Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Olet ihan oikeassa. Olin niin ton uusimman batmanin aitouden ja totisuuden lumoissa et se sai Nolanit batmanit tuntuu niin paljon kevyemmältä kokemukselta et vähän epätarkasti onnistuin tuon kohdan ilmaisemaan. ehkä oikea sanamuoto mitä nyt kun päässä kelaan niin on kevyempi ja viihteellisempi.
King Richard (2021) IMDb 7,5
Leffa alkaa kun Smithin esittämä Richard kertoo että kirjoitti kirjan että tytöistä tulee tennistähtiä ja kirjoitti tuon kirjan ennenkuin tytöt edes olivat syntyneet. lol Aika itsevarmaa meininkiä. Sit leffassa aletaan seurata kun Venus ja Serena ovat nuoria jotka harjoittelevat tennistä ja Richard puhuu alan asian tuntijoille että saisivat apua siinä et aletaan vakavissaan pelaa tennistä. Tenniksen asiantuntijan oppeihin ja isoja matseja myöhemmin jne. Karuissa olosuhteissa Richard kasvattanut tyttöjä, getto alueella jossa jotkin gangstat tulee jatkuvasti v*ttuilemaan. Richard kun meni puhuu niille et lopettakaa tuo niin sai turpaan kuten myöhemminkin uudestaan turpaan.
Leffassa paneudutaan tarkasti myös arvomaailmaan. Vaikka tennis on se juttu, niin Richard halusi että koulu, kirkko jne menee edelle ja hienoja oppitunteja tytöt sai voittamisesta tenniksen matsissa. Tytöt kun leijuivat Venuksen pokaalillaan niin Richard pysäytti auton, sanoi lapsille et menkää kauppaan ja lähti ajaa eteenpäin riidellen vaimonsa kaa et ei saa tolleen leveillä ja että kun matsi loppuu niin autossa puhutaan mielummin vaikka avaruudesta jne. Tuon jälkeen Richard laittoi tuhkimo vhs kasetin pyörii et tytöt oppisivat sitä kautta erästä tärkeää sanomaa, nöyryyttä joka on kaikki kaikessa.
Kun pääsevät kunnon harjoituskentille John Beranthalin esittämän tenniksen opettajan Rickin luokse Floridaan, niin tulee aikamoinen ristiriita siitä et mitä Richard oli aiemmin puhunut et tenniksessä sijoitutaan vielä korkealle. Niin nyt Richard sanoi et nyt pelataan harjoituksia vaan, käydään disney landissa, syödään hamppareita jne. John Bertanthanin olisi pitänyt saada sivuosan oscar ku niin tunteella veti sitä turhautunutta oloa, Muakin rupes toi Richardin ristiriita ajatusmaailmassaan niin ihan oikeasti v*tuttaa.
Koko leffan toiseksi voimakkain kohtaus on jossa Richard riitelee vaimonsa kanssa ja vaimo servaa Richardin täysin ja tuon jälkeen tulee leffan voimakkain kohtaus. alla videossa. ihan aiheesta sai Will Smith oscarin kun niin tunnepitoisen roolin veti.
Sit vaikka Richard oli äärimmäisen itsevarma niin pakko sanoa että aika asiaa puhui sillä molemmat tytöistä pääsivät isoihin peleihin ja loppu on historiaa. Tässä leffassa pitää mainita et leffa kertoo Venuksesta eikä Serenasta koska Serena on niin nuori vielä. Kunnon profeetta tuo Richard sanoi Serenalle että sinusta tulee joskus vielä parempi kuin Venus, kaikkien aikojen kovin ja arvasi täysin oikein kuten mainitsemani huipulle tyttöjen pääsemisen ja tuon veikkauksen Serenan suhteen. Eli mies oli kahdessa isossa asiassa ennustannut ihan oikein
Pääpointiltaan leffa kertoo et miten rankalla harjoittelulla ja itseensä luottamisella voi päästä vaikka miten pitkälle
9-
Leffa alkaa kun Smithin esittämä Richard kertoo että kirjoitti kirjan että tytöistä tulee tennistähtiä ja kirjoitti tuon kirjan ennenkuin tytöt edes olivat syntyneet. lol Aika itsevarmaa meininkiä. Sit leffassa aletaan seurata kun Venus ja Serena ovat nuoria jotka harjoittelevat tennistä ja Richard puhuu alan asian tuntijoille että saisivat apua siinä et aletaan vakavissaan pelaa tennistä. Tenniksen asiantuntijan oppeihin ja isoja matseja myöhemmin jne. Karuissa olosuhteissa Richard kasvattanut tyttöjä, getto alueella jossa jotkin gangstat tulee jatkuvasti v*ttuilemaan. Richard kun meni puhuu niille et lopettakaa tuo niin sai turpaan kuten myöhemminkin uudestaan turpaan.
Leffassa paneudutaan tarkasti myös arvomaailmaan. Vaikka tennis on se juttu, niin Richard halusi että koulu, kirkko jne menee edelle ja hienoja oppitunteja tytöt sai voittamisesta tenniksen matsissa. Tytöt kun leijuivat Venuksen pokaalillaan niin Richard pysäytti auton, sanoi lapsille et menkää kauppaan ja lähti ajaa eteenpäin riidellen vaimonsa kaa et ei saa tolleen leveillä ja että kun matsi loppuu niin autossa puhutaan mielummin vaikka avaruudesta jne. Tuon jälkeen Richard laittoi tuhkimo vhs kasetin pyörii et tytöt oppisivat sitä kautta erästä tärkeää sanomaa, nöyryyttä joka on kaikki kaikessa.
Kun pääsevät kunnon harjoituskentille John Beranthalin esittämän tenniksen opettajan Rickin luokse Floridaan, niin tulee aikamoinen ristiriita siitä et mitä Richard oli aiemmin puhunut et tenniksessä sijoitutaan vielä korkealle. Niin nyt Richard sanoi et nyt pelataan harjoituksia vaan, käydään disney landissa, syödään hamppareita jne. John Bertanthanin olisi pitänyt saada sivuosan oscar ku niin tunteella veti sitä turhautunutta oloa, Muakin rupes toi Richardin ristiriita ajatusmaailmassaan niin ihan oikeasti v*tuttaa.
Koko leffan toiseksi voimakkain kohtaus on jossa Richard riitelee vaimonsa kanssa ja vaimo servaa Richardin täysin ja tuon jälkeen tulee leffan voimakkain kohtaus. alla videossa. ihan aiheesta sai Will Smith oscarin kun niin tunnepitoisen roolin veti.
