Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
The Nightingale (2018) IMDb 7,3
Leffa sijoittuu vuoden 1825 Tasmaniaan jossa Irlantilaisnainen Claire lähtee kosotretkelle erään Brittiupseerin perään jonka syinä on kun Brittiupseeri ensin raiskaa Clairen ja vielä paljon pahempi tappaa Clairen perheen, jopa vauvankin...siis hyi helvetti että on sairasta meininkiä. Tuon seurauksena minä katsojana koin suurtaa vihaa sitä upseeria kohtaan ja naisen kostonhmoon pystyy helposti samaistumaan.
Claire lähtee erään mustaihoisen suunnannäyttäjän Billyn kanssa etsimään Tasmanian metsään upseerin ja hänen kaveriensa perään. Naisella on kivääri ja mitä lähemmäksi upseeria päästään sitä enemmän innolla odotti että se sairas paska tapetaan ja mitä kauemmaksi eksyessään upeeria joudutaan niin sitä enemmän se pisti v*uttamaan. Se oli ihan kaikinpuolin harvinaisen vastenmielinen ihmispaska, joka hetki kun hän on ruudussa.
Se musta suunnannäyttäjä mies Billy oli itsekin kokenut erittäin kovia joten hänelläkin oli upseeriporukkaa kohtaan motiivit vihaan ja täten Claire että Billy pystyivät samaistumaan toisiinsa. Leffassa on aika paljon metsissä rämpimistä joka alkoi jokseenkin toistaa itseään, puuttuu sellainen rytmitys leffasta. Leffassa on muuten Irreversiblen vaahtosammutin kaltainen kohtaus joka oli aika karua katsottavaa. Tälle leffalle pitäis lätkäistä k-18 leima tuon ja sen vauvan tappamisen takia.
Öisin muutamat surrealistiset unet ja kuvitelmat oli kyllä karuja, mutta todella hyviä nuo kohdat kun se toi vastapainoa ja vaihtelua pelkälle kostoretkelle. Yhdessä kuvitelmassa muuten soi Babadookista lähes samankaltainen musiikkikohtaus, kun Babadookissa nainen katsoo yöllä telkkua ja sit leffan jälkeen tutkin ja selvisi et on sama ohjaaja kyseessä. Jennifer kent. Leffan loppu oli erilainen, se tuli jopa puskista, mutta pirun asiallinen. Tutkin leffan jälkeen et perustuuko tämä tositapahtumiin, niin ei, mutta samankaltaisuutta oli tuon historian ajanjaksona Tasmaniassa mm mustien kohtelusta jne. Pakko maininta naisen laulukohtauksista jotka oli kaunista kuultavaa.
8+
Leffa sijoittuu vuoden 1825 Tasmaniaan jossa Irlantilaisnainen Claire lähtee kosotretkelle erään Brittiupseerin perään jonka syinä on kun Brittiupseeri ensin raiskaa Clairen ja vielä paljon pahempi tappaa Clairen perheen, jopa vauvankin...siis hyi helvetti että on sairasta meininkiä. Tuon seurauksena minä katsojana koin suurtaa vihaa sitä upseeria kohtaan ja naisen kostonhmoon pystyy helposti samaistumaan.
Claire lähtee erään mustaihoisen suunnannäyttäjän Billyn kanssa etsimään Tasmanian metsään upseerin ja hänen kaveriensa perään. Naisella on kivääri ja mitä lähemmäksi upseeria päästään sitä enemmän innolla odotti että se sairas paska tapetaan ja mitä kauemmaksi eksyessään upeeria joudutaan niin sitä enemmän se pisti v*uttamaan. Se oli ihan kaikinpuolin harvinaisen vastenmielinen ihmispaska, joka hetki kun hän on ruudussa.
Se musta suunnannäyttäjä mies Billy oli itsekin kokenut erittäin kovia joten hänelläkin oli upseeriporukkaa kohtaan motiivit vihaan ja täten Claire että Billy pystyivät samaistumaan toisiinsa. Leffassa on aika paljon metsissä rämpimistä joka alkoi jokseenkin toistaa itseään, puuttuu sellainen rytmitys leffasta. Leffassa on muuten Irreversiblen vaahtosammutin kaltainen kohtaus joka oli aika karua katsottavaa. Tälle leffalle pitäis lätkäistä k-18 leima tuon ja sen vauvan tappamisen takia.
Öisin muutamat surrealistiset unet ja kuvitelmat oli kyllä karuja, mutta todella hyviä nuo kohdat kun se toi vastapainoa ja vaihtelua pelkälle kostoretkelle. Yhdessä kuvitelmassa muuten soi Babadookista lähes samankaltainen musiikkikohtaus, kun Babadookissa nainen katsoo yöllä telkkua ja sit leffan jälkeen tutkin ja selvisi et on sama ohjaaja kyseessä. Jennifer kent. Leffan loppu oli erilainen, se tuli jopa puskista, mutta pirun asiallinen. Tutkin leffan jälkeen et perustuuko tämä tositapahtumiin, niin ei, mutta samankaltaisuutta oli tuon historian ajanjaksona Tasmaniassa mm mustien kohtelusta jne. Pakko maininta naisen laulukohtauksista jotka oli kaunista kuultavaa.
8+
Cloud Atlas (2012) IMDb 7,4
Massiivinen monikerroksinen melkein 3h leffa, joka sisältää 6 eri tarinaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, vaikka matkustavat läpi vuosisatojen. Ensimmäinen tarina sijoittuu 1800 luvun puoliväliin tyynelle valtamerelle, sitten mm 30 luvulle ja 2012 Lontooseen. Myös täysin futuristiseen 2144 Souliin ja viimeinen jonnekin ihmeen 106 talven romahtamisen jälkeen apokalyptiseen ulottuvuuteen.
Leffa alkaa erittäin siististi. Ensin kuvataan öistä tähtitaivasta ja sit vanhaa miestä joka istuu nuotion ääressä ja puhuu diippejä juttuja tosi pahuutta hönkivän äänimaailman voimakkaassa huminassa ja lopuksi mies katsoo suoraan katsojaan ja sanoo että aikoo kertoa tarinan..aivan valtavan sellaisen.
Leffa sisältää mm draamaa, komediaa, jännitystä, kauhua, scifiä ja fantasiaa. Se mikä tekee leffasta todella siistin on tuo yllä kirjoittamani juttu et on tosiaan 6 eri tarinaa joissa on täysin eri aiheet, eri miljööt ja eri vuosiluvut. Ite tykkään tuollaisesta toteutuksesta et leffassa on kaikenlaista eri tunnelman muotoja, aivan eri aikakausia ja miljöötä saatu samaan leffaan luotua. Cinematography maisesti todella siistin näköinen leffa.
Leffan ehdoton voima on että nuo kuusi tarinaa on todella nerokkaasti yhteydessä toisiinsa, yhdistetty isoja ja pieniä tarinoiden palasia toisiin tarinoihin, esimerkiksi miten joku pieni teko vaikuttaa jopa vuosisatojen päässä oleviin tapahtumiin. Myös tarinat sivuavat toisiaan tapahtumiltaan ja ihankuin oltais jopa samaan aikaan eri aikatasoilla välillä.
Joka tarinaa yhdistää myös se että jokaisessa tarinassa on jokin asia mätänä joka on ratkaistava, joiden seurauksena päädytään joko huonoihin tai hyviin asioihin tulevaisuudessa että menneisyydessä. Tuo onkin paradoksaalista et miten voi menneisyyteen vaikuttaa jokin asia mutta Tom Hanksin hahmon nähdessä enneunta oli menneitä tapahtumia tulossa. Tuossa meni kyllä mun pää solmuun leffaa katsoessa. Sitten monet henkilöt kokevat deja vun entisestä elämästään jonka kautta mulle tuli fiilis sielusta joka kuljeskelee eteenpäin eri paikoissa eri aikoina. Leffa ei aliarvioi katsojaa vaan haastaa katsojan vaikeasti avautuvilla asioillaan.
Ei sovi kaikille, kun tässä hypitään jatkuvasti epäkronologisessa järjestyksessä sinne ja tänne tai et on sekava paska. Moni voi pitää tätä myös tekotaiteellisena leffana. Musta tää oli älykäs leffa eikä yrittänyt olla taiteellinen vaan tosiaan haastaa palapelillään katsojan.
9
Massiivinen monikerroksinen melkein 3h leffa, joka sisältää 6 eri tarinaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, vaikka matkustavat läpi vuosisatojen. Ensimmäinen tarina sijoittuu 1800 luvun puoliväliin tyynelle valtamerelle, sitten mm 30 luvulle ja 2012 Lontooseen. Myös täysin futuristiseen 2144 Souliin ja viimeinen jonnekin ihmeen 106 talven romahtamisen jälkeen apokalyptiseen ulottuvuuteen.
Leffa alkaa erittäin siististi. Ensin kuvataan öistä tähtitaivasta ja sit vanhaa miestä joka istuu nuotion ääressä ja puhuu diippejä juttuja tosi pahuutta hönkivän äänimaailman voimakkaassa huminassa ja lopuksi mies katsoo suoraan katsojaan ja sanoo että aikoo kertoa tarinan..aivan valtavan sellaisen.
