Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 12.1.2021
- Viestejä
- 752
Yllättävän hyvin Cris jatko eteenpäin, luulis että tollanen tulee niin puun takaa ja tärskynä niin kova ,että ois keräilly itteensä enemmän ja ollu vähä enemmän kujalla ton tilanteen jälkeen. Sanoisin että suht ammattimaisesti jatko eteenpäin.
- Liittynyt
- 5.7.2007
- Viestejä
- 3 237
Joo unohtu kehua sitä, että veti hienosti homman loppuun ja nauroi päälle. Lisäksi yleisö ei säikähtänyt niin pahasti kun ”otti huumorilla”.
Nyt mielenkiinnolla seuraan miten jälkipyykki selvitetään. Haluun ainakin nähdä Crisin ja Willin haastatteluja.
- Liittynyt
- 12.1.2021
- Viestejä
- 752
Juu ,samaa mietin että miten tätä puidaan tulevissa haastatteluissa
Ei oo tuoreessa muistissa tää, mut pystyn tekee arvostelun ku on niin monta kertaa katottu tämä.
The Good, the Bad and the Ugly (1966) IMDb 8,8
Leffa alkaa puhtaalla taideteosmaisilla musiikeilla. On vihellyksiä, huuliharpun soittoa, aseiden laulamista, hevoskärryjen kolkutuksia jne musiikin seassa.
Eletään Yhdysvaltojen sisällissotaa ja kolme henkilöä etsivät jokainen 200 000 dollarin arvoista kultakätköä. Idea on musta tosi siisti, kun kolme aivan erilaista ihmistä etsii samaa kultakätköä. Leffan taideteos tasoiset musiikit, juonen totetus, hahmot ja upea ajankuva luovat ihan käsittämättömän siistin massiivisen seikkailun tunnelman leffaan ja se seikkailun tunne leffassa on jotain uskomatonta.
Leffa alkaa varsinaisesti siitä, kun Lee Van Cleefin esittämä Angel Eye tulee erääseen taloon ja istuu talon isän kanssa ruokapöytään. Hän saa talon isältä tuhat dollaria ja erään henkilön nimen jota nykyään käyttää. Tuossa kohtaa jo Angel Eye on hurjan pelottava, kun sanoo että minä hoidan aina asian loppuun asti, vetäsee revolverin esiin ja ampuu isännän. Ei riittänyt nimen saaminen ja tuhat dollaria. mies tappaa pelkän vaivannäön takia ja ei ole olemassa sanaa inhimillinen vaan mies on silkkaa pahuuta kun ampuu vielä talossa olevan pojankin häikäilemättä ennenkuin lähtee. Tosi hyvä että leffassa on tällainen paha, se tuo loistavaa vastapainoa hyvälle. Seuraavassa kohtauksessa on jo seuraavan henkilön hengen vieminen ja tuossa kohtaa tulee tyylikkäästi pysäytys kuva kasvoihin ja ruutuun tulee teksti "paha".
Hyvästä pari sanaa. Jos pitäis sanoa leffahistorian äijin näyttelijä / hahmo niin Clint on tässä kyllä äijien äijä. Paras esimerkki lopussa kun aivan tyynen rauhallinen sikari suussa siinä niin venaili et milloin vetäsee aseen ja ampuu. Sit ku Clint vielä ampuu sen pahan hatun sinne monttuun loppu niittinä. Like a boss. Rumasta sen verran että toi leffaan eniten koukeroimaisuutta hahmoista joka johtuu ruman jatkuvasta kieroilusta johon ei voi luottaa, ei sitten mitenkään.
Juonen sisällön moninainen vaihtelu pitkin leffaa on mestarillista. leffan juonen käsikirjoitus jo paperilla on aivan huikeaa ja siinä on paljon oveluutta koukeroineen, mm hahmojen välisiin suhteisiin ja miten kukin omalla tavallaan etsii kultakätköä on koukeromaista. hyvä viisaudella ja oveluudella, ruma tekopyhänä ja kieroiluna ja paha tappaen kaikki jotka hidastavat tai estävät aarteen löytämistä. Mahtuu siis vaikka mitä erilaisia tapahtumia kolmen tunnin eepoksen sisään. joka henkilö tuo erilaista otetta leffaan. hyvä inhimillisyyttä ja reiluutta. Ruma idioottimaista hauskuutta ja paha ahdistavuutta ja pahan läsnäoloa. pakkomaininta musiikit yhteydessä kasvojen lähikuviin on aivan huippunero yhdistelmä.
