle operaatiota varten. Kunnon esilääkkeet pyynnöstäni ja itse operaatiosta joka kesti reilu kaksi tuntia ei minulla ole juurikaan kuvia. Eli eturistisiteen korjaus polvitaipeesta otetulla jänteellä ja samassa naskalointi rustovaurioalueelle. Kivut oli heräämössä jo aikamoiset oxanesti sai miulta vaan pään pyörälle joten sitä en mielelläni ottanut. Melko pian pääsin kotiin ja kotona ainoastaan panadol 1 g kun maha ei kestä vahvempia ja voin sanoa ettei minulle ollut riittävä lääkitys. Hyvällä vatsansuojauksella olen buranaa ottanut muutamana ekana päivänä ja kyllä vaikutus oli mahtava ja nyt huomenna aion ekalle fysioterapia käynnille ottaa myös. Kivut on kovat mutta olo on kaiken kaikkiaan toiveikas. Joka päivä kipuja on vähemmän joka päivä polvi on vähemmän turvoksissa ja joka päivä uskon enemmän että hyvä tulee
Rustovaurion korjauksen vuoksi en saa varata neljään viikkoon lainkaan ja hieman jännitänkin mitä se tekee kuntoutumiselle. Toivon hyviä uutisia fysioterapiasta kuntopyörä jo odottaa polkijaansa
Ensimmäinen viikko mennyt polvilumpiota liikutellessa, polven suoristamista , koukistamista, kylmää ja kohoa
Vuonna -99 samaisen lajin parissa huolimaton alastulo ja kierrukka sai kipeää. Siistittiin kierrukoiden pinnat ja meno jatkui.
Vuodet menny kivasti kaikkea urheilua voinut harrastaa mitä mieli on tehnyt polvi pysynyt yllättävän hyvänä kunnes tammikuussa pesäpallo treeneissä tuli huolimaton alastulo ja tunsin heti alas tullessa et jotain meni rikki. Työterveydessä kävin muutaman päivän päästä ja sieltä ohjeet seurata tilannetta muutama kuukausi ja sen jälkeen jos oireet jatkuu olisi syytä suorittaa eturistisiteen korjaus. Seurailin polvi kipuili mutta sieti treenamisen joten kuten oli hyviä ja huonoja päiviä. Kauden avauspeli toukokuussa ja polvi turposi tupliin pelin päätteeksi. Seuraavana aamuna päivystykseen jossa tk lääkäri tyhjensi nesteen ja laittoi kortisonin (multa ei kysytty mitä haluan) määräsi röntgenin ja kulumalääkettä. Oli täysin vakuuttunut että vanhojen vammojen takia kyseessä varmastikkin kuluma. Jotenkin tämä ei tyydyttänyt ja menin työterveyslääkärille ja pyysin lähetettä ortopedille. Ortopedin vastaanotolle sain ajan pian ja määräys magneettikuviin jotka sain itse maksaa 415 € kaikkine kuluineen vakuutusyhtiö vetäyty kuvioista kun vanhat vammat selvisi. Erittäin tyytyväinen olen magnettikuviin sieltä saatiin vastaus missä vika polvessa rustovaurio joka vaatii operoinnin. Yksityiseltä lähete kunnalliseen ja operaatio aika odottelemaan.