Leffa sisältää mm draamaa, komediaa, jännitystä, kauhua, scifiä ja fantasiaa. Se mikä tekee leffasta todella siistin on tuo yllä kirjoittamani juttu et on tosiaan 6 eri tarinaa joissa on täysin eri aiheet, eri miljööt ja eri vuosiluvut. Ite tykkään tuollaisesta toteutuksesta et leffassa on kaikenlaista eri tunnelman muotoja, aivan eri aikakausia ja miljöötä saatu samaan leffaan luotua. Cinematography maisesti todella siistin näköinen leffa.
Leffan ehdoton voima on että nuo kuusi tarinaa on todella nerokkaasti yhteydessä toisiinsa, yhdistetty isoja ja pieniä tarinoiden palasia toisiin tarinoihin, esimerkiksi miten joku pieni teko vaikuttaa jopa vuosisatojen päässä oleviin tapahtumiin. Myös tarinat sivuavat toisiaan tapahtumiltaan ja ihankuin oltais jopa samaan aikaan eri aikatasoilla välillä.
Joka tarinaa yhdistää myös se että jokaisessa tarinassa on jokin asia mätänä joka on ratkaistava, joiden seurauksena päädytään joko huonoihin tai hyviin asioihin tulevaisuudessa että menneisyydessä. Tuo onkin paradoksaalista et miten voi menneisyyteen vaikuttaa jokin asia mutta Tom Hanksin hahmon nähdessä enneunta oli menneitä tapahtumia tulossa. Tuossa meni kyllä mun pää solmuun leffaa katsoessa. Sitten monet henkilöt kokevat deja vun entisestä elämästään jonka kautta mulle tuli fiilis sielusta joka kuljeskelee eteenpäin eri paikoissa eri aikoina. Leffa ei aliarvioi katsojaa vaan haastaa katsojan vaikeasti avautuvilla asioillaan.
Ei sovi kaikille, kun tässä hypitään jatkuvasti epäkronologisessa järjestyksessä sinne ja tänne tai et on sekava paska. Moni voi pitää tätä myös tekotaiteellisena leffana. Musta tää oli älykäs leffa eikä yrittänyt olla taiteellinen vaan tosiaan haastaa palapelillään katsojan.
9
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
A Quiet Place Part 2 (2020)
Leffa jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa loppui eli
Samalla perhe keksii vahingossa keinon vahingoittaa niitä avaruusmörköjä.
Melko hyvä jatko, ei ongelmaton tosin. Mutta ensimmäisen osan "taika" ja yllätyksellisyys on vaikeammin saavutettavissa. Krasinski osaa kyllä edelleen rakentaa jännittäviä ja tunnelmallisia kohtauksia. Tykkäsin varsinkin elokuvan alusta, missä näytetään miten kaikki sai alkunsa päähenkilöiden kohdalla. Tunnelma tiivistyy kun kesken pesispelin taivaalla näkyy maata kohti tuleva asteroidi. Sitten tapahtuu se ensimmäinen hyökkäys, joka tuli täysin puskista, vaikka sitä osasikin odottaa. Yksi hienoimmista kohtauksista on kun äiti peruuttaa bussia karkuun, samalla kun mörökölli ilmestyy rikkinäisen ikkunan läpi.
Cillian Murphy on aina kova ja ei petä tässäkään. Samoin se kuuro mimmi vetää tosi hyvin. Tykkäsin miten ääni häipyi kun seurasimme hänen matkaansa. Samoin se pojan esittäjä myi hyvin sen kohdan
.
Rutinasta huolimatta kelvollinen jatko-osa.
7½/10
Leffa jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa loppui eli
perheen isä kuoli uhrattuaan itsensä, jotta lapsensa ehtisivät turvaan.
Melko hyvä jatko, ei ongelmaton tosin. Mutta ensimmäisen osan "taika" ja yllätyksellisyys on vaikeammin saavutettavissa. Krasinski osaa kyllä edelleen rakentaa jännittäviä ja tunnelmallisia kohtauksia. Tykkäsin varsinkin elokuvan alusta, missä näytetään miten kaikki sai alkunsa päähenkilöiden kohdalla. Tunnelma tiivistyy kun kesken pesispelin taivaalla näkyy maata kohti tuleva asteroidi. Sitten tapahtuu se ensimmäinen hyökkäys, joka tuli täysin puskista, vaikka sitä osasikin odottaa. Yksi hienoimmista kohtauksista on kun äiti peruuttaa bussia karkuun, samalla kun mörökölli ilmestyy rikkinäisen ikkunan läpi.
Cillian Murphy on aina kova ja ei petä tässäkään. Samoin se kuuro mimmi vetää tosi hyvin. Tykkäsin miten ääni häipyi kun seurasimme hänen matkaansa. Samoin se pojan esittäjä myi hyvin sen kohdan
missä astuu siihen karhunrautaan
Emily Blunt jää hieman sivurooliin tässä kun se tytär päättää lähteä hakemaan venettä yksin. Ekan leffan synnytyskohtausta ei voittanut mikään tässä elokuvassa. Jostain syystä Bluntin hahmo saa Cillian Murphyn lähtemään tyttärensä perään, vaikka mitään syytä siihen ei ollut. Tyyppi pelasti perheen hetki sitten ja silti se tytär dissaa kaveria. Ärsytti kun sen pojan piti lähteä sinne tehtaan yläkertaan kompuroimaan. Loppupuolella ihmettelin miten ne saarella asuvat eivät olleet ilmeisesti mitenkään varautuneet siihen, mikäli sellainen otus pääsisi jotenkin sinne saarelle. Samoin ihmetytti miksei ne satamassa asuvat kannibaaliraiskaajat menneet sinne saarelle. Ja jos ne monsterit eivät osaa uida niin miten ne voittivat kaikkien maiden merivoimat jne.
Rutinasta huolimatta kelvollinen jatko-osa.
7½/10
The Eight Hundred (2020) IMDb 6,8
Tositapahtumiin perustuva sotaleffa jossa Japani 1937 hyökkäsi Kiinan Shanghaihin erään Kiinalaisten linnoittautuneeseen varastoon.
Tosi kiva oli alkaa kattelee jo sen vuoksi et kun sotahistoria kiinnostaa, etenkin sellaiset taistelut mistä ei ole ennen kuullutkaan kuten tässä. Sen tosin tiesin et Japani hyökkäsi Kiinaan mut sitä en että tällainen varastosta taisteltava iso taistelu on käyty Kiinassa. Leffa alkaa dokumentaarisesti kerrottuna Japanin ja Kiinan sodan asioista, jotka perustuu tositapahtumiin. Aika karun näköistä kun toinen puoli joesta on täysin raunioina oleva taistelutanner ja toisella puolella jokea taas Shanghain kaupunki täynnä hohtavineen valotauluineen ja välkkyvineen väriloistoineen (kuvassa). Myös pirun siisti värimaailma on leffassa, sellainen sinertävän harmaa kuva. Perkule et oli yöllä makeen näköistä kun se väriloisto valaisi ja heijastui veteen.
Leffa on äärimmäisen aidon tuntuinen sotaleffa. Muunmuassa niin kerronnaltaan ja tapahtumiltaan. Sit upea kuvaus tekee realistisuutta paljon leffaan. Taistelut on hektistä paniikkimaista kaoottisuutta ja veren lentämistä. Tunnelmasta niin se jo teki siitä painostavan tunnelman, koska on tositarina sodasta ja ampumakohtaukset ahdistavia. Lisäksi siistit jymähtävät äänitehosteet jotka loi painostavuutta sodan käyntiin ollen hemmetin totinen ja kaunistelematon sotaleffa.
Leffassa on hienoa pohdintaa isänmaallisuudesta ja kunniasta, mm se Kiinan lipun pitäminen pystyssä katolla vaikka väkisin ja vaikka sitten Japsien zerojen tulittaessa kattoa. Pohditaan myös luovuttamista ja kunniaa et kumpi olisi järkevämpää mutta kunnia menee edelle sotilaissa ja luovuttajat ja pillittäjät jätetään omaan arvoonsa.
Leffassa on kahdenlaisia sotilaita, niitä jotka menee piiloon pelon takia ja niitä jotka taistelevat puolustaakseen omaa tonttia viimeiseen pisaraan.
En oo koskaan nähnyt näin realistista sotaleffaa. Parempia kylläkin mut korkealle tämäkin nousee omissa kirjoissa sotaleffoista puhuttaessa.
9+
Tositapahtumiin perustuva sotaleffa jossa Japani 1937 hyökkäsi Kiinan Shanghaihin erään Kiinalaisten linnoittautuneeseen varastoon.
Tosi kiva oli alkaa kattelee jo sen vuoksi et kun sotahistoria kiinnostaa, etenkin sellaiset taistelut mistä ei ole ennen kuullutkaan kuten tässä. Sen tosin tiesin et Japani hyökkäsi Kiinaan mut sitä en että tällainen varastosta taisteltava iso taistelu on käyty Kiinassa. Leffa alkaa dokumentaarisesti kerrottuna Japanin ja Kiinan sodan asioista, jotka perustuu tositapahtumiin. Aika karun näköistä kun toinen puoli joesta on täysin raunioina oleva taistelutanner ja toisella puolella jokea taas Shanghain kaupunki täynnä hohtavineen valotauluineen ja välkkyvineen väriloistoineen (kuvassa). Myös pirun siisti värimaailma on leffassa, sellainen sinertävän harmaa kuva. Perkule et oli yöllä makeen näköistä kun se väriloisto valaisi ja heijastui veteen.