Lopun kohtaus jossa kaikki kolme seisoo ringissä tosi pitkitettyjen musiikkien kera on kuin taideteos. Koko leffa on yksi taideteos.
10/10
The Good, the Bad and the Ugly (1966) IMDb 8,8
Leffa alkaa puhtaalla taideteosmaisilla musiikeilla. On vihellyksiä, huuliharpun soittoa, aseiden laulamista, hevoskärryjen kolkutuksia jne musiikin seassa.
Eletään Yhdysvaltojen sisällissotaa ja kolme henkilöä etsivät jokainen 200 000 dollarin arvoista kultakätköä. Idea on musta tosi siisti, kun kolme aivan erilaista ihmistä etsii samaa kultakätköä. Leffan taideteos tasoiset musiikit, juonen totetus, hahmot ja upea ajankuva luovat ihan käsittämättömän siistin massiivisen seikkailun tunnelman leffaan ja se seikkailun tunne leffassa on jotain uskomatonta.
Leffa alkaa varsinaisesti siitä, kun Lee Van Cleefin esittämä Angel Eye tulee erääseen taloon ja istuu talon isän kanssa ruokapöytään. Hän saa talon isältä tuhat dollaria ja erään henkilön nimen jota nykyään käyttää. Tuossa kohtaa jo Angel Eye on hurjan pelottava, kun sanoo että minä hoidan aina asian loppuun asti, vetäsee revolverin esiin ja ampuu isännän. Ei riittänyt nimen saaminen ja tuhat dollaria. mies tappaa pelkän vaivannäön takia ja ei ole olemassa sanaa inhimillinen vaan mies on silkkaa pahuuta kun ampuu vielä talossa olevan pojankin häikäilemättä ennenkuin lähtee. Tosi hyvä että leffassa on tällainen paha, se tuo loistavaa vastapainoa hyvälle. Seuraavassa kohtauksessa on jo seuraavan henkilön hengen vieminen ja tuossa kohtaa tulee tyylikkäästi pysäytys kuva kasvoihin ja ruutuun tulee teksti "paha".
Hyvästä pari sanaa. Jos pitäis sanoa leffahistorian äijin näyttelijä / hahmo niin Clint on tässä kyllä äijien äijä. Paras esimerkki lopussa kun aivan tyynen rauhallinen sikari suussa siinä niin venaili et milloin vetäsee aseen ja ampuu. Sit ku Clint vielä ampuu sen pahan hatun sinne monttuun loppu niittinä. Like a boss. Rumasta sen verran että toi leffaan eniten koukeroimaisuutta hahmoista joka johtuu ruman jatkuvasta kieroilusta johon ei voi luottaa, ei sitten mitenkään.
Juonen sisällön moninainen vaihtelu pitkin leffaa on mestarillista. leffan juonen käsikirjoitus jo paperilla on aivan huikeaa ja siinä on paljon oveluutta koukeroineen, mm hahmojen välisiin suhteisiin ja miten kukin omalla tavallaan etsii kultakätköä on koukeromaista. hyvä viisaudella ja oveluudella, ruma tekopyhänä ja kieroiluna ja paha tappaen kaikki jotka hidastavat tai estävät aarteen löytämistä. Mahtuu siis vaikka mitä erilaisia tapahtumia kolmen tunnin eepoksen sisään. joka henkilö tuo erilaista otetta leffaan. hyvä inhimillisyyttä ja reiluutta. Ruma idioottimaista hauskuutta ja paha ahdistavuutta ja pahan läsnäoloa. pakkomaininta musiikit yhteydessä kasvojen lähikuviin on aivan huippunero yhdistelmä.
Lopun kohtaus jossa kaikki kolme seisoo ringissä tosi pitkitettyjen musiikkien kera on kuin taideteos. Koko leffa on yksi taideteos.
10/10
- Liittynyt
- 5.7.2007
- Viestejä
- 3 237
Tää on ihan saatanan hyvä elokuva. Pitänyt katsoa monena viikonloppuna mutta en oo kokenut hetkeä oikeaksi. Tai siis että tää leffa jotenkin tarvii sellasen oikeen spesiaali fiiliksen.
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 215
Katselin hetki sitten Louhimiehen ongelmaisen tuotannon läpikäyneen Omerta 6/12.
Oli ihan ok, ei mitään maata mullistavaa. Kiva silti nähdä että täällä tehdään jotain muutakin kuin alkoholistidraamaa tai luokkakokouksen tyylistä "komediaa", joka saa lähinnä kiemurtelemaan myötähäpeästä.
