Kaimaseni
Vakavasti vammautuneen sikiön synnyttäminen on vaaraksi sille vakavasti vammautuneelle sikiölle. Kyse on turhan kärsimyksen estämisestä pelkästään toisten mieltymysten vuoksi. Sikäli se on verrannollinen tässäkin suhteessa tartuntavaaraan. Ihminen voidaan asettaa karanteeniin ilman oikeuden päätöstä eikös? Joten siis lääkärit voivat Suomessakin tehdä päätöksiä ilman oikeutta. Ilmeisesti kuitenkin karanteeniin joutunut voi valittaa asiastaan ja samoin siis olisi abortin kohdallakin. Voisihan sen päätöksen tehdä oikeudessakin, jossa sitten tarkastettaisiin, että homma on tehty kunnolla. Tuskin ihmiset alkaisivat käymään oikeusprosessia, jos heillä ei olisi jotain syytä olettaa voittavansa. Ja jos on lääketieteellisesti selvä tapaus, niin tuskin valittavat kuin erityistapauksessa. Tämä hieman veisi oikeuden aikaa, mutta edelleen se on pieni hinta, kun vertaa koko elämän kestävään ylläpitoon ja erityishoitoon.
Pakkoaborttiin riittäisi keskitasoinen kehitysvammaisuus eli äo alle 50. Tai sitten vaikka raajojen puute. Myös vakavampi vamma useammassa aistissa riittäisi.
Vapaaehtoiseen aborttiin raskauden jokaisessa vaiheessa sitten riittäisi lieväkin kehitysvammaisuus tai sokeus tai kuurous.
Toivottavasti tämä antaa suuntaviivoja ajatuksistani.
Antaa hyvin suuntaviivoja, kiitos.
Ensinnäkin: tuo vaara sille sikiölle ei ole samalla tavalla välitön, kuin jonkin vaarallisen tartuntataudin leviäminen. En muuten tiedä miten lainsäädäntö Suomessa menee tuollaisessa tartuntavaaratilanteessa. Eli jos kuvitellaan, että potilaalla todetaan olevan vaikkapa ebola-virus, joka tietääkseni on hengenvaarallinen ja helposti tarttuva, ja hän kieltäytyy vapaaehtoisesti asettautumasta karanteeniin, niin minkälaiset valtuudet lääkärillä on? Saako lääkäri/sairaalan vartijat tarvittaessa voimaa käyttäen eristää tämän henkilön? Varmaankin tässäkin tulisi päätös joltain viranomaiselta tai oikeudelta, mutta sitä odottaessahan tuo henkilö pitäisi lääkärin päätöksellä eristää. Mikäli laki menee näin, niin silloinhan perusteena lääkärin vallalle puuttua potilaan yksilönvapauteen on tilanteen aiheuttama välitön vaara, jota tuossa aborttitilanteessa ei ole. Myös on huomattava, että tässä tapauksessa lääkärin päätös ei aiheuta peruuttamatonta haittaa, mutta lapsen abortoiminen on peruuttamatonta. (Toki voi tehdä uuden lapsen, mutta mielestäni esim viimeisellä kolmanneksella oleva sikiö on jo jossakin mielessä persoona, joten uuden lapsen tekeminen ei muuta sitä, että tämä persoona on tapettu. Se, missä vaiheessa sikiöstä tulee persoona, on äärimmäisen vaikea kysymys, enkä osaa siihen hyvin vastata)