15.8 klo 7.00 osastolle operaatiota varten. Kunnon esilääkkeet pyynnöstäni ja itse operaatiosta joka kesti reilu kaksi tuntia ei minulla ole juurikaan kuvia. Eli eturistisiteen korjaus polvitaipeesta otetulla jänteellä ja samassa naskalointi rustovaurioalueelle. Kivut oli heräämössä jo aikamoiset oxanesti sai miulta vaan pään pyörälle joten sitä en mielelläni ottanut. Melko pian pääsin kotiin ja kotona ainoastaan panadol 1 g kun maha ei kestä vahvempia ja voin sanoa ettei minulle ollut riittävä lääkitys. Hyvällä vatsansuojauksella olen buranaa ottanut muutamana ekana päivänä ja kyllä vaikutus oli mahtava ja nyt huomenna aion ekalle fysioterapia käynnille ottaa myös. Kivut on kovat mutta olo on kaiken kaikkiaan toiveikas. Joka päivä kipuja on vähemmän joka päivä polvi on vähemmän turvoksissa ja joka päivä uskon enemmän että hyvä tulee
Rustovaurion korjauksen vuoksi en saa varata neljään viikkoon lainkaan ja hieman jännitänkin mitä se tekee kuntoutumiselle. Toivon hyviä uutisia fysioterapiasta kuntopyörä jo odottaa polkijaansa Ensimmäinen viikko mennyt polvilumpiota liikutellessa, polven suoristamista , koukistamista, kylmää ja kohoa
- Liittynyt
- 17.9.2011
- Viestejä
- 1 779
Voisinpa itsekin nyt tarinoida tänne oman eturistisideleikkauskokemukseni. Kerron nyt aika tarkasti leikkauksen kulusta, sillä ainakin itse olen melkoinen sairaala-rookie, jolla ei juurikaan ole ennen ollut leikkaussaleihin asiaa. Eilen piti aamuseitsemäksi raahautua sairaalaan kävelykepit kainalossa. Sitten sairaalakamat päälle ja osaston sängylle pötköttelemään. Kävi ilmi, että olen toinen leikattava, joten sairaalakamoissa saikin sitten makoilla sängyllä kolmisen tuntia. Kannattanee siis ottaa jotain viihdykettä mukaan, jos ei halua ainoastaan syljeskellä kattoon tai tuijotella ostos-tv:tä. Itse katselin tabletilta Modern Familyä (voin suositella sarjaa muutenkin).
Kolmen tunnin jälkeen hoitaja kävi kyselemässä esilääkitystarpeesta ja jännityksen tasosta. Olin kuullut vinkkejä, että nyt kun kerrankin on tilaisuus, kannattaa laittaa pää niin sekaisin kuin vain on mahdollista. Pyysin kuitenkin vain puolikkaan Diapamin, sillä en vielä osastolla juurikaan jännitellyt. Aika äkkiä siitä sitten lähdettiin alakertaan leikkausta varten, osastohoitsut vaihtuivat anestesiahoitsuihin ja anestesialääkäri tuli kertomaan puudutuksesta. Asetuin leikkauspöydälle kyljelleni makaamaan. Sitten kanyyli ja tippa käteen, sekä jotain melkoisen stydiä lääkettä mukaan, sillä pää alkoi pehmetä saman tien. Sitten ikävin vaihe, eli spinaalipuudutus. Hoitaja piteli minua sikiöasennossa, ja anestesialekuri etsi selästä sopivaa nikamaväliä ja lopulta tuikkasi puudutteen selkäydinnesteeseen. Melko ikävältä tuntui, kun piikki vaihteli suuntaa selässä, mutta aika nopeasti se kuitenkin oli ohi Aika äkkiä alkoi alakroppa puutua, oli hieman friikin näköistä, kun lopulta katselin vasemman jalkani nostamista suorana 90 asteen kulmaan, enkä tuntenut yhtään mitään. Huisia.
Lopulta päästiin itse leikkaukseen. Polveen tehtiin verityhjiö, jotta siellä näkisi jotain tähystääkin. Pysyttelin hereillä koko ajan, sillä halusin katsella ruudulta vähän leikkausmeininkejä. Olin jonkun verran katsellut jo ennakkoon youtube-klippejä aiheesta, joten tiesin aika hyvin, missä mennään, vaikka sitä ei erikseen minulle koko ajan seliteltykään. Minulla ainoa korjattava osa oli siis eturistiside, kierukat ja sivusiteet olivat kunnossa. Siirre otettiin hamstring-menetelmällä. Leikkaus kesti aika tasan kaksi tuntia, jonka jälkeen olo oli mitä mainioin, mitä nyt vähän kylmä ja yläkroppaa kutitti.