Pääkkönen oli ihan jees pääosassa. Aika totinen rooli hänellä ja melko samalla ilmeellä vetää koko elokuvan. Toimintaa oli sopivasti ja muutama jännä hetki löytyy myös. Leffa eroaa Remeksen kirjasta aika paljon ja ilmeisesti koko käsikirjoitus uusittiin nopealla aikataululla. En tiedä kuinka paljon tuo vaikutti taustalla, mutta itseäni häiritsi hieman miten eri tavalla elokuvassa tietyt jutut meni. Hauskaa kuulla kotimaan kieltä toiminnan keskellä. Kuvaus oli hyvin tehtyä ja öinen pääkaupunki näytti hyvältä ilmasta kuvattuna.
Dialogin ajoittainen kömpelyys, juonen ajoittainen sekavuus ja paikasta toiseen hyppiminen vievät pisteitä. Vaikea pukea sanoiksi mikä tässä tökkii, mutta sellainen tietty tönkköys näitä kotimaisia usein vaivaa.
Hyvästä yrityksestä 6+/10
Oli ihan ok, ei mitään maata mullistavaa. Kiva silti nähdä että täällä tehdään jotain muutakin kuin alkoholistidraamaa tai luokkakokouksen tyylistä "komediaa", joka saa lähinnä kiemurtelemaan myötähäpeästä.
Pääkkönen oli ihan jees pääosassa. Aika totinen rooli hänellä ja melko samalla ilmeellä vetää koko elokuvan. Toimintaa oli sopivasti ja muutama jännä hetki löytyy myös. Leffa eroaa Remeksen kirjasta aika paljon ja ilmeisesti koko käsikirjoitus uusittiin nopealla aikataululla. En tiedä kuinka paljon tuo vaikutti taustalla, mutta itseäni häiritsi hieman miten eri tavalla elokuvassa tietyt jutut meni. Hauskaa kuulla kotimaan kieltä toiminnan keskellä. Kuvaus oli hyvin tehtyä ja öinen pääkaupunki näytti hyvältä ilmasta kuvattuna.
Dialogin ajoittainen kömpelyys, juonen ajoittainen sekavuus ja paikasta toiseen hyppiminen vievät pisteitä. Vaikea pukea sanoiksi mikä tässä tökkii, mutta sellainen tietty tönkköys näitä kotimaisia usein vaivaa.
Hyvästä yrityksestä 6+/10
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 129
Hagazussa
Tätä elokuvaa ei ole helppo suositella vähänkään kipeää kuvastoa vierastaville, sillä joitakin lähestulkoon kyseenalaisia kohtauksia sisältävä Hagazussa voi vieraannuttaa paljonkin nähneen katsojan. Toisaalta itsetarkoituksellisuus onnistutaan vältettämään, joskin ajoin hieman rimaa hipoen. Hagazussa on neljään eri segmenttiin jaettu, eskalaatiotaan lähes koko kestonsa ajan odotuttava, tunnelmaltaan ja kuvastoltaan äärimmäisen painostava taideteos. Sen tarinallinen ja kerronnallinen anti on ajoin lähes paikoilleen pysähtynyttä, mutta sen ansiot piilevätkin muualla. Vinoutuneen seksuaalinen ja symboliikkaa tihkuva Hagazussa vaatii katsojaltaan paljon, ja voi silloinkin jäädä sisällöltään ontoksi. Mikäli elokuva kuitenkin vie mukanaan, on katsojalle tarjolla äärimmäisen epämiellyttävä ja psyykkisesti raskas, mutta todellakin katsomisen arvoinen kokemus.
Näyttelytyö on elokuvassa virheetöntä. Se on verbaalisesti erittäin pelkistettyä, ja nojaa nimenomaan ilmeisiin, eleisiin ja liikkeeseen. Ohjaajan ansiot lepäävät tässä esikoisohjauksessa todella taidokkaaseen visuaaliseen ja audiovisuaaliseen ilmaisuun, tunnelman rakentamiseen sekä oman kipeän maailman luomiseen. On vaikea ennustaa, miten ohjaaja selviää niin halutessaan perinteisemmän tarinavetoisen elokuvan kanssa, mutta siitä ei nyt toki olekaan kyse. Hagazussa tutkii noituutta, seksuaalisuutta, luontoa ja pahuutta tavoilla, jotka tekevät siitä mielenkiintoisimman ja rohkeimman eurooppalaisen kauhuelokuvan vuosiin. Elokuvan pieni kauneusvirhe tulee siitä, että ajoittain ei voi olla miettimättä (etenkin kun kyseessä on ohjaajan esikoisohjaus), onko elokuva täysin ohjaajansa hallussa, johtuen juuri hänen äärettömän pysähtyneestä tavastaan kertoa tarina. Mikäli kaikki on tietoista ja ohjaajansa näköistä, on kyseinen ohjaaja erityisesti seuraamisen arvoinen.
