Sopiiko kysyä, että mitä mieltä Heikki on noiden homojen kirkollisesta naimisiinmenosta? Ällöä vai ei? Lupaan, etten ala haastamaan riitaa :D
Kaksi syytä, miksi hyväksyn homojen kirkolliset häät (no pienin varauksin):
1) Se on helposti teologisesti perusteltavissa ja suotavaa Jeesuksen sanoman ja lähimmäisen rakkauden periaatteen kautta
2) Myös luonnollinen järki on meillä luterilaisuudessa uskon lähteenä, eikä ole järjellistä syytä, mikseivät ihmiset olisi tässä suhteessa tasa-arvoisia
VARAUKSET (tai huonot puolet)
Kaiken rationalisointi kuitenkin asettaa tunteet alisteiseksi, vaikka tunteet on meidän ihmisten onnellisuuden kannalta jopa tärkeämpiä. Ihmisten mielissä homojen kirkkohäät voi symbolisesti merkitä avioliiton merkityksen rapautumista, ja perinteisten arvojen hylkäämistä. Kirkolta nimenomaan odotetaan perinteitä ja vahvoja arvoja. Iso osa maallistuneistakin ihmistä haluaa pitää avioliiton miehen ja naisen välisenä.
Yleisesti ottaen arvorelavatismi on tuhonnut vahvoja arvoja, vaikka ne antaisi suuntaa ihmiselle. Hyvänä puolena tietysti suvatisevaisuus. Uskonto toimii tässä arvojen peilaajana yhteiskunnassa.
Toinen ongelma on raamattukuvissa. Uskonnollisuus on mun mielestä tässä ihmiselämässä kaikkein eniten arkiajattelua sisältävä asia, ja on jonkinlaista luonnollista uskonnollisuutta nähdä pyhä kirja erehtymättömänä. Fundamentalistisissa liikkeissä tämä on jopa tiedostomaton alkuoletus, jonka ohittaminen vaatii suuren määrän oppineisuutta Raamatun synnyn taustoista ja ajan yhteiskunnallisista ja kulttuurisista vaikutuksista. Ongelmana jatkuvassa "liberalisoitumisessa" on se, että monille hämärtyy se mikä on Raamatun merkitys ja mitä kaikkea kristinusko merkitsee, ja kirkko jakaantuu entistä enemmän konservatiiveihin ja liberaaleihin.
Sitäkin voidaan pohtia, miten paljon homojen kirkkohäät on tasa-arvo kysymys sekä yhteiskunnallisesti että homoille itselleen, miten paljon kirkkohäitä haluavia homoja edes on, ja onko tällöin tarkoituksenmukaista repiä kirkkoa, jos vain pieni vähemmistö haluaa kirkkohäitä. No kyllä itse näen tämän aika merkittävänä tasa-arvokysymyksenä. Virallinen kirkkohan jo nyt hyväksyy homoseksuaalisuuden eikä pidä sitä syntinä. Kirkon johto suhtautuu myönteisesti seksuaalivähemmistöihin, ja esimerkiksi Kuopion piispa Wille Riekkinen on nimitetty vuoden 2009 homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi. Toki tähän liittyy myös ongelmia, mutta kirkko on moniääninen, ja hyvä niin.
Jos tämän ongelman perimmäisiin syihin lähdetään, niin kogntiivisesta näkökulmasta homoseksuaalisuus tuntuu ihmisten mielissä luonnottomalta, ja sanon tämän, miten se on enkä miten sen pitäisi olla. Tästä seuraa yhteiskunnallista syrjintää eikä se koske vain uskontoja. Pyhyyden käsitteillä sanottuna homoseksuaalisuus rikkoo oman kehon pyhyyttä hetoroseksuaaliselta kannalta. Samalla uskontoihin liittyy vahvoja pyhyyden merkityksiä, jotka nähdään positiivisena. Nämä kaksi negatiivista ja positiivista pyhyyttä ovat konfliktisessa suhteessa, josta seuraa tämän keskustelun vahva tunteellisuus. …No tämmöstä arvailua.
Suomessahan ei edes vielä ole sukupuolineutraalia avioliittoa eikä sitä siten kirkossakaan voi olla. Mutta pitkällä tähtäimellä veikkasin, että Suomessa tullaan näkemään homojen kirkkohäitä, mutta ensin pitää avioliittokäsityksen muuttua sukupuolineutraaliksi. Vaikka voi siinä toisinkin käydä. Joka tapauksessa konservatiivisuus on Suomessa nousussa.
Sinänsä tämä keskustelu on ollut hyvää ja avannut sitä, mitä kristinusko on, miten Raamattu nähdään ja mikä on näiden yhteiskunnallisten suhde. Änkyräateistikin voi vahingossa jotain oppia. No en kyllä oikeesti usko.
