Minua vituttaa kyllä aika paljon tämä kirkolle rahan viskominen sillä perusteella että "ne tekee kuiteskin paljon hyvääki". Kirkon vuosittainen liikevaihto ja tulos on aivan poskettoman suuri verrattuna siihen yleishyödylliseen (kaikki muu paitsi jeesustelu) tavaraanmitä se puskee ulos.
Minusta olet pahasti hakoteillä. Ensinnäkin, kirkko ei ole hyväntekeväisyysorganisaatio. Kirkon tehtävä ei ole kerätä rahaa ja jakaa sitä tai materiaa eteenpäin hyväntekeväisyytenä. Siitä huolimatta väitän, että kirkko ei häviä tälläkään mittarilla "oikeille" isoille hyväntekeväisyysorganisaatioille (Unicef, yms.). Mitä isompi organisaatio, sitä enemmän sen järjestelmällinen ylläpito vaatii. Uskallan väittää, että kirkon toiminnan kustannustehokkuus ei häviä millekään suurelle organisaatiolle. Heittäydyn niin uskaliaaksi, että väitän kirkon toimivan tehokkaammin, kuin perinteinen suomalainen valtionlaitos (VR, Kansaneläkelaitos jne). Vaikka jollain tehokkuusmittarilla saataisiin kilpailua aikaiseksi, niin kirkko ohittaa silti minkä tahansa laitoksen paljon ennen loppusuoraa hyväntekeväisyystyöllään, eli ilmaisilla työntekijöillään.
Otetaan esimerkiksi joku Saapas-järjestö. Järjestöllä on tiloja ja hallinnollisia kuluja, mutta sen tärkeimmän ydintyön tekevät kristillisiin arvoihin nojaavat vapaaehtoiset. Koko Saappaan toiminta näkyy paperilla pelkkänä kuluna. Toimintaan menee rahaa, eikä se jaa mitään. Vastaavia yksiköitä kirkolla on kaikilla elämän laidoilla lukemattomia määriä.
Keskiverto kiihkoateisti vastaa edelliseen, että "No miksei valtio voi hoitaa tuota hommaa? Ei siihen mitään jeesusteluja tarvita11!!!11!". Siihen vastaan, että niin, miksei? Kukaan ei estä ketään perustamasta vastaavaa organisaatiota. Nyt voikin jo kysyä, että miksei kukaan perusta? Minusta homman pitäisi mennä niin, että ensin perustetaan vaihtoehto, jonka toimintaan aletaan kannustamaan ihmisiä. Nyt kiihkoateistit haluavat vaikeuttaa myös Saappaan toimintaa, mutta eivät tarjoa mitään tilalle.
Itse olen uskonnoton, mutta toivon, että mahdollinen tuleva tyttäreni herää ensimmäisen kännikokeilun jälkeen Saappaan turvallisilta pahnoilta, eikä puistosta maahanmuuttajan alta. Jos kusipäinen mölyävä naapurini joutuu talousvaikeuksiin, niin minä toivon, että hän saa apua kirkon velkaneuvonnasta, eikä nussi minun autonrenkaitani. Tiedän myös, että minulle kadulla puukkoa heilutteleva kolmen promillen tapapersereikä saa tarvittaessa apua monista eri kirkon toiminnoista ja jättää ehkä minut tai jonkun muun seuraavalla kerralla rauhaan. Sitä en voi tietää, että onko joku lähimmäiseni säästynyt vankilasta vapautuneen väkivaltaisen seksuaalirikollisen tieltä sen ansiosta, että kirkko tekee aktiivisesti työtä noidenkin persereikien hyväksi. Ehkä. Vastaavia esimerkkejä voisi suoltaa vaikeuksitta satoja.
Pointteja: Kaikki edellisen kappaleen asiat ovat sitä konkreettisinta kirkon toimintaa, joka näkyy pelkkänä kuluna. Toinen pointti siinä, että kaikkien esimerkkien viimeinen konkreettinen lenkki on suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyötä. Kolmanneksi voisi huomioida, että kaikille esimerkkien pahiksille me käännämme normaalisti selkämme. Kirkko ei käännä. Jos kärjistetään esimerkillä, että kirkkoa ei olisi ja halukkaat ohjaisivat itse roponsa hyväntekeväisyyteen, niin lopputuloksena lastensairaaloilla olisi jokaisella vuodepaikalla Ferrarin sydänkone ja kultainen PS3. Samaan aikaan vähemmän mediaseksikkäät avuntarvitsijat olisivat paljon huonommassa jamassa, joka heijastuisi suoraan muuhun väestöön.
Minä siis tiedostan kirkon hyvää tekevät lonkerot joka puolella ympärilläni. Vaikka en kirkon konkreettiseen toimintaan ota tällä hetkellä osaa ottavana, enkä antavana osapuolena, niin koen silti kirkon toiminnan heijastuvan minuun niiden ihmisten kautta, jotka sieltä tälläkin hetkellä tukea saavat. Todennäköisesti en tiedä kuka lähelläni apua on viimeksi saanut. Ehkä joku läheinen työkaveri on ollut kirkon parisuhdeneuvonnassa ja sitä kautta minun työpäiväni on ollut helpompi. Samalla ymmärrän hyvin, että joku tietynlaista elämää elävä ei halua nähdä asiaa näin. Kiihkoateismissa suurin ongelma on kuitenkin siinä, että sillä on hillitön hinku horjuttaa kirkkoa, mutta se ei tarjoa mitään tilalle. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että koen kirkon toiminnan olevan suurimmaksi osaksi aivan jotain muuta kuin jeesustelua ja näen kirkon horjuttamisen nimenomaan tuon kaiken muun horjuttamisena. Tässä valossa en koe ollenkaan vaikeuksia maksaa tyytyväisenä kirkollisveroa. Kirkon rituaalisen puolen koen tosiaankin vain rituaalisena puolena. Isä Meidän on minulle yhtä tärkeässä roolissa kuin Maamme-laulu tai peukkujen pitäminen jonkun puolesta.
tuo oli vaan sivuraide.