Tätä elokuvaa ei ole helppo suositella vähänkään kipeää kuvastoa vierastaville, sillä joitakin lähestulkoon kyseenalaisia kohtauksia sisältävä Hagazussa voi vieraannuttaa paljonkin nähneen katsojan. Toisaalta itsetarkoituksellisuus onnistutaan vältettämään, joskin ajoin hieman rimaa hipoen. Hagazussa on neljään eri segmenttiin jaettu, eskalaatiotaan lähes koko kestonsa ajan odotuttava, tunnelmaltaan ja kuvastoltaan äärimmäisen painostava taideteos. Sen tarinallinen ja kerronnallinen anti on ajoin lähes paikoilleen pysähtynyttä, mutta sen ansiot piilevätkin muualla. Vinoutuneen seksuaalinen ja symboliikkaa tihkuva Hagazussa vaatii katsojaltaan paljon, ja voi silloinkin jäädä sisällöltään ontoksi. Mikäli elokuva kuitenkin vie mukanaan, on katsojalle tarjolla äärimmäisen epämiellyttävä ja psyykkisesti raskas, mutta todellakin katsomisen arvoinen kokemus.
Näyttelytyö on elokuvassa virheetöntä. Se on verbaalisesti erittäin pelkistettyä, ja nojaa nimenomaan ilmeisiin, eleisiin ja liikkeeseen. Ohjaajan ansiot lepäävät tässä esikoisohjauksessa todella taidokkaaseen visuaaliseen ja audiovisuaaliseen ilmaisuun, tunnelman rakentamiseen sekä oman kipeän maailman luomiseen. On vaikea ennustaa, miten ohjaaja selviää niin halutessaan perinteisemmän tarinavetoisen elokuvan kanssa, mutta siitä ei nyt toki olekaan kyse. Hagazussa tutkii noituutta, seksuaalisuutta, luontoa ja pahuutta tavoilla, jotka tekevät siitä mielenkiintoisimman ja rohkeimman eurooppalaisen kauhuelokuvan vuosiin. Elokuvan pieni kauneusvirhe tulee siitä, että ajoittain ei voi olla miettimättä (etenkin kun kyseessä on ohjaajan esikoisohjaus), onko elokuva täysin ohjaajansa hallussa, johtuen juuri hänen äärettömän pysähtyneestä tavastaan kertoa tarina. Mikäli kaikki on tietoista ja ohjaajansa näköistä, on kyseinen ohjaaja erityisesti seuraamisen arvoinen.
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 129
Coda oli kyllä viihdyttävä leffa. Ihan hävytöntä se huumori siinä viittomakielessä.
Oliko muuten sun mielestä kuinka hyvä leffa, vai tuliko lisäpojoja viittomakielestä kuinka paljon?
Tarkoitan ilmiötä, joka saavutti silloisen kliimaksinsa 'Black Panther'-elokuvassa, joka oli surkeudessaan niin uskomaton tekele, että camp-arvon horisontti ylitettiin aivan uskomattomalla tavalla. Mielestäni on suorastaan afroamerikkalaista elokuvakulttuuria (jota esim. Spike Lee on onnistunut hienosti nostamaan) alentavaa, että siitä puhuttaessa kyseistä kakkapökälettä viitsitään edes sivulauseessa mainita.
Olihan se jo juoneltaan ihan tasokasta pohdiskelevaa elokuvaa mut tosi paljon pisteitä tuli mulle lisää siitä viittomakielestä koska se oli puhtaasti niin jäätävän hauskasti tehtyä leffassa. Jos tää olis ollut draama viittomakielisestä perheestä ilman komediaa niin ei olis uponnut siis lähimainkaan niin paljon kuin nytten. Eli tosissaan se oivaltava huumori viittomakielessä oli leffan kantavin voima ehdottomasti.
