Eturistisidekorjausleikkaus

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Saikun pituus riippuu tosiaan käytännössä täysin työnlaadusta. Itsellä oli muistaakseni 2 tai 3 viikkoa, mutta työt onkin enimmäkseen toimistohommia.

Itsellä on nyt noin 7 kk leikkauksesta ja salireeni kulkee suhteellisen normaalisti, kyykyn ala-asennossa polvi kyllä vielä vähän muistuttelee itsestään eivätkä voimatasot vielä ihan balanssisa ole jalkojen kesken. Maastovedossa taas alkaa olemaan jo samat painot kuin ennen loukkaantumista. Sählyä ja jalkapalloa olen jo pelaillut eikä niissä ole enää ongelmia, kontaktilajeja ei ole vielä kunnolla uskaltanut aloittaa. Pientä kankeutta jalassa kyllä edelleen huomaa päivittäin, mutta kai sekin jossain vaiheessa väistyy vielä.
 
Tässäpä minun tarina:toukokuussa vääntyi polvi sählyssä,laita kahina ja pieni isku polveen :/ jalalla ei voinut astua kunnolla ja samana iltana päivystykseen. Lääkäri tutki ja sanoi että ristiside poikki ja mahdollisesti muuta. No menin sit yksityiselle ja siellä lääkäri tutki ja sanoi et huili 2 viikkoo ja uudelleen käymään. 2 viikon päästä uudestaan ja lääkäri oli sitä mieltä et ei ole ku venähtänyt ja 2-3kk omatoimista kuntoutusta. 3kk päästä menin vähän kokeileen sählyä ja lämmittelin maalivahtia rankkareilla ja pikku hölkässä maalin ohi polvi vääntyi taas :( polvitukikin oli jalassa. No uudelleen yksityiselle lääkärille ja tällä kertaa urheilulääkärille ja tutkittua sanoi et eturistiside poikki.Lukaisin kanta.fi mitäs se oli kirjoitellut nii siitä sai vähän sen kuvan et olisi kierukka vauriota myös ja ulkosivusiteen varmiota. Nyt sit huomenna magneetti ja jännityksellä odottelen jo tuomiota...
Meinaa vähän pelottaa jos sitä joutuu leikkaukseen. Otanko puudutuksen vai nukutuksen jos saa valita?
 
Ortopedi soitti magneetin tulokset ja ristiside revenny/poikki ja mahdollisesti ulkosivusiteessä kans jotain... sovittiin et aletaan leikkuu hommiin kuhan saahaa vakkuutusyhtiöltä lupa.
 
Nonii eilen oli leikkaus ja nukutuksessa(ei saanu valita ite). Herääminen oli ihan jees mut koipi oli kipeänä ja huono olo syömättömyydestä ja kipulääkkeistä.ei ollu onneksi muuta vikaa kuin ristiside poikki ja nähtävästi tehty 8 kertainen uusi side. Kotia ei menannu päästä ku oli niin huono olo ja sanoinkin et nyt oksennan ja kärrätkää mut ulos nii lähen kottiin :) yö meni kohtuu hyvin mutta nyt taas kipeänä on ku pitäny alkaa jumppaamaan.... jospa tästäkin selvittäisiin kunnialla :D
 
1.viikko takana: koipi oli kipeä muutaman päivän ja sit alkoi helpottaan. Tuli käytyä käppäilemässä kepeillä kaupassa viikonloppuna ja se ei ollu oikeen hyvä idea :/ kipeytyi vähän lisää mut sit taas toisaalta seuraavana päivänä olikin paljon parempi. Tuo turvotuksen laskeutuminen pohkeeseen on kyllä todella tympeetä ja polvitaive kans kipeytyy samalla kun nousee ylös. Alkaa taipumaankin jo melkein suoraksi ja kohta myös 90 asteen koukkuun. Mulle ei tullu mitään rajoituksia liikeradan suhteen kuten muille on saattanu tulla. Nyt vaan nitkutuksia ja venytyksiä nii eiköhän tästä polvi vielä saada...
 
2 viikoa takana. Kipua ei enää ole muuta kuin yöllä. Tikitkin sain maanantaina pois :)Suoraksi ei mene vieläkään mutta koukkuun menee yli 90 astetta. Perjantaina fyssarille. Kepeillä edellenkin ku ei oo yhtään luottoo polveen :/
 
Moro,

Tätäkin ketjua lueskeltuani olen huomannut, että tuntuu ortopedeissa olevan kahta kantaa tuon leikkauksen suhteen. Kirjoittelen tässä nyt hieman taustaa.