Leffa on äärimmäisen aidon tuntuinen sotaleffa. Muunmuassa niin kerronnaltaan ja tapahtumiltaan. Sit upea kuvaus tekee realistisuutta paljon leffaan. Taistelut on hektistä paniikkimaista kaoottisuutta ja veren lentämistä. Tunnelmasta niin se jo teki siitä painostavan tunnelman, koska on tositarina sodasta ja ampumakohtaukset ahdistavia. Lisäksi siistit jymähtävät äänitehosteet jotka loi painostavuutta sodan käyntiin ollen hemmetin totinen ja kaunistelematon sotaleffa.
Leffassa on hienoa pohdintaa isänmaallisuudesta ja kunniasta, mm se Kiinan lipun pitäminen pystyssä katolla vaikka väkisin ja vaikka sitten Japsien zerojen tulittaessa kattoa. Pohditaan myös luovuttamista ja kunniaa et kumpi olisi järkevämpää mutta kunnia menee edelle sotilaissa ja luovuttajat ja pillittäjät jätetään omaan arvoonsa.
Leffassa on kahdenlaisia sotilaita, niitä jotka menee piiloon pelon takia ja niitä jotka taistelevat puolustaakseen omaa tonttia viimeiseen pisaraan.
En oo koskaan nähnyt näin realistista sotaleffaa. Parempia kylläkin mut korkealle tämäkin nousee omissa kirjoissa sotaleffoista puhuttaessa.
9+
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Spider-Man: No Way Home (2021)
Heti aluksi täytyy todeta, että kyseinen teos on paras MCU:n hämiksen omista leffoista heittämällä. Menee sinne ylempään osaan omissa listoissa. Kärkeen ei ole asiaa, koska moitittavaakin löytyy. Niistä myöhemmin.
Yritän puhua leffan juonesta niin että viittaamani kohdat näkyivät trailerissa. Loput mustan taakse.
Leffa alkaa siitä mihin edellinen hämiksen oma leffa loppui.
. Ja siitäkös meteli nousee. Kyseinen asia vaikuttaa niin sankariimme varsinkin henkisellä puolella. Samoin kaikki päähenkilön ympärillä kärsivät jollain tavalla. Tämä saa sankarimme pyytämään apua Tohtori Oudolta (mainio Cumberbatch), joka pienen keskustelun jälkeen suostuu loitsuun. Kyseinen taika pyyhkisi kaikkien mielestä hämiksen henkilöllisyyden. Mutta sitten Peter alkaa vaatia korjauksia kesken kaiken ja loitsu menee vihkoon. Tämä aiheuttaa sen että muista maailmoista alkaa valua porukkaa MCU:n universumiin.
Tosiaan tykkäsin melko paljon tästä ja nyt hämis toimii hyvin omassa elokuvassaan omaan makuuni. Samoin Zendayan MJ toimi nyt paremmin kuin ennen ja kemiaa oli. Silläkin on vaikutusta että
Holland on tosi hyvä ja
oli hyvin tehty.
Pahisosastolla parhaiten onnistuvat
Toiminta ja huumori osuvat aika hyvin yhteen tässä ja leffan pituuskaan ei haitannut omaa kokemusta.
Elokuva on tunnepitoisin näistä hämiksen omista elokuvista. Samoin elokuvan loppu jättää mielenkiinnon päälle siitä, mihin suuntaan hahmoa viedään tulevaisuudessa.
Miinuspuolista sen verran että osa pahiksista jäi aika väliinputoajan rooliin tässä. Varsinkin
olivat aika turhia. En ole koskaan pitänyt
Meni mielestäni väärälle tyypille se rooli.
Sanoin ylempänä että huumori toimi aika hyvin. Mukaan mahtui myös sitä ei niin hauskaa juttua.
Nämä ovat niitä MCU:n helmasyntejä joka ei vaan toimi mulle.
Kaiken kaikkiaan mieluisa kokemus isolta kankaalta. En ole edelleenkään kyllästymässä näihin.
7½/10
Heti aluksi täytyy todeta, että kyseinen teos on paras MCU:n hämiksen omista leffoista heittämällä. Menee sinne ylempään osaan omissa listoissa. Kärkeen ei ole asiaa, koska moitittavaakin löytyy. Niistä myöhemmin.
Yritän puhua leffan juonesta niin että viittaamani kohdat näkyivät trailerissa. Loput mustan taakse.
Leffa alkaa siitä mihin edellinen hämiksen oma leffa loppui.
Eli maailmalle selvisi kuka hämis on
Tosiaan tykkäsin melko paljon tästä ja nyt hämis toimii hyvin omassa elokuvassaan omaan makuuni. Samoin Zendayan MJ toimi nyt paremmin kuin ennen ja kemiaa oli. Silläkin on vaikutusta että
saamme peräti kolme eri hämistä samaan elokuvaan.
Mayn kuolema
Ehdin jo tuhahtaa siitä miten kukaan ei olisi selvinnyt siitä kiiturista selkään hengissä. Myös muut hämikset toimivat hyvin, varsinkin Andrew Garfield vastaa tunnepitoisimmasta osasta elokuvaa. Hämisten välinen sananvaihto oli tunnepitoista ja hauskaa. Sitä kuunteli mielellään. Se kohta missä Garfieldin hämis pelastaa MJ:n ja tämä kysyy miten sinä voit. Hieno kohta ja Garfield kanavoi tosi hyvin sitä tuskaa ja surua mitä koki omassa elokuvassaan kun menetti Gwenin. Samoin pidin siitä miten Maguiren hämis estää Hollandin hahmoa tappamasta menninkäistä, vaikka tämä antoi siihen motivaatiota.
Pahisosastolla parhaiten onnistuvat
mustekala ja varsinkin Willem Dafoen meninnikäinen. Dafoe vetää ihan suvereenin näytöksen ja oli hyvä ratkaisu jättää se huono ja muovinen naamari pois. Tyyppi on paljon uhkaavampi kun näyttelijä saa ilmeikkäät kasvonsa luomaan uhkaavuutta. Se kerrostalossa tapahtuva myllytys hämiksen ja menninkäisen välillä oli parasta.
Toiminta ja huumori osuvat aika hyvin yhteen tässä ja leffan pituuskaan ei haitannut omaa kokemusta.
Lisäpiste Matt Murdockin neuvoista Peterille. Toivottavasti Cox pääsee pian mukaan MCU:n maailmaan.
Miinuspuolista sen verran että osa pahiksista jäi aika väliinputoajan rooliin tässä. Varsinkin
Foxxin Elektro, lisko ja hiekkamies
Jamie Foxxin sähköhemmosta.
Sanoin ylempänä että huumori toimi aika hyvin. Mukaan mahtui myös sitä ei niin hauskaa juttua.
Esimerkiksi se kohta missä Foxxin hahmo seisoo siellä pellolla ilman vaatteita. Samoin se Nedin mummun liian pitkät höpinät.
Kässärin puolella on muutamia juttuja, minkä kohdalla piti pyöritellä silmiä. Kuten se miten Peterin uudessa kämpässä on joku maaginen Starkin laatikko, joka tekee mitä vaan. Sattuipa sopivasti. Samoin se miten hämis saa sopivasti koko universumin voimakkaamman velhon kiikkiin peiliulottuvuuteen geometrian avulla. Outo pääsee sitten juuri sopivalla kohdalla vapaaksi. Menninkäinen saa parilla lauseella kaikki pahikset sekoilemaan, vaikka juuri hetki sitten he olivat eri linjoilla. Elektron kääntymisen ymmärsin. Samoin ihmettelin miten hämis pystyi liikuttamaan kroppaansa sen jälkeen kun Outo pamautti tämän astraalihahmon ulos.
Kaiken kaikkiaan mieluisa kokemus isolta kankaalta. En ole edelleenkään kyllästymässä näihin.
7½/10
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
The Matrix Resurrections (2021)
Joo-o. Mitäs tästä nyt sanoisi.
En tiedä oliko ohjaaja tosissaan tämän kanssa vai oliko koko leffa vain vittuilua WB:tä kohtaan.
Leffan alku on todella meta kun henkilöt kommentoivat jatko-osien tekemisen pakkoa yms. Keanu on aika huono tässä. Kaveri kulkee koko leffan läpi melko mekaanisesti ja
Sarjan edellisten osien hienoja taistelukohtia ei ole. Toiminta on todella geneeristä ja koreografia ei päätä huimaa. Mitään ensimmäisen osan kaltaista tykitystä ei nähdä. Samoin elokuvan musiikki ei saa samankaltaisia tunnetiloja aikaan. Todella unohdettavaa kamaa.
Uudet tyypit esittämässä vanhoja hahmoja ei toiminut itselle yhtään. Molemmat
ovat laimeita versioita itsestään. Samaa karismaa ja vaaran tuntua ei vain ole. Lisäksi molempien "syntytarinat" olivat melko kaukaa haettuja.
Samoin kaikki muutkin sivuhahmot ovat melko yksiulotteisia ja unohdettavia, eikä heidän kohtalostaan välitä. Pääpahis tuntui olevan ihan väärässä elokuvassa ja hänen höpinänsä ei saa innostumaan.
Olisivat edes tuoneet Monica Belluccin takaisin tiukassa nahkapuvussa.
5/10
Joo-o. Mitäs tästä nyt sanoisi.