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 129
descent sä ku tykkäät ja arvostat leffoja joissa on ajatuksellista syvyyttä, niin vahva katselu suositus edellisellä sivulla arvostelemiini Chunking Expressiin ja 2046een jotka ovat samalta ohjaajalta. Ihan törkeen kovia leffoja. Löytyy viaplaysta.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 129
No hitto sä olet ennenkin suositellut, mutta on niin hitosti varmasti hyviä leffoja näkemättä
On nyt sitten virallista :( vaikka ei olekkaan tehnyt mitään muuta kuin c luokan leffoja viimeset vuodet
Bruce Willis to retire from acting due to aphasia diagnosis
https://www.google.com/amp/s/amp.th...etire-from-acting-following-aphasia-diagnosis
Bruce Willis to retire from acting due to aphasia diagnosis
https://www.google.com/amp/s/amp.th...etire-from-acting-following-aphasia-diagnosis
- Liittynyt
- 28.5.2016
- Viestejä
- 376
Oli varmaan vuosi tai pari sitten juttua muistiongelmista. Muutenkin jotenki tosi vanhentuneen ja väsyneen näköinen. Olis varmaan pitäny lopettaa jo ajat sitten.
Varmaan tehny noit surkeita leffoja mahd paljon kun sai vielä hyvät fyrkat niist...
Heittihän stallone sen expendables 3:sestakin pois kun pyys liikaa palkkaa, oisko ollu milli per päivä ja homma ois ollu neljön päivän kuvaukset..
- Liittynyt
- 28.5.2016
- Viestejä
- 376
Joo näin tosiaan kävi. Razzieissa oli oma kategoria tänä vuonna. Mutta aikoinaan huikea ukko ja monta kovaa action pätkää!
Ida (2013) IMDb 7,4
Oon tän joskus arvostellutkin mut ku löytänyt uutta leffasta.
Leffa kertoo 60 luvun Puolasta, jossa aiemmin sodassa vanhempansa menettänyt nunnaluostarissa asuva Ida muuttaa tätinsä luokse, koska nunnajohtaja haluaa että Ida näkee maailmaa ennenkuin lausuu nunnavalansa. Ida saa myös tietää että hän on juutalainen ja myös salaisuuksia vanhemmistaan.
Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa, että tän aiheiseen leffaan aivan pirun hieno veto tehdä leffa mustavalkoiseksi. Vei katsojan ainakin minut hienosti tuolle aikakaudelle tuo mustavalkoisuus, Loi myös mielettömän hienoa jotenkin vanhan ajan tunnelmaa ja se, minkä näköistä tuo lumi ja lumisade (kuvassa) kun on mustavalkoelokuva luoden taikamaisen kaunista ja samalla hyvin alakuloista tunnelmaa, tuo lumisade mustavalkokuvalla oli nimittäin erittäin synkän näköistä ja se tuntui symboloivan Idan rankkaa elämää ja raskaita teemoja leffassa. Kuvaus on myös ihan upeeta jälkeä ja musiikit tosi korvia hiveleviä. Leffassa ei mitenkään hirveän paljon puhuta mutta plussana tuon hiljaisuuden kautta leffassa on upeaa kuvallista kerrontaa.
Kauniin ulkokuoren alla on todella paljon pohdiskelevia ja syviä teemoja ollen elokuvallisesti mestariteos. Ohjaaja ei aliarvioi katsojaa vääntäen rautalangasta leffan asioita. Niistä teemoista. yksi on ainakin ajankuvaus leffan aikakaudesta, leffa kertoo mm holokaustin jättämistä traumoista, jotka on vieläkin näkyvissä 60 luvullakin henkilöissä ja heidän käytöksessään ja ajatusmaailmassaan. Sitten leffan se ehkä kaikkein isoin ja syvällisin juttu missä on tosi paljon ajatusta on, että menneisyyden auki jääneet todella karut haamut on kohdattava, jotta saa rauhan epätietoisuudesta. Sitten sellainen juttu että koko leffan ajan Ida etsii itseään mihin hän kuuluu ja mitä hän haluaa elämältään.
Leffassa on kaksi mielen poksauttavaa kohtausta. Eka on en mainitse kuka mutta eräs henkilö ihan yks kaks pistää musiikin soimaan ja hyppää ikkunasta alas tehden itsemurhan. Toinen juttu tuli kanssa todella puskista, Ida kokeilee
tuli aivan puun takaa.
Idan näyttelijälle pakko antaa isot plussat. Hänen kasvoiltaan ja olemukseltaan pystyy tulkitsemaan hänen tunnetilojaan hienosti toteutetusti. mm miten etsii vastauksia menneisyydestä ja miten surullinen hän on. Vetää aika uskottavan roolin ollen erittäin hiljainen pitäen uskottavasti kiinni luostari perinteistään.