Olen 25 vuotias urheileva ukkeli, joka on harrastanut jalkapalloa oikeastaan koko ikänsä. Lisäksi saliharjoittelu tullut mukaan kuvioihin matkan varrella. Toukokuussa sitten ensimmäinen isompi vamma, kun polvi paukahti jalkapallossa. Diagnoosina sain työterveyden, magneettikuvien sekä Terveystalon ortopedin lausuntojen perusteella eturistisiteen (ACL) totaalisen repeämän reisiluun päästä. Tähän vammaan ei kuitenkaan liity liitännäisvammoja, kuten kierukkaa yms. Vain siis puhdas eturistisiteen repeämä, johon suositellaan operatiivista hoitoa. Polvi on alkukankeuden ja turvotuksen jälkeen tuntunut vakaalta ja liikkuvuudet ovat palautuneet hyvin. Jalkapalloa olen potkinut ilman kontaktiharjoittelua sekä lisäksi salilla olen tehnyt lähes vastaavaa treeniä kuin ennen vammaa. Alitajuisesti sitä polvea kuitenkin varoo rasittamasta täysillä. Pieniä kipupiikkejä ja paineen tunnetta polvilumpion päällä saatta ajoittain esiintyä, mutta nämä eivät aiheuta muita oireita esimerkiksi seuraavalle päivälle.

Tänään kävin sitten kunnallisella puolella ortopedin jutteilla, koska ajatuksissani oli tuo leikkausajankohdan määrittäminen. Ortopedi oli kuitenkin polven vakauden vuoksi sitä mieltä, että eturistiside (ACL) leikkaus ei ole tarpeellista. Lisäksi hän tutki magneettikuvia uudelleen ja sanoi, että siellä saattaa vielä jotain eturistisiteestä olla jäljellä. Hoitomuotona nyt ensi alkuun polven täysi kuormittaminen ja kuntoutus, joten esimerkiksi jalkapallokentälle voisin mennä touhuamaan. Myöhempi operaatio voidaan suorittaa, mikäli polvi alkaa enemmän oireilemaan. Sain soittoajan ortopedille kuuden viikon päähän, jolloin tarkistetaan tilanne. Nyt kyselenkin onko täällä ihmisillä kokemuksia konservatiivisesta hoidosta ja siitä kuinka se suoritetaan? Oletteko tehneet täysin omatoimista vai enemmänkin aktiivisesti käynyt fyssarilla?

Tuon ortopedin mukaan ACL-vammoista on tehty useita tutkimuksia, joiden mukaan leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon välillä ei esiinny suurta eroa. Leikkauksella varsinkin, polvea ei kuitenkaan saada 100% kuntoon, koska siirrännäinen otetaan omasta takareidestä. Lisäksi tutkimusten mukaan kuulemma konservatiivinen hoidon tuloksena on mahdollista saada polvi lähes vastaavaksi 6kk vammasta. Leikkaushoidolla vastaava aika on 18kk. Kuulemma vanhanaikainen ajatus, että kaikki ACL-vammat leikattava. Puhui minulle esimerkiksi tästä seuraavasta ruotsalaistutkimuksesta:
https://www.sciencedaily.com/releases/2010/07/100722075224.htm
http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0907797#t=article

Herääkö ihmisille ajatuksia tästä?
 
Kunnallinen ortopedi on oikeassa. "Oireetonta" polvea ei kannata leikata. ACL-leikkaus on instabiliteetin hoitoa, ei kuvauslöydöksen hoitamista. Minun polvea ei leikattaisi, jos se ei haittaisi harrastuksia.
 
En olisi minäkään antanut polveani leikata mutta lääkäri sanoi sen olevan liian löysä että pystyisi jatkossa kunnolla urheilemaan. Uskonpa että ristiside katkesi jo ensimmäisessä taittumisessa ja lihakset tuki polvea tarkastuksessa mutta polven refleksikaari huononee eli taittui uudelleen heti miten kun menin uudelleen pelaamaan...
 
Omasta mielestä aika hurjalta kuulostaa jos aktiivisesti jalkapalloilevan eturistisidettä ei korjata. Niin paljon äkkipysähdyksiä, sivuttaisliikkeitä ja ennalta-arvaamattomia kontakteja vastustajan kanssa. Mielestäni myös tuon tutkimuksen tulokset olivat huonoja. Noin 40 % tuon tutkimuksen potilaista joutui leikkaukseen pitkän kuntoutuksen jälkeen. Kuntoutus ilman leikkausta voi omasta mielestä sopia joillekkin, mutta ei jalkapalloilijalle.