Sit vaikka Richard oli äärimmäisen itsevarma niin pakko sanoa että aika asiaa puhui sillä molemmat tytöistä pääsivät isoihin peleihin ja loppu on historiaa. Tässä leffassa pitää mainita et leffa kertoo Venuksesta eikä Serenasta koska Serena on niin nuori vielä. Kunnon profeetta tuo Richard sanoi Serenalle että sinusta tulee joskus vielä parempi kuin Venus, kaikkien aikojen kovin ja arvasi täysin oikein kuten mainitsemani huipulle tyttöjen pääsemisen ja tuon veikkauksen Serenan suhteen. Eli mies oli kahdessa isossa asiassa ennustannut ihan oikein
Pääpointiltaan leffa kertoo et miten rankalla harjoittelulla ja itseensä luottamisella voi päästä vaikka miten pitkälle
9-
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Possessor (2020)
Body horror-mestari David Cronenbergin pojan elokuva kertoo vaihtoehtoisesta maailmasta, jossa voidaan hallita teknologian avulla toisen ihmisen mieltä ja ruumista saaden tämä tekemään mitä halutaan. Tässä tapauksessa hämärä organisaatio käyttää viattomia ihmisiä palkkamurhissa, jonka jälkeen tämä tekijä tekee itsemurhan. Tosi mielenkiintoinen konsepti ja olen aina tykännyt tämän tyylisistä leffoista.
Olipa kokemus. Ei sovi kaikille, sen voin sanoa. Toimintaa oli vähemmän kuin luulin ja ne muutamat kohdat ovat todella väkivaltaisia ja rajuja. Verta ja gorea ei säästellä ja iskut tuntuvat kotisohvalle asti. Tehosteet olivat suurimmaksi osin tehty käsin, eikä tietokoneella. Oikea ratkaisu tämän tyylisissä elokuvissa ehdottomasti.
Pääosan mimmi Andrea Risenborough on itselle hieman tuntemattomampi tapaus. Ihan kelpo roolin tekee. Jää tosin hieman etäiseksi (toki osin juonen takia) ja siten toisen pääosan esittäjän (Christopher Abbott) varjoon.
Leffa luottaa visuaaliseen kerrontatyyliin ja itse tykkäsin siitä miten päähahmojen
Välillä mennään aika huumetripin tyyliselle matkalle ja valot vilkkuvat niin että päähän meinaa sattua.
Elokuva on hitaasti etenevä, paikoitellen raaka ja väkivaltainen. Pituus tuntuu alkupuolella ja hahmot jäävät hieman etäisiksi omaan makuun. Teemat jäivät mieleen ja loppupuolella tuleva setti tuli ns. puskista.
7/10
Body horror-mestari David Cronenbergin pojan elokuva kertoo vaihtoehtoisesta maailmasta, jossa voidaan hallita teknologian avulla toisen ihmisen mieltä ja ruumista saaden tämä tekemään mitä halutaan. Tässä tapauksessa hämärä organisaatio käyttää viattomia ihmisiä palkkamurhissa, jonka jälkeen tämä tekijä tekee itsemurhan. Tosi mielenkiintoinen konsepti ja olen aina tykännyt tämän tyylisistä leffoista.
Olipa kokemus. Ei sovi kaikille, sen voin sanoa. Toimintaa oli vähemmän kuin luulin ja ne muutamat kohdat ovat todella väkivaltaisia ja rajuja. Verta ja gorea ei säästellä ja iskut tuntuvat kotisohvalle asti. Tehosteet olivat suurimmaksi osin tehty käsin, eikä tietokoneella. Oikea ratkaisu tämän tyylisissä elokuvissa ehdottomasti.
Pääosan mimmi Andrea Risenborough on itselle hieman tuntemattomampi tapaus. Ihan kelpo roolin tekee. Jää tosin hieman etäiseksi (toki osin juonen takia) ja siten toisen pääosan esittäjän (Christopher Abbott) varjoon.
Leffa luottaa visuaaliseen kerrontatyyliin ja itse tykkäsin siitä miten päähahmojen
tajunnat taistelivat kohteeksi valitun tyypin (Abbott) kehon hallinnasta.
Elokuva on hitaasti etenevä, paikoitellen raaka ja väkivaltainen. Pituus tuntuu alkupuolella ja hahmot jäävät hieman etäisiksi omaan makuun. Teemat jäivät mieleen ja loppupuolella tuleva setti tuli ns. puskista.
7/10
The Congress (2013)
Robin Wright näyttelee itseään omalla nimellään ja leffa kertoo kun Wright on keski ikäinen nainen eikä ole saanut parhaimpia rooleja joissa ulkonäkö on oltava vetävä. Yksi leffa yritys ehdottaa Wrightille että hänen koko tunne skaalansa skannataan ja animoidaan nuoremmaksi Robin Wrightiksi joka nykyisestä 44 vuodesta muutetaan 34v näköiseksi. Toi tunneskaalan skaalaus oli kyllä huikeaa roolisuoritusta Robinilta koska hän näyttelee tunteitansa ilosta aina suruun, tyhjyyteen, pelkoon jne.
Leffa pärähtää vasta tuon osuuden jälkeen kunnolla käyntiin. Robin on ajamassa avoautolla Abrahamaan ja hänet pysäytetään rajalla ja annetaan ampulli jotain hallusiogeenia josta ei mene kuin hetki ja leffa muuttuu aivan totaalisesti joksikin happotripin ja liskodisko painajaisen kaltaiseksi yhdistelmäksi. Sitä on hyvin vaikea selittää, on nähtävä itse leffa että sen sekopäisyyden pääsee läpi käymään.
Tarkkanäköinen leffa pointiltaan, joka on että Hollywoodissa ulkonäöllä on älyttömästi väliä tiettyjä rooleja ajatellen ja ikääntyneet ja vanhentuvat näyttelijät joutuvat niistä rooleista eroon ja pitäisi olla Hollywoodin ihannoima ikinuoruus josta leffan kasvojen ilmeiden skannaus ja sitä kautta animointi kertoo. Monia muitakin teemoja on siellä trippimaailmassa mut toi on se pääjuttu. Trippimaailma on sellaista et jossa aika ja sen kulku täysin menettää merkityksensä ja se mikämikä maa ja todellisuus alkavat myös mennä sekaisin ja menneisyys pikkuhiljaa himmenee pois muistoista.
Ihan hienoa pohdiskelevuutta on leffassa ja se kannattaa katsoa jo pelkästään sen ihme maailman takia vaikka ei juonesta muuten tykkäiskään.