Leikkauksen jälkeen siirryin heräämöön, jossa makoilin ehkä puolisen tuntia, käytännössä vain niin kauan, että olo oli taas lämmin, ja että heräämössä saatu päivän ensimmäinen vesilasi pysyy sisällä (spinaalipuudutus puuduttaa myös suolistoa jonkin verran). Sitten takaisin osastolle chillailemaan. Olo oli tässä vaiheessa erityisen hyvä, puudutuksen vaikutus alkoi loppua, ja pystyin liikuttelemaan leikattua jalkaa suoraksi ja koukkuun ihan ilman kipua. Parin tunnin päästä fyssari tuli käymään ja opetti kävelemään kepeillä sekä näytti pari kuntoutusharjoitusta jalalle. Tässä vaiheessa alkoi kynitty takareisi jo hieman jomottaa. Kävi myös ilmi, että muun polven kivuttomuus johtui leikkauksen aikana annetusta paikallispuudutuksesta, jonka vaikutus kestää jokusen tunnin. Siinä klo 15 aikaan aloin huomata, että paikallispuudutuksen vaikutus tosiaan alkaa lakata, sillä kivut alkoivat kasvaa melko sietämättömiksi. Pyysin kipulääkkeitä sitten tunnin välein, joiden lisäksi myös kankkuuni laitettiin kipupiikki. Se vei tajun melko hyvin, joten nukuskelin illalla paljon.
Lopulta pääsin sairaalasta kotiin iltakahdeksalta 13 tunnin vierailun jälkeen. Ennen lähtöä vedin opiaatit huiviin, ja kotona sitten vielä nukkumaan mennessä särky- ja nukahtamislääkkeet naamariin. Ensimmäinen yö meni kohtuullisen hyvin, ei ainakaan kipuun tarvinnut heräillä. Nyt seuraavana päivänä on heti paljon vähemmän kipuja. Polvi tuntuu nyt melko jäykältä, ja sitä pitäisi alkaa nyt jumpata fyssarin neuvomilla liikkeillä. Eiköhän tästä taas ihan toimiva väline saada, päivittelen tilannetta myöhemmin lisää (en tokikaan näin yksityiskohtaisesti :D ).
Kolmen tunnin jälkeen hoitaja kävi kyselemässä esilääkitystarpeesta ja jännityksen tasosta. Olin kuullut vinkkejä, että nyt kun kerrankin on tilaisuus, kannattaa laittaa pää niin sekaisin kuin vain on mahdollista. Pyysin kuitenkin vain puolikkaan Diapamin, sillä en vielä osastolla juurikaan jännitellyt. Aika äkkiä siitä sitten lähdettiin alakertaan leikkausta varten, osastohoitsut vaihtuivat anestesiahoitsuihin ja anestesialääkäri tuli kertomaan puudutuksesta. Asetuin leikkauspöydälle kyljelleni makaamaan. Sitten kanyyli ja tippa käteen, sekä jotain melkoisen stydiä lääkettä mukaan, sillä pää alkoi pehmetä saman tien. Sitten ikävin vaihe, eli spinaalipuudutus. Hoitaja piteli minua sikiöasennossa, ja anestesialekuri etsi selästä sopivaa nikamaväliä ja lopulta tuikkasi puudutteen selkäydinnesteeseen. Melko ikävältä tuntui, kun piikki vaihteli suuntaa selässä, mutta aika nopeasti se kuitenkin oli ohi Aika äkkiä alkoi alakroppa puutua, oli hieman friikin näköistä, kun lopulta katselin vasemman jalkani nostamista suorana 90 asteen kulmaan, enkä tuntenut yhtään mitään. Huisia.
Lopulta päästiin itse leikkaukseen. Polveen tehtiin verityhjiö, jotta siellä näkisi jotain tähystääkin. Pysyttelin hereillä koko ajan, sillä halusin katsella ruudulta vähän leikkausmeininkejä. Olin jonkun verran katsellut jo ennakkoon youtube-klippejä aiheesta, joten tiesin aika hyvin, missä mennään, vaikka sitä ei erikseen minulle koko ajan seliteltykään. Minulla ainoa korjattava osa oli siis eturistiside, kierukat ja sivusiteet olivat kunnossa. Siirre otettiin hamstring-menetelmällä. Leikkaus kesti aika tasan kaksi tuntia, jonka jälkeen olo oli mitä mainioin, mitä nyt vähän kylmä ja yläkroppaa kutitti.