-----

Omasta operaatiosta nyt n. 3.5 kuukautta ja kuntoutus etenee nousujohteisesti. Operoidun jalan reidessä on silminnähtävää lihaskatoa mutta kovalla työllä se saadaan takaisin. Tasapaino, ketteryys ja liikkuvuusharjoituksissa alan olemaan jo ihan hyvällä tasolla ja kova luotto on siihen, että palaan lajini pariin parempana kuin ennen loukkaantumista.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Kyllä minäkin luulen että se polvi ei tule kestämään jalkapalloa vaikka siellä pikkuinen siivu onkin sidettä jäljellä.itsellä kans reisi kadonnut olemattomiin ku nyt kolmatta kertaa joudun jumppaamaan ja kuntouttamaan koipea 4 kk sisään. Huomenna fyssarille ja jospas sieltä saisi lisää ohjeita ja kuntopyöräily luvan :)
 
Omasta mielestä aika hurjalta kuulostaa jos aktiivisesti jalkapalloilevan eturistisidettä ei korjata. Niin paljon äkkipysähdyksiä, sivuttaisliikkeitä ja ennalta-arvaamattomia kontakteja vastustajan kanssa.

Jos polvi on tukeva ja kivuton, eikä acl-korjaus tutkimusten mukaan estä artroosin kehittymistä tai hoida kipua, niin miksi oireeton polvi pitäisi leikata?
 
Jos polvi on tukeva ja kivuton, eikä acl-korjaus tutkimusten mukaan estä artroosin kehittymistä tai hoida kipua, niin miksi oireeton polvi pitäisi leikata?

Toki polven kestävyyden näkee sitten, kun nimimerkki jonessi91 palaa täysipainoisesti lajinsa pariin. Itselläni kun polvi vääntyi ensimmäisen kerran, lähdin sairaalasta kotiin diagnoosilla "sivusiteen venähdys". Vaikka olinkin aluksi skeptinen diagnoosista, polveni palasi nopeahkosti suhtkoht oireettomaksi (pieniä kipupiikkejä ja paineen tunnetta lukuunottamatta) ja palasin salibandyn pariin. Kerkesin noin neljä vaihtoa ensimmäisessä pelissä pelata kunnes nopeassa sivuttaisliikkeessä polvi vääntyi uudestaan.

En ole kouluttautunut asiantuntija, mutta oman kokemukseni ja acl-vammasta eri artikkeleita luettuani olen sitä mieltä, että jalkapallon kaltaisia lajeja harrastavien urheilijoiden kannattaa valita korjausoperaatio vaikka polvi tuntuisikin hyvältä, koska noissa lajeissa polveen kohdistuu jatkuvasti todella kovaa rasitusta.

Tiedän, että on yksilöitä joilla acl-vamma ei aiheuta ongelmia (mm. UFC:n 205-painoluokan mestari Daniel Cormier) ja jonessi91 voi olla sellainen.

edit. Lisään vielä että toisenkin vääntymisen jälkeen polveni kerkesi palautua melkeinpä normaalin tuntuiseksi ennen leikkausta.
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä oli sama homma. Ekan kerran vääntyi ja päivystyksessä oltiin testien perusteella sitä mieltä että polvi on ihan löysä ja ainakin eturistiside poikki,seuraavana päivänä yksityiselle ja siellä lääkäri sanoi että 2 vk päästä uudelleen ja silloin testeissä polvi oli ok. 3kk kuntoutusta ja eka sähly nii meni heti uudelleen. Toki voi olla että polvi kestää ja voi olla että ei kestä jalkapalloa,sittenhän sen tosiaan näkee miten käy...
 
Tiedän, että on yksilöitä joilla acl-vamma ei aiheuta ongelmia (mm. UFC:n 205-painoluokan mestari Daniel Cormier) ja jonessi91 voi olla sellainen.

Tiedän yksilöitä jotka ovat pelanneet/pelaavat sm-tason futista ja salibandyä ilman eturistisidettä, useamman kuin yhden kauden.

Se että harrastus on riskilaji vaikuttaa tietenkin leikkauspäätökseen, mutta ei se vaikuta sillätavalla että automaattisesti joka futari/laskettelija/säbäjannu tarttis leikata. Osa tarvii, osa ei. Päätös on joka kerran yksilöllinen. Joka leikkauksessa on kumminkin riskinsä saada tilanne paljon pahemmaksikin.

Kategorisesti "nämä kaikki leikataan" ja "näitä ei saa koskaan leikata" kirurgiassa menee pääsääntöisesti metsään.
 
Ite ainakin jonessi91 nyt pitäisin jalkojen lihaksistosta huolta monipuolisella harjoituksella ja kattoisin miten sen polven kanssa pärjää,voi olla että kestää ja voi olla et ei kestä. Itse kans toisen taittumisen jälkeen kun vain sain jalan liikelaajuuden kohilleen kävin keilaamassa ja muuta rauhallista urheilua harrastin mutta ei ois ollu puhettakaan säbä kentille ku alkoi olemaan jo toisen koiven lihakset huonossa kunnossa
 
Tiedän yksilöitä jotka ovat pelanneet/pelaavat sm-tason futista ja salibandyä ilman eturistisidettä, useamman kuin yhden kauden.