8/10
Robin Wright näyttelee itseään omalla nimellään ja leffa kertoo kun Wright on keski ikäinen nainen eikä ole saanut parhaimpia rooleja joissa ulkonäkö on oltava vetävä. Yksi leffa yritys ehdottaa Wrightille että hänen koko tunne skaalansa skannataan ja animoidaan nuoremmaksi Robin Wrightiksi joka nykyisestä 44 vuodesta muutetaan 34v näköiseksi. Toi tunneskaalan skaalaus oli kyllä huikeaa roolisuoritusta Robinilta koska hän näyttelee tunteitansa ilosta aina suruun, tyhjyyteen, pelkoon jne.
Leffa pärähtää vasta tuon osuuden jälkeen kunnolla käyntiin. Robin on ajamassa avoautolla Abrahamaan ja hänet pysäytetään rajalla ja annetaan ampulli jotain hallusiogeenia josta ei mene kuin hetki ja leffa muuttuu aivan totaalisesti joksikin happotripin ja liskodisko painajaisen kaltaiseksi yhdistelmäksi. Sitä on hyvin vaikea selittää, on nähtävä itse leffa että sen sekopäisyyden pääsee läpi käymään.
Tarkkanäköinen leffa pointiltaan, joka on että Hollywoodissa ulkonäöllä on älyttömästi väliä tiettyjä rooleja ajatellen ja ikääntyneet ja vanhentuvat näyttelijät joutuvat niistä rooleista eroon ja pitäisi olla Hollywoodin ihannoima ikinuoruus josta leffan kasvojen ilmeiden skannaus ja sitä kautta animointi kertoo. Monia muitakin teemoja on siellä trippimaailmassa mut toi on se pääjuttu. Trippimaailma on sellaista et jossa aika ja sen kulku täysin menettää merkityksensä ja se mikämikä maa ja todellisuus alkavat myös mennä sekaisin ja menneisyys pikkuhiljaa himmenee pois muistoista.
Ihan hienoa pohdiskelevuutta on leffassa ja se kannattaa katsoa jo pelkästään sen ihme maailman takia vaikka ei juonesta muuten tykkäiskään.
8/10
beginner
VIP
- Liittynyt
- 3.7.2002
- Viestejä
- 10 726
The Place - Jokainen haluaa jotain
Salaperäinen kahvilassa istuva mies näyttäisi toteuttavan kaikkien toiveet - palvelusta vastaan. Avunpyytäjien tehtävät ja kohtalot alkavat kietoutua toisiinsa. Ohjaaja: Paolo Genevese.https://areena.yle.fi/1-4412297
Aivan viihdyttävä pieni elokuva. Jos pitää dialogiin perustuvista, yhteen miljööseen sijoittuvista jutuista niin tälle suositus. Pääosan esittäjästä tulee väkisinkin hieman mieleen Hugh Laurien Gregory House.
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Doctor Strange in the Multiverse of Madness (2022)
Tämä oli näistä tämän tämän vuoden sarjisleffoista eniten itseäni kiinnostanut tapaus. Sam Raimi puikoissa ja mahdolliset kauhuelementit sopivat omaan makuun.
Juonesta en kauheasti viitsi kertoa, mutta sanotaan niin että nimensä mukaisesti leffassa käsitellään muutamassa edellisessä MCU:n tuotoksessa esiteltyä multiversumi-konseptia. Trailerit paljastavat osan. Onneksi en taaskaan katsonut niitä tai mitään ennakkopätkiä. Ärsyttää kun aina ennen näitä elokuvia youtube on täynnä kaiken maailman teorioita ja välillä siellä voi spoilaantua, mikäli erehtyy katsomaan väärää pätkää.
Visuaalisesti meno on melko siistiä. Tehosteet, stuntit ja Danny Elfmanin musiikki toimivat hyvin.
Edellisestä hahmon elokuvasta tutut LSD-tripin näköiset ja tuntuiset kohtaukset toimivat edelleen itselleni melko hyvin. Olen aina tykännyt hämärästä ja oudosta menosta, kuten Ant-Manin kohtauksesta missä se päähahmo kutistuu atomia pienemmäksi, Interstellarin musta aukko yms.
Raimin tyylin tunnistaa kamera-ajoista, tunnelmasta, vinoista kuvauskulmista ja henkilöiden naamalle tuotujen zoomausten kohdalla. Samoin niitä kauhuelementtejä on mukana. Itselle olisi maistunut vielä paljon huurteisempikin meno, mutta massia pitää saada ja miksei kukaan ajattele lapsia jne.
Päähenkilöt eli Outo ja Purppuranoita toimivat myös hyvin, koska Olsen ja Cumberbatch ovat hyviä työssään. Tykkäsin varsinkin siitä miten kumpikaan ei ole täydellinen ja on tehnyt virheitä.
Päähenkilöiden lisäksi mukana on vanhoja tuttuja hahmoja Oudon edellisestä elokuvasta, kuten Mordo, Wong sekä Rachel McAdamsin esittämä Christine Palmer. Viimeksi mainittua olisi voinut käyttää enemmänkin.
Muitakin uusia naamoja nähdään, mutta niistä enemmän spoilereissa.
Suurimmat miinukset tulevat kässärin puolelta.
Huumoria oli sopivasti ja muutama yksittäinen tyhmä läppä mahtuu joukkoon. Muuten ei valitettavaa tällä rintamalla. Elokuva on myös aika nopea rytmitykseltään. Heti alussa alkaa tapahtua ja sitten mennäänkin kohtuu nopeasti läpi parin tunnin keston. Leffa tuntui omalla kohdalla pituuttaan lyhyemmältä.
Enemmän kauhua, osin hiotumpi kässäri ja monipuolisempaa multiversumia kiitos. Siinä isoimmat miinukset.
7/10
Tämä oli näistä tämän tämän vuoden sarjisleffoista eniten itseäni kiinnostanut tapaus. Sam Raimi puikoissa ja mahdolliset kauhuelementit sopivat omaan makuun.
Juonesta en kauheasti viitsi kertoa, mutta sanotaan niin että nimensä mukaisesti leffassa käsitellään muutamassa edellisessä MCU:n tuotoksessa esiteltyä multiversumi-konseptia. Trailerit paljastavat osan. Onneksi en taaskaan katsonut niitä tai mitään ennakkopätkiä. Ärsyttää kun aina ennen näitä elokuvia youtube on täynnä kaiken maailman teorioita ja välillä siellä voi spoilaantua, mikäli erehtyy katsomaan väärää pätkää.
Visuaalisesti meno on melko siistiä. Tehosteet, stuntit ja Danny Elfmanin musiikki toimivat hyvin.
Tosin se Zombi-Outo oli aika tökerön näköinen.
Raimin tyylin tunnistaa kamera-ajoista, tunnelmasta, vinoista kuvauskulmista ja henkilöiden naamalle tuotujen zoomausten kohdalla. Samoin niitä kauhuelementtejä on mukana. Itselle olisi maistunut vielä paljon huurteisempikin meno, mutta massia pitää saada ja miksei kukaan ajattele lapsia jne.