Leikkauksen jälkeen siirryin heräämöön, jossa makoilin ehkä puolisen tuntia, käytännössä vain niin kauan, että olo oli taas lämmin, ja että heräämössä saatu päivän ensimmäinen vesilasi pysyy sisällä (spinaalipuudutus puuduttaa myös suolistoa jonkin verran). Sitten takaisin osastolle chillailemaan. Olo oli tässä vaiheessa erityisen hyvä, puudutuksen vaikutus alkoi loppua, ja pystyin liikuttelemaan leikattua jalkaa suoraksi ja koukkuun ihan ilman kipua. Parin tunnin päästä fyssari tuli käymään ja opetti kävelemään kepeillä sekä näytti pari kuntoutusharjoitusta jalalle. Tässä vaiheessa alkoi kynitty takareisi jo hieman jomottaa. Kävi myös ilmi, että muun polven kivuttomuus johtui leikkauksen aikana annetusta paikallispuudutuksesta, jonka vaikutus kestää jokusen tunnin. Siinä klo 15 aikaan aloin huomata, että paikallispuudutuksen vaikutus tosiaan alkaa lakata, sillä kivut alkoivat kasvaa melko sietämättömiksi. Pyysin kipulääkkeitä sitten tunnin välein, joiden lisäksi myös kankkuuni laitettiin kipupiikki. Se vei tajun melko hyvin, joten nukuskelin illalla paljon.
Lopulta pääsin sairaalasta kotiin iltakahdeksalta 13 tunnin vierailun jälkeen. Ennen lähtöä vedin opiaatit huiviin, ja kotona sitten vielä nukkumaan mennessä särky- ja nukahtamislääkkeet naamariin. Ensimmäinen yö meni kohtuullisen hyvin, ei ainakaan kipuun tarvinnut heräillä. Nyt seuraavana päivänä on heti paljon vähemmän kipuja. Polvi tuntuu nyt melko jäykältä, ja sitä pitäisi alkaa nyt jumpata fyssarin neuvomilla liikkeillä. Eiköhän tästä taas ihan toimiva väline saada, päivittelen tilannetta myöhemmin lisää (en tokikaan näin yksityiskohtaisesti :D ).
- Liittynyt
- 20.1.2003
- Viestejä
- 55
Päivitystä:
3 - 4 kk : Juoksuharjoittelua, aluksi pätkissä ja sitten koko 45min kerralla. Yllättävän hankalaa kun jalka ei aluksi totellut? Pyöräilyä paljon. Kyykkyä tangolla. Fyssaria 3 krt.
5 kk : Uintia 150m kerrallaan. Sählyä kevyesti kerran=) Kyykkyä 40 kg:lla. Prässiä 100kg:lla. Juoksua kerta viikkoon. Rullaluistelua. Fyssaria 3 krt.
6 kk : Kaikkea pystyy jo tekemään suht hyvin. Leikatun jalan voimataso edelleen heikompi, kuormitusta nostan hissukseen 50% --> 100% kevääseen. mennessä. Ortopedin lopputarkastus oli tällä viikolla, terveen paperit tuli ja lupa nostella tehoja. Case closed.
- Liittynyt
- 1.4.2013
- Viestejä
- 421
Moikka!
Mulla repesi eturistiside 3,5vko sitten korismatsissa. Ei ollut kovin kipeä koipi, mutta lääkäri ilmoitti että se on niin löysä, että ei sillä enää urheilisi ilman leikkausta. Joten eilen aamulla oli leikkaus. Leikkauksessa varmistui, että takakierukka oli myös ottanut hittiä, ja noin 3/4 siitä oli revennyt. Lääkäri siinä hetken arvottuaan päätyi ankkuroimaan haljenneet osat yhteen. Tämän toimenpiteen jälkeen totesi "hähää, sehän onnistui" :D luotto oli vissiin ollut kova... Eturistisiteen muodostamisessa ei ollut samanlaista jännitysnäytelmää.
