Tuo on kyllä todella mielenkiintoinen ajatus. Kyllähän yhteiskunnan maallistuminen ja monikulttuurisuus (jep, sanoin sen
) asettavat ihan uusia paineita uskonnonopetukselle. Samalla pitää kuitenkin muistaa että maailmalta on paljon esimerkkejä siitä, miten vituiksi asiat menevät mikäli uskontojen opetus jätetään PELKÄSTÄÄN uskonnollisten yhteisöjen harteille. Tuloksena esim. jenkkiläinen kristillinen äärioikeisto sekä kaikenmaailman fundamentalisti-muslimit.
Tällaistahan ei suunnitellakaan, vaan uskonnoista opetettaisiin kulttuurihistorian ja lukioissa luultavasti myös uskontotieteen näkökulmasta, aivan kuten nykyisessä elämänkatsomustiedon oppiaineessa tehdään. Erona nykyiseen olisi nimen omaan tunnustuksellisuudesta luopuminen koulujen uskonnonopetuksessa. Olet varmaan kanssani samaa mieltä siitä, että rationaalisen, kriittisen ajattelun ja faktatiedon oppiminen olisi vähintään yhtä hyvä puskuri ääriliikkeitä vastaan kuin valtauskonnon tunnustuksellinen opetus.
Uskonnonopettajat eivät kuitenkaan ole innoissaan ajatuksesta. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää sillä ainakin omien (ja monen muunkin) kokemuksieni perusteella suurin osa uskonnonopettajista kokee tekevänsä lähetystyötä lasten parissa. Olisihan se kieltämättä aika ikävää jos pitäisi kertoa pienestä pitäen lapsille siitä miten maailma on täynnä Ainoita Oikeita Uskontoja.
Uskonnonopettajien lisäksi asiasta ovat älähtäneet mm. kansanedustajat
Lauri Oinonen (kesk.) ja
Päivi Räsänen (pj, KD)
Molemmat perustelevat tunnustuksellisen uskonnonopetuksen tarvetta lähinnä ikivanhalla hokemalla, että hyviä arvoja ei voi omaksua ilman uskontoa. Esim. Räsänen kirjoittaa
Päivi Räsänen sanoi:
Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään.
Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan. Kristinuskoon sidottujen arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus.
[...]
Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa heidän kipeästi tarvitsemiaan välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Oman uskonnon opetuksen elämykselliset elementit antavat pohjan, josta käsin on helpompi ymmärtää myös muita kulttuureita ja uskontoja.
Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle.
Ehjän maailmankuvan muodostaminen alati moniarvoistuvassa yhteiskunnassa edellyttää riittävää arvokasvatusta kouluissa. Juuri tässä on oman uskonnon opetuksella merkittävä tehtävä.
On kyllä käsittämätöntä, miten uskovaiset jaksavat toistella tätä samaa mantraa yhä uudelleen ja uudelleen, täysin kritiikistä välittämättä. Miksi ihmeessä ihmisarvon ehdottomuuden ja tasavertaisuuden tai elämän tarkoituksellisuuden (mitä tämä sitten tarkoittaakin?) perusteleminen edellyttäisi sitoutumista historiallisia tosiseikkoja koskeviin uskonnollisiin väitteisiin? Ajattelevatko kristityt todella, että jos jotenkin kävisi ilmi, että Jeesus ei kävellytkään vetten päällä, niin ihmisarvo ei kuuluisikaan kaikille? Tai jos maailmaa ei luotu kuudessa päivässä, niin ihmiset eivät ole tasavertaisia? Aika heikoissa kantimissa näyttäisivät olevan Räsäsen arvot.
Jos kerran vaikka tasavertaisuus on hyvä periaate, niin eikö se silloin pitäisi voida tunnistaa hyväksi ihan ilmankin kristinuskon apua? Ja jos näin on, niin eihän enää saavuteta mitään lisähyötyä sillä, että perustellaan tasavertaisuutta (joka muutenkin oli jo perusteltu) kristinuskon avulla. En vaan ymmärrä. Ylipäänsä uskovaisilla tuntuu toistuvasti olevan vaikeuksia arvojen ja tosiseikkojen erottamisessa toisistaan.
Huomautetaan vielä lopuksi, että tilanne Räsäsen argumentin kanssa on täysin erilainen kuin silloin, jos vaikkapa filosofisessa etiikassa sanotaan yhtä teoriaa toista paremmaksi, koska siinä voidaan helposti perustella ihmisten tasavertaisuus. Tällaisessa tilanteessa tasavertaisuus on valittu ennalta hyväksi periaatteeksi (esim. koska sitä pidetään itsestäänselvänä tai jostain muusta syystä), ja teorioita vertaillaan sen perusteella, kuinka hyvin ne selittävät tämän periaatteen. Tämä on täysin legitiimiä. Mutta ei kukaan väitä, että lapsille pitää kouluissa opettaa tunnustuksellisesti vaikkapa Immanuel Kantin
Käytännöllisen järjen kritiikkiä, koska sen avulla voidaan perustella tasavertaisuuden periaate. Miksi sitten Raamattua pitäisi opettaa tällä perusteella - varsinkin, kun Kantin teoria tukee tasavertaisuutta paljon paremmin kuin Raamattu, ja on muutenkin elegantimpi ja ennen kaikkea johdonmukaisempi?
P.S. Tämä postaus ei siis ole mitenkään erityisesti
Paletaanille suunnattu, Quottaan vaan lähinnä tuon uskonnonopettajien kannanottoa koskevan kohdan takia.