Päähenkilöt eli Outo ja Purppuranoita toimivat myös hyvin, koska Olsen ja Cumberbatch ovat hyviä työssään. Tykkäsin varsinkin siitä miten kumpikaan ei ole täydellinen ja on tehnyt virheitä.
Samoin heidän yksinäisyytensä ja surunsa toimi muutamissa kohdissa tosi hyvin. Cumberbatchin kohdalla olisin mielelläni katsellut enemmänkin hahmonsa kipukohtien käsittelyä. Olsen sai hyvin kanavoitua sitä tuskaa ja surua koettuaan paljon menetystä elämässään. Edelliset hahmon elokuvat ja sarjan nähneet tietävät mitä tarkoitan. Muille osa jutuista voi aiheuttaa hämmennystä. Tämä on sekä hyvä että huono kun näitä elokuvia tulee niin paljon. Täytyy olla kiinnostusta ja muistia, jotta pysyy mukana.
Päähenkilöiden lisäksi mukana on vanhoja tuttuja hahmoja Oudon edellisestä elokuvasta, kuten Mordo, Wong sekä Rachel McAdamsin esittämä Christine Palmer. Viimeksi mainittua olisi voinut käyttää enemmänkin.
Siinä MCU:n pääuniversumissa siis. Nyt näemme enemmän toisen maailman versiota tästä Oudon eksästä.
Onneksi en ollut tietoinen mitä tuleman piti, sillä meni kylmiä väreitä kun paljastuu keitä Illuminatiin kuului. Siis kuului, koska Wanda laittoi porukan halki, poikki ja pinoon. Reed Richards ja Professori X MCU:ssa. Samoin nopeasti yhdessä kohdassa vilahtava The Living Tribunal (Oikeus) sai vanhan sarjakuvanörtin pumpun lyömään hieman nopeammin. Kyllä kiitos! Nyt alan fiilistellä Ihmenelosten omaa leffaa. Anna sen olla parempi kuin edelliset viritykset..
Suurimmat miinukset tulevat kässärin puolelta.
Asioita vain tapahtuu. Esimerkiksi se miten America Chavez vain oppii yhtäkkiä juuri sopivalla hetkellä käyttämään voimiaan. Tai miten lopussa Wanda tajuaa olleensa paha kun toinen Wanda koskee häntä päähän. Huvitti myös se kohta kun Outo ei tajua sulkea sitä ainoaa reittiä sen kirjan luokse, jotta Wanda varmasti ehtii myös apajille. Samoin sitä multiversumin konseptia olisi voinut käyttää enemmänkin tässä. Se maailma mihin pääkaksikko päätyi oli aika tylsä kun näemme minkä hämärän setin läpi sankarimme matkaavat.
Enemmän kauhua, osin hiotumpi kässäri ja monipuolisempaa multiversumia kiitos. Siinä isoimmat miinukset.
7/10
It Comes at Night (2017)
Jokin tappava sairaus on vallannut maailman ja kolme henkinen perhe on asettautunut asein ja kaasumaskein turva paikkaan ja ovat valppaina jos joku pyrkii tai tunkeutuu sisään.
Erittäin klaustrofobinen, surrealistinen, psykoottinen tunnelma on leffassa ja intensiteetti kasvaa vain koko ajan aina loppuun asti ja leffa ajaa katsojan jotenkin nurkkaan tuntuen vähän kuin ois ite leffassa ahtaissa tiloissa. Sit ihan samankuuloiset musiikit kuin Hereditaryn pelottavissa kohtauksissa. Yks kohta leffassa on järkyn luontaan työntävä, kun kuuluu nuo musiikit ja kuvataan samalla taulua jossa ihmisiä on läjäpäin kuolleina ja luurangot keihäällä pistävät ihmisiä josta tuli mieleen jokin musta surma ja sit on jotain helvetin lieskojakin taulussa. Lähes jatkuva pimeys on tosi iso tekijä myös leffan ahdistavuudessa. Säkkipimeässä keskellä yötä oli helvetin ahdistavaa katsoa. Hyytäviä pahansuopia kamera ajoja on kanssa leffassa.
Joel Edgerton vetää pääroolia ja on tosi hyvä näyttelijä ja tekee kyllä kovan ja uskottavan roolin perheen isänä etenkin tuollaisen tilanteen mukaan mikä leffassa on. Talossa on Edgertonin esittämän isän tarkkaan laatimat säännöt et miten toimitaan ja leffaa katsoessa alkaa miettiä miten itse toimisi tuollaisessa tilanteessa vähän kuin the last of us part 2ssa. Edgertonista vielä niin mitä enemmän näkee hänen leffoja missä on niin sitä enemmän näyttelijästä vaan pitää.
Leffan pelottavin asia on ylivoimaisesti kun yksi henkilö
kun muunmuassa oksentaa unessaan mustaa mönjää. Loppua kohti porukan sisäinen dynamiikka alkaa ajautua paranoidiseksi, ei tiedä kukaan enää keneen luottaa. Leffan lopun synkkyys on jotain ihan karmivaa. Helvetin hyvä kauhuleffa ja vieläpä nykykauhu leffoihin lukeutuva sellainen joista suurinosa on paskaa, niin nää on näitä harvinaisia timantteja.
9/10
Jokin tappava sairaus on vallannut maailman ja kolme henkinen perhe on asettautunut asein ja kaasumaskein turva paikkaan ja ovat valppaina jos joku pyrkii tai tunkeutuu sisään.
Erittäin klaustrofobinen, surrealistinen, psykoottinen tunnelma on leffassa ja intensiteetti kasvaa vain koko ajan aina loppuun asti ja leffa ajaa katsojan jotenkin nurkkaan tuntuen vähän kuin ois ite leffassa ahtaissa tiloissa. Sit ihan samankuuloiset musiikit kuin Hereditaryn pelottavissa kohtauksissa. Yks kohta leffassa on järkyn luontaan työntävä, kun kuuluu nuo musiikit ja kuvataan samalla taulua jossa ihmisiä on läjäpäin kuolleina ja luurangot keihäällä pistävät ihmisiä josta tuli mieleen jokin musta surma ja sit on jotain helvetin lieskojakin taulussa. Lähes jatkuva pimeys on tosi iso tekijä myös leffan ahdistavuudessa. Säkkipimeässä keskellä yötä oli helvetin ahdistavaa katsoa. Hyytäviä pahansuopia kamera ajoja on kanssa leffassa.
