Sydämen kuiskaus (1995) IMDb 7,9
TämänKIN olen arvostellut joskus vuosia sit mut en tajunnut silloin joskus tuon kuvassa olevan nuken merkitystä ollenkaan, tosi tärkeä teema oli tuolla nukella.
Shizuku viettää kesälomaa ja lukee paljon kirjoja, kun hän aina lainaa jonkun kirjan niin takakannessa toistuu erään pojan nimi Seiji, joka kirjassa ja Shizuku ihmettelee että miten joku on lukenut täsmälleen samat kirjat kuin hän.
Luin että tämä perustuu samaan sarjakuvaan kuin Kissojen valtakunta, (joka on sekin veikee elokuva) kuvakäsikirjoituksen leffaan teki imo paras Studio Ghiblin ohjaaja Hayao Miyazaki, mutta leffan ohjasi kuitenkin Yoshifumi Kondo.
Leffa on rakkaustarina, mutta myös kertoo oman paikkansa löytämisestä sekä siitä voittaako rakkaus vai intohimo omia unelmiaan kohtaan, esim tässä Seiji on lähdössä Italiaan asti opiskelemaan viulujen valmistamista. Sitten sellainen hauska kohta on suht alussa, kun Shizuku menee junaan ja viereen tulee istumaan pulska kissa. Junasta poistuttuaan Shizuku seuraa kissaa ja kissa johdattaa Shizukun sattumalta erääseen paikkaan, joka muodostuu leffassa erittäin tärkeäksi paikaksi Shizukulle.
Rakkaustarina oli hyvin toteutettu. Hienosti pikkuhiljaa kehittyvä ihastuminen, jossa mm on aluksi luonnollista kiusallisuutta ja ujoutta kun juttelevat keskenään, mutta eivät halua aluksi myöntää sitä mitenkään toisillensa, mutta siitä sitten kuitenkin leppyvät ja muuttuvat tosi kohteliaiksi toisiaan kohtaan ja tuo leffan loppupuoliskon osuus on tosi hienosti toteutettua rakkaustarinaa ja etenkin loppuratkaisu on saamarin hieno ilman mitään siirappista kuraa jota inhoan yli kaiken, vaan luonnollisen vähäeleisesti ja hienovaraisesti tehty. Hienoja leffan ilmeeseen sopivia lauluja/musiikkeja/viulun soittoa soi vähän väliä leffassa ja ne loivat tunnelmaa hienosti ja loivat Shizukun ja Seijin rakkaustarinaan hienoa syvyyttä.
Yksi toinen tosi iso teema on myös mukana. seiji asuu pappansa alakerrassa tekemässä viuluja ja silloin, kun se kissa johdatti Shizukun sinne yläkertaan jossa pappa oli töissä. Niin siellä oli pöydällä sellainen kissa jonka silmät hohti smaragdia ja pappa sanoi että se ei ole myynnissä koska sillä on tunne arvoa ja Seijikin sanoi että pappa ei oo koskaan kertonut miksi sen enempää et miksi sillä on tunnearvoa. Shizuku kirjoittaa erästä kirjaa paroni nuken innoittamana ja leffassa oli tosi siistejä psykedeelisiä kohtauksia joissa Shizukun kuvitelmissa ja unissa Shizuku oli paronin kanssa muunmuassa leijumassa jossain taivaassa jossa pilvet sun muut oli smaragdia. Pappa halusi lukea Shizukun kirjan ensimmäisenä koska siihen liittyi paroni nukke. Kun pappa on lukenut kirjan niin päättää kertoa ensimmäistä kertaa kenellekään paronin tunnearvosta.
Ulkoasultaan erilaiset säätilat ja vaihtelevat vuorokauden ajat on kyllä todella upeasti tehtyjä, että niihin kiinnitti heti huomiota. Huomiota kiinnitti myös todella upeat kuvakulmat kaupunkiin monessa otteessa. Loppu on aivan huikean näköinen kun Shizuku ja Seiji ovat tosi korkealla josta näkee koko kaupungin joka on aamusumun peitossa (kuvassa) ja sen jälkeen kirkastuu kun aamuaurinko nousee kaupungin takanta. Luonnollisen tuntuinen rakkautta sisältävä asia tuossa kohtaa ja kun leffa loppuu niin jää todella hyvä mieli molempien puolesta.
9/10
TämänKIN olen arvostellut joskus vuosia sit mut en tajunnut silloin joskus tuon kuvassa olevan nuken merkitystä ollenkaan, tosi tärkeä teema oli tuolla nukella.