Heräämössä olo oli ihan hyvä. Lähdin muutama tunti leikkauksen jälkeen kotiin, eikä ekat kivut tulleet kuin vasta autossa istuessani. Se olikin sitten melkoista tuskaa. Menin vanhemmilleni hoitoon, ja kun särkylääkkeet alkoi vaikuttaa, kaikki meni ihan mukavasti.
Sitten kuitenkin illalla vessareissulla alkoi huipata tosi paljon. Iskä onneksi otti kiinni, kun pyörryin, joten lattialle laskeutuminen oli hallittu. Polvi kuitenkin jäi aika koukkuun, mutta se ei mitenkään sattunut. Olin ollut puolisen minuuttia tajuttomana. Jälkikäteen säikähdin, että toivottavasti ei polvi mennyt uudestaan rikki, mutta ei siihen ainakaan mitään erityistä kipua ilmaantunut.
Tuon pyörtymisen jälkeen olen yrittänyt juoda enemmän, jne. Mutta tänään aamupissalle mentyäni pyörryin vessanpöntöllä. Olo oli ollut ihan hyvä koko vessaanmenomatkan, mutta siinä sitten istuessa alkoi päässä hämärtyä. Tipuin ohimo edellä kaakeliin sen verran pahasti, että tuli kunnon kuhmu päähän. Alkaa todella jännittää, että miten toi polvi kestää tän kaatuilun... Onko muilla ollut huippausta/pyörtyilyä leikkauksen jälkeen?
Mulla repesi eturistiside 3,5vko sitten korismatsissa. Ei ollut kovin kipeä koipi, mutta lääkäri ilmoitti että se on niin löysä, että ei sillä enää urheilisi ilman leikkausta. Joten eilen aamulla oli leikkaus. Leikkauksessa varmistui, että takakierukka oli myös ottanut hittiä, ja noin 3/4 siitä oli revennyt. Lääkäri siinä hetken arvottuaan päätyi ankkuroimaan haljenneet osat yhteen. Tämän toimenpiteen jälkeen totesi "hähää, sehän onnistui" :D luotto oli vissiin ollut kova... Eturistisiteen muodostamisessa ei ollut samanlaista jännitysnäytelmää.
Heräämössä olo oli ihan hyvä. Lähdin muutama tunti leikkauksen jälkeen kotiin, eikä ekat kivut tulleet kuin vasta autossa istuessani. Se olikin sitten melkoista tuskaa. Menin vanhemmilleni hoitoon, ja kun särkylääkkeet alkoi vaikuttaa, kaikki meni ihan mukavasti.
Sitten kuitenkin illalla vessareissulla alkoi huipata tosi paljon. Iskä onneksi otti kiinni, kun pyörryin, joten lattialle laskeutuminen oli hallittu. Polvi kuitenkin jäi aika koukkuun, mutta se ei mitenkään sattunut. Olin ollut puolisen minuuttia tajuttomana. Jälkikäteen säikähdin, että toivottavasti ei polvi mennyt uudestaan rikki, mutta ei siihen ainakaan mitään erityistä kipua ilmaantunut.
Tuon pyörtymisen jälkeen olen yrittänyt juoda enemmän, jne. Mutta tänään aamupissalle mentyäni pyörryin vessanpöntöllä. Olo oli ollut ihan hyvä koko vessaanmenomatkan, mutta siinä sitten istuessa alkoi päässä hämärtyä. Tipuin ohimo edellä kaakeliin sen verran pahasti, että tuli kunnon kuhmu päähän. Alkaa todella jännittää, että miten toi polvi kestää tän kaatuilun... Onko muilla ollut huippausta/pyörtyilyä leikkauksen jälkeen?
heinikko, kyllä mulla oli ainakin viimeisimmän leikkauksen jälkeen tosi kusiset olot. Oli kolmas polvileikkaus ja kun oikeasta jalasta ei enää siirteitä voinut ottaa, niin piti ottaa sitten vasemmasta. Eli molemmat jalat oli sitten paketissa. Kyllä siinä huimas ja pyörrytti leikkauksen jälkeen himassa sen ensimmäisen viikon. Veikkaan että elimistö oli vähän jossain shokkitilassa joka sit heijastu tommosena pyörtyilynä ja huimaamisena. En sitten tiedä miten muilla?