Joel Edgerton vetää pääroolia ja on tosi hyvä näyttelijä ja tekee kyllä kovan ja uskottavan roolin perheen isänä etenkin tuollaisen tilanteen mukaan mikä leffassa on. Talossa on Edgertonin esittämän isän tarkkaan laatimat säännöt et miten toimitaan ja leffaa katsoessa alkaa miettiä miten itse toimisi tuollaisessa tilanteessa vähän kuin the last of us part 2ssa. Edgertonista vielä niin mitä enemmän näkee hänen leffoja missä on niin sitä enemmän näyttelijästä vaan pitää.
Leffan pelottavin asia on ylivoimaisesti kun yksi henkilö
tietää saaneen tartunnan mutta ei kerro siitä kenellekään kun ollaan siellä ahtaassa ja pimeässä talossa. Kyseisen ihmisen unet myös haluaa sanoa katsojalle et hän on saanut tartunnan
9/10
Inception - IMDb 8,8
Ihan helvetin pitkä aika ku viimeeks kattonu...
Heti kun leffa alkaa niin soi uskomattoman hienot Hans Zimmerin musiikit tehostaen ihan julmetusti jo alun kohtauksen tyylikkyyttä (ja joka ikisen kohtauksen tyyliä leffasssa), jossa Leo makaa rannalla ja vartiat vie hänet sen erään vanhan papan luokse juttelemaan ja se vanha mies alkaa puhua siitä toteemi hyrrästä. Ihan saamarin siisti kohtaus tuo, kun nuo leffassa soivat tosi jymisevät bassomaiset uhkaavan tuntisen musiikit tehden mm tuosta alun kohtauksesta huikean tunnelmaltaan. Musiikit luovat myös tosi synkähkön tummanpuhuvan ilmeen ja tunnelman leffaan, jolla tarkoitan etenkin Leon esittämän Cobbin hahmon synkkiä teemoja ja Cobbin patoutuneita ajatuksia leffassa ja miten se liittyy unimaailmaan. Unimaailmajutut on osattu tehdä niin voimakkaasti toteutukseltaaan, että tuntuu jollain tavalla ruudun läpi, kuin olisi itsekin mukana siinä matkassa mennen unien syvyyksiin leffan ollessa hyvin erittäin unenomainen.
Kun mennään leffassa sinne lentokoneeseen, jossa siirrytään unimaailmaan, niin siinä vaiheessa leffa menee erittäin tiukka tunnelmaiseksi. Unitasot oli todella siistejä. Kaatosade teki ekasta unitasosta todella tyylikkään tunnelmallisen ja kolmas taso talvimestassa myös siistin omanlaisen surrealistisen tunnelmansa. Myös se oli siistiä miten kohteen alitajunta oli koulutettu univarkaita vastaan tyyppien ammuskellessa Cobbia ja muita ja tehtävästä muodostui hengenvaaralliinen. Sitten ajatuksena huikea tuo miten menevät unesta unesta unesta uneen ja miten mm päivä on alemalla tasolla viikko, miten 10 sekuntia on kolmannella tasolla tunti ja miten unitason tapahtumat vaikuttaa muihin unitasoihin (painovoima jne) ja miten se koko pakka pysyy kasassa kaikessa monimuotoisuudessaan.
Idea on siistein missään leffassa ja toteutus erinomainen. Tuollainen syvissä unitasoissa seikkailu on musta vaan ihan huikeaa ajatuksena. Leffa on myös varustettu tajuttoman kovalla näyttelijäkaartilla et tosi harvassa leffassa oon näin kovaa castia nähnyt. Leonardo Dicaprio, Tom Hardy, Ken watanabe, Joseph Gordon Lewitt, Ellen Page, Marion Cotillard, Gillian Murphy ja Michael Cane.
Sitten se kun Ellen Pagen esittämä arkkitehtuuri tuli mukaan rakentamaan unimaailmaa, niin se oli tosi hienon mielikuvituksellista ja oli muuten 4kna siistiä se kun kaupunki kääntyi ympäri ollen leffan visuaalisesti hienoin ja päätävä huimaava kohtaus. Sit se oli etenkin pirun jänskää, että jos alkaa unimaailmassa rakentaa maailmaa todellisista ja oikeassa elämässä tutuista paikoista, niin alkaa menettää otteen että tietääkö onko unessa vai ei ja leffassa on tosi isona osana pystyykö Cobb olla menettämättä tuon otteen että tietääkö onko hän unessa vai ei. Liikutaan siinä rajamailla pirun siististi toteutetusti.
Stten erittäin mielenkiintoista seurattavaa on se miten porukka suunnittelee miten tulevan unikeikan kaikki jutut tehdään aivan pieniä yksityskohtia ja jippoja myöten saati se oli mielenkiintoista kun homman suunnittelu meni sen toteutuksen tasolle. Miten mm alkavat istuttaa ajatuksen kohteen mieleen. Siinä on aivan hirveästi kaikenlaisia ovelia koukeroita, miten istutusta alettiin rakentamaan, mm kohteen isä poika suhteesta ja muuttaa kohteen ajatusmaailma käyttäen alitajunta juttuja, heijastuksia ja vaikka mitä. aivan pirun ovelasti juoneen kirjoitettuja juttuja kaikkia pieniäkin yksityskohtia myöten.
Erittäin kiinnostavaa leffassa on kun Cobb kertoo sen tarinan hänestä ja vaimostaan Malista. miten he olivat siellä limbotilassa ja Mal kätkenyt jotain sisimpäänsä kun pisti sen hyrrän sinne alitajunnan kassakappiinsa ja herättyään Mal luuli vieläkin olevansa unessa ja täten teki itsarin päästääksen pois unesta, joka oli oikeasti totta ja täten Mal kuoli. ihan hemmetin hyvin kerrottu tuo juttu leffassa ja karulla tavalla tosi tosi siisti kohtaus.
Kaiken huippu musta leffassa on Ken Watanaben esittämä Saito puhuu diippeja asioita Cobbille ku istui siinä helikopterissa ja sillä oli jäätävän isoa merkitystä asioille. Se on vaikea ulotteisin asia tajuta ja diipein asia leffassa. Leffa kokemuken kruunaa lopun siistin vähäeileinen toteutus ja aivan huippu sellainen ku jättää asian avoimeksi katsojalle miettien sitä.
10
Ihan helvetin pitkä aika ku viimeeks kattonu...