En tiedä oliko ohjaaja tosissaan tämän kanssa vai oliko koko leffa vain vittuilua WB:tä kohtaan.
Leffan alku on todella meta kun henkilöt kommentoivat jatko-osien tekemisen pakkoa yms. Keanu on aika huono tässä. Kaveri kulkee koko leffan läpi melko mekaanisesti ja
aina välillä tönii porukkaa pois tieltä ja pysäyttelee luoteja. Siinäpä se. Nyt Neo ei osaa edes lentää, vaan sen tekee lopussa Trinity.
Uudet tyypit esittämässä vanhoja hahmoja ei toiminut itselle yhtään. Molemmat
Agentti Smith&Morpheus
Samoin kaikki muutkin sivuhahmot ovat melko yksiulotteisia ja unohdettavia, eikä heidän kohtalostaan välitä. Pääpahis tuntui olevan ihan väärässä elokuvassa ja hänen höpinänsä ei saa innostumaan.
Olisivat edes tuoneet Monica Belluccin takaisin tiukassa nahkapuvussa.
Hahmon "miesystävä" kun käy huutelemassa Neolle pultsarin näköisenä yhdessä kohdassa.
5/10
District 9 (2009)
Leffan alkupuoli on tehty aika ajoin dokumentaarisesti niin kerronaltaan kuin kuvaukseltaan mikä loi leffaan aitouden tunnetta paljon. Sit musta pirun veikee idea (ei niinkään se et taivaalla leijuu avaruusalus ku vanha idea) vaan se on todella veikeetä et kun ihmiset on tehnyt "rapuihmisille" oman aidatun slummialueen missä asuvat. kutsun noita alieneja nyt rapuihmisiksi kun leffassa niitä niiksi kutsuttiin. Rapuihmiset ovat asuneet jo 20 vuotta ihmisten luona ja se selittää sen et miksi leffassa ihmiset ymmärtää rapuihmisten kieltä ja toisinpäin jne.
Pirun siisti avaruusolento leffa jossa ne rapuihmiset ei ole pahiksia josta tosi paljon plussaa. Tässä leffassa kaikki empaattisuus on rapuihmisten puolella ja ihmisten käytös taas vastenmielistä. Leffa kertoo myös ihmisluoneesta kun ihmiset mitään halunneet rapuihmisiä auttaa vaan päämäärä oli vaan saada niiden aseet itselleen.
Ne rapuihmiset oli jotenkin niin sympaattisia esim se pääosa rapuihminen et mua valehtelematta pelotti sen puolesta. Painostavat jännitteet ihmisten ja rapuihmisten välillä on leffassa. Yksittäisiä aseiden laukaisuja kuuluu tilaanteen ollessa tulenarka ja lähellä syttyä sodankäynniksi.
Kahden rapuihmisen, isän ja poikasen puolesta harmitti helvetisti kun se voimakenno johon olivat 20 VUOTTA sieltä slummin kaatopaikalta keränneet siihen ainetta jolla oli mahdollisuus päästä takas kotiin maapallolta, niin ihmiset pölli sen...
Leffa lähtee siinä vaiheessa erittäin mielenkiintoiseen suuntaan kun pääosa mies saa rapuihmisten nestettä suuhunsa ja alkaa pikkuhiljaa muuttua rapuihmiseksi. Leffan loppu on harvinaisen lohduton ja jopa ahdistava kun sitä itekseni ajatuksen tasolla kelailin päässä...vaimo odottaa miestänsä kotiin mut
Yksi tyylikkäimpiä scifileffoja ellei tyylikkäin. Todella mielikuvituksellisen näköisiä ne rapuihmiset, mut etenkin erittäin mielikuvituksellinen juoni sisällöltään kaikinpuolin, tosi paljon omaperäisyyttä ja kekseliäisyytä oli siinä.
10
Leffan alkupuoli on tehty aika ajoin dokumentaarisesti niin kerronaltaan kuin kuvaukseltaan mikä loi leffaan aitouden tunnetta paljon. Sit musta pirun veikee idea (ei niinkään se et taivaalla leijuu avaruusalus ku vanha idea) vaan se on todella veikeetä et kun ihmiset on tehnyt "rapuihmisille" oman aidatun slummialueen missä asuvat. kutsun noita alieneja nyt rapuihmisiksi kun leffassa niitä niiksi kutsuttiin. Rapuihmiset ovat asuneet jo 20 vuotta ihmisten luona ja se selittää sen et miksi leffassa ihmiset ymmärtää rapuihmisten kieltä ja toisinpäin jne.
Pirun siisti avaruusolento leffa jossa ne rapuihmiset ei ole pahiksia josta tosi paljon plussaa. Tässä leffassa kaikki empaattisuus on rapuihmisten puolella ja ihmisten käytös taas vastenmielistä. Leffa kertoo myös ihmisluoneesta kun ihmiset mitään halunneet rapuihmisiä auttaa vaan päämäärä oli vaan saada niiden aseet itselleen.
Ne rapuihmiset oli jotenkin niin sympaattisia esim se pääosa rapuihminen et mua valehtelematta pelotti sen puolesta. Painostavat jännitteet ihmisten ja rapuihmisten välillä on leffassa. Yksittäisiä aseiden laukaisuja kuuluu tilaanteen ollessa tulenarka ja lähellä syttyä sodankäynniksi.
Kahden rapuihmisen, isän ja poikasen puolesta harmitti helvetisti kun se voimakenno johon olivat 20 VUOTTA sieltä slummin kaatopaikalta keränneet siihen ainetta jolla oli mahdollisuus päästä takas kotiin maapallolta, niin ihmiset pölli sen...
Leffa lähtee siinä vaiheessa erittäin mielenkiintoiseen suuntaan kun pääosa mies saa rapuihmisten nestettä suuhunsa ja alkaa pikkuhiljaa muuttua rapuihmiseksi. Leffan loppu on harvinaisen lohduton ja jopa ahdistava kun sitä itekseni ajatuksen tasolla kelailin päässä...vaimo odottaa miestänsä kotiin mut
mies on muuttunut jo kokonaan rapuihmiseksi ja elelee muiden rapuihmisten kanssa...
Yksi tyylikkäimpiä scifileffoja ellei tyylikkäin. Todella mielikuvituksellisen näköisiä ne rapuihmiset, mut etenkin erittäin mielikuvituksellinen juoni sisällöltään kaikinpuolin, tosi paljon omaperäisyyttä ja kekseliäisyytä oli siinä.
10
Viimeksi muokattu:
Macbeth (2015)
Macbeth on tunnettu Shakespearen näytelmä josta on tehty muutamia leffa sovituksia. Itse oon nähnyt niistä Kurosawan Macbethin aka Throne of Bloodin aka Seittien linnan.
Leffa alkaa hidastetulla taistelukohtauksella, jonka jälkeen Skotlannin laaksoissa sumun keskeltä tulee kolme kaapuihin pukeutunutta ennustaja noitaa, jotka ennustavat kahdelle miehelle mitä heille on tiedossa ja Fassbenderin hahmolle valtaan nousevaksi mieheksi. Tää on sama kuin Kurosawan Seittien linnassa kun kaksi samuraita harhautusten metsässä törmäävät viiriä pyörittävään henkeen joka ennustaa miesten kohtalot. Tässä tuo kohtaus on ihan hienosti tehty tuo kun noidat tulee sieltä sumun keskeltä, mut jos vertaa Seittien linnaan tuota kohtausta, niin tää Macbeth on erittäin paljon mielikuvituksettomampi kuin Kurosawan vastaavassa niin mielikuvituksellisen visuaalisesti kuin tarinankerronan sisällöltään tuo kohta on helkkaristi heikompaa tässä.
Sit siinä missä Kurosawa laittaa samurain miettimään vaimonsa kanssa et mitä tehdään ennustuksen suhteen moraalisesti, periaatteelisesti, kaksipiippuisuudellisesti jne kaikenlaisia pohdiskelevia koukeroita sisältäen on pirun hyvin käsikirjoitettu. Tässä tuota vaimoa näyttelee Marion Cotillard joka höpisee Michael Fassbenderin kanssa jotain runollistaa höpinää verrattuna Seittien linnan mestarisille pohdiskelulle.
Tässä kaikki jutut juonesta alusta loppuun on yksikertaistettu mitään sanomattomaksi kun verrataan Seittien linnaan. Alussa odottelin jo innolla milloin alkaa Machbetin vintti pimentyä, kun kurosawan versiossa se päähenkilö ajautui hulluuteen joten tässä kun tiesi että niin tulee käymään ja tässä onnistutaan yllättävän hyvin siinä asiassa, kun Machbeth näkee ruokasalissa kuoleen miehen tuijottaessa ja muutenkin höpisee sekavia, mutta tuo ei leffaa pelasta. Seittien linnassa siinä hulluudessa ajauduttiin tosi syvälle tasolle jossa mukana oli paljon Japanilaista mytologiaa.
Loppuosuus leffasta on aivan sanattoman surkeeta, pelkkää tyhjäkäyntiä ja mitään ei tapahdu ja mielikuvitukselliton on sana mikä tulee mieleen. Pelkkää vertauskuvallista runollista höpinää jota oli jopa liikaa leffassa.
6+
Macbeth on tunnettu Shakespearen näytelmä josta on tehty muutamia leffa sovituksia. Itse oon nähnyt niistä Kurosawan Macbethin aka Throne of Bloodin aka Seittien linnan.