Leffan ainoasta miinuksesta. Leffan pituus on 1h18min ollen erittäin pienimuotoinen elokuva. leffa olisi helposti voitu tehdä kaksituntiseksi, niin jäi kyllä paljon harmittamaan, sillä leffan katselu oli todella nautittavaa et mielellään olisin tykännyt et kestoa on 2 tuntia. SOS tää ei sit todellakaan sovi kovin suurelle yleisölle veikkaan.
Leffan loppuratkaisu jäi harmittamaan Idan puolesta paljon vaikka hän itse teki päätöksensä miten haluaa elää.
10/10
Oon tän joskus arvostellutkin mut ku löytänyt uutta leffasta.
Leffa kertoo 60 luvun Puolasta, jossa aiemmin sodassa vanhempansa menettänyt nunnaluostarissa asuva Ida muuttaa tätinsä luokse, koska nunnajohtaja haluaa että Ida näkee maailmaa ennenkuin lausuu nunnavalansa. Ida saa myös tietää että hän on juutalainen ja myös salaisuuksia vanhemmistaan.
Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa, että tän aiheiseen leffaan aivan pirun hieno veto tehdä leffa mustavalkoiseksi. Vei katsojan ainakin minut hienosti tuolle aikakaudelle tuo mustavalkoisuus, Loi myös mielettömän hienoa jotenkin vanhan ajan tunnelmaa ja se, minkä näköistä tuo lumi ja lumisade (kuvassa) kun on mustavalkoelokuva luoden taikamaisen kaunista ja samalla hyvin alakuloista tunnelmaa, tuo lumisade mustavalkokuvalla oli nimittäin erittäin synkän näköistä ja se tuntui symboloivan Idan rankkaa elämää ja raskaita teemoja leffassa. Kuvaus on myös ihan upeeta jälkeä ja musiikit tosi korvia hiveleviä. Leffassa ei mitenkään hirveän paljon puhuta mutta plussana tuon hiljaisuuden kautta leffassa on upeaa kuvallista kerrontaa.
Kauniin ulkokuoren alla on todella paljon pohdiskelevia ja syviä teemoja ollen elokuvallisesti mestariteos. Ohjaaja ei aliarvioi katsojaa vääntäen rautalangasta leffan asioita. Niistä teemoista. yksi on ainakin ajankuvaus leffan aikakaudesta, leffa kertoo mm holokaustin jättämistä traumoista, jotka on vieläkin näkyvissä 60 luvullakin henkilöissä ja heidän käytöksessään ja ajatusmaailmassaan. Sitten leffan se ehkä kaikkein isoin ja syvällisin juttu missä on tosi paljon ajatusta on, että menneisyyden auki jääneet todella karut haamut on kohdattava, jotta saa rauhan epätietoisuudesta. Sitten sellainen juttu että koko leffan ajan Ida etsii itseään mihin hän kuuluu ja mitä hän haluaa elämältään.
Leffassa on kaksi mielen poksauttavaa kohtausta. Eka on en mainitse kuka mutta eräs henkilö ihan yks kaks pistää musiikin soimaan ja hyppää ikkunasta alas tehden itsemurhan. Toinen juttu tuli kanssa todella puskista, Ida kokeilee
normaalia aikuisten elämää kun on koko ikänsä ollut orpokodissa ja luostarissa nunna päähine pois ja tukka auki, meikit naamaan, viinaa ja tupakkaa sekä seksiä.
Idan näyttelijälle pakko antaa isot plussat. Hänen kasvoiltaan ja olemukseltaan pystyy tulkitsemaan hänen tunnetilojaan hienosti toteutetusti. mm miten etsii vastauksia menneisyydestä ja miten surullinen hän on. Vetää aika uskottavan roolin ollen erittäin hiljainen pitäen uskottavasti kiinni luostari perinteistään.
Leffan ainoasta miinuksesta. Leffan pituus on 1h18min ollen erittäin pienimuotoinen elokuva. leffa olisi helposti voitu tehdä kaksituntiseksi, niin jäi kyllä paljon harmittamaan, sillä leffan katselu oli todella nautittavaa et mielellään olisin tykännyt et kestoa on 2 tuntia. SOS tää ei sit todellakaan sovi kovin suurelle yleisölle veikkaan.
Leffan loppuratkaisu jäi harmittamaan Idan puolesta paljon vaikka hän itse teki päätöksensä miten haluaa elää.
10/10