Shizuku viettää kesälomaa ja lukee paljon kirjoja, kun hän aina lainaa jonkun kirjan niin takakannessa toistuu erään pojan nimi Seiji, joka kirjassa ja Shizuku ihmettelee että miten joku on lukenut täsmälleen samat kirjat kuin hän.
Luin että tämä perustuu samaan sarjakuvaan kuin Kissojen valtakunta, (joka on sekin veikee elokuva) kuvakäsikirjoituksen leffaan teki imo paras Studio Ghiblin ohjaaja Hayao Miyazaki, mutta leffan ohjasi kuitenkin Yoshifumi Kondo.
Leffa on rakkaustarina, mutta myös kertoo oman paikkansa löytämisestä sekä siitä voittaako rakkaus vai intohimo omia unelmiaan kohtaan, esim tässä Seiji on lähdössä Italiaan asti opiskelemaan viulujen valmistamista. Sitten sellainen hauska kohta on suht alussa, kun Shizuku menee junaan ja viereen tulee istumaan pulska kissa. Junasta poistuttuaan Shizuku seuraa kissaa ja kissa johdattaa Shizukun sattumalta erääseen paikkaan, joka muodostuu leffassa erittäin tärkeäksi paikaksi Shizukulle.
Rakkaustarina oli hyvin toteutettu. Hienosti pikkuhiljaa kehittyvä ihastuminen, jossa mm on aluksi luonnollista kiusallisuutta ja ujoutta kun juttelevat keskenään, mutta eivät halua aluksi myöntää sitä mitenkään toisillensa, mutta siitä sitten kuitenkin leppyvät ja muuttuvat tosi kohteliaiksi toisiaan kohtaan ja tuo leffan loppupuoliskon osuus on tosi hienosti toteutettua rakkaustarinaa ja etenkin loppuratkaisu on saamarin hieno ilman mitään siirappista kuraa jota inhoan yli kaiken, vaan luonnollisen vähäeleisesti ja hienovaraisesti tehty. Hienoja leffan ilmeeseen sopivia lauluja/musiikkeja/viulun soittoa soi vähän väliä leffassa ja ne loivat tunnelmaa hienosti ja loivat Shizukun ja Seijin rakkaustarinaan hienoa syvyyttä.
Yksi toinen tosi iso teema on myös mukana. seiji asuu pappansa alakerrassa tekemässä viuluja ja silloin, kun se kissa johdatti Shizukun sinne yläkertaan jossa pappa oli töissä. Niin siellä oli pöydällä sellainen kissa jonka silmät hohti smaragdia ja pappa sanoi että se ei ole myynnissä koska sillä on tunne arvoa ja Seijikin sanoi että pappa ei oo koskaan kertonut miksi sen enempää et miksi sillä on tunnearvoa. Shizuku kirjoittaa erästä kirjaa paroni nuken innoittamana ja leffassa oli tosi siistejä psykedeelisiä kohtauksia joissa Shizukun kuvitelmissa ja unissa Shizuku oli paronin kanssa muunmuassa leijumassa jossain taivaassa jossa pilvet sun muut oli smaragdia. Pappa halusi lukea Shizukun kirjan ensimmäisenä koska siihen liittyi paroni nukke. Kun pappa on lukenut kirjan niin päättää kertoa ensimmäistä kertaa kenellekään paronin tunnearvosta.
Pappa oli hämillään et miten paljon oli yhteensattumia Shizukun kirjassa paronista. Pappa kertoi et nukkeja oli alunperin kaksi jotka vertauskuvauksena toimi papan ja vaimonsa suhteesta, jossa vaimo oli kuollut toisessa maailmansodassa ja naispuolinen paroni nukke kanssa oli kadonnut naisen mukana.
Ulkoasultaan erilaiset säätilat ja vaihtelevat vuorokauden ajat on kyllä todella upeasti tehtyjä, että niihin kiinnitti heti huomiota. Huomiota kiinnitti myös todella upeat kuvakulmat kaupunkiin monessa otteessa. Loppu on aivan huikean näköinen kun Shizuku ja Seiji ovat tosi korkealla josta näkee koko kaupungin joka on aamusumun peitossa (kuvassa) ja sen jälkeen kirkastuu kun aamuaurinko nousee kaupungin takanta. Luonnollisen tuntuinen rakkautta sisältävä asia tuossa kohtaa ja kun leffa loppuu niin jää todella hyvä mieli molempien puolesta.
9/10
Viimeksi muokattu:
, Josh Brolin, Stellan Skarsgård, Dave Bautista ja jopa Javier Bardem.
. Ja Iron Maidenin Flash of the blade soi jossain takaa-ajo/murhakohtauksessa. Ihan helvetin outo biisivalinta.