Näin sivusta aika monta leikattua nähneenä...melkein kaikilla ensimäiset pari päivää. Toki jos on jämäkkä kipulääkitys, niin seki voi pistää nupin sekasin.
- Liittynyt
- 1.4.2013
- Viestejä
- 421
^^ Noniin, mahtavaa, en ole siis ainut! Pitää nyt sit vaan olla entistä tarkempana, kun lähtee liikkeelle. En usko, että olis kipulääkityksestä johtuvaa, koska olen ottanut niitä aika maltillisesti. Omituisen kivuton polvi ja menee melkein suoraksikin jo Huomenna sit ekaa kertaa suihkuun, niin näkee itsekin, minkälaiset haavat sinne on ilmestynyt!
Huomenna sit ekaa kertaa suihkuun, niin näkee itsekin, minkälaiset haavat sinne on ilmestynyt!- Liittynyt
- 3.1.2005
- Viestejä
- 16
Terve kaikille polvivammaisille!
Ristiside korjattu viikko sitten ja toipuminen hyvässä vauhdissa. Samalla poistettiin ulkokierukan takasarvi. Vamma sattui futsal pelissä reilu kuukausi ennen leikkausta.
Onko foorumilla ketään, jolla siirre olisi pettänyt heti alkutaipaleella? Itse tuppaan säikähtelemään heti kun jalka vähän vääntyy johonkin suuntaan pidemmälle, kuin suunnittelin. Eli onko jalan ojentuminen vai koukistuminen siirteelle vaarallisempaa? Ja millaisissa tilanteissa siirteet ovat pettäneet? Onko pettämisen huomannut selvästi? Jos jollain näin on käynyt, niin kuinka nopeasti on operoitu uudestaan?
Jaksamisia muillekkin toipilaille!!
Ristiside korjattu viikko sitten ja toipuminen hyvässä vauhdissa. Samalla poistettiin ulkokierukan takasarvi. Vamma sattui futsal pelissä reilu kuukausi ennen leikkausta.
Onko foorumilla ketään, jolla siirre olisi pettänyt heti alkutaipaleella? Itse tuppaan säikähtelemään heti kun jalka vähän vääntyy johonkin suuntaan pidemmälle, kuin suunnittelin. Eli onko jalan ojentuminen vai koukistuminen siirteelle vaarallisempaa? Ja millaisissa tilanteissa siirteet ovat pettäneet? Onko pettämisen huomannut selvästi? Jos jollain näin on käynyt, niin kuinka nopeasti on operoitu uudestaan?
Jaksamisia muillekkin toipilaille!!
Itselläni kävi muistaakseni kuukausi ristiside- ja kierukkaleikkauksen jälkeen niin, että liukastuin ulkona, jolloin jalka vääntyi ihan kunnolla aitajuoksijan asentoon ja turposi helvetisti. Paniikissa sitten luulin, että meni uudestaan poikki ja varasin ajan leikanneelle ortopedille.
Ei onneksi käynyt mitään ja lääkärin mukaan uusi siirre menee helposti rikki, jos jalka jää esim. kaatuessa kropan alle. Oli myös tullut vastaan potilas, joka liian pian leikkauksen jälkeen oli tehnyt reidenojennuksia koneessa liian suurilla painoilla ja joutui uusintaleikkaukseen.
Eli sekä vääränlainen koukistus että liiallinen ojennus ovat varmaan yhtä pahoja.