Heti kun leffa alkaa niin soi uskomattoman hienot Hans Zimmerin musiikit tehostaen ihan julmetusti jo alun kohtauksen tyylikkyyttä (ja joka ikisen kohtauksen tyyliä leffasssa), jossa Leo makaa rannalla ja vartiat vie hänet sen erään vanhan papan luokse juttelemaan ja se vanha mies alkaa puhua siitä toteemi hyrrästä. Ihan saamarin siisti kohtaus tuo, kun nuo leffassa soivat tosi jymisevät bassomaiset uhkaavan tuntisen musiikit tehden mm tuosta alun kohtauksesta huikean tunnelmaltaan. Musiikit luovat myös tosi synkähkön tummanpuhuvan ilmeen ja tunnelman leffaan, jolla tarkoitan etenkin Leon esittämän Cobbin hahmon synkkiä teemoja ja Cobbin patoutuneita ajatuksia leffassa ja miten se liittyy unimaailmaan. Unimaailmajutut on osattu tehdä niin voimakkaasti toteutukseltaaan, että tuntuu jollain tavalla ruudun läpi, kuin olisi itsekin mukana siinä matkassa mennen unien syvyyksiin leffan ollessa hyvin erittäin unenomainen.
Kun mennään leffassa sinne lentokoneeseen, jossa siirrytään unimaailmaan, niin siinä vaiheessa leffa menee erittäin tiukka tunnelmaiseksi. Unitasot oli todella siistejä. Kaatosade teki ekasta unitasosta todella tyylikkään tunnelmallisen ja kolmas taso talvimestassa myös siistin omanlaisen surrealistisen tunnelmansa. Myös se oli siistiä miten kohteen alitajunta oli koulutettu univarkaita vastaan tyyppien ammuskellessa Cobbia ja muita ja tehtävästä muodostui hengenvaaralliinen. Sitten ajatuksena huikea tuo miten menevät unesta unesta unesta uneen ja miten mm päivä on alemalla tasolla viikko, miten 10 sekuntia on kolmannella tasolla tunti ja miten unitason tapahtumat vaikuttaa muihin unitasoihin (painovoima jne) ja miten se koko pakka pysyy kasassa kaikessa monimuotoisuudessaan.
Idea on siistein missään leffassa ja toteutus erinomainen. Tuollainen syvissä unitasoissa seikkailu on musta vaan ihan huikeaa ajatuksena. Leffa on myös varustettu tajuttoman kovalla näyttelijäkaartilla et tosi harvassa leffassa oon näin kovaa castia nähnyt. Leonardo Dicaprio, Tom Hardy, Ken watanabe, Joseph Gordon Lewitt, Ellen Page, Marion Cotillard, Gillian Murphy ja Michael Cane.
Sitten se kun Ellen Pagen esittämä arkkitehtuuri tuli mukaan rakentamaan unimaailmaa, niin se oli tosi hienon mielikuvituksellista ja oli muuten 4kna siistiä se kun kaupunki kääntyi ympäri ollen leffan visuaalisesti hienoin ja päätävä huimaava kohtaus. Sit se oli etenkin pirun jänskää, että jos alkaa unimaailmassa rakentaa maailmaa todellisista ja oikeassa elämässä tutuista paikoista, niin alkaa menettää otteen että tietääkö onko unessa vai ei ja leffassa on tosi isona osana pystyykö Cobb olla menettämättä tuon otteen että tietääkö onko hän unessa vai ei. Liikutaan siinä rajamailla pirun siististi toteutetusti.
Stten erittäin mielenkiintoista seurattavaa on se miten porukka suunnittelee miten tulevan unikeikan kaikki jutut tehdään aivan pieniä yksityskohtia ja jippoja myöten saati se oli mielenkiintoista kun homman suunnittelu meni sen toteutuksen tasolle. Miten mm alkavat istuttaa ajatuksen kohteen mieleen. Siinä on aivan hirveästi kaikenlaisia ovelia koukeroita, miten istutusta alettiin rakentamaan, mm kohteen isä poika suhteesta ja muuttaa kohteen ajatusmaailma käyttäen alitajunta juttuja, heijastuksia ja vaikka mitä. aivan pirun ovelasti juoneen kirjoitettuja juttuja kaikkia pieniäkin yksityskohtia myöten.
Erittäin kiinnostavaa leffassa on kun Cobb kertoo sen tarinan hänestä ja vaimostaan Malista. miten he olivat siellä limbotilassa ja Mal kätkenyt jotain sisimpäänsä kun pisti sen hyrrän sinne alitajunnan kassakappiinsa ja herättyään Mal luuli vieläkin olevansa unessa ja täten teki itsarin päästääksen pois unesta, joka oli oikeasti totta ja täten Mal kuoli. ihan hemmetin hyvin kerrottu tuo juttu leffassa ja karulla tavalla tosi tosi siisti kohtaus.
Kaiken huippu musta leffassa on Ken Watanaben esittämä Saito puhuu diippeja asioita Cobbille ku istui siinä helikopterissa ja sillä oli jäätävän isoa merkitystä asioille. Se on vaikea ulotteisin asia tajuta ja diipein asia leffassa. Leffa kokemuken kruunaa lopun siistin vähäeileinen toteutus ja aivan huippu sellainen ku jättää asian avoimeksi katsojalle miettien sitä.
10
Top Gun: Maverick oli kyllä todella loistava!
Menee kyllä itsellä sarjaan parhaat jatko-osat esim T2:sen ja aliensin kanssa.
Visuaalisesti erittäin hieno ja minimalistisesta cgi:stä aina isosti plussaa.
Äänimaailmakin upea mut isenses näytöksessä oli ehkä aavistuksen liian lujalla omaan makuun et vähän yksityiskohtia hukkui siihen yleiseen meteliin
Tomppa loistaa niinkuin aina mut tää leffa syvensi kyllä Mitchelin hahmoa ja totakin maailmaan aika paljon. Myös Val Kilmerin rooli oli tosi mukavasti ja sopivasti tehty.
10/10
Jennifer Connelly on kyllä yksi kauneimmista naisista ikinä
Menee kyllä itsellä sarjaan parhaat jatko-osat esim T2:sen ja aliensin kanssa.
Visuaalisesti erittäin hieno ja minimalistisesta cgi:stä aina isosti plussaa.
Äänimaailmakin upea mut isenses näytöksessä oli ehkä aavistuksen liian lujalla omaan makuun et vähän yksityiskohtia hukkui siihen yleiseen meteliin
Tomppa loistaa niinkuin aina mut tää leffa syvensi kyllä Mitchelin hahmoa ja totakin maailmaan aika paljon. Myös Val Kilmerin rooli oli tosi mukavasti ja sopivasti tehty.
10/10
Jennifer Connelly on kyllä yksi kauneimmista naisista ikinä
The Father (2020) IMDb 8,3
Imdbssa noin paljon pisteitä niin pakkohan tää oli katsoa. Anthony Hopkins näyttelee itsensä etunimeä Anthonya joka sairastaa vakavaa dementiaa ja tämän hoitajia ja läheisiä jotka auttavat anthonya asioissa, mutta lopulta sairaus vie miehen kokonaan ja läheisillä on vaikeat päätökset edessä.