Se että harrastus on riskilaji vaikuttaa tietenkin leikkauspäätökseen, mutta ei se vaikuta sillätavalla että automaattisesti joka futari/laskettelija/säbäjannu tarttis leikata. Osa tarvii, osa ei. Päätös on joka kerran yksilöllinen. Joka leikkauksessa on kumminkin riskinsä saada tilanne paljon pahemmaksikin.

Kategorisesti "nämä kaikki leikataan" ja "näitä ei saa koskaan leikata" kirurgiassa menee pääsääntöisesti metsään.

Olen samaa mieltä että päätös on yksilöllinen. En tiedä miten korkealla tasolla jonessi91 urheilee, mutta yleisesti ottaen sm-tasolla urheilevat tuntevat oman kropan paremmin, ovat paremmassa kunnossa, pystyvät harjoittelemaan laadukkaammin ja heillä on paremmin tarjolla asiantuntemus ja olosuhteet (erilaiset polven kestävyyttä mittaavat kuormittavat testit ym.) jotka helpottaa päätöstä huomattavasti. Harrastelijatasolla kaikki tuo on huomattavasti heikommalla tolalla, ja sitten kun loukkaannutaan päätös polven kuntoutuksen suhteen saatetaan tehdä n. 15-20 minuutin keskustelulla lääkäri x:n kanssa.

jonessille suosittelen paljon tasapaino- ja ketteryysharjoituksia. Askeltikkailla, tötsillä, tasapainolaudalla ja omalla mielikuvituksella pystyy keksimään vaikka mitä treenejä. Youtubessakin on hyviä drillivideoita, ja jos fyssari on hyvä niin eiköhän siltä saa hyviä ohjeita kanssa. Oma motivaatio on tärkeää.
 
yleisesti ottaen sm-tasolla urheilevat tuntevat oman kropan paremmin, ovat paremmassa kunnossa....

Heillä on myös enemmän kiinni siinä loukkaantuneessa raajassa, jos siis puhutaan esim palkkaa saavaasta urheilijasta. Silloinkaan päätökset ei ole helppoja, pelataanko kausi loppuun riskillä, katkaistaanko kausi kesken ja vuoden kuluttua uudestaan jnejnejne.

Eikä jonessinkaan päätöstä ole tehty vartin perusteella. Sillähän on kontrollisoitto, jolloin tilannetta seurataan. Päätös tehdään viikkojen aikavälillä hänen tapauksessaan, kun nähdään miten tilanne etenee. Yleensä ne vartin päätökset on niitä "kaikki nää kannattaa leikata" päätöksiä.
 
Heillä on myös enemmän kiinni siinä loukkaantuneessa raajassa, jos siis puhutaan esim palkkaa saavaasta urheilijasta. Silloinkaan päätökset ei ole helppoja, pelataanko kausi loppuun riskillä, katkaistaanko kausi kesken ja vuoden kuluttua uudestaan jnejnejne.

Totta töriset. Aika moni noistakin jotka pystyvät pelaamaan ilman eturistisidettä menevät leikkaukseen jossain vaiheessa.

Eikä jonessinkaan päätöstä ole tehty vartin perusteella. Sillähän on kontrollisoitto, jolloin tilannetta seurataan. Päätös tehdään viikkojen aikavälillä hänen tapauksessaan, kun nähdään miten tilanne etenee. Yleensä ne vartin päätökset on niitä "kaikki nää kannattaa leikata" päätöksiä.

Valitsivathan he konservatiivisen hoidon, joka on mielestäni riskialttiimpi päätös kuin leikkausoperaatio pian vamman jälkeen. Duodecimin mukaan n. 50 % konservatiiviseen hoitoon päätyneistä nuorista aktiivisista potilaista joutuu leikkaukseen keskimäärin 2 vuoden sisällä vammasta. Polven ongelmat voivat siis jatkua todella pitkään sen päätöksen takia, että valittiin konservatiivinen hoito.
 
Totta töriset. Aika moni noistakin jotka pystyvät pelaamaan ilman eturistisidettä menevät leikkaukseen jossain vaiheessa.

Eräskin tuttuni meni uran jälkeen ja totesi ettei polvesta sen parempaa tullut.

Polven ongelmat voivat siis jatkua todella pitkään sen päätöksen takia, että valittiin konservatiivinen hoito.

Ja puolella taas menee ihan hyvin ilmankin. Minusta 50-50 tsäänssit ei riitä perustelemaan leikkaushoitoa kaikille. Mutta minä näenki myös ne ongelmat mitä niista leikkauksista voi tulla.
 
Back
Ylös Bottom