- Liittynyt
- 3.1.2005
- Viestejä
- 16
Jep, tuosta reiden ojennuksesta fyssari varoittelikin. Ei kuulemma ole terve liike terveillekkään polville. Suositteli tekemään vaan sitä viimeistä kolmenkymmenen asteen ojennusta.
Kaipa se siirteen rikkoutuninen vaatii aika voimakkaan väännön, kun tuntuu ettei liukastumiset ole sitä helposti kellään rikkoneet.
Pitää nyt yrittää ottaa talvi iisisti.
Kaipa se siirteen rikkoutuninen vaatii aika voimakkaan väännön, kun tuntuu ettei liukastumiset ole sitä helposti kellään rikkoneet.
Pitää nyt yrittää ottaa talvi iisisti.
Heikoimmillaan siirre on 2-3kk leikkauksesta, silloin ne uusintarepeämät yleensä tulee. Jalka tuntuu siinä vaiheessa hyvältä, mutta siirre on heikko tuolloin ja malttia vaatii. Heti leikkauksen jälkeen siirre kestää varsin paljon.
- Liittynyt
- 1.6.2012
- Viestejä
- 2
Molemmista polvista on operoitu eturistisiteet. Eka tehtiin patellajänteestä 2009, toinen hamstringista viime keväänä. Jälkimmäisestä tuli parempi, nyt 10kk leikkauksesta ja kestää käytännössä mitä vaan. Patellajänteestä siivun ottaminen tuohon ekaan polveen aiheutti sen, että patellajänne jää alttiiksi tulehduksille (ortopedi totesi tämän), nytkin on patellajänteen tulehdus eli hyppääjän polvi vaivana.
Kuten tuossa edellä todettiin, siirre kestää aluksi todella hyvin. Kun siirre alkaa kehittämään omaa verenkiertoaan, se on kaikkein heikoimmillaan eli tuossa 2-3 kk kohdalla. Mutta siinäkin vaiheessa sitä pitää rasittaa ja kuntouttaa kunnolla, ainoastaan pitää varoa kaikkea "ei-kontrolloitua" liikettä. Omien kokemuksien perusteella voisin sanoa, että olin ekan polven kanssa liiankin varovainen, mm. en suoristanut sitä kuntoutusvaiheessa riittävästi. Tämä ojentamisen välttely jätti polveen liikevajausta eli se ei mene ihan suoraksi, esim. lattialla istuessa polven alle jää pieni väli. Tätä on käytännössä mahdoton enää korjata jumppaamalla. Kun en antanut ekalle polvelle tarpeeksi liikettä kuntoutusvaiheessa vaan säästelin sitä, niin sinne alkoi tulla kiinnikkeitä. Sit kun kuntoutusta jatkaa, niin ne kiinnikkeet sieltä kyllä irtoilee mutta se sattuu aivan helvetisti ja luulin jo hajoittaneeni siirrännäisen.
Yliojentumista pitää välttää, mutta kyllä sille polvelle pitää antaa liikettä molempiin suuntiin jos siitä meinaa hyvän saada. Tsemppiä toipumiseen.
- Liittynyt
- 3.1.2005
- Viestejä
- 16
Ok, liikettä olen yrittänyt jalalle antaa fyssarin ohjeiden mukaan. Jalka taipuu varmaan aika lähelle suoraksi lattialla istuessa. Jos vapaana koitan sitä suoristaa niin jää aavistuksen verran koukkuun. Loppuojennuskin alkaa pikkuhiljaa onnistumaan ja kuntopyörää pystyy juuri ja juuri polkemaan. Leikkauksesta nyt 3,5 vk.
Eilennä satuin sitten horjahtamaan saunan jakkaralta leikatulle jalalle. Tilanteessa ei sattunut eikä tuntunut mitään paukahdusta, mutta kyllä taas mietityttää siirteen kunto. 85kg siis suoraan jalan päälle noin 30 cm korkeudelta. Omasta mielestäni jalka ei yliojentunut, vaan pysyi pienessä koukussa ja tunsin kiristystä pohkeen yläosassa.