Yllä olevin perustein pysyn siis siinä kannassa, että päätös aborttiin pakottamisesta olisi tehtävä oikeudessa. Homma voisi siis toimia vaikkapa siten, että lääkäri toteaa lapsen olevan tapaus, joka kuuluu abortoitavien luokkaan. Jos vanhemmat eivät suostu aborttiin, asia käsitellään oikeudessa. Mutta tämä on kyllä hankalaa. Ensinnäkin, jotta tämä järjestelmä voisi toimia, olisi tuo sikiön mahdollisten vammojen kartoittaminen oltava pakollista. Täytyisi siis olla rikos olla ilmoittamatta raskaudestaan viranomaisille, koska muuten tuota tutkimusta ei voitaisi järjestää. Jo tämä kuulostaa mielestäni hieman oudolta. Entä jos joku on tietämättään raskaana? Näitäkin tapauksia on, joskus raskaus huomataan vasta, kun se on edennyt hyvinkin pitkälle. Edelleen, tässä muodostuu ongelmaksi raskauden suhteellisen lyhyt kesto. Kuvitellaan, että tuleva vamma huomataan, kun lapsen syntymään on jäljellä enää neljä kuukautta. Vanhemmat eivät suostu aborttiin, ja homma menee oikeuteen. On selvää, ettei tapausta saada välittömästi käsittelyyn, vaikka näitä tapauksia jotenkin priorisoitaisiinkin oikeusjärjestelmässä. On siis hyvin mahdollista, että ennen käsittelyn loppumista, lapsi syntyy. Miten tässä tilanteessa oikein toimitaan? Tai jos äiti, jolle on tuomittu abortti, pakoilee virkavaltaa ja synnyttää lapsen salaa. Tuolloinhan äiti tuomittaisiin rikoksesta, mutta mitä tälle lapselle tehdään?
Mutta vaikka tämä järjestelmä olisikin mahdollista toteuttaa järkevästi, mitä se ei siis mielestäni ole, niin olisin kyllä hyvin eri mieltä kanssasi noista vammojen laadusta, jotka riittävät pakkoaborttiin.
Esim raajojen puute. Tarkoitatko kaikkien raajojen puutetta, vai riittäisikö yhdenkin raajan puute? Ilman yhtä raajaa voi elää lähes samanlaista elämää kuin ilmankin vammaa, ja täysin ilman raajojakin voi kuitenkin osallistua melko täysipainoisesti sosiaaliseen toimintaan, harrastaa erilaisia harrastuksia ja ylipäätään elää onnellista ja ihmisarvoista elämää. Sinulla ei tässä siis ilmeisesti ole perusteena pelkästään syntyvän lapsen elämänlaatu, vaan myös yhteiskunnalle koituvat kustannukset johtavat pakkoaborttiin. Vai oletko sitä mieltä, että raajattoman ihmisen elämä ei ole elämisen arvoista?
Ja kuuron saisi abortoida raskauden missä vaiheessa tahansa vanhempien näin tahtoessa. Tästäkin olen kyllä täysin eri mieltä. Kuuron ihmisen elämä ei välttämättä ole yhtään sen kurjempaa kuin kuulevan. Varsinkin syntymästään asti kuuro oppii toimimaan yhteisössä äärimmäisen hyvin. Niin hyvin, ettei tarvitse lainkaan ulkopuolista tukea aikuisena. Toki kuuron lapsen koulutus vaatii erityisjärjestelyjä, ja siten aiheuttaa kustannuksia, mutta tämä ei mielestäni riitä perusteluksi aborttiin raskauden ollessa pitkällä. Kuten sanoin, mielestäni pitkälle kehittynyt sikiö on jo persoona, ja tällöin sen elämää ei voi noin vain keskeyttää. Saatat toki olla eri mieltä siitäkin, onko sikiö missään vaiheessa raskautta persoona.
Jos olen tulkinnut oikein, että mielestäsi yhteiskunnalle vammaisesta koituvat kustannukset riittävät perusteluksi raskauden keskeyttämiseen, vaikka vamma ei estäisi ihmisarvoista elämää, niin sitten ajaudutaan taas ongelmiin. Tuolloin pitää kysyä, että riittääkö abortin perusteeksi riittävästi kohonnut riski johonkin perinnölliseen sairauteen, jonka hoito tulisi aiheuttamaan yhteiskunnalle kustannuksia.
Tulipas pitkä teksti.