Leffa alkaa hidastetulla taistelukohtauksella, jonka jälkeen Skotlannin laaksoissa sumun keskeltä tulee kolme kaapuihin pukeutunutta ennustaja noitaa, jotka ennustavat kahdelle miehelle mitä heille on tiedossa ja Fassbenderin hahmolle valtaan nousevaksi mieheksi. Tää on sama kuin Kurosawan Seittien linnassa kun kaksi samuraita harhautusten metsässä törmäävät viiriä pyörittävään henkeen joka ennustaa miesten kohtalot. Tässä tuo kohtaus on ihan hienosti tehty tuo kun noidat tulee sieltä sumun keskeltä, mut jos vertaa Seittien linnaan tuota kohtausta, niin tää Macbeth on erittäin paljon mielikuvituksettomampi kuin Kurosawan vastaavassa niin mielikuvituksellisen visuaalisesti kuin tarinankerronan sisällöltään tuo kohta on helkkaristi heikompaa tässä.
Sit siinä missä Kurosawa laittaa samurain miettimään vaimonsa kanssa et mitä tehdään ennustuksen suhteen moraalisesti, periaatteelisesti, kaksipiippuisuudellisesti jne kaikenlaisia pohdiskelevia koukeroita sisältäen on pirun hyvin käsikirjoitettu. Tässä tuota vaimoa näyttelee Marion Cotillard joka höpisee Michael Fassbenderin kanssa jotain runollistaa höpinää verrattuna Seittien linnan mestarisille pohdiskelulle.
Tässä kaikki jutut juonesta alusta loppuun on yksikertaistettu mitään sanomattomaksi kun verrataan Seittien linnaan. Alussa odottelin jo innolla milloin alkaa Machbetin vintti pimentyä, kun kurosawan versiossa se päähenkilö ajautui hulluuteen joten tässä kun tiesi että niin tulee käymään ja tässä onnistutaan yllättävän hyvin siinä asiassa, kun Machbeth näkee ruokasalissa kuoleen miehen tuijottaessa ja muutenkin höpisee sekavia, mutta tuo ei leffaa pelasta. Seittien linnassa siinä hulluudessa ajauduttiin tosi syvälle tasolle jossa mukana oli paljon Japanilaista mytologiaa.
Loppuosuus leffasta on aivan sanattoman surkeeta, pelkkää tyhjäkäyntiä ja mitään ei tapahdu ja mielikuvitukselliton on sana mikä tulee mieleen. Pelkkää vertauskuvallista runollista höpinää jota oli jopa liikaa leffassa.
6+
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Near Dark (1987)
Caleb on nuori kaveri, joka tapaa kauniin nuoren naisen eräällä baarireissullaan. Tämä puree miestä kaulaan ja katoaa kuvioista. Tämän jälkeen aurinkoa ei kannata ottaa.
Omissa kirjoissa tämä on vampyyrileffojen parhaimmistoa. Vaikkakin itse elokuvassa ei sitä v-sanaa sanota. Samoin kaikki perinteiset genren kliseet valkosipuleineen, risteineen jne. sivuutetaan, mikä on vain hyvä juttu.
Tykkään tosi paljon elokuvan tyylistä sekoittaa länkkäriä, kauhua ja toimintaa. Leffan visuaalinen tyyli on siisti öisine maaseutumaisemineen, sekä pikkukaupungin sumuisine katuineen. Se kohta missä ne vampyyrit ovat saapumassa kaupunkiin ja varjonsa heijastuvat valoa vasten siellä kukkulalla. Hienosti rakennettu uhkaavaa tunnelmaa. Tätä tukee myös hieno soundtrack, josta vastaa Tangerine Dream.
Päähenkilö ja hänen äkkinäinen romanssinsa jäävät taka-alalle kun Jesse Hookerin (Lance Henriksen) johtamat verenimijät tulevat mukaan tarinaan. Nämä tyypit vievät täysin huomion itseensä. Eikä vähiten sekopäisen Severenin (Bill Paxton) takia. Tämä kaveri todella nauttii elämästään. Paxton ja Henriksen ovat ne, jotka jäävät itselläni eniten mieleen. Paxtonin hahmo on verenhimoisin ja impulsiivinen kun taas Henriksenin johtajatyyppi on karismaattinen, laskelmoiva ja uhkaava.
Myös Jenette Goldsteinin esittämä Diamondback jää mieleen. Hän on ikään kuin äitihahmo, mutta ei epäröi tappaa kun siltä tuntuu. On myös melkoisen kuuma tässä. Samoin tykkään Joshua Millerin Homerista, joka on vanha mies pienen pojan kehossa. Kiintoisa konsepti miten tuollainen vaikuttaa henkisesti kun aikaa kuluu ja mieli muuttuu ja kasvaa, mutta keho ei. Tämä tulee esiin varsinkin siinä kohtaa kun
Nämä tyypit eivät pelkää mitään muuta kuin auringon nousua ja yksi siisti kohta liittyykin siihen, kun kytät tekevät väijytyksen hotelliin. Samoin se baarikohtaus on jäänyt mieleen. Leffa saa jännittämään noiden verta imevien, kaupungista toiseen siirtyvien rikollisen puolesta. Tykkään siitä miten maanläheisesti nämä hahmot toimivat. He ovat kuin kulkureita, jotka suttaavat autonsa ikkunat kun siirtyvät paikasta toiseen. Näissä tyypeissä ei ole tippaakaan arvokkuutta tai romantiikkaa. He vain ovat.
Isoin miinus tulee elokuvan loppuratkaisusta ja
. En koskaan pitänyt siitä miten näin saatiin
Muuten tykkään melkoisesti.
8/10
Caleb on nuori kaveri, joka tapaa kauniin nuoren naisen eräällä baarireissullaan. Tämä puree miestä kaulaan ja katoaa kuvioista. Tämän jälkeen aurinkoa ei kannata ottaa.
Omissa kirjoissa tämä on vampyyrileffojen parhaimmistoa. Vaikkakin itse elokuvassa ei sitä v-sanaa sanota. Samoin kaikki perinteiset genren kliseet valkosipuleineen, risteineen jne. sivuutetaan, mikä on vain hyvä juttu.
Tykkään tosi paljon elokuvan tyylistä sekoittaa länkkäriä, kauhua ja toimintaa. Leffan visuaalinen tyyli on siisti öisine maaseutumaisemineen, sekä pikkukaupungin sumuisine katuineen. Se kohta missä ne vampyyrit ovat saapumassa kaupunkiin ja varjonsa heijastuvat valoa vasten siellä kukkulalla. Hienosti rakennettu uhkaavaa tunnelmaa. Tätä tukee myös hieno soundtrack, josta vastaa Tangerine Dream.
Päähenkilö ja hänen äkkinäinen romanssinsa jäävät taka-alalle kun Jesse Hookerin (Lance Henriksen) johtamat verenimijät tulevat mukaan tarinaan. Nämä tyypit vievät täysin huomion itseensä. Eikä vähiten sekopäisen Severenin (Bill Paxton) takia. Tämä kaveri todella nauttii elämästään. Paxton ja Henriksen ovat ne, jotka jäävät itselläni eniten mieleen. Paxtonin hahmo on verenhimoisin ja impulsiivinen kun taas Henriksenin johtajatyyppi on karismaattinen, laskelmoiva ja uhkaava.
Myös Jenette Goldsteinin esittämä Diamondback jää mieleen. Hän on ikään kuin äitihahmo, mutta ei epäröi tappaa kun siltä tuntuu. On myös melkoisen kuuma tässä. Samoin tykkään Joshua Millerin Homerista, joka on vanha mies pienen pojan kehossa. Kiintoisa konsepti miten tuollainen vaikuttaa henkisesti kun aikaa kuluu ja mieli muuttuu ja kasvaa, mutta keho ei. Tämä tulee esiin varsinkin siinä kohtaa kun
Homer katselee telkkaria Calebin siskon kanssa ja haluaisi tästä itselleen kaverin.
Nämä tyypit eivät pelkää mitään muuta kuin auringon nousua ja yksi siisti kohta liittyykin siihen, kun kytät tekevät väijytyksen hotelliin. Samoin se baarikohtaus on jäänyt mieleen. Leffa saa jännittämään noiden verta imevien, kaupungista toiseen siirtyvien rikollisen puolesta. Tykkään siitä miten maanläheisesti nämä hahmot toimivat. He ovat kuin kulkureita, jotka suttaavat autonsa ikkunat kun siirtyvät paikasta toiseen. Näissä tyypeissä ei ole tippaakaan arvokkuutta tai romantiikkaa. He vain ovat.
Isoin miinus tulee elokuvan loppuratkaisusta ja
tarkoitan siis sitä kun päähenkilö ja naisensa parannetaan verensiirrolla
onnellinen loppu.
Muuten tykkään melkoisesti.
8/10
Saint Maud (2019)
'
Nyt oli kyllä pommi. Selailin viaplayta et mitä katsoisin ja päädyin tällaisee,n koska halusin jotain kauhua katsoa ja IMDb 6,7 pisteet on kauhuleffoista puhuttaessa ihan ok pisteet. Odotin jotain semi kivaa kauhua katsoa, mutta hämmästyin totaalisesti leffaa katsoessa sen tasoon. Aika haku ammuntaa on nykyään löytää hyviä kauhuja, mut tää kyllä uppos kovasti.