Aina tiennyt et Hopkins on yks parhaimpia näyttelijöitä, mut tässä hän silti ylitti odotukset. Äärimmäisen voimakkaasti eläytyy rooliina ja näyttelee aidosti muistisairasta vanhusta. Se kun huomaa et miten pihalla Anthony on niin leffasta muodostui hyvinkin tunnepitoinen kokemus itelleni katsojana kun ukki oli alzheimer potilas. Leffassakin Antohyn läheiset on aika liikkutuneessa tilassa kun huomaavat miten sairaus on vienyt ja vie loppuun miehen ja on vain hyväksyttävä mihin ollaan menossa. Olivia Colman näytettelee lähes koko ajan itkevän ja vähitellen murenevan Anthonyn Annie nimistä tyttöä ja ansaitsee kyllä maininaan roolista. Tausta henkilöt / läheiset miettii koko ajan mikä on moraalisesti oikein ja kyseenalaistavat itsensä esim et muutan Pariisiin ja et tuun viikonloppuisin käymään jne.
Leffan voimakkain asia on mikä veti ihan häkeltyneeksi oveluudellaan koska tietyllä tapaa vie katsojan Anthonyn sekavuuteen mukaan, koska on monia monia kohtauksia jotka ajaa katsojan harhaan, tosi jännä tunne tulee kun elää sitä vanhuksen sekavuutta mukana joiltain osin. Ovelia jippoja on esim deja vu kokemukset kun kaksi eri henkilöä puhuu saman asia sanasta sanaan ja sit miettii et hetkinen. Leffassa ei kyllä välillä tiedä yhtään mihin uskoa. todellisuus ja kuvitelmat sekoittuu hienosti.
mestarillisesti kyllä käsitellään dementiaa sairautena leffassa. Musertava loppukohtaus.
9+
Imdbssa noin paljon pisteitä niin pakkohan tää oli katsoa. Anthony Hopkins näyttelee itsensä etunimeä Anthonya joka sairastaa vakavaa dementiaa ja tämän hoitajia ja läheisiä jotka auttavat anthonya asioissa, mutta lopulta sairaus vie miehen kokonaan ja läheisillä on vaikeat päätökset edessä.
Aina tiennyt et Hopkins on yks parhaimpia näyttelijöitä, mut tässä hän silti ylitti odotukset. Äärimmäisen voimakkaasti eläytyy rooliina ja näyttelee aidosti muistisairasta vanhusta. Se kun huomaa et miten pihalla Anthony on niin leffasta muodostui hyvinkin tunnepitoinen kokemus itelleni katsojana kun ukki oli alzheimer potilas. Leffassakin Antohyn läheiset on aika liikkutuneessa tilassa kun huomaavat miten sairaus on vienyt ja vie loppuun miehen ja on vain hyväksyttävä mihin ollaan menossa. Olivia Colman näytettelee lähes koko ajan itkevän ja vähitellen murenevan Anthonyn Annie nimistä tyttöä ja ansaitsee kyllä maininaan roolista. Tausta henkilöt / läheiset miettii koko ajan mikä on moraalisesti oikein ja kyseenalaistavat itsensä esim et muutan Pariisiin ja et tuun viikonloppuisin käymään jne.
Leffan voimakkain asia on mikä veti ihan häkeltyneeksi oveluudellaan koska tietyllä tapaa vie katsojan Anthonyn sekavuuteen mukaan, koska on monia monia kohtauksia jotka ajaa katsojan harhaan, tosi jännä tunne tulee kun elää sitä vanhuksen sekavuutta mukana joiltain osin. Ovelia jippoja on esim deja vu kokemukset kun kaksi eri henkilöä puhuu saman asia sanasta sanaan ja sit miettii et hetkinen. Leffassa ei kyllä välillä tiedä yhtään mihin uskoa. todellisuus ja kuvitelmat sekoittuu hienosti.
mestarillisesti kyllä käsitellään dementiaa sairautena leffassa. Musertava loppukohtaus.
9+
- Liittynyt
- 27.2.2003
- Viestejä
- 597
- Ikä
- 41
Tulipa katottua Dark City-leffa. Kerran olen aiemmin nähnyt ja muistin että se on hyvä mutta tämä oli kyllä kunnon mestariteos. Ei ollut ajanhammas puraissut yhtään vaikka 1998 vuodelta on. Heittämällä parempi ku Matrix. Kaupunki oli niin komea ja tunnelta oli hyvä, ei ollut oikein mitään heikkouksia. 10/10.
www.imdb.com
Jos et ole katsonut, vahva suositus. Ei varmaan kannata traileria katsoa jos et tiedä taustoja niin mukavampi niin, ainakin omasta mielestä.
Dark City (1998) - IMDb
Dark City: Directed by Alex Proyas. With Rufus Sewell, William Hurt, Kiefer Sutherland, Jennifer Connelly. A man struggles with memories of his past, which include a wife he cannot remember and a nightmarish world no one else ever seems to wake up from.
www.imdb.com
Jos et ole katsonut, vahva suositus. Ei varmaan kannata traileria katsoa jos et tiedä taustoja niin mukavampi niin, ainakin omasta mielestä.
- Liittynyt
- 23.6.2013
- Viestejä
- 1 914
Toivon kovasti, että tää olis hyvä! En oo kattonu yhtään arvostelua etukäteen, niin ei ainakaan tule sitten ennakko-odotuksia.
Ilmeisesti tää Dominion on nyt sitten viimeinen osa?
Mun käsittääkseni on vika. Ite uskon et tän on pakko olla ainakin katsottava, kun vanhat kunnon näyttelijät, uusia sauruksia ja varmasti tehty huolellisesti koska vika osa niin varmaan haluttu tehdä kunnon lopetus. Niin se oli apinoiden planeetassakin et vika osa oli kaikkein massiivisin ja paras loppuratkaisu heittämällä paras leffasarjasta.
tietysti on sitten hirvee paska kasa ja tuun haukkuu sen tänne.
tietysti on sitten hirvee paska kasa ja tuun haukkuu sen tänne.
Jurassic World: Dominion
Vois ekana kertoa hyvistä puolista ja lopuks huonoista puolista
Teatterikokemuksena ihan saamarin huikea, dinot isolla kankaalla teki lunnostaan ne ihan jättimäisen kokoiseksi jos vertais kotisohvalla katsottuna ja kaikkein paras juttu oli dinojen muriseminen ja karjuminen et tuntui oikeasti et koko teatteri tärisi.
Toinen plussa on et ollaan monissa maailmankolkissa joka sai tunteet et dinot on todellakin melkein joka puolella tallustelemassa. Sit teatteri kuvalaadulla häkellyttävän kauniit maisemat, lumiset vuoristot auringon laskuineen, rehevät tasangot, usvaiset metsät ja pelottavat maisemat kuten laajat metsäpalot joissa siististi Giganotosaurus...