Ortopedin aikaankin on vielä pari viikkoa, joten ehtdin taas tuotakin horjahdusta mietiskelemään. Vainoharhaiseksi tässä ainakin tulee kuntoutuksen aikana
Noh, luulisi, että polvessa tuntuisi kipua, mikäli siirre on ottanut osumaa? Melkein tekisi mieli käydä jollain fyssarilla huomenna, jotta saisi mielenrauhan
Eilennä satuin sitten horjahtamaan saunan jakkaralta leikatulle jalalle. Tilanteessa ei sattunut eikä tuntunut mitään paukahdusta, mutta kyllä taas mietityttää siirteen kunto. 85kg siis suoraan jalan päälle noin 30 cm korkeudelta. Omasta mielestäni jalka ei yliojentunut, vaan pysyi pienessä koukussa ja tunsin kiristystä pohkeen yläosassa.
Ortopedin aikaankin on vielä pari viikkoa, joten ehtdin taas tuotakin horjahdusta mietiskelemään. Vainoharhaiseksi tässä ainakin tulee kuntoutuksen aikana
Noh, luulisi, että polvessa tuntuisi kipua, mikäli siirre on ottanut osumaa? Melkein tekisi mieli käydä jollain fyssarilla huomenna, jotta saisi mielenrauhan
- Liittynyt
- 24.8.2006
- Viestejä
- 1 016
Heippa!!
en ookkaan pakkotoistolla käynyt yli kahteen vuoteen tai jotain.
Mulla meni tossa vajaa 2 viikka sitten eturistiside poikki pelatessa "futsalia" eli ihan vaan kavereiden kanssa sisällä jalkapalloa potkiessa omilla säännöillä.
Salitreeniä on tullut tehtyä säännöllisesti siihen asti (pieni tauko sairastelusta tammikuussa).
Eka kysymys nyt heti(pitää mennä ruoka laittamaan kakaroille):
- Mites olette treenailleet ENNEN mahdollista leikkausta?
- tiistaina ortopedi antoi luvan rasittaa jalkaa/polvea normaalisti ja laittoi lähetteen fyssarille, joka on vasta ensi maanataina.
- alkoi tämä kotona nyhjääminen ärsyttämään kun jalkakin jo toimii aika hyvin. lähdin siis eka tekemään yläkroppaa maanataina, mutta joku vinkkasi, että kannattaa niitä jalkojenkin lihaksia treenailla varovaisesti. - sitähän määkin sitten tänään tekemään.
kiitos!
en ookkaan pakkotoistolla käynyt yli kahteen vuoteen tai jotain.
Mulla meni tossa vajaa 2 viikka sitten eturistiside poikki pelatessa "futsalia" eli ihan vaan kavereiden kanssa sisällä jalkapalloa potkiessa omilla säännöillä.
Salitreeniä on tullut tehtyä säännöllisesti siihen asti (pieni tauko sairastelusta tammikuussa).
Eka kysymys nyt heti(pitää mennä ruoka laittamaan kakaroille):
- Mites olette treenailleet ENNEN mahdollista leikkausta?
- tiistaina ortopedi antoi luvan rasittaa jalkaa/polvea normaalisti ja laittoi lähetteen fyssarille, joka on vasta ensi maanataina.
- alkoi tämä kotona nyhjääminen ärsyttämään kun jalkakin jo toimii aika hyvin. lähdin siis eka tekemään yläkroppaa maanataina, mutta joku vinkkasi, että kannattaa niitä jalkojenkin lihaksia treenailla varovaisesti. - sitähän määkin sitten tänään tekemään.
kiitos!
Suositut
-
-
Thread 'Polvet kuntoon: linkkejä, vinkkejä ja keskustelua polvivaivoista / ennaltaehkäisystä'
- Ironlife
Vastauksia: 702 -
-
-
Thread 'Urheiluvammojen kysymykset. Lue ketju läpi, ennenkuin postaat uuden kysymyksen'
- boss1
Vastauksia: 980
