Ei oo tuoreessa muistissa tää, mut pystyn tekee arvostelun ku on niin monta kertaa katottu tämä.
The Good, the Bad and the Ugly (1966) IMDb 8,8
katso liitettä 240338
katso liitettä 240339
Leffa alkaa puhtaalla taideteosmaisilla musiikeilla. On vihellyksiä, huuliharpun soittoa, aseiden laulamista, hevoskärryjen kolkutuksia jne musiikin seassa.
Eletään Yhdysvaltojen sisällissotaa ja kolme henkilöä etsivät jokainen 200 000 dollarin arvoista kultakätköä. Idea on musta tosi siisti, kun kolme aivan erilaista ihmistä etsii samaa kultakätköä. Leffan taideteos tasoiset musiikit, juonen totetus, hahmot ja upea ajankuva luovat ihan käsittämättömän siistin massiivisen seikkailun tunnelman leffaan ja se seikkailun tunne leffassa on jotain uskomatonta.
Leffa alkaa varsinaisesti siitä, kun Lee Van Cleefin esittämä Angel Eye tulee erääseen taloon ja istuu talon isän kanssa ruokapöytään. Hän saa talon isältä tuhat dollaria ja erään henkilön nimen jota nykyään käyttää. Tuossa kohtaa jo Angel Eye on hurjan pelottava, kun sanoo että minä hoidan aina asian loppuun asti, vetäsee revolverin esiin ja ampuu isännän. Ei riittänyt nimen saaminen ja tuhat dollaria. mies tappaa pelkän vaivannäön takia ja ei ole olemassa sanaa inhimillinen vaan mies on silkkaa pahuuta kun ampuu vielä talossa olevan pojankin häikäilemättä ennenkuin lähtee. Tosi hyvä että leffassa on tällainen paha, se tuo loistavaa vastapainoa hyvälle. Seuraavassa kohtauksessa on jo seuraavan henkilön hengen vieminen ja tuossa kohtaa tulee tyylikkäästi pysäytys kuva kasvoihin ja ruutuun tulee teksti "paha".
Hyvästä pari sanaa. Jos pitäis sanoa leffahistorian äijin näyttelijä / hahmo niin Clint on tässä kyllä äijien äijä. Paras esimerkki lopussa kun aivan tyynen rauhallinen sikari suussa siinä niin venaili et milloin vetäsee aseen ja ampuu. Sit ku Clint vielä ampuu sen pahan hatun sinne monttuun loppu niittinä. Like a boss. Rumasta sen verran että toi leffaan eniten koukeroimaisuutta hahmoista joka johtuu ruman jatkuvasta kieroilusta johon ei voi luottaa, ei sitten mitenkään.
Juonen sisällön moninainen vaihtelu pitkin leffaa on mestarillista. leffan juonen käsikirjoitus jo paperilla on aivan huikeaa ja siinä on paljon oveluutta koukeroineen, mm hahmojen välisiin suhteisiin ja miten kukin omalla tavallaan etsii kultakätköä on koukeromaista. hyvä viisaudella ja oveluudella, ruma tekopyhänä ja kieroiluna ja paha tappaen kaikki jotka hidastavat tai estävät aarteen löytämistä. Mahtuu siis vaikka mitä erilaisia tapahtumia kolmen tunnin eepoksen sisään. joka henkilö tuo erilaista otetta leffaan. hyvä inhimillisyyttä ja reiluutta. Ruma idioottimaista hauskuutta ja paha ahdistavuutta ja pahan läsnäoloa. pakkomaininta musiikit yhteydessä kasvojen lähikuviin on aivan huippunero yhdistelmä.
Lopun kohtaus jossa kaikki kolme seisoo ringissä tosi pitkitettyjen musiikkien kera on kuin taideteos. Koko leffa on yksi taideteos.
10/10