Maund on sairaanhoitaja joka päättää ottaa työkseen erään syöpään kuolevan naisen Amandan hoitamisen. Leffassa on lähes heti uskonto mukana ja leffassa on alusta asti kohtauksia jotka kuulostavat jotenkin saatanalliselta ja häiriintyneiltä pahuutta hönkivän riipivän kuuloisia musiikin kanssa. Mitä pidemmälle leffa etenee sen voimakkaammin se kairautuu katsojan mieleen psykologisesti. Pirun häiriintyneitä kohtauksia ja yks leffan parhaista kohtauksista on kun uskovainen ,aud lukee jotain kirjaa jonka sisältö on todella pahansuopia kuvia täynnä. Uskontoteema kauhuleffoissa on sellaista josta itse tykkään tosi paljon.
Välillä Maudin usko horjuu ja kokee realistisen elämän olevan totuutta, baarissa käyminen, paneminen, ystävien kanssa hengailu ja jopa niin todeksi haluaa uskoa että jumalaa ei ole että satuttaa itseään koska kipu on aitoa, kääntöpuolena hän kokee saavansa rangaistuksia jumalalta että miksi menetit uskosi ja taas hän horjuu uskon ja todellisuuden rajoilla. Koko ajan tiivistyvä tunnelma menee jopa kaoottiselle tasolle ajoittain mikä oli sellaista et teki mieli laittaa äänet pienemmälle kun oli niin puistauttavia nuo kaoottiset kohtaukset.
Loppu on tosi ovela, yks leffahistorian parhaimpia imo. Näytetään et jumalan voima on olemassa ja tuo kohta
Leffan keskeinen asia on jos sen oikein tulkitsin, että leffa pohtii päähenkilön kautta on kumpi on totta jumala ja saatana, vai onko kumpikaan.
9+
Nyt kun saatanasta puhutaan nyt tää on musta leffahistorian saatanallisin kohtaus.
'Nyt oli kyllä pommi. Selailin viaplayta et mitä katsoisin ja päädyin tällaisee,n koska halusin jotain kauhua katsoa ja IMDb 6,7 pisteet on kauhuleffoista puhuttaessa ihan ok pisteet. Odotin jotain semi kivaa kauhua katsoa, mutta hämmästyin totaalisesti leffaa katsoessa sen tasoon. Aika haku ammuntaa on nykyään löytää hyviä kauhuja, mut tää kyllä uppos kovasti.
Maund on sairaanhoitaja joka päättää ottaa työkseen erään syöpään kuolevan naisen Amandan hoitamisen. Leffassa on lähes heti uskonto mukana ja leffassa on alusta asti kohtauksia jotka kuulostavat jotenkin saatanalliselta ja häiriintyneiltä pahuutta hönkivän riipivän kuuloisia musiikin kanssa. Mitä pidemmälle leffa etenee sen voimakkaammin se kairautuu katsojan mieleen psykologisesti. Pirun häiriintyneitä kohtauksia ja yks leffan parhaista kohtauksista on kun uskovainen ,aud lukee jotain kirjaa jonka sisältö on todella pahansuopia kuvia täynnä. Uskontoteema kauhuleffoissa on sellaista josta itse tykkään tosi paljon.
Välillä Maudin usko horjuu ja kokee realistisen elämän olevan totuutta, baarissa käyminen, paneminen, ystävien kanssa hengailu ja jopa niin todeksi haluaa uskoa että jumalaa ei ole että satuttaa itseään koska kipu on aitoa, kääntöpuolena hän kokee saavansa rangaistuksia jumalalta että miksi menetit uskosi ja taas hän horjuu uskon ja todellisuuden rajoilla. Koko ajan tiivistyvä tunnelma menee jopa kaoottiselle tasolle ajoittain mikä oli sellaista et teki mieli laittaa äänet pienemmälle kun oli niin puistauttavia nuo kaoottiset kohtaukset.
Loppu on tosi ovela, yks leffahistorian parhaimpia imo. Näytetään et jumalan voima on olemassa ja tuo kohta
kääntyy välähtäen ihan ykskaks saatanalliseksi pariksi sekunniksi johon leffa loppuu...
Leffan keskeinen asia on jos sen oikein tulkitsin, että leffa pohtii päähenkilön kautta on kumpi on totta jumala ja saatana, vai onko kumpikaan.
9+
Nyt kun saatanasta puhutaan nyt tää on musta leffahistorian saatanallisin kohtaus.
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Netflix tarjosi Texasin moottorisahamurhaajan uusimman ja olipahan paska. Slasher ei kyllä ole oma suosikkini kauhuleffojen alalajeista, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja tämä sen todistaa. Kaikki hahmot niin hemmetin typeriä, pahis saa sen verran osumaa että puoli maapalloa olisi jo kuollut yms.
Siitä plussaa että leffa on lyhyt.
3/10
Repesin nauramaan kun (ilmeisesti) ekan leffan ainoa henkiin jäänyt on hautonut kostoa vuosikymmeniä ja pahis istuu metrin päässä. Mitä tekee tämä nero? Ei mitään vaan päästää pahiksen pois tilanteesta. Samoin huvitti miten mimmi pystyy vielä ampumaan haulikolla, vaikka hetki sitten otti moottorisahaa vatsaan.
Samoin se bussissa tapahtuva kohta meni tahattoman komiikan puolelle. Leffa ilmeisesti yritti sanoa jotain myös cancel-kulttuurista. En tiedä, mutta yksi tyyppi uhkaa canceloida sen nahkanaaman. Joo-o.
Paljon on muutakin huonoa. Esimerkiksi se Halloweenin (2018) apinointi että tuodaan ensimmäisen elokuvan naishenkilö tappelemaan pahista vastaan. Ja tuo hahmo on niin tyhmäksi kirjoitettu että jopa ne Halloween Kills-elokuvan tyypit alkavat vaikuttaa neroilta. Kaikki sosiaalinen kommentointi on todella päälle liimatun tuntuista ja näköistä. Musiikit ovat kovia ääniä ilman mitään fiilistä. Näyttely ei päätä huimaa.
Samoin se bussissa tapahtuva kohta meni tahattoman komiikan puolelle. Leffa ilmeisesti yritti sanoa jotain myös cancel-kulttuurista. En tiedä, mutta yksi tyyppi uhkaa canceloida sen nahkanaaman. Joo-o.
Paljon on muutakin huonoa. Esimerkiksi se Halloweenin (2018) apinointi että tuodaan ensimmäisen elokuvan naishenkilö tappelemaan pahista vastaan. Ja tuo hahmo on niin tyhmäksi kirjoitettu että jopa ne Halloween Kills-elokuvan tyypit alkavat vaikuttaa neroilta. Kaikki sosiaalinen kommentointi on todella päälle liimatun tuntuista ja näköistä. Musiikit ovat kovia ääniä ilman mitään fiilistä. Näyttely ei päätä huimaa.
Siitä plussaa että leffa on lyhyt.
3/10
- Liittynyt
- 31.5.2014
- Viestejä
- 1 981
The Batman
Tämä oli itselle yksi tämän vuoden odotetuimmista elokuvista, ja ei kyllä pettänyt odotuksia! Tykkäsin todella paljon tämmösestä synkästä maailmasta missä ei liikaa huumoria ole. Elokuvassa eletään melkein koko ajan ilta- ja yöajassa. Bruce on vasta 2 vuotta ollut Batman, ja vielä on välillä vähän hakemista siinä roolissa. Elokuvan parasta antia on kuitenkin se, että kerrankin suuren huomion saa Batman joka ratkaisee rikoksia. Hän on kuitenkin maailman paras yksityisetsivä. Mikään aikaisempi Batman elokuva ei ole ollut jotenkin näin maanläheinen. Toivottavasti tästä saadaan nyt tehtyä se trilogia, kuten on suunniteltu.
Annan 10/10
Tämä oli itselle yksi tämän vuoden odotetuimmista elokuvista, ja ei kyllä pettänyt odotuksia! Tykkäsin todella paljon tämmösestä synkästä maailmasta missä ei liikaa huumoria ole. Elokuvassa eletään melkein koko ajan ilta- ja yöajassa. Bruce on vasta 2 vuotta ollut Batman, ja vielä on välillä vähän hakemista siinä roolissa. Elokuvan parasta antia on kuitenkin se, että kerrankin suuren huomion saa Batman joka ratkaisee rikoksia. Hän on kuitenkin maailman paras yksityisetsivä. Mikään aikaisempi Batman elokuva ei ole ollut jotenkin näin maanläheinen. Toivottavasti tästä saadaan nyt tehtyä se trilogia, kuten on suunniteltu.
Annan 10/10
Riddler toimitti hienosti elokuvan yhtenä pahiksena! Se alku kohtaus oli jotenkin kuumottava kun seiso siellä varjoissa. Tais olla muuten lopussa Jokeri kuka puhui hänelle
Itselle jäi jotenkin tosi hyvin mieleen se kohtaus, kun Batman ajaa ensimmäisen kerran batmobilella. Ylivoimaisesti paras batmobile mitä on nähty, tosi hienosti tehty se kohtaus
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 318
Uusi Batman oli kyllä pitkästä aikaa raikas tuulahdus tähän nyky elokuvien tasaiseen paska massaan, pohtinut jopa mennä uudestaan sen katsomaan teatteriin sen vaikuttavuuden takia. Tulossa ilmeisesti ensi-kuussa HBO, mutta kyllä tämä on yksi elokuva jota voin lämpimästi suositella teatterissa katsottavaksi.