Hahmot/näyttelijät ja dino galleriasta isot peukut, Sam Neill, Laura Dern, Jeff Godlblum, Chris Pratt, Bryce Dallas Howard. Uusia dinoja paljon, mm parhaimpana ehdottomasti Giganotosaurus joka oli ihan jäätävän kokoinen mörskä. Tällä kertaa petodino joka oikesti oli T-Rexia isompi eikä mitään feikki dinoja kuten ekassa Jurassic Worldissa ollut joku prkl hybridisaaurus tai kolmannessa Jurassic Parkissa ollut Spinosaurus joka tappoi Rexin siinä sillä joutsen kaulallaan ja oikeasti se söi kaloja eikä tappanut mitään t-rexejä niin super tyhmää feikata tolleen et peukut siitä tälle osalle ettei feikattu paitsi Mosasauruksen kokoa mut se valas vaan vilahti leffan alussa ettei siksi häirinnyt.
Loppuratkaisu oli todella loistava, hyvin saatin eri henkilöiden tarinat nippuun ja se miten kävi lopuks saurusten osalta oli sekin ihan loistava. Leffan eeppisin kohtaus on kun Sam Neillin hahmo menee Laura Dernin luokse ja alkaa soimaan se vanha kunnon Jurassic Park tunnari. Niiiin nostalginen olo että.
nyt miinuksista
Leffa ei kanna sitten mitenkään loppuun asti, leffa on tyyliin melkein täynnä irrallisia ylivenytettyjä acton kohtauksia joita lätkitty toisena perään + tuhanteen kertaan nähtyjä kliseisiä toiminta musiikkeja. Sitten mielikuvituksellisonta ja tylsää juonen sisällön keksimisessä. Ei oo todellakaan mikään visionääri puikoissa.
Vaikka kehuin hahmogalleriaa, se oli siis hyvä jos ne olisi jäänyt seuraaviin nimiin: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Godlblum, Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, mut noiden lisäksi oli vaikka mitä hahmoja niin se on osasyynä siihen miksi on niin irallisen oloinen, poukkoilee eikä minkäänlaista tunnelma ehdi muodostua kun ei ole minkäänláista yhtenäistä tiiviyttä.
Sam Neillin ja Laura Dernin esittämät hahmot yrittävät pelastaa maailman kuin jossain Mission Imbossiblessa ja Sherlock Holmesissa, ihan jäätävän överiksi vedetty.
Vaikka kehuja tuli enemmän niin nää kertomani miinukset on sitten erittäin isoja miinuksia
teatterikokemuksena 9
elokuvana 6
Vois ekana kertoa hyvistä puolista ja lopuks huonoista puolista
Teatterikokemuksena ihan saamarin huikea, dinot isolla kankaalla teki lunnostaan ne ihan jättimäisen kokoiseksi jos vertais kotisohvalla katsottuna ja kaikkein paras juttu oli dinojen muriseminen ja karjuminen et tuntui oikeasti et koko teatteri tärisi.
Toinen plussa on et ollaan monissa maailmankolkissa joka sai tunteet et dinot on todellakin melkein joka puolella tallustelemassa. Sit teatteri kuvalaadulla häkellyttävän kauniit maisemat, lumiset vuoristot auringon laskuineen, rehevät tasangot, usvaiset metsät ja pelottavat maisemat kuten laajat metsäpalot joissa siististi Giganotosaurus...
Hahmot/näyttelijät ja dino galleriasta isot peukut, Sam Neill, Laura Dern, Jeff Godlblum, Chris Pratt, Bryce Dallas Howard. Uusia dinoja paljon, mm parhaimpana ehdottomasti Giganotosaurus joka oli ihan jäätävän kokoinen mörskä. Tällä kertaa petodino joka oikesti oli T-Rexia isompi eikä mitään feikki dinoja kuten ekassa Jurassic Worldissa ollut joku prkl hybridisaaurus tai kolmannessa Jurassic Parkissa ollut Spinosaurus joka tappoi Rexin siinä sillä joutsen kaulallaan ja oikeasti se söi kaloja eikä tappanut mitään t-rexejä niin super tyhmää feikata tolleen et peukut siitä tälle osalle ettei feikattu paitsi Mosasauruksen kokoa mut se valas vaan vilahti leffan alussa ettei siksi häirinnyt.
Loppuratkaisu oli todella loistava, hyvin saatin eri henkilöiden tarinat nippuun ja se miten kävi lopuks saurusten osalta oli sekin ihan loistava. Leffan eeppisin kohtaus on kun Sam Neillin hahmo menee Laura Dernin luokse ja alkaa soimaan se vanha kunnon Jurassic Park tunnari. Niiiin nostalginen olo että.
nyt miinuksista
Leffa ei kanna sitten mitenkään loppuun asti, leffa on tyyliin melkein täynnä irrallisia ylivenytettyjä acton kohtauksia joita lätkitty toisena perään + tuhanteen kertaan nähtyjä kliseisiä toiminta musiikkeja. Sitten mielikuvituksellisonta ja tylsää juonen sisällön keksimisessä. Ei oo todellakaan mikään visionääri puikoissa.
Vaikka kehuin hahmogalleriaa, se oli siis hyvä jos ne olisi jäänyt seuraaviin nimiin: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Godlblum, Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, mut noiden lisäksi oli vaikka mitä hahmoja niin se on osasyynä siihen miksi on niin irallisen oloinen, poukkoilee eikä minkäänlaista tunnelma ehdi muodostua kun ei ole minkäänláista yhtenäistä tiiviyttä.
Sam Neillin ja Laura Dernin esittämät hahmot yrittävät pelastaa maailman kuin jossain Mission Imbossiblessa ja Sherlock Holmesissa, ihan jäätävän överiksi vedetty.
Vaikka kehuja tuli enemmän niin nää kertomani miinukset on sitten erittäin isoja miinuksia
teatterikokemuksena 9
elokuvana 6
Hei dudes... tehkää maailmalle palvelus ja kattokaa tää 
. Löyty kirjastosta 
.
View: https://www.youtube.com/watch?v=LJVfilrfdHQ&ab_channel=MovieClipsandMashups
. Löyty kirjastosta .View: https://www.youtube.com/watch?v=LJVfilrfdHQ&ab_channel=MovieClipsandMashups
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 328
Hei dudes... tehkää maailmalle palvelus ja kattokaa tää
View: https://www.youtube.com/watch?v=LJVfilrfdHQ&ab_channel=MovieClipsandMashups
Tää leffa oli jotain aivan älytöntä
Plussaa Travoltan peruukille