Unforgiven (1992) IMDb 8,2
Tässä leffassa päästään alusta asti Clintin esittämän henkilöhahmon pään sisälle. Muuttunut mies entien lainsuojaton palkkionmetsästäjä, joka on vaimon kuoltua ollut yli 10 vuotta juomatta kun kertoo alussa et viski muutti hänen luonnetaan jolloin tappoi rahasta. Muuttunut mies on nykyään mutta ei voi hyväksyä kuulemaansa asiaa kun eräs tyyppi tulee Clintin maatilalle kertomaan sellaisen asian, että eräs huora tapettiin silpimällä naama ja tissit. Hän päättää palata vanhoihin aikoihin ja lähtee ystävänsä kanssa (Morgan Freeman) kanssa laittaa asiat järjestykseen. Clint on siitä jänskä näyttelijä et vaikka on vaan sellainen semi hyvä näyttelee, niin on jostain syystä aivan pirun uskottava vaikka vaan olisi eli ihan älyttömän hyvä, johtuu varmaan sit karismasta. Morgan Freemanista niin vaikka joka leffassa näyttelee samalla tavalla niin tykkään kyllä pirusti näyttelijästä ja siitä hänen näyttelytyylistään ja tässä tuo Clint / Freeman kombo toimii täydellisesti ne heidän väliset kemiat. Sit sellainen pikku juttu mut ihan pakko mainita Clintin esittämällä hahmolla oli smith and wesson, kunnon tykki perkele. Asennetta.
Leffan ajankuva luo upeaa tunnelmaa leffaan, jostain syystä iski mielenkiinto et pitäiskö alkaa pelaa Red Dead Redemption 2sta. Hevosilla ratsastus, höyryjunan puksutus, hevoskärryjen kolkutukset, saluunat, aseiden latailujen äänet, cowboy hatut jne. Leffan varsinainen tunnelma alkaa erään pahoinpitely kohtauksen jälkeen, kun Gene Hackmanin näyttelemä pahis potkii erään miehen puolikuoliaaksi tylyjen musiikkien kera. Tunnelman muotoa voisi kuvailla ahtaammaksi ja ahtaammaksi meneväksi koko ajan.
Leffan selkeä ja suurin käännekohta tulee kun Clintin esittämä William Manny saa kuulla hyvän ystävänsä Morgan Freemanin näyttelemän Nedin
tuon kuultua Manny tarttuu viskipulloon ja lähtee kostamaan erääseen saluunaan. Mannyn haudattuna ollut menneisyys viskin huuruisesta tappajasta nousee haudasta ja toi lopun ampumavälikohtaus saluunassa on ihan törkeen kova. Tosi isoa tehoa tuohon kohtaukseen luo ehdottomasti yön pimeys, kaatosade ja ukkonen ja Clintin näyttelystä välittyy esiin ihan samanlainen viha kuin Gran Torinon Get off my lawn kohtauksesta. Jäätävä badass on Clint tossa lopussa. Mistä leffa sit kertoo pääpointiltaan pohjimmiltaan ja sitä miettiessä ite näen asian niin et leffa kertoo pitkään haudattuna olleen väkivaltaisen persoonan nousemisesta esiin sekä siitä missä kohtaa määritellään oikeus toisen ihmisen tappamiseen moraalisesti.
10-
Tässä leffassa päästään alusta asti Clintin esittämän henkilöhahmon pään sisälle. Muuttunut mies entien lainsuojaton palkkionmetsästäjä, joka on vaimon kuoltua ollut yli 10 vuotta juomatta kun kertoo alussa et viski muutti hänen luonnetaan jolloin tappoi rahasta. Muuttunut mies on nykyään mutta ei voi hyväksyä kuulemaansa asiaa kun eräs tyyppi tulee Clintin maatilalle kertomaan sellaisen asian, että eräs huora tapettiin silpimällä naama ja tissit. Hän päättää palata vanhoihin aikoihin ja lähtee ystävänsä kanssa (Morgan Freeman) kanssa laittaa asiat järjestykseen. Clint on siitä jänskä näyttelijä et vaikka on vaan sellainen semi hyvä näyttelee, niin on jostain syystä aivan pirun uskottava vaikka vaan olisi eli ihan älyttömän hyvä, johtuu varmaan sit karismasta. Morgan Freemanista niin vaikka joka leffassa näyttelee samalla tavalla niin tykkään kyllä pirusti näyttelijästä ja siitä hänen näyttelytyylistään ja tässä tuo Clint / Freeman kombo toimii täydellisesti ne heidän väliset kemiat. Sit sellainen pikku juttu mut ihan pakko mainita Clintin esittämällä hahmolla oli smith and wesson, kunnon tykki perkele. Asennetta.
Leffan ajankuva luo upeaa tunnelmaa leffaan, jostain syystä iski mielenkiinto et pitäiskö alkaa pelaa Red Dead Redemption 2sta. Hevosilla ratsastus, höyryjunan puksutus, hevoskärryjen kolkutukset, saluunat, aseiden latailujen äänet, cowboy hatut jne. Leffan varsinainen tunnelma alkaa erään pahoinpitely kohtauksen jälkeen, kun Gene Hackmanin näyttelemä pahis potkii erään miehen puolikuoliaaksi tylyjen musiikkien kera. Tunnelman muotoa voisi kuvailla ahtaammaksi ja ahtaammaksi meneväksi koko ajan.
Leffan selkeä ja suurin käännekohta tulee kun Clintin esittämä William Manny saa kuulla hyvän ystävänsä Morgan Freemanin näyttelemän Nedin
kuoleman joka ruoskittiin ja hakattiin hengiltä.
10-
Encanto 2021
Leffa kertoo rehevien vuorten sisällä olevasta kaupungista / yhteisöstä taikamaailma Encantosta, jossa vallitsee taika kaikkialla ja kaikilla hahmoilla on kullakin omanlainen kyky paitsi päähenkilö Mirabelilla. Tiettyjen asioiden takia alkaa himmetä ja lopulta sammua.
En ole ikinä näin uskomatonta tietokone animoitua leffaa. Siis se värimaailman ilotulituksen ja värien määrä on jotain uskomattoman näköistä. Tuohon lisäksi se että lisäksi kuva on äärimmäisen dynaamisen kirkas ja elävä. Leffa on melkein kokonaan lsd tripin kaltaista pyörremyrskyä kaiken sen huikean mielikuvituksellisuuden kanssa, miten asiat tykittää vaikka mitä näkyjä katsojalle, niiden yksityiskohtien määrä on jotain ihan suunnatonta. leffassa myös kuvaus tietyllä tavalla ovelasti pyörivä kamera joka antaa sekin ulkonäköön upeutta huikeasti kun alla on se väriloiston tykitys. Leffa on genreltään mm musikaali kun on niin paljon laulukohtauksia, josta joistain pidin ja joistain en.
Sisällöltään sen sijaan hyvin ohut leffa juoneltaan, kun siinä juonessa ei ole oikein minkäänlaista tarinaa, muutakuin se et jotain menee taikamaailmassa vikaa taian häviten ja Mirabel lähtee selvittää hyvin simppeliä asiaa jolla taika saataisiin takas. Tosin siitä tykkäsin et leffa kertoo kahden henkilöhahmon kiemuroisista väleistä joka oli mielikuvituksellista sisällöltään liittyen taikaan. Hahmoista niin Mirabel on ainoa johon on saatu edes jonkinlaista syvyyttä. Sit on yks tietty kohta jossa oli kahden hahmon välinen kohtaus, joka oli kanssa ihan jees se heidän välinen välien selvittelykohta. Muuten hahmogalleria on todella ohutta, vaikka hahmoja on paljon mutta niihin ei oo saatu syvyyttä paitsi tosiaan Mirabelaan.
Katselukokemuksena 10
Leffana 7
Leffa kertoo rehevien vuorten sisällä olevasta kaupungista / yhteisöstä taikamaailma Encantosta, jossa vallitsee taika kaikkialla ja kaikilla hahmoilla on kullakin omanlainen kyky paitsi päähenkilö Mirabelilla. Tiettyjen asioiden takia alkaa himmetä ja lopulta sammua.
En ole ikinä näin uskomatonta tietokone animoitua leffaa. Siis se värimaailman ilotulituksen ja värien määrä on jotain uskomattoman näköistä. Tuohon lisäksi se että lisäksi kuva on äärimmäisen dynaamisen kirkas ja elävä. Leffa on melkein kokonaan lsd tripin kaltaista pyörremyrskyä kaiken sen huikean mielikuvituksellisuuden kanssa, miten asiat tykittää vaikka mitä näkyjä katsojalle, niiden yksityiskohtien määrä on jotain ihan suunnatonta. leffassa myös kuvaus tietyllä tavalla ovelasti pyörivä kamera joka antaa sekin ulkonäköön upeutta huikeasti kun alla on se väriloiston tykitys. Leffa on genreltään mm musikaali kun on niin paljon laulukohtauksia, josta joistain pidin ja joistain en.
Sisällöltään sen sijaan hyvin ohut leffa juoneltaan, kun siinä juonessa ei ole oikein minkäänlaista tarinaa, muutakuin se et jotain menee taikamaailmassa vikaa taian häviten ja Mirabel lähtee selvittää hyvin simppeliä asiaa jolla taika saataisiin takas. Tosin siitä tykkäsin et leffa kertoo kahden henkilöhahmon kiemuroisista väleistä joka oli mielikuvituksellista sisällöltään liittyen taikaan. Hahmoista niin Mirabel on ainoa johon on saatu edes jonkinlaista syvyyttä. Sit on yks tietty kohta jossa oli kahden hahmon välinen kohtaus, joka oli kanssa ihan jees se heidän välinen välien selvittelykohta. Muuten hahmogalleria on todella ohutta, vaikka hahmoja on paljon mutta niihin ei oo saatu syvyyttä paitsi tosiaan Mirabelaan.
Katselukokemuksena 10
Leffana 7
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
The Batman (2022)
Lyhyesti melkoisen kova leffa ja menee kyllä sinne parhaimmistoon. Mutta ei täydellinen itselleni.
Yhden kerran katsottuna 8/10
Lyhyesti melkoisen kova leffa ja menee kyllä sinne parhaimmistoon. Mutta ei täydellinen itselleni.
Leffan alku on hienosti tehty kun arvuuttaja väijyy uhriaan. Siinä oli hienosti rakennettu jännitystä. Samoin tykkäsin miten Gothamin rikolliset pelkäävät sitä bat-signaalia taivaalla ja eivät uskalla mennä varjoihin. Melkein kauhuleffamaista fiilistä siinä. Samoin kun bättis tulee ensimmäisen kerran sieltä pimeydestä juna-asemalle ja hakkaa ne jengiläiset. Ensin kuuluu vain raskaat askeleet. Siisti kohta. Toimintakohtaukset oli muutenkin hyvin tehty, ja saa melkoisen hyvin selvää siitä mitä tapahtuu. Varsinkin se Batmanin auton paljastuskohta oli visuaalisesti hieno kun moottori käynnistyy ja pimeydestä näkyy ne ajovalot. Äänimaisema tekee selväksi että millään sähköautolla ei olla liikkeellä.
Toimintaa on ihan riittävästi ja pääpaino on enemmän Arvuuttajan rikosten selvittämisessä. Tykkäsin tästä kulmasta.
Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä. Tykkäsin varsinkin Pattinsonin Batmanista. Dialogin vähäisyys sopii hyvin hahmolle, Pattinsonin silmistä pystyy hyvin lukemaan hahmon tunnetiloja tietyissä kohdissa, kuten sen pikkupojan kohdalla joka on menettänyt isänsä. Samoin lopussa kun se yksi roisto toistaa Batmanin sanat "olen kosto". Bruce Wayne taas jää ehkä tarkoituksella aika vähälle ja tämä osio oli itselleni pieni pettymys. Batman on 3 hahmoa: Bruce julkisuudessa, Bruce omana itsenään ja Batman. Varmasti makuasia miten hahmoa haluaa nähdä. Ja voi olla että Brucen hahmoa kehitellään seuraavissa osissa enemmän. Nyt Bruce vaikutti joltain emo-pojalta kun riisui puvun pois. Tietty fyysisyys puuttui vielä.
Arvuuttaja on siisti hahmo kun puhuu uhkaavasti. Mutta se Jokeri-imitointi lähtee vähän lapasesta ja meni itselläni tahattoman huumorin puolelle. Samoin se elokuvan lopun viittaus tiettyyn pelleen. Ei vakuuttanut kyllä ja toivonkin että muille pahiksille annettaisi mahdollisuus ennen Jokeria. Siitä hahmosta on niin monta hienoa (miinus Leton sutenööri) versiota jo että aika vaikea on niitä saappaita täyttää.
John Turturro on aina hyvä pahis ja ei petä tässäkään. Kaveri luiskahtaa hyvin mafioson rooliin. Zoe Kravitz oli itselleni tuntematon tapaus, mutta hyvin hänkin roolinsa vetää. Tykkäsin siitä miten mimmi osaa pitää puolensa, mutta mitään ylivoimaista hänestä ei tehty. Michelle Pfeiffer on edelleen oma suosikkini Kissanaisen roolissa, mutta en valita uudesta versiosta.
Visuaalisesti leffa on hieno. Gotham on synkkä ja märkä paikka ja en ole varmaan yksin kun mieleen tuli Seven. Niin samantyylistä meininki on. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Tämä elokuva on kuin sekoitus Nolanin Gothamia ja Burtonin maailmaa, hieman "normaalimpana" versiona.
Tykkäsin siitä miten elokuva alkaa, eikä aikaa tuhlata taas yhden syntytarinan näyttämiseen. Tällä kertaa Batman on telonut rikollisia jo muutaman vuoden ja on omien sanojensa mukaan muuttunut yöeläimeksi. Samoin pidin siitä miten Batman saa myös osumaa ja tekee virheitä. Tosin huvitti miten kukaan ei osu tyyppiä naamaan kun ampuvat sarjatulta lähietäisyydeltä. Batmanin panssari tuntuu muutenkin kestävän melkoisen määrän osumaa lähietäisyydeltä ja tyyppi ei vaivaudu edes väistelemään luoteja tietyissä kohdissa. Pikkujuttuja ehkä, mutta ottivat silti hieman silmään.
Leffan juoni ei ole mitään ennennäkemätöntä, mutta ajaa asiansa. Korruptio, koston himo ja vallan hankkiminen keinolla minä hyvänsä ovat aika universaaleja juttuja. Isoimmat miinukset tulee elokuvan pituudesta. Tunsin keston ja omaan makuun leffaa olisi voinut tiivistää hieman.
Toimintaa on ihan riittävästi ja pääpaino on enemmän Arvuuttajan rikosten selvittämisessä. Tykkäsin tästä kulmasta.
Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä. Tykkäsin varsinkin Pattinsonin Batmanista. Dialogin vähäisyys sopii hyvin hahmolle, Pattinsonin silmistä pystyy hyvin lukemaan hahmon tunnetiloja tietyissä kohdissa, kuten sen pikkupojan kohdalla joka on menettänyt isänsä. Samoin lopussa kun se yksi roisto toistaa Batmanin sanat "olen kosto". Bruce Wayne taas jää ehkä tarkoituksella aika vähälle ja tämä osio oli itselleni pieni pettymys. Batman on 3 hahmoa: Bruce julkisuudessa, Bruce omana itsenään ja Batman. Varmasti makuasia miten hahmoa haluaa nähdä. Ja voi olla että Brucen hahmoa kehitellään seuraavissa osissa enemmän. Nyt Bruce vaikutti joltain emo-pojalta kun riisui puvun pois. Tietty fyysisyys puuttui vielä.
Arvuuttaja on siisti hahmo kun puhuu uhkaavasti. Mutta se Jokeri-imitointi lähtee vähän lapasesta ja meni itselläni tahattoman huumorin puolelle. Samoin se elokuvan lopun viittaus tiettyyn pelleen. Ei vakuuttanut kyllä ja toivonkin että muille pahiksille annettaisi mahdollisuus ennen Jokeria. Siitä hahmosta on niin monta hienoa (miinus Leton sutenööri) versiota jo että aika vaikea on niitä saappaita täyttää.
John Turturro on aina hyvä pahis ja ei petä tässäkään. Kaveri luiskahtaa hyvin mafioson rooliin. Zoe Kravitz oli itselleni tuntematon tapaus, mutta hyvin hänkin roolinsa vetää. Tykkäsin siitä miten mimmi osaa pitää puolensa, mutta mitään ylivoimaista hänestä ei tehty. Michelle Pfeiffer on edelleen oma suosikkini Kissanaisen roolissa, mutta en valita uudesta versiosta.
Visuaalisesti leffa on hieno. Gotham on synkkä ja märkä paikka ja en ole varmaan yksin kun mieleen tuli Seven. Niin samantyylistä meininki on. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Tämä elokuva on kuin sekoitus Nolanin Gothamia ja Burtonin maailmaa, hieman "normaalimpana" versiona.
Tykkäsin siitä miten elokuva alkaa, eikä aikaa tuhlata taas yhden syntytarinan näyttämiseen. Tällä kertaa Batman on telonut rikollisia jo muutaman vuoden ja on omien sanojensa mukaan muuttunut yöeläimeksi. Samoin pidin siitä miten Batman saa myös osumaa ja tekee virheitä. Tosin huvitti miten kukaan ei osu tyyppiä naamaan kun ampuvat sarjatulta lähietäisyydeltä. Batmanin panssari tuntuu muutenkin kestävän melkoisen määrän osumaa lähietäisyydeltä ja tyyppi ei vaivaudu edes väistelemään luoteja tietyissä kohdissa. Pikkujuttuja ehkä, mutta ottivat silti hieman silmään.
Leffan juoni ei ole mitään ennennäkemätöntä, mutta ajaa asiansa. Korruptio, koston himo ja vallan hankkiminen keinolla minä hyvänsä ovat aika universaaleja juttuja. Isoimmat miinukset tulee elokuvan pituudesta. Tunsin keston ja omaan makuun leffaa olisi voinut tiivistää hieman.
Yhden kerran katsottuna 8/10
- Liittynyt
- 19.7.2015
- Viestejä
- 2 334
Leffasta sai aika vahvan käsityksen, että Batman on ne Brucen oikeat kasvot ja muu on sitten enemmän tai vähemmän esittämistä